Möösis on kuumis

Kirjoittelenpa vähän tuosta Misti-neidin temperamentista, joka tuntuu nykyään ihan totaalisesti räjähtävän agilityssä sekä rustaan juttuja ylös torstain ja sunnuntain treeneistä.
Mistihän on siis todella rauhallinen ja hyvähermoinen koira arjessa, kotioloissa, kisareissuilla yms. Sen sijaan agilityssä siitä on tullut enemmän tai vähemmän kuuma - raivokas ja hullu suorastaan. Aina hakiessani Möpsän autosta, se viipottaa saman tien maneesiin ja alkaa vinkua tai haukkua siellä, riippuen siitä onko joku silloin radalla. Kun valmistaudumme omaan suoritukseemme ja laittelen namia ja lelua treeniliivin taskuun, Misti hyörii edestakaisin, kyttää radalle ja haukkuu raivoissaan suorittavalle koirakolle. En voisi kuvitella jättäväni sitä enää hetkeksikään hihnan päähän odottamaan, se purisi hihnan heti poikki (ei olisi ensimmäinen kerta) ja vähintään pitäisi ihan hirveää mekkalaa koko ajan. Mikäli Misti luulee minun touhuista, että jätän sen odottamaan eikä se pääsekään radalle, se katsoo minuun jotenkin pahasti/haastavasti ja yrittää näykkäistä kädestä komentaakseen, että "et muuten p*rkele jätä mua tähän!". Ei tarvinne erikseen mainita, että Misti on odotusajat nykyään aina autossa.

(c) N.R. (Havainnollistava kuva, ei liity varsinaisesti juttuun. Kuva lokakuisesta tokokokeesta :D)

Omalla vuorolla Mististä on tullut äänekkäämpi ja se haukkuu melkein koko ajan, ihan rimojen nostelusta lähtien. Kun käännän sen johonkin päin tai laitan sen istumaan, Möösis monesti haukkuu hulluna. Rataa suorittaessaan se ei niinkään hauku, riippuen toki tilanteesta ja radasta. Kun otetaan jokin kohta uusiksi, Misti monesti möykkää, hyörii, hyppii, saattaa näykkiä... Tämän lisäksi Möösis meinaa karata tätä nykyä lähdöstä eikä millään meinaa malttaa odottaa. Vaikka sanon sille kovalla äänellä, että odota, meinaa se peppu silti nousta omia aikojaan. On todella turhauttavaa ja aikaa ja energiaa kuluttavaa palauttaa koira takaisin lähtöön ja melkein huutaa sille, että nyt piru vie ODOTA. Palkkailen sitä yleensä lähdössä ja nykyään joskus palaan palkkaamaan sitä nätisti odottamisesta. Misti käy myös sen verran kierroksilla, että se ei keskity kunnolla ja roiskii rimoja. Ei aina, mutta etenkin treenien alussa rimoja tippuu, kun pikkuneiti kiihkeilee ja käy niin kuumana. Kuumumisen myötä Mististä on tullut kyllä jonkin verran nopeampi, mikä on tosi kiva juttu, mutta tuon raivokkuuden kanssa taisteleminen on toisinaan aika kuluttavaa, kun pitää komentaa jatkuvasti ja olla niin tiukkana. Kuuma koira on ihan jees, mutta jos se alkaa mennä häiritseväksi niin että koira möykkää koko ajan ja varastaa lähdössä, pitää alkaa miettiä mitä tehdä asialle. Misti ei agilityn alkuaikoina ollut läheskään tuollainen, mutta meidän ryhmässä on niin kuumia tapauksia, että Misti on saanut sieltä vähän vaikutteita. :D Nyt voisin melkein väittää Mistiä kaikista äänekkäimmäksi tapaukseksi, mites tässä näin kävi? Toki Misti on aina ollut kuitenkin melkoisen kuuma ja kärsimätön tapaus. On kai se aina haukkunut ja hinkunut radalle, mutta viime viikkoina asia on mielestäni pahentunut. Tai en tiedä onko se niin paha asia vieläkään, mutta kuumempi Mististä ainakin on tullut.

Kotona se on tällainen rento lököpöksy (vanha kuva, Mistillä jalassa omatekoiset, trikoiset juoksuhousut)

No, seuraillaan tilannetta ja jos tuo tuosta vielä kovin paljon hullummaksi muuttuu, täytyy varmaan leuhauttaa Misti joku kerta heti takaisin autoon miettimään, että miten sitä pitäisi oikein käyttäytyä. Möösä on kuitenkin sen verran pehmeä, että tuo varmasti tepsisi. Jännä juttu tosiaan tuo pehmeys, sillä ei tuota koiraa agilityn perusteella pehmeäksi uskoisi. Kyseessä on vaan niin kierroksia nostattava laji, että pehmeästäkin koirasta tulee sen parissa hurja raivopää.

Sitten vielä torstain ja sunnuntain treeneistä/radoista. Torstaina tehtiin Mikon radan alkuosaa, jossa putkelta kääntyminen tällä kertaa haastoi Mistiä eikä koko putki muutenkaan houkuttanut Mistiä, neiti vain kiersi sitä ympäriinsä (ulkopuolelta siis) ja hyppi rimoja edestakaisin. Jokin siinä putkessa nyt tökki, ettei Misti tahtonut sinne oikein mennä. Muuten meni hyvin, Möpsä oli oikein vauhdikas ja minä osasin ohjata sen kerrankin kunnolla takaakiertoon - tuon juurikin opin Aaltosen treeneissä. 

Toisella radalla piti saada koira ensin kakkoshypyn ohi ja hyppäyttää ns. väärältä puolelta. Tätä juuri kotona harjoiteltiin, mutta ei se treeneissä aluksi oikein sujunut. Misti ei edes kunnolla lukenut ohjausta, päätti vaan tottuneesti hypätä hypyn niin kuin minuun päin eli väärältä puolelta. Alkoi se sitten toki sujua. Siitä mutkaputkeen ja A:lle, A oli vähän hidas ja Misti meinasi jäädä jo ylös odottamaan. Näytin sitten selvästi kädellä, että alas asti tullaan ja sittenhän koiralle tulikin vauhtia. Sen jälkeen toiselta hypyltä päällejuoksu ja toiselta ennakoiva valssi ja/tai jaakotus, mitkä sujuivat itse asiassa hyvin. 

Eilen tehtiin yhtä minun tuomaani, 17 esteen rataa, joka oli kakkos-kolmosluokan tasoa. Tehtiin rata muistaakseni nollana läpi, jossain kohtaa rima tippui, mutta en muista oliko se vielä ekalla kiekalla. Oikein hauska rata, jossa oli mm. puomi-putkierottelu. Misti erotti ne joka kerta, ihan mahtavaa. :) Puomin meni kivasti loppuun asti. Radalla sai tehdä mm. pakkovalssia, takaakiertoa, takaaleikkausta, saksalaista... 

Toisena rata oli puolestaan putki-pussierottelu ja tämänkin Misti handlasi. Radalla piti mennä pussiin ja sinnehän Möösis paineli, vaikka pussia niin harvoin tehdään. Radan alussa tippui aina kakkosrima, kun joko minä en osannut ohjata tai Misti ei keskittynyt hyppäämään. Kakkoshypyltä piti kääntää koira kakkosen kanssa samalla linjalla olevan hypyn takaakiertoon. Hitsi vie, että oli vaikea juurikin tuon riman takia ja kun ei koira kääntynyt kovassa vauhdissa ja en itse osannut sitä tiukasti kääntää, vaikka harjoittelin. Pussin jälkeen oli sitten pari takaakiertoa sekä saksalaisen paikka. Tuli kyllä kiire, kun koira oli sen verran nopea ja etenevä ja se piti silti tarkasti esimerkiksi takaakiertoihin viedä. Tuo pitkä rata tuntui paljon helpommalta, vaikka siinä olikin ehkä enemmän haastavia kohtia. 

Hyvät treenit oli kyllä molempina päivinä! Me tehdään tosi hyviä ratoja, yleensä kolmosluokan tasoisia, ja kyllä saa joka kerta treeneissä juosta. On aina ihan veto pois, kun kotiin päästään ja Mistikin vain nukkuu koko loppuillan. :D Se joka väittää, että agility ei ole mitään rankkaa urheilua nähnytkään, niin tervetuloa vaan meidän treeneihin ensinnäkin rakentamaan kaksi rataa, juoksemaan molemmat läpi muutamaan otteeseen ja lopuksi vielä purkamaan esteet pois - ja tämäkin mielelllään kaksi kertaa viikossa! :D Kyllä siellä helposti joka kerta se 3-4 tuntia hurahtaa, rakkaudesta lajiin...