Kun SERT-A jää sekunnin päähän

Lauantaina kisauramme toiset kolmosluokan kisat, samassa paikassa SportDogParkilla kuin aiemminkin. Oltiin jouduttu menemään jo aikaisin aamulla paikalle, koska tein aamupäivän talkoita ja iltapäivästä sitten kisattiin. Aamulla onneksi päästiin treenikaverin kyydissä, jonka autossa Misti sai olla useamman tunnin. Viimeisen tunnin se joutui olemaan hallissa kiinni ja kyllä pelotti, että se sieltä karkaa tai hirttäytyy koko koira... Kyllä se siellä pysyi, mutta oli tietty kamalalla kierroksilla ja äänessä koko ajan. Tällaisia tilanteita varten kaipaisin omaa autoa! Oli muuten kiva talkoilla ja pointsit siitä, että talkoolaisille oli paljon ruokaa tarjolla ja oikein lämmin ruoka kaiken kukkuraksi - ei tarvinnut nälkää nähdä, jos oli kisapaikalla koko päivän. :)

Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen ensimmäisestä radasta. Tehtiin siis puhdas nolla ajassa -8,31 (32,69 s) etenemällä 4,62 m/s. Tällä sijoituimme kuudenneksi ja serti meni neljännelle. Viides koira oli jo valio eli todellisuudessa serti jäi yhden sijan ja koiran päähän. Sertin saanut koira oli meitä noin 1,5 sekuntia nopeampi, että jos jostain olisi saanut nipistettyä, olisi serti napsahtanut meille... Olen toki ajatellut, että hitto että oli lähellä, aivan käden ulottuvilla, mutta en ole kuitenkaan varsinaisesti harmissani. Tämähän osoittaa, että meilläkin on mahdollisuuksia pärjätä kolmosluokassa ja voidaan hyvänä päivänä olla aivan sertissä kiinni. Olen tähän asti ajatellut, että me ei Mistin kanssa olla kovin vahvoilla kolmosissa, koska yhdistelmänä on melko kokematon ohjaaja ja hieman hitaamman puoleinen bc. Nyt kuitenkin oltiin aika vahvoilla, kun oltiin sijalla 6/51 ja saatiin melkein serti. Tuomarina oli muuten Anne Huittinen, jonka radalta noustiin silloin kolmosiin.

Fakta on kuitenkin se, että rata oli helppo, aivan luvattoman helppo. En saattanut uskoa, että kyseessä on kolmosluokan rata, koska melkein ykkösluokassa voisi olla tuollaisia ratoja. Varsin suoraviivainen rata, jossa ei tarvinnut juuri ohjata - ehkä sen tarkoituksena olikin olla nopeuskisa, jossa nopein voitti, en tiedä. Radan helppouden huomioon ottaen nolla nyt ei ole niin suuri saavutus, mutta nolla anyway. Rata ei ollut ilmeisesti kuitenkaan mikään läpihuutojuttu, koska meitä huomattavasti taitavammat ja kokeneemmat koirakot tekivät virheitä. Tosin ei meilläkään mennyt aivan niin kuin piti tai niin kuin suunnittelin. Olin aikonut A:n jälkeisen hypyn jälkeen tehdä saksalaisen ja saada Mistin vasemmalle puolelle, mutta se tietty tuli A:lta läpi ja ehti edelleni. Sain kuitenkin takaaleikkauksella pelastettua tilanteen ja Misti meni kepeillekin oikein, vaikka vähän sitä tuossa leikkauksessa pelkäsin. 

Vähän muuten Misti näytti taas arpovan hypyillä, mitä se ei nykyään niin usein enää tee. Sipsuttelussa kyllä hävitään aikaa, koska ilman sitä Misti on kyllä aika tykkikin menijä! 

Toinen rata oli melkein yhtä helppo kuin A-rata, joten hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä sillekin. Tehtiin pitkään puhdasta rataa, mutta sitten puomin jälkeisen hypyn Misti meni väärin päin, mistä saan syyttää itseäni. Ihan selvästi vein sen toiselle puolelle, kun en jotenkin tajunnut että linja olikin niin suoraan hypyn taakse. Iisisti olisin saanut sen oikealle puolelle, mutta linjasin väärin ja tajusin liian myöhään, ettei se linja ollutkaan niin suora. Sitten Misti vielä hyppi pari hyppyä edestakaisin ja väärin päin - varmaan jätin ohjauksen jotenkin kesken enkä vetänyt koiraa selvästi hypyn yli, vaikka olin suunnitellut niistäväni. Mutta ihan hyvä rata muuten ja helposti olisi ollut nolla tehtävissä - hitsi vie, sitten olisi ollut jo tuplanolla plakkarissa...

