Lisäksi tehtiin tiistaina kotosalla persjättöjä, takaakiertoja, sylkkäreitä, viskileikkauksia ja sen sellaisia kieputuksia. Lähinnä sellaisia juttuja mitä monesti kolmosluokan kisaradoilla näkee, ei oikein mitään suoraviivaista. Misti painatti mennä kyllä oikein lujaa, sain taas pistää töppöstä toisen eteen ja liikkua ja kääntyä nopeasti. Mäkin osasin ja ehdin ohjata Mistiä takaakiertoihin, sylkkäreihin ja hyppyihin ns. epäloogiselta, "väärältä" puolelta. Mä myös oikein keskityin miettimään missä asennossa mulla kroppa on ja minne jalat ja rintamasuunta osoittaa. Mietin myös mihin päin mulla pitää kääntyä ja milloin, kun koira pitää saada esim. hypyn ohi ensin. Eli nyt oli ehkä jotain suunnitelmallisuutta mukana eivätkä aivot jääneet narikkaan. :)
Eilen käytiin taas lähikentällä tokoilemassa. Treenattaviksi liikkeiksi valitsin seuraamisen, noudon, luoksetulon, ruudun ja tunnarin. Seuraaminen tapahtui erittäin hyvällä paikalla, Möpsä ei edes haaveillut edistämisestä. Aluksi seuruutin Mistiä namit ja naksutin kourassa, jolloin pikkuneidin ilme oli varsin keskittynyt, mutta ei Mistin "suu auki, silmät selällään"-seuruuilme. Niinpä vaihdoin toiseen kaavioon lelun, minkä seurauksenä vietikkyys palasi. Ei sitä kuitenkaan erityisen kauan kestänyt, vaan keskittynyt ja hillitty ilme palasi pian. Tästä voisi saada sen kuvan, että se on jotenkin huono asia: Mistihän seurasi koko ajan hyvässä kontaktissa eikä esimerkiksi aivastellut kertaakaan. Silti - se ei ole sitä vietikästä, huippuhienoa seuraamista. Turhaan mä toisaalta valitan enkä voine olettaa, että joku jaksaisi koko ajan seurata kuin olisi lentoon lähdössä. Ja sekin riippuu niin Mistin viretilasta: jonain päivänä se on aktiivisempi ja enemmän intoa täynnä kuin jonain toisena päivänä.
Noudossa naksauttelin hyvistä nostoista ja pidoista, nätisti Misti kyllä tekikin. Kerran tein noudon kokonaisuudessaan, jossa olisi saanut olla enemmän vauhtia. Tekninen puoli oikein hyvä ja palautti tiiviisti eteen. Summa summarum - nouto alkaa olla paketissa. On sitä viilattukin, voi taivas.
"Mutta kaiken viilaamisen ohessa voi pitää hauskaakin..."
"... ja heitellä ja järsiä vaikka frisbeetä!"
"Vai mitä?"
Luoksetulo olisi voinut olla hivenen nopeampi, muuten hyvä ja eteen tuli tiiviisti istumaan.
Tein sitten pitkästä aikaa ruutua ja aikas nappiin kyllä meni! :) Halusin aluksi kokeilla ilman targettia tai lelua että miten Misti löytää ruutuun. Hyvin löysi, meni suoraan ruudun sisälle eikä jäänyt sen ulkopuolelle pyöriskelemään. Lähettelin Mistiä sitten eri kulmista ja etäisyyksiltä - ei mitään ongelmaa, ampui sisälle edelleen. En vaatinut maahanmenoa tai muuta, heitin Möpsälle pallon, kun se oli ruudun sisällä. Koetin saada sille enempi vauhtia juoksemalla sen kanssa rinta rinnan ja kannustamalla juoksemaan lujempaa. Oikein onnistuneet ruututreenit kaiken kaikkiaan, yllätyin positiivisesti. :) Misti on tainnut itsekseen opiskella ruutua ja miettiä oikeaa paikkaa, kun teki noin mainiosti.
Loppuun tunnaria. Misti yritti oikoa ja mennä helpomman kautta, kun nosti pari kertaa väärän ihan saman tien. Tein pikkuneidille selväksi, että sellainen peli ei vetele ja sittenhän se keskittyi haistelemaan ja toi joka kerta oikean. Tuossa on oltava kauhean tiukkana ja puututtava heti, jos Möösä maistelee tai nostelee vääriä. Koska kyse ei ole siitä, etteikö se osaisi. Se ei vain aina kehtaa ja haluaa selvästi kokeilla mitä tapahtuu, jos kajoaa vääriin. Kapulat olivat eilen ringissä, ja lähettelin Mistiä hieman eri kohdista ja etäisyyksiltä. Matkaa koiralta kapuloille oli jokunen metri, ehkä viitisen metriä.
Treenien lopuksi tehtiin tyttöjen kanssa lyhyt juoksulenkki. En jaksanut tehdä Helmin kanssa mitään, vaikka se treenien aikana tympääntyneenä haukuskeli. Tässä taas näkee tämän minun tulostavoitteellisen harrastamisen: en vaivaudu tekemään Helmin kanssa paljon mitään, koska sen kanssa ei ole minkäänlaisia tavoitteita. :P Treenaan siis vain kisakoiraa ja kotikoiran kanssa silloin tällöin hömpöttelen jotakin. Olen varmaan paha ihminen, mutta en vain pysty tekemään ns. ilmaiseksi töitä. Onneksi Helmi ei erityisen paljon tokon perään kaipaa, sillä on kyllä muutakin tekemistä. :)
"Täältä tullaan!"
"Hyi, olipas se luminen ja ällöttävä!"
"Mutta voin taas hakea tämän ihastuttavan prinsessafrisbeen, jos vain suvaitset heittää sen."
"Siinä se on, maassa, etkö näe sitä? Ei se itsekseen lentoon lähde!"
Loppuun laitan vielä kaksi lyhyttä lenkkivideota. Toinen on reipas juoksulenkki tiellä ja toinen taas rauhallisempi kävelylenkki metsätiellä. Halusin ottaa tyttöjen lenkkeilystä videota, vaikka se on jokapäiväistä touhua - ehkä juuri siksi. Jokapäiväiset, arkiset askareet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaiken maailman treeni- ja kisajutut ja ne ovat taas niitä asioita, joita en halua unohtaa. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, millaiselta meidän lenkit näyttää ja miltä tytöt normaalilla lenkkivideolla näyttävät, niin go for it. Mykistin videoilta äänet ja lisäsin mahtipontista musiikkia tilalle. Musiikki on melko dramaattista, mutta dramaattinen olen minäkin, niin sehän passaa. Itse tykkään molemmista kappaleista suuresti, monesti kuuntelenkin tuollaista musiikkia. Lenkkivideoita tokikaan ei voi missään määrin dramaattisiksi kuvata, ne ovat niin arkisia kuin voivat olla.
Huomatkaa juoksulenkkivideossa Mistin tyylikäs laitaan meno. :D Kun auto tulee, syöksyy Misti laitaan odottamaan ja kyttäämään ja vetää Helmin mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti