perjantai 24. tammikuuta 2014

Tunnarikoulu kannattaa

Ollaan opiskeltu tunnistusnoutoa nyt kolmisen kuukautta, treenit aloitettiin joka tapauksessa viime vuoden puolella. Treenaillaan sitä noin pari kertaa viikossa, monesti ei sitäkään. Eli verrattain harvoin tehdään, mutta "mitä harvemmin, sen parempi"-tyyli tuntuu sopivan Mistille myös tämän liikkeen kohdalla.
Otsikkoon viitaten voin tosiaan kertoa, että opiskelu kannattaa ja tunnarikoulusta on ollut hyötyä. Voin kohtapuoliin varmaankin sanoa, että tunnistusnouto on taputeltu ja siten valmista koekamaa. En kuitenkaan ihan vielä sano niin, koska pikku juttuihin on kiinnitettävä huomiota sekä uudet treenipaikat, häiriö ja koetilanne on vielä tunnarin osalta kokematta. Mutta teknisesti liike on kyllä hyvin pian valmis.

Kapuloita on nyt siis rivissä, ringissä tai muodottomassa kasassa 5-7 kappaletta. Lähetän Mistin vielä aika läheltä, korkeintaan kolmesta metristä, kapuloille. Misti tekee nykyään varsin rauhallisessa mielentilassa tunnaria, minkä johdosta se menee nätisti kapuloille eikä sählää siellä mitään ylimääräistä. Vien sen aina ennen suoritusta rauhoittumaan eli makaamaan paikalleen. Sitten ennen oma-käskyä hieman suhisen sille ja sanon "rauhassa", "nätisti" yms. Käskyn saatuaan neiti tassuttelee rauhassa kapuloille. Misti etsii mielestäni ihan nätisti, nuuskii kapulat läpi ja oman sattuessa kohdalle ottaa sen itsevarmasti suuhun ja lähtee palauttamaan. Oman kapulan se siis löytää noin 95-98 prosentin todennäköisyydellä. Jos Misti kokee olonsa epävarmaksi, ja edellinen toisto on jouduttu keskeyttämään pienten puutteiden takia, se saattaa napata väärän. Mutta se siis tietää mitä tehdä ja löytää hienosti oikean kapulan. Niin ja minähän palkkaan Mistin aina ruualla, yhtään ylimääräisiä kierroksia ei kaivata.

Tunnarin ongelmat ja nipottamisen aiheet ovat sitten väärien maistelu ja kapula-asetelman rikkominen. Misti siis etsiessään omaa saattaa maistella vääriä, mistä huomautan saman tien ja vien koiran "rauhoittumaan", minkä jälkeen uusi yritys. Väärien maistelu on vähentynyt paljon, kun huomautan asiasta, mutta sitä esiintyy vielä satunnaisesti.
Suurempi, toistuvampi ongelma on sitten tuo kapuloiden liikuttelu. Aika harvoin kapularivi- tai rinki on enää samanlaisessa tiptop-kunnossa Mistin jäljiltä. Misti siis nuuskiessaan kapuloita monesti kuonollaan liikuttelee niitä tai sitten se vain kävelee niiden päältä etsimisen aikana. En oikein tiedä mikä tuohon ongelmaan auttaisi. Periaatteessa Misti ei tee mitään väärää, jos se tahattomasti liikuttelee kapuloita niiden luona hääriessään eli siitä ei voi oikein huomauttaa. Toki voisi ottaa aina uuden toiston, jonka syyksi Misti ehkä hiljalleen tajuaisi juurikin tuon asetelman rikkomisen. En myöskään tiedä mitä tuollaisesta kokeessa tuumattaisiin... En usko tuomarin katsovan sitä kauhean hyvällä, että asetelma on koiran jäljiltä miten sattuu, vaikkei yhtään väärää kapulaa suussa kävisikään.
Misti ei kuitenkaan enää syöksy etutassuillaan kapuloihin, mikä on kyllä edistystä. Pitää myös pikkuhiljaa alkaa matkaa kasvattamaan, sillä kova vauhti ja into voivat tuoda omat haasteensa. Jossain välissä siirrän tunnarin myös treenikentälle ja teen sitä muiden liikkeiden välissä tai niiden jälkeen.

Tosi paljon ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi parissa kuukaudessa, mihin olen erittäin tyytyväinen! :)

(Laitanpa muuten vielä muistiin, että säilytän vääriä kapuloita muovipussissa, jotka sitten puukepillä asettelen paikoilleen. Omaa kapulaa pidän koirantarvikekorissa ja tällä hetkellä meillä on vain yksi oma, mutta otan kohta uuden kehiin. )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti