Vuosi on uusi, mutta jutut on samoja

Eli teksti sisältää taas tokojuttuja sekä hieman paukkuanalyysiä tältä vuodelta. Nyt on muuten ihan pirun pitkä teksti, kun mulla on tässä kaikenlaisia treenipohdintoja ja muitakin mietteitä. Lukekoon ken jaksaa, mutta ei tässä mitään maatamullistavaa taaskaan ole. :)

Joulun aika ja uusi vuosi meni meillä rauhallisissa merkeissä. Tytöille ei tullut hankittua edes joululahjoja, kun ei ollut mitään tähdellistä ostettavaa. Niinpä vaan paketoin niille kaupan pikku luut, jotta saivat repiä paketin. Helmi rakastaa repiä paketteja ja se onkin aina ollut siinä hurjan taitava. Misti the fiksua bordercollieta piti vähän auttaa, kun se ei oikein ymmärtänyt ideaa eikä ollut varma mitä piti ja sai tehdä. Lisäksi Misti mökötti koko jouluaaton, kun Helmi oli sisällä eikä prinsessa ollut huomion keskipisteenä. Se vaan hiimaili jossakin omikseen eikä suostunut tulemaan olkkariin asti, kun mummukka oli siellä eikä Möösä vaan yksinkertaisesti sovi samaan tilaan Helmin kanssa, huoh. Misti myös kuusen juurella kyttäsi ja vahti koirien lahjaluita ja murisi, jos Helmi tuli liian lähelle. Mutta sitten Mistille ei kuitenkaan kelvannut se oma luu, kun paketti saatiin auki. Myöhemmin se suostui ihme kyllä sen syömään, vaikkei neiti noista kyseisistä luista tykkääkään. On se vaan monimutkainen koira tuo meitsin bordertollikka; mököttämiseen ja mielensä osoittamiseen taipuvainen, pilalle lellitty pikkuprinsessa. Tai en nyt tiedä onko se mitenkään lellitty, paljon sille on annettu toki periksi. 8)


                                Mökötys päällä taas, kun Helmi oli lähellä.

Uutena vuotena Helmi tuli taas sisälle evakkoon ja olikin melkoisen lamaantunut paukutteluaikaan. Se ei koskaan esimerkiksi vingu tai hyöri levottomana, se vaan olla möllöttää eikä oikein kykene tekemään mitään. Kovasti se haki taas minusta turvaa ja seurasi minua kuin hai laivaa. Helmiä pitää aina silitellä ja rauhoitella, ettei ole mitään pelättävää. Muuten se pelkää ihan itsekseen ja rauhassa. Tuntuu, että Helmistä on vanhemmiten tullut herkempi paukuille. Toisaalta tänä vuonna se ei mennyt sänkyn alle tai pöydän taakse piiloon, vaan kykeni olemaan minun huoneessa tai olkkarissa. Uloskin se suostui lähtemään, mutta ei tehnyt tarpeitaan vaan veti hulluna takaisin sisälle. 

Misti sen sijaan oli ihan lungisti, mistä olen todella iloinen. Se pystyi olemaan kevyesti ulkona, vaikka lähiseudun naapuritaloista kuului ja näkyi pauketta. Misti kyllä kuulosteli pauketta uteliaasti, mutta ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä pelosta tai ahdistuksesta. Häntä pystyssä tepasteli pihalla ja oli reipas oma itsensä. Se ei haukkunut, ei vinkunut, ei hakeutunut minun lähelle yms. Se ei siis reagoinut paukkeeseen mitenkään, sielläpähän saivat paukkua. :) Mutta sitten kun meillä porukat lähti pihalle ampumaan omia rakettejaan ja Misti jäi sisälle, niin johan neiti alkoi raivoisasti haukkua ja hyöriä sisällä edestakaisin. Silloinkaan se ei näyttänyt pelokkaalta tai ahdistuneelta, sitä vaan jotenkin ärsytti tuollainen show omalla pihalla. Misti tuijotti ikkunasta ulos ja kun pamahti, niin se haukkui tosi raivokkaasti ja vinkuikin hölkyttäessään ympäri taloa. Osittain tuo johtui varmasti siitä, että Mistiä pisti vihaksi, kun sitä ei otettu mukaan hauskanpitoon eikä se päässyt tarkemmin tutkimaan mistä on kyse. Koska tuollaista käytöstä esiintyy muulloinkin kuin eilen. Eli en usko, että Mistiä pelotti, mutta se vaan ärsyyntyi suunnattomasti. Mistihän on muutenkin vähän sellainen, että se raivostuu joillekin äänille ja toiminnoille, mutta ei pelkää ollenkaan. Olisi pikemminkin käymässä kiinni ja aloittamassa tappelua äänen lähteen kanssa kuin luikkimassa karkuun. Misti voisi mielestäni olla lte-määritelmällä ennemmin paukkuärtyisä kuin laukausaltis. Toisaalta se voisi olla myös laukausvarma. Paha sanoa, kun en osaa itse niin tulkita tuollaista ja toisaalta laukaukset ovat eri asia kuin ilotulitteet. Moni metsäkoirahan on laukausvarma, mutta pelkää ilotulituksia. Tästä esimerkkinä meidän Helmi. Joo-o, tulipahan tällaista pohdintaa vaihteeksi. :P


                                Tytöt bongasivat oravan.

Sitten treenipuolelle... Misti juoksee vieläkin, joten aksatreenit ovat edelleen poissa laskuista. Mälsää, haluttaisi kovasti jo treenaamaan! Miksi Misti ei voi olla sellainen narttu, joka juoksee kerran vuodessa? Mä tykkäisin sellaisesta. However, ollaan viilattu tokoa nyt suunnilleen joka toinen päivä. Nouto alkaa näyttää aikas kivalta: Misti painelee vauhdilla kapulalle, tarttuu siihen suoraan suullaan ja lähtee palauttamaan tiukalla otteella. Näyttää tosi nätiltä tällä hetkellä! Kapula on edelleen portaiden/seinän edessä tai suht lähellä niitä, koska muuten se voi vielä yrittää saalistaa kapulaa. Ei olla tehty noutoa kokonaisena liikkeenä pitkään aikaan; en lähetä Mistiä perusasennosta enkä vaadi palautusta eteen, vaan naksautan ja palkkaan, kun neiti suorittaa kauniin noston ja hyvän pidon. Pysyypähän into liikkeeseen, kun ei tee ns. kokeenomaisena.

Tällä hetkellä isoin murheenkryyni on mielestäni seuraaminen. Edistäminen lähentelee jo määritelmää törkeä, koska Misti on kirjaimellisesti noin askeleen minua edellä. Tuntuu se minustakin tyhmältä, kun koira on niin edessä ja näyttää lähtevän lapasesta hetkenä minä hyvänsä. Mäkään en voi luonnollisesti liikkua tai tehdä kunnolla käännöksiä, kun koira on niin edessä. Olen tässä pohdiskellut tuota ongelmaa ja ratkaisua siihen. Ensin tuli mieleen ns. kosketuskeppi (meillä tässä tapauksessa normi keppi, jonka päässä pallo - don't even ask) , jonka pallopäätä pidän Mistin rinnassa esteenä, jotta se ei pääse liian eteen. No eihän se sitten toiminut, kun Mistiä ahdisti se keppi ja pikkuneiti alkoi erkaantua liiaksi. Siedätin Mistin kyllä keppiin, mutta ei siitä seuruusta oikein mitään tullut. Niinpä luovuin saman tien yrityksestä. Sitten kokeilin vaan sitä, että palkkailen Mistiä kun se sattuu seuratessa olemaan tarpeeksi takana. Jos se edistää, hidastan vauhtia ja vähän suhisen, mikä esim. agilityssä tarkoittaa pientä vauhdin hiljennystä. Ei tuokaan oikein tuottanut tulosta, vaikka tänään siltä hetken näytti. Totesin tuon tavan olevan koiralle vähän epäreilu ja epäselvä, kun sitä on aiemmin palkattu edistämisestä ja nyt ei enää palkatakaan. Eikä se tuossa oikein tiedä mitä tekee väärin ja miten pitäisi oikeasti tehdä.
Tänään sitten päätin ottaa hihnan uudelleen käyttöön (ja juuri kun alokkaan tympeästä hihnaseuruusta selvittiin) ja hakea sen avulla oikeaa paikkaa. Ja nyt tuntuu siltä, että hihna voisi olla se ratkaisu ongelmaan! Pidän Mistiä aluksi ihan lyhyellä hihnalla vierellä ja palkkaan oikeasta paikasta. Jos se meinaa alkaa edistää, nyppäisen kevyesti hihnasta ja palautan oikealle paikalle. Vähitellen voin toivon mukaan löysätä hihnaa, kun oikea paikka alkaa hahmottua. Luulen että hihnan avulla Mistin on helpompi oppia oikea seuruupaikka, vaikka se onkin tietynlainen pakote eikä herkälle/pehmeälle koiralle se paras vaihtoehto. En vaan keksi enää mitään muuta keinoa saada edistäminen pois, joten nyt kokeillaan tuota hihnakuuria. Toki tuo hihnasta nykkiminen voi laskea virettä ja sitä en missään nimessä halua. Taidan tehdä alusta saakka seuruuta korkeassa vireessä, jotta ei tarvitse tuon tekniikkaopetuksen jälkeen hakea oikeaa virettä uudelleen. Ja jos Misti on kovinkin kuumana, ei hihnasta nyppäiseminen välttämättä niin hätkäytäkään. Toivotaan, että tämä tapa tuottaa tulosta!

Tunnarin siirsin toissa päivänä ekaa kertaa ulos, ei ongelmia. Ongelmaton tuokaan liike ei silti ole, koska Möösä on yrittänyt syöksyä keppeihin ja maistella vääriä. Tyhmä mamma joutuu sitten puuttumaan noihin ja pilaamaan Mistin ilon. Syöksymistä ei ole enää esiintynyt sen jälkeen, kun olen laskenut Mistin vireen kunnolla alas ja komentanut sen rauhoittumaan. Nyt se lähtee tosi rauhallisessa mielentilassa kepeille, jes. Maistelua on vielä välillä, mutta silloin vaan hymähdän ja vien Mistin takaisin rauhoittumaan, jonka jälkeen uusintayritys. Ei se toissapäivänä enää pahemmin maistellut vääriä, haisteli vaan rauhassa ja löysi hienosti oman. Haluan tunnarista rauhallisen suorituksen, jotta Misti voisi periaatteessa kokeessa saada liikkeestä kympin. Siksi minun pitää nyt niin hirveästi nipottaa ja vaatia, toivottavasti Misti the herkkis sen kestää. 

Ruudussa ajattelin ottaa targetin uudelleen käyttöön, koska on se paikka välillä niin hakusessa eikä koira ole edes ruudun sisällä. Laitan targetin keskelle ja häivytän sen hiljalleen pois tarkoituksena, että Misti oppii hahmottamaan ruudun muodon ja hakemaan oikeaa paikkaa. Muuten ruutu sujuu kokeenomaisenakin suorituksena ja Misti lähtee hienosti esim. seuraamaan käskyn kuultuaan.
Olen tullut muuten siihen tulokseen, että voittajaluokka on kiva luokka. :) Ihan älyttömän kivoja liikkeitä, joita on mukava treenata. Voihan olla, että kokeessa se ei enää niin kivalta tunnukaan, mutta ei murehdita sitä vielä, kun voivottelemaan ei ole ihan hetkeen vielä asiaa.

Helmi on niin kaunisrakenteinen koira :)

<3

Misti haamuilee.