Mutta kotiintuomisina kuitenkin yksi (SM-)nolla eli ei ihan huono päivä. :) Haluttaa ihan hulluna taas kisaamaan, mutta nyt tulee kuukauden tauko. Keväällä alkaa onneksi olla tosi paljon kisoja täällä niin päästään oikein urakalla kisailemaan! Kuka tietää, vaikka ehdittäisiin saada kesän SM-nollat kasaan. ;) Epäilen vahvasti, mutta sitä tavoitellaan sertien ohessa. Olisi kiva päästä SM-kisoihin, koska ne pidetään "kotikonnuilla" Oulussa.

Vielä kerran suuri kiitos Sabinalle videoista! :)

Eipä mennyt niin kuin elokuvissa

Eilen korkattiin agilityn kolmosluokka ja eipä mennyt hääppöisesti. Juostiin kolme rataa, kaksi agia ja hyppäri, joista hyppyrata oli päivän paras ja itse asiassa oikein hyvä rata!

Tuomarina kaikilla radoilla oli Sari Mikkilä. Ensimmäisellä radalla oli aika paljon kääntämistä ja vääntämistä ja koiraa tuli pitää koko ajan hallussa. Meidän rata kosahti jo alussa, ei tosin siinä kohtaa kuin kuvittelin, sillä Misti kielsi kaksi kertaa A:lla. Kun se ei suostunut menemään toisellakaan kertaa, päätin vaan jatkaa rataa > hyl. Olisin toki voinut tehdä A:n onnistuneesti ja jättää siihen, mutta päätin mieluummin mennä koko radan :P Jotain pikku juttuja oli koko radalla, kepeillä Misti meni väärään väliin aluksi ja olisiko tullut joku ohitus, mutta esimerkiksi puomi-putki-erottelussa Misti meni aivan oikein puomille. Ei kuitenkaan mikään hyvä tai sujuva rata meiltä.

Toisena sitten hyppäri ja tämä oli oikein sujuva suoritus. :) Alussa oli hyppy ja putki ja sen jälkeen pari hyppyä eri linjassa ja arvoin alun ohjauksessa. Päätin sitten kuitenkin tehdä niin kuin muut ja valssata kolmoshypyn jälkeen, mutta ilmeisesti ajoitin sen väärin (mitä ohjausvalinnassa nimenomaan pelkäsin) ja rima tippui. Tätä oli kuitenkin hyvä kokeilla, sillä tuollaiset valssaukset on mulle haastavia ja tiedostan sen. Sitten käytin takaaleikkauksia aika onnistuneesti, koska en ilmeisesti halunnut valssata tai persjättää, niin leikkaukset tulivat jotenkin luonnollisemmin. Renkaan jälkeen tuli vielä kielto, kun siitä tosi paljon kauempana oli hyppy suoritettavana, vaikka rata jatkui tavallaan takaisin päin. Olisi pitänyt viedä Misti kunnolla hypylle, koska nyt M lähti suoraan mun perään. Tai olisin voinut ainakin selkeämmin sen hypyn näyttää. Loppupyöritykset oikein onnistuneet ja vauhdikkaat ja lopputuloksena siis 10 vp. Meidän aika oli -4,92 (37,08) ihanneajan ollessa noin 41 sekuntia. Etenemä oli reilu 4 m/s, joten mielestäni aika vauhdikas suoritus (ainakin Mistin mittapuulla). Kympillä sijoitus oli niinkin korkea kuin 13., joten luoja tietää mitä nollalla olisi saanut... Maksi3:sia olikin kyllä poikkeuksellisen vähän, noin 37 koiraa, joten kyllä olisi meidänkin nollalla voinut olla mahkuja kärkeen.

Viimeisenä agirata, joka oli täys floppi. Alun puomi-putki-erottelu onnistui, mutta keppien jälkeen Misti meni putkeen, vaikka ensin olisi ollut hyppy > hyl. Mun kehonkieli varmaan näytti suoraan putkelle enkä taas tajunnut, että Misti on nykyään irtoavampi ja itsenäisempi ja vaatii tarkempaa ohjausta. Kun piti mennä puomille, M meni muistaakseni ensin putkeen. Sitten oli sellaista hyppyhässäkkää, jossa Misti taas irtosi vähän liian hyvin ja kävi ottamassa pari ylimääräistä hyppyä. Olisi pitänyt kai valssata toiselle puolelle ja siten ottaa koira haltuun, mutta luotin liiaksi siihen, että ei se mihinkään karkaa... Vielä tippui rima ja sitten saatiin räpisteltyä rata loppuun. Jotenkin aivan kaamea rata, kun mikään ei sujunut ja koko ajan piti pysähtyä ja korjata. Tuon jälkeen tajusin, että meillä on ollut kisauralla yleisesti ottaen tosi sujuvia ratoja, koska tuollaista eilisen kaltaista ei ole ollut varmaan koskaan. Yhtään ei päästy etenemään, kun aina tuli jotakin probleemia. Tuntui siltä kuin oltaisiin vasta esim. ykkösissä, koska eteneminen tyssäsi vähän väliä. En sitten tiedä mikä tuossa oli niin hankalaa, ei vaan mitään sujuvuutta mitä vaikkapa taas viime kisoissa oli.

No mutta, nämä oli meidän ensimmäiset kolmosten kisat ja muutenkin ollaan vasta palailtu kisakentille, joten ei se ole niin vaarallista. Ei mua ole juuri ollenkaan harmittanut ja lähdetään hyvällä, toiveikkaalla fiiliksellä myös ensi viikon kisoihin. :) Harmi vaan, kun perjantaina meillä oli niin hyvät, onnistuneet treenit ja kiva rata, minkä johdosta lähdin luottavaisin mielin kisaamaan, niin sitten kisoissa kuitenkin meni aika pipariksi koko homma. No, välillä vaan menee niin että jotkut radat menevät palasiksi ja joillakin radoilla palaset taas loksahtavat kohdalleen. Luulen että kun saadaan taas kisarutiinia ylle ja mulla menee vähemmän aikaa ja energiaa ratojen muistamiseen, voin keskittyä paremmin ohjaamiseen ja koiraan. Ja toki tämä kolmosluokassa kisaaminen vaatii varmasti totuttelua, koska radat ovat kuitenkin vaikeampia kuin kakkosissa.

Mitäs muuta... Ainakin sitä, että viime viikonloppuna koirat olivat hoidossa, koska itse olin kavereitten kanssa Helsingissä. Molemmat tytöt menivät opiskelukavereilleni, toinen toiselle ja toinen toiselle. Misti oli kuulemma ikävöinyt, yllätys yllätys, ja sillä oli ollut vähän massu sekaisin. Se oli lenkillä bongannut jonkun mun näköisen naisen, alkanut hulluna ääntelemään, käynyt hyppäämässä sitä naista vasten ja ollut sen jälkeen ihan myrtynyt tajutessaan, etten se ollutkaan minä. :D Mutta Möösä oli suostunut kuitenkin syömään ja leikkimään, joten ei sillä aivan hirveätä kai ollut ollut. Helmi vietti viikonlopun Nokialla ja oli ollut aivan mielettömän nätisti ja lunkisti, mikä ei ollut yllätys. Tiesin, että tuo koira se ei ikävöi vaan ottaa tilanteen todella rennosti. Lenkilläkään se ei ollut yhtään räyhännyt muille koirille, mikä kyllä vähän yllätti.

Hain muuten reilu viikko sitten Kennel-Rehun autosta lihaa ja luita koirille, koska tajusin että autohan tulee ihan tuohon lähelle ja siellä oli ihan mielettömän edullista. Ostin esimerkiksi 10 kiloa jauhelihaa 18 eurolla! :O Eihän se mitään laatulihaa ole, kaikkea teurasjätettä kai siihen on tungettu, mutta koirat ovat syöneet vastaavaa aiemminkin ja kyllä tykkäävät siitä. Seuraavaksi taidan kokeilla naudan mahaa tai lohta!

"Mä silmiäni usko en, kun se Misti teki sen - täydellisen nollaratasen"

Niin siinä sitten kävi, että Misti tykitti tehdä heti vuoden ensimmäisellä radalla puhtaan nollan. Onneksi nolla ja sillä ansaittu kakkossija riittivät SERTiin eli jatkossa kisataan siellä himoitussa kolmosluokassa, kuninkuusluokassa kaikkien huippujen seassa. :) Täytyy sanoa, että tämä tuli ohjaajalle todella tarpeeseen, koska olen tosiaan taistellut motivaatio-ongelmien kanssa. Eilen maaliin tultuamme tunsin todellista iloa ja riemua tuon koiran kanssa ja olin oikeasti fiiliksissä pitkästä aikaa. Eikä se pelkästä nollasta johtunut vaan myös siitä kuinka sujuvalta, vaivattomalta ja kevyeltä meno radalla tuntui. Ei ollut yhtään sellaista töksähtelyä missään kohdassa vaan todella soljuvasti edettiin. Vaikka Misti painatti mennä mielettömän lujaa - aikakin sen kertoo, huimat -16,85 ja 37,15 s ja 4,17m/s - niin ehdin hyvin ohjaamaan sitä ja tuntui, että ohjasin rauhallisesti ja varmasti. En lähtenyt tavoittelemaan nollaa enkä uskonutkaan, että siltä radalta nolla tehtäisiin. Halusin vaan keskittyä rataan, ohjaamiseen ja koiraan ja unohtaa kaiken muun. Lopputuloksena vaivaton ja rauhallinen mutta silti nopea suoritus, vaikka onnistuin ensin opettelemaan yhden kohdan väärin. Ehkä ehdottomasti parhaan tuntuisia kisaratoja koskaan. 

Tuomarina toimi Anne Huittinen, joka oli tehnyt mielestäni melko helpon radan. Siis eihän tuo mikään vaikea rata ollut mutta kyllä se tuntui koirakkoja haastavan, koska nollia taisi tulla vain kolme, vaikka koiria oli luokassa 25. Nopean koiran kanssa haasteena varmasti oli putken jälkeen ollut A, jonka vieressä toinen putki ja toisella puolella pujottelu. Jos ohjaaja ei ehtinyt koiran edelle tai muuten sitä ohjaamaan, meni moni koira pujottelulle. Itse suunnittelin alunperin, että juoksen lujaa ehtiäkseni koiran edelle putken jälkeen, mutta ajattelin etten välttämättä ehdi, joten päätin sitten jäädä taakse ja takaaleikata A:lle. Tosi hyvin onnistui tämä ja Misti meni suoraan A:lle. Hieman rimaherkkä rata kyllä oli enkä oikeastaan yrittänyt nyt lyhentää Mistin hyppyjä, sillä olisin voinut ajoittaa ne väärin ja silloin olisi saattanut rimoja lennellä. Niin ainakin olisi voinut saada aikaa pois, joten kolmosluokassa on pakko uskaltaa alkaa käyttää puolivalsseja ja jaakotuksia enemmän. 

Kisattiin siis eilen vain tuo yksi rata, kun kolmoset olivat kisanneet jo aamulla ja me vasta iltapäivällä. Olisi ollut kiva kisata vähän enemmänkin kuin yhden radan verran, mutta onhan tässä näitä kisoja tulossa. Sain motivaation ainakin hetkellisesti takaisin, joten seuraavia kisoja on jo suunniteltu - ilman muuta tekee mieli heti lähteä kokeilemaan kolmosten ratoja, onhan ne niin hauskan näköisiä. :) 

Pakko muuten hehkuttaa tätä Tampereen joukkoliikennejärjestelyä. Eiliset kisat pidettiin kaukana Lempäälässä asti, Ideaparkin lähellä, mutta päästiin bussilla aika lähelle. Saatiin sellainen sopiva parin kilsan alku- ja loppulämppä, kun käveltiin pysäkiltä hallille. Täällä tuntuu pääsevän vaikka mihin korpeen bussilla - ei täällä kyllä autoa tarvitse! Vaikka kisat oli TAMSKin järjestämät, pidettiin ne isossa ja hienossa SportDogPark Areenassa. Kyllä kelpasi kisata. :) 

Se tavoitekatsaus kuitenkin

Katson nyt kuitenkin vielä täällä blogissakin, että kuinka kävi viime vuodelle asetettujen tavoitteiden ja mitä lähdetään tavoittelemaan tälle vuodelle. Edellisen päivityksen jälkeen heräsi taas pienenpieni kiinnostus koiramaailmaa kohtaan ja selailin vähän muita blogeja ja kotisivuja, Äsken sitten treenailin tokoa tässä sisällä ja tajusin taas, kuinka loistokoira Misti on. Se alkoi taas muistaa tunnarin ja tuoda hienosti omaa kapulaa, vaikka meinasikin törkkiä kaikkia kapuloita innostuksissaan. Kaukkarit Miipulla on tauon aikana oikeastaan parantuneet ja metallikapulaakin se pitää ja tuo paremmin ja varmemmin kuin koskaan ennen - sillä on hyvä ja tiukka ote eikä metalli aiheuta inhoreaktioita. Kokeilin huvikseni merkkiäkin ja senhän neiti teki aivan täydellisesti vanhasta muistista. 

Tämän täydellisen ja henkeäsalpaavan hienon treenihetken aikana ja jälkeen koin taas hetkellisesti sitä tunnetta, mitä koiraharrastus on minulle aiemmin niin kovin usein antanut. Aikamoista soutamista ja huopaamista näiden fiilisten kanssa. Tuli taas se fiilis, että haluttaisi äkkiä kokeeseen, mutta valitettavasti helmikuun koe oli jo täynnä ja jouduttiin varasijalle. Sen siitä saa, kun herää näihin kokeisiin liian myöhään, sillä täällä kokeet näyttävät täyttyvän herkästi. Toista se oli pohjoisessa, jossa pääsi kokeisiin käytännössä aina. Koska en omista autoa enkä pääse kokeisiin lähikaupunkeihin, kuten Jyväskylään tai pääkaupunkiseudulle, näyttää siltä, että seuraavat kokeet Pirkanmaalla ovat vasta joskus keväällä (huhtikuussa). Harmituksen harmitus! Enpä taida saada tuota valioksi ennen tokossa tapahtuvaa sääntömuutosta - kunpa olisin ollut aktiivitreenaaja tämän viimeisen vuoden ajan! 

Sitten niihin tavoitteisiin, jotka asetin meille vuosi sitten: 

Helmi 

- Pysyä terveenä, virkeänä ja hyväkuntoisena mummokoirana (ja ylipäätään pysyä elävien kirjoissa vielä ensi vuosi).   Check! Tavoite toteutui! Jes, hyvä Helmi :)

- Lenkkeillä normaalisti minun ja Mistin kanssa. Check!

- Muuttaa kaupunkiin, jos minä lähden opiskelemaan ja sopeutua kaupunkielämään. Check! Helmi sopeutui ihan mielettömän hyvin Tampereelle, melkein paremmin kuin Misti. 

- Olla aiheuttamatta tuhoa tai vaaratilanteita meille tai muille. Check! Hemppa ei ole tainnut tuhota nenäliinaa suurempaa eikä ole kyllä aiheuttanut vaaratilanteitakaan. 

- Olla karkailematta vapaaksi päästessään. Muistan Helmin päässeen ainakin kerran irti eikä tainnut karata. Muuten ei mitään muistikuvaa. 

- Pysyä väleissä Mistin kanssa ja olla muutenkin kiltti, ihana ja helppo kotikoira vailla huolta huomisesta. :) Check! On kyllä täyttänyt nämäkin odotukset :) 

Misti

- Pysyä terveenä, hyväkuntoisena ja eläväisenä koirana. Check! 

- Agilityssä nousu kolmosluokkaan. Enemmän vauhtia radalle. Parempi hyppytekniikka. Kolmosluokkaan ei ehditty nousta, vaikka yhdestä nollasta jäikin kiinni, koska laiskistuin kisaamaan kevään jälkeen. Hyppytekniikka on mielestäni hieman parempi ja nopeuttakin on usein enemmän. Joten osittain check tähän! 

- TOKOssa TK2 ja voittajaluokan korkkaus. Iloinen asenne ja hyvä meininki ja häiriönsietokyky jatkossakin. Check! Saatiin TK2 ja korkattiin VOI oikein hienosti. Asenne on myös koko vuoden ollut tosi hyvä ja häiriötä tuo ei ota oikeastaan yhtään mistään. On siis aika täydellinen tokoilija! :) 

- Luonnetesti. Ei käyty, vaikka syksyllä olin suunnitellut testauttavani. Oli kaikkea muuta ja se innostus koirapuolelle oli kateissa. 

- BH-koe, jos on aikaa ja halua. Ei ollut oikeastaan aikaa enää tähän eikä kyllä suurempaa haluakaan. 

- Olla kiltimpi Helmille ja olla taas paremmissa väleissä mummukan kanssa. Tuhma Misti, ei tämä kyllä toteutunut, vaan Misti edelleen hyljeksii ja inhoksuu Helmiä ja murisee sille :( Kuitenkin sietää sitä ja on välillä huolissaankin siitä. 

- Olla samanlainen mainio matkakoira, helppo kotikoira ja sähäkkä harrastuskoira ensi vuonnakin. Check! Lisäyksenä vielä, että Möösis on viime vuonna oppinut matkustamaan myös nyssessä, junassa ja bussissa. 

- Sopeutua kaupunkielämään ja yksinoloihin, kun se tilanne tulee eteen. Check! Tosi hyvin on mennyt yksinolot ja kaupunkiin ja uuteen elämään sopeutuminen :) 

- Käydä läpi edes yksi karvanlähtö niin että koiralla on oikeasti paljon lyhyempi turkki... Check! Tömä taisi itse asiassa toteutua, Mistillä oli karvanlähtö niin että sen turkki todella näytti lyhyemmältä ja paremmalt :D 

- Lenkkeillä paljon ja viettää huoletonta ja hauskaa elämää. :) Check! 

Emmi

- Motivoitua lukemaan pääsykokeisiin ja päästä opiskelemaan. Check! 

- Kehittyä ohjaajana sekä TOKOssa että agilityssä. Check! Tokossa olen onnistunut opettamaan Mistille vaikka mitä ja toimimaan siinä paremmin. Agilityssä opin etenkin viime talvena ja keväänä vaikka mitä, mutta kesällä ja syksyllä koin taantuman. 

- Oppia ymmärtämään agilityä lajina paremmin. Oppia uusia ohjauskuvioita ja kunnon rytmitystä. En varmaan edelleenkään ymmärrä agilitystä paljon mitään, mutta opin muistaakseni joitakin uusia ohjauskuvioita. Rytmityksestä en osaa sanoa, en kai edelleenkään tätä taida. 

- Olla tavoittelematta kuuta taivaalta vaan suhtautua realistisesti tavoitteisiin sekä omiin ja koiran taitoihin. Check, kai! Olen tavoitellut ihan realistisia asioita ja tiennyt missä Mistin kanssa mennään. 

- Olla luomatta liikaa paineita tavoitteiden onnistumiselle ja olla vertaamatta itseään muihin. Check! Viime vuonna ei ollut pahemmin paineita, kun yli puolet vuodesta ei ollut treeni-intoakaan. En myöskään pahemmin ajatellut, missä muut menee, en enää mieti sellaisia ollenkaan. 

- Olla nöyrempi ja myöntää omat virheensä ja puutteensa.  Check! 

- Treenata tarpeeksi, mutta ei liikaa. Muistaa treenata sopivasti ja lopettaa silloin, kun koiralla on vielä intoa. En treenannut tarpeeksi enkä liikaakaan. Lopetin varmaan aina, kun koiralla oli vielä intoa tehdä. Laiska minä! 

- Olla käymättä kaikissa mahdollisissa lähiseudun kisoissa. Check, todellakin! Melkein yhden käden sormin laskettavissa meidän viime vuoden kisaamiset. 

- Keskittyä muihinkin juttuihin ja muistaa se, että koirat ei ole koko elämä.  Check! Tämän toteutin vähän liiankin hyvin, kun koirat eivät ole aikoihin juuri kiinnostaneet vaan elämässä todella on ollut muita juttuja. 

Sitten vuoden 2015 tavoitteisiin: 

Helmi 

- Pysyä edelleen terveenä, hyväkuntoisena ja tyytyväisenä mummokoirana. 

- Nauttia eläkepäivistä ja olla touhuissa mukana. 

Misti 

- Pysyä terveenä, hyväkuntoisena ja onnellisena koirana. 

- Lenkkeillä paljon ja touhuilla kivoja juttuja. 

- Tokossa VOI1 ja EVL:n korkkaus. 

- Agilityssä nousu kolmosluokkaan. Tehdä hyviä, sujuvia ratoja ja nollia myös. 

- Luonnetesti. 

- Olla samanlainen kultakimpale harrastus-, kisa- ja kotikoirana. 

Emmi 

- Touhuta, harrastaa ja kisata aktiivisemmin eli olla aktiivisempi koirarintamalla. Pysyä koiraharrastajana ja jatkaa tätä hienoa lajia. Ennen kaikkea olla ja tehdä koirien kanssa enemmän. 

- Opiskella ahkerasti ja edistyä opinnoissa. 

- Kokea ja tehdä uusia asioita ja vanhoja myös. 

- Tehdä ulkomaan reissu. 

- Käydä viikoittain (mieluiten useamminkin) jumpassa ja juoksemassa. 

- Olla onnellinen. 

Huomenna sitten vuoden ensimmäisiin agilitykisoihin ja ensimmäisiin neljään kuukauteen! 

What if I lose myself - and my dog

Joulu ja vuodenvaihdos oli ja meni. Oltiin Kuusamossa kokonaista kolme viikkoa eikä tehty koirien kanssa mitään kummempaa - nautittiin vaan maaseudun rauhasta, lumesta, juhla-ajasta, perheen ja ystävien näkemisestä ja kotona olemisesta. Pidän Kuusamoa ja Pohjois-Suomea edelleen pitkälti kotinani, koska sinne on niin vahvat tunnesiteet ihmisten ja elettyjen vuosien osalta. Vaikka viihdynkin Tampereella ja olen varsin tyytyväinen elämääni, välillä tuntuu siltä kuin eläisin jonkun toisen elämää. Eihän tämä kenenkään toisen elämää ole, mutta toisenlaista elämää kyllä. Elämäni ja arkeni on muuttunut melko paljon, jos vertaa tilannetta vaikkapa vuoden takaiseen. 

Liekö syynä sitten tämä elämänmuutos, mutta fakta on nyt se, että en ole ehkä ikinä aiemmin ollut näin välinpitämätön koiraharrastusta kohtaan. Ei huvita treenata tai kisata tai miettiä mitään koiriin liittyvääkään. Koirien kanssa on kiva lenkkeillä, niitä on ihana silitellä ja hellitellä ja olla niitten kanssa rennosti kotona, mutta siihen se jää. Olen yrittänyt kiinnostua koiraharrastuksesta uudelleen, mutta en valitettavasti voi pakottaa itseäni innostumaan ja kiinnostumaan siitä, vaikka kuinka haluaisin. Ja uskokaa huviksenne, että haluaisin kyllä. Haluaisin takaisin sen palavan innon ja energian mitä koin tätä harrastusta kohtaan. Haluaisin miettiä treenikuvioita, motivoitua onnistumisista, menestyä kisoissa ja kokeissa... Mutta ei, jostain syystä en vaan pysty siihen. Koulunkäynti ja tenttikirjojen lukeminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin treenaaminen Mistin kanssa, mikä tuntuu hirmuisen pahalta. Hullua kyllä, olen saanut tenteissä pärjäämisestä samanlaista motivaatiota ja hyvän olon tunnetta kuin aikoinaan kisoissa menestymisestä. Ihan oikeasti, ampukaa minut. Ehkä tämä on jonkun ylemmän voiman tapa kertoa, mikä on tällä hetkellä tärkeää (= opiskelu ja niissä edistyminen). Ehkä into koirapuolellekin palaa vielä - toivottavasti kuitenkin pian, sillä koiran elämä on rajallinen ja haluan saavuttaa tuon kultakimpaleen kanssa vielä vaikka mitä. Sitä paitsi Misti on tällä hetkellä parhaassa iässä ja siinä näkyy nyt kaikki se työ ja aika, mitä olen siihen käyttänyt. En halua tuhlata sitä - enkä etenkään tuon koiran elämää, joka on niin äärimmäisen arvokas. 

Misti täyttää muuten huomenna 4 v. Onnea rakas, parempaa koiraa en olisi voinut toivoa! Oma ihana pikku minttuseni <3

Tänään kuitenkin kuin jollain ihmeen kaupalla teki mieli käydä treenaamassa tokoa ja tuo harvinainen hetki oli pakko hyödyntää. Oikein hienosti ja innokkaasti Piipa tokotteli menemään, mutta tunnari on oikeasti hajalla. Misti maistelee vähän kaikkia ja tuo useasti väärän, mutta yritetään muistutella sitä mieleen. Muuten ihan nättiä työskentelyä. :) Ilmoittauduin tänään myös kokeeseen helmikuun loppupuolelle ihan jo senkin takia, että tulisi treenattua edes jonkin verran. Toivottavasti saadaan koepaikka, ettei treenaaminen taas täysin lopahda. Viime kokeestakin on jo hirveästi aikaa ja silloin jäi melko pienestä kiinni ykköstulos, että pakko aktivoitua ja lähteä yrittämään uudelleen!

Agilitykisoihin olisi tarkoitus mennä viikon päästä. Monta kuukautta siitäkin, kun kisattiin aksaa. Aksasta vielä sen verran, että ollaan käyty ahkerasti omissa ryhmätreeneissä ja vaikka onkin monesti ärsyttänyt lähteä treeneihin, niin on kuitenkin ollut kiva treenata ja juosta rataa. Vaikka ohjaaminen onkin välillä ihan surkeaa niin saadaan usein tehtyä myös oikein hyviä pätkiä. Ja Mistihän osaa tosi hienosti. :) Kuusamossa ollessa käytiin kerran meidän entisen porukan treeneissä. Jännä juttu, mutta siellä käydessä sisälläni syttyi pieni innostuksen kipinä. Tuntui taas siltä kuin ennen. Siltä kuin piti.

Vain elämää

Jos myös jostain huomaa minun jättäneen koiraharrastuksen- ja intoilun taka-alalle, niin blogiin kirjoittamattomuudesta. Tekemättömyys koirarintamalla johtuu sekä innon ja kiinnostuksen että ajan puutteesta. En ole jaksanut aikoihin oikein lukea muita koirablogeja tai kiinnostua mistään koirajutuista. Ei ole huvittanut treenata tokoa kovin usein, rally-tokosta nyt puhumattakaan, vaikka olin jopa rally-kisoja suunnittelut tälle kuulle. Agilitytreeneissä ollaan sentään käyty joka ikinen perjantai - tällaisesta ohjatusta ja maksetusta, "pakollisesta" treenistä en voi enkä halua kovin helposti luistaa.

Ollaan siis käyty aina välillä tokoilemassa ja Misti muistaa ja osaa asiat edelleen tosi hyvin, joten miksi turhaan treenata. :) Tunnarin se mystisesti unohti kokeen jälkeen eikä olla sitä nyt hetkeen katsottu, mutta muuten Piipa tokottaa paremmin kuin koskaan.

Agilityssä se käy ihan sikakuumana, haukkuu ja riehuu koko ajan vuoroa odottaessa, hyppii minua vasten ja tuijottaa palavasti silmiin - on ehdottomasti pahankurisin koiruus siellä. :) Kuumana käyminen johtuu varmaan siitä, että aksa ja kunnon harrastaminen alkaa olla harvinaisempaa herkkua nykyään... Radalla se painattaa menemään lujaa ja upeasti mutta on myös muuttunut melkoisesti. Misti on alkanut itsenäisesti hakea esteitä ja jatkuvasti "karkaa" väärälle esteelle ja käy hyppimässä ylimääräisiä hyppyjä. Se ei ole enää niin kuuliainen ja ohjaajaa odottava, vaan todella tekee omia ratkaisujaan. Koska se ei ole ennen ollut tuollainen, en vielä muista, että se voi lähteä ns. liitämään mihin sattuu. Tämän takia Misti vaatii entistä parempaa ja tarkempaa ohjausta minulta. Koutsi sanoo, että on vaan hyvä jos se lukee rataa ja hakee esteitä, silloin ohjaajan täytyy vaan olla parempi.

Vähäinen treenimäärä vaikuttaa edelleen enkä osaa ja muista enää kaikkea mitä ennen osasin. En osaa kunnolla kääntää Mistiä, en katso koiraan enkä tajua hyppylinjoista ja ponnistuspaikoista mitään. Hyvin meillä on treenit kyllä menneet ja ollaan saatu tehtyä tosi hyvää settiä, vaikka parannettavaa aina on ja ollaan koutsin neuvojen mukaan aina parannettukin. Kontaktitkin alkavat palautua mieleen, ja muutenkin ollaan saatu sitä agilitytatsia takaisin. Perjantaina vielä treenien jälkeen jäin väsyttämään Mistiä halliin ja vaan juoksin sen kanssa rataa ja esteitä mielivaltaisesti. Sekös se teki hyvää, kun sai painattaa menemään ilman että tarvitsi muistaa tai kunnolla miettiä mitään. Huomasin taas millaisiin ohjauksiin parhaimmillani taivun ja miten hienosti Misti menee. Innostuin aksasta taas enemmän eli on pakko yrittää hankkia avain omatoimitreenailuun ensi vuodeksi!

Kohtuullisen hiljaista on siis harrastusrintamalla ollut. Lenkkeilen kyllä edelleen koirien kanssa paljon ja nyt ollaan sisällä leikitty etsintää niin että minä menen piiloon ja koirat etsivät minut. Kaksiosta voi löytää käsittämättömän monta piilopaikkaa, kun on vaan kekseliäisyyttä ja valmiutta sulloa itsensä mitä hankalimpiin paikkoihin. Etsintäleikki on osoittautunut mukavammaksi tekemiseksi kuin vaikkapa sisätokoilu, minkä lisäksi molemmat koirat saavat aktiviteettiä samalla kertaa ja samalla vaivalla. Koirat ovat ihan intona etsimässä ja tekemässä ja ovat kyllä melkoisen päteviä tehtävässään. Saan koko ajan nauraa niille, kun ne etsivät niin topakasti ja lopulta löytävät (yleensä Misti löytää, koska se on nopeampi liikkeissään mutta myös Helmi yrittää etsiä ja se heiluttaa aina häntää, kun löydyn).

Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, etten pysty mielestäni tarjoamaan koirille (Mistille) tarpeeksi tekemistä - tai ainakaan sen verran mitä aikaisemmin ja ennenhän me ollaan oltu aika aktiivisia. Mulla on ollut kiitettävän kiireinen syksy, kun olen käynyt koulussa mutta myös töissä pääasiassa joka viikko. Kotitöiden parissa menee myös todella paljon aikaa, koska siivoan jatkuvasti (lähinnä koirien ja koirankarvojen takia), teen itse ruokaa, pesen pyykkiä jne. Sitten seuraan useampaa tv-sarjaa, näen kavereita, käyn kaupassa, teen koulujuttuja kotona ja tietenkin hoidan koirat. Koirat syövät edelleen paljon aikaa, mutta omillaan asuminen on tuonut mukanaan niin paljon muita velvoitteita ja askareita, että koirille jää pakosta vähemmän aikaa kuin ennen. Kaikkien kiireiden keskellä pinna usein kiristyy, jolloin koiranomistajuus tuntuu entistä raskaammalta - mitään en silti vaihtaisi pois.

Loppuvuodelle en ottanut nyt enää töitäkään, että ehdin hoitaa kouluhommat alta pois ennen joululomaa. Kahden viikon päästä lähdetään taas lomailemaan Kuusamoon, mitä odotan innolla. On ihanaa oikeasti nyt lähteä joulun viