Welcome to the new age

Meillä on nyt tavallaan siirrytty koirien ruokinnan suhteen uuteen aikakauteen, jos näin voi sanoa. Mulle tuli ihan vaan yhtenä päivänä mieleen sellainen sekametelisoppa, ruoka siis, jollaista halusin kokeilla tehdä ja syöttää tytöille, että mitä ne siitä tykkäävät. Keksin "reseptin" omasta päästäni ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Sapuska sisältää kaurahiutaleita, kananmunaa, kananmunan kuoria, lihaa ja porkkanaa. Ajattelin antaa sitä nappuloiden lisänä tai sitten ihan puolikkaana päivän annoksesta (eli puolet nappulaa, puolet tuota ruokamössöä). Nyt olen tehnyt Mistin murkinaksi (vaikka Helmikin syö sitä ihan yhtä lailla) kutsumaani ruokaa parin viikon ajan, ja tykkään! Itse en ole tietenkään ruokaa maistellut - jotain rajaa sentään - mutta koirille maistuu paremmin kuin hyvin. Murkinaa tuleekin itse asiassa tarjottua hieman nappulaa enemmän, mikä ei mielestäni haittaa yhtään. Päivittäinen ruoka-annos sisältää siis kolmisen desiä Mistin murkinaa ja parisen desiä nappulaa. Misti tosin saa usein enemmänkin nappulaa päivässä, koska käytän nappulaa sillä treeninamina. Lisäksi lorautan koirien kuppeihin lohiöljyä, ja heitän niille sianselkää kerran tai kahdesti viikossa. Tämän lisäksi ne saavat muitakin ruuantähteitä joitakin kertoja viikossa.

Suurin syy, mikä ajoi minut kokeilemaan tuollaista sapuskaa, oli varmasti se että halusin lisätä lihan ja proteiinin määrää entisestään ja vähentää teollisen kuivaruuan osuutta. Toki tytöt ovat jo pidemmän aikaa saaneet "lisälihaa" mm. sianselän ja koiranmakkaran muodossa, mutta mielestäni on kivempi tehdä niille tuollainen ruokasekoitus, jossa on vähän muutakin ja joka on ihan oikeasti ruokamuodossa ja lisäksi täyttävämpää. Mistin murkinan ansiosta olen voinut vähentää nappulan määrää puolella, mikä on aikas mahtavaa. :) Kokonaan en aio kuitenkaan nappulasta luopua, koska käsittääkseni siinä on sellaisia ravinto- ja hivenaineita, jotka todennäköisesti itsetehdystä ruuasta puuttuvat.

                           
Koska koirat tykkäävät Mistin murkinasta kovasti, eikä tytöille ole tullut siitä mitään haittavaikutuksia, varmasti kokkailen ruokaa jatkossakin. Itse valmistusprosessihan on seuraavanlainen: Keitän 2 litraa vettä, lisään joukkoon 4 dl kaurahiutaleita, jonka jälkeen heitän kattilaan suikaloitua porkkanaa (yksi suht iso porkkana riittää taikka pari pienempää). Sitten rikon kattilaan 2 kananmunaa ja niiden kuoret mahdollisimman pieninä palasina. Lopuksi lisään kattilaan lihaa (Maukkaan nauta-sikajauhelihaseos mikä lie (500 g) tai Hauhaun koiranmakkaran puolikas (400 g)). Taidan jatkossa ostaa enemmän tuota Maukasta, se on varmasti lihana puhtaampaa. Ruoka on helppo ja nopea tehdä, ja noin iso annos säilyy jääkaapissa puolisen viikkoa. Uusi annos pitää siis tehdä kerran tai kahdesti viikossa. Helppoa ja edullista! Kauraryynin tilalla voi varmasti käyttää myös riisiä ja vihannes/juures voi olla muutakin kuin porkkanaa. Mutta näillä mennään toistaiseksi. Omasta mielestäni kaikki nuo käyttämäni ruoka-aineet ovat terveellisiä: kauraryynissä on kuitua, porkkanassa myös kuitua + vitamiineja, kananmunassa proteiinia ja munankuorissa kalsiumia. Lihassa on myös protskua, ja liha nyt on muuten vaan hyväksi lihansyöjille. Kovin paljoa en tästä ravitsemuspuolesta tiedä, mutta kaipa tuo selittämäni on edes puoliksi totta. :D No, tuskin ainakaan kovin pahasti metsään menen...

Misti kävi tiistaina hierojalla (maanantai peruuntui epäselvyyksien vuoksi, päivää ei ollut vahvistettu) ja olipa valaisevaa. Misti oli aluksi vähän ihmeissään, että mitä täällä tapahtuu, mutta asettui pian nätisti paikoilleen ja antoi käsitellä itseään. Harva ensikertalainen kuulemma noin hienosti on. :)
Mistillä on pieniä lihasjumeja siellä täällä, mutta mitään pahempaa/syvempää ei löytynyt. Eniten jumissa oli lanneranka ja lavat, myös selän lihaksissa taisi olla pieniä hermopinteitä. Mistin oikea puoli oli vasempaa jumiutuneempi. Aika hyvin hieroja sai auki noita jumeja ja kyllä huomasi koiran eleistä ja liikehdinnästä, missä jumit olivat. Mistillä oli aktiiviselle harrastuskoiralle tyypillisiä lihasjumeja, mutta ei onneksi mitään hälyttävämpää (luojan kiitos!). Pelkäsin vähintään tuomiota, että koira on rikki ja joutuu lopettamaan agilityuransa.
Kysyin sitten, että oliko Mistillä sellaisia kohtia jumissa, jotka voisivat vaikuttaa sen hyppäämiseen ja siihen, ettei se oikein ojenna takajalkojaan. Hieroja sanoi, että koska Mistillä oli lantio hiukan jumissa, sillä voi olla pieni vaikutus hyppäämiseen, mutta enemmän taitaisi olla kyse siitä, että Misti ei osaa hypätä oikein (I knew it!). Eli Mistin huonolle hyppytekniikalle ei näyttäisi olevan mitään fyysistä syytä, toinen ei vain tiedä miten hypätään. Ei muuta kuin hyppytekniikkatreeniä, ja haluaisin kokeilla laittaa hyppyjen eteen ponnareita/pumppereita mitä lie merkiksi oikeasta ponnistuspaikasta. Joitakin koiria se on lukemani mukaan auttanut ponnistamaan oikealta etäisyydeltä ja opettanut muutenkin hyppäämään paljon paremmin.
Sovittiin Möpsälle jo uusi aika 10.3., se tulee sopivasti kisojen jälkeen ikään kuin palauttavana hierontana. Ja toki Mistiä täytyy nyt ainakin muutaman kerran käsitellä, jonka jälkeen väliä voi harventaa.

Kevät tuli meillekin tänne pohjoiseen, ja joka paikassa on ihan jäistä. Eipä ole oikein onnistunut lenkkeillä - juoksulenkkeilystä puhumattakaan - ja tokon treenaaminenkin on (osittain) siitä syystä jäänyt. Ei ole kyllä juuri huvittanutkaan treenailla - mulla on tokoon jonkinmoinen viha-rakkaus-suhde: joskus se on kauhean kivaa ja joskus taas ei voisi vähempää kiinnostaa puurtaa koko pilkunviilauslajin parissa. Agilityssä tuollaista heittelyä ei oikeastaan esiinny. Jospa me tokonkin suhteen taas aktivoidutaan, kun kohta pitää laitella vuoden ensimmäiset koeilmotkin menemään, mikäli mielitään päästä kokeisiin maaliskuussa.