Pentutreffit

Nyt heti tähän alkuun on pakko selventää muutama asia. Blogiteksteistäni voi saada helposti sen vaikutelman, että Misti on ollut suuri pettymys eikä se ole sellainen kuin odotin. Haukun sitä milloin miksikin ja mistäkin syystä, ja manaan onnetonta yhteistä tulevaisuutta. Minulla on vain tapana liioitella asioita, etsiä kaikesta negatiivista ja verrata Mistiä muihin. Ei Mistissä ole mitään vikaa, pelkästään omassa asenteessani. Todellisuudessa Misti on minulle se ainoa oikea pentu, ikuinen ilopilleri ja mahtavan energinen touhukaveri. Parempaa pentua en voisi luultavasti saadakaan. Misti on varmaan aika tyypillinen pentu, joka tykkää touhuta omiaan ja korvat monesti katoaa siinä samalla. Ei pieneltä pennulta voi vielä vaatia kummoistakaan keskittymiskykyä tai tekemisenhalua, oli rotu sitten mikä tahansa. Mistissä on itse asiassa aika paljon samoja luonteenpiirteitä kuin minussa itsessäni: itsepäisyyttä,  tietynlaista yllätyksellisyyttä, räväkkyyttä ja temperamenttia. Meistähän pitäisi siis näillä eväillä tulla loistoparivaljakko - taikka sitten täysi katastrofi ;) Eikä Misti edes ole kovin hirveä pentu, onhan sillä luonnetta, mutta ei sitä voi vaikeaksikaan sanoa. Ja eikös bortsuihmiset yleisesti ottaen uskottele itselleen ja muille niin, että mitä kauheampi pentu sitä parempi harrastuskoira. Mistissä on varmasti potentiaalia vaikka mihin, kunhan tuosta kasvaa. Nyt eletään päivä kerrallaan, otetaan pientä treeniä ja ulkoillaan ja tehdään yhdessä :) Ja ennen kaikkea annetaan Mistin kasvaa rauhassa, mihinkään ei ole kiirusta.

Täytyy kuitenkin vielä hehkuttaa, että Misti osaa metalliesineen noudon, ainakin jotenkuten. Se osaa jo noutaa esineitä, oikeanlaisessa luovuttamisessa ja luovuttamisessa yleensäkin on vielä tekemistä. Yleensä Misti kuitenkin tuo esineen ja minä sitten otan sen suusta. Metallilusikkaa olen nyt heitellyt ja ihan samalla tavalla se tuo senkin :) Ei siis pahemmin vierasta epämiellyttävää materiaalia. On huisin hauskaa heitellä Mistille tavaroita ja se noutaa ne. Kesällä sillä on tehtävänä noutaa tennispalloja meidän pelatessa tennistä. Se olisi Mistille juuri sopiva homma eikä meillä tarvisi vaivautua ;)

Sunnuntaina me käytiin Mistin kanssa pentutreffeillä australianpaimenkoira Meten kanssa omistajineen. Mette on 12 viikon ikäinen ja oikeastaan täsmälleen samankokoinen kuin Misti. Saattoi olla jopa hieman korkeampi :O Painoa sillä oli 8 kiloa eli vajaa kilo enemmän kuin meidän pikkunatiaisella. Tyttöjen leikit kävi yksiin vallan mainiosti ja molemmat heti rohkeasti tutustumassa toisiinsa. Pennuilla oli tosi hauskat painileikit, kun oli samankokoinen kaveri :) Molemmilla on luonnetta aika paljon, joten murinaa ja lukuisia alistamisia leikkiin mahtui. Tytöt alistivat toisiaan vuoron perään ja Meten ollessa alakynnessä alkoi ilmetä pientä turhautumista. Misti tyytyi kohtaloonsa ihan hyvin. Välillä kuului kunnon rähinää niin kuin aikuisten koirien tappelussa (sitä olen saanut olla monesti todistamassa Helmin koira-agressiivisuuden vuoksi). Mette oli monesti Mistin suupielissä kiinni, mutta ei M juurikaan valittanut, hieman vingahti välillä. Reipas tyttö! Vaikka Misti ei ole vielä päässyt tapaamaan montaakaan koiraa, oli se rohkeasti tutustumassa ja leikkimässä uuden kaverin kanssa. Se vain on luonnostaan niin rohkea ja itsevarma, ettei sen tarvitse pelätä tai pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Ja se on hieno piirre :)
Misti ei kyllä paljon minua muistellut leikin tuoksinassa, mutta kävi Meten omistajien luona aina välillä. Kiitos vain! ;)

Ensi lauantaina päästään toisille pentutreffeille seropineiti Caron kanssa, joka on Mistiä kaksi päivää nuorempi. Saas nähdä miten siellä sujuu, varmaan ihan hyvin. Siitäkin sitten päivittelen kuvien kera ;)

Tänään käytiin Helmin kanssa eläinlääkärillä tikkien poistossa ja nyt on vanharouva, tai pitäisikö sanoa vanhapiika, terve. Homma oli nopeasti ohi ja hyvältä näytti kaikki. Helmi piippasi koko odotusajan ja haukkuikin välillä. Reppana luuli, että sille taas tehdään jotain "pahaa". Hemppa on ihana, kun se hyppää välillä  mua vasten hakemaan lohdutuksia :) Se on koira, joka tarvitsee rohkaisua tuollaisissa tilanteissa. Helmi pääsi myös kaulurista eroon ja tuolla se kopin katolla pälyilee niin kuin ennenkin. Kyllä kelpaa! ;)
Ensi viikon keskiviikkona mennään Helmin epäonneksi taas eläinlääkärille, kun koko konkkaronkka rokotetaan. Sekä Helmi että Misti ovat rokotusten tarpeessa ja Misti saa tehosteet. Sitten onkin vapaampi pääsy kaikkialle ja ovet koirapuistoon aukeavat, jippii :)

Misti oli taas tänään tullut pentuaitauksesta ylitse ja ollut siis talossa vapaana. Meillä on ollut kyllä hyvä tuuri, kun mitään ei ole tuhottu ja pentu on vielä hengissä kotiin tullessa :D Mä tiesin, että M pääsee siitä häkistä pois mutta eihän mua uskottu. No ei sitä enää sinne sullota yksinollessaan, yöstä en vielä tiedä. Omaan huoneeseeni  en sitä enää ota, ei siellä saa nukkua rauhassa Mistin takia.

                                                           
                                                                                                 

"Eieiei, mua ei saa alistaa, päästä mut poois!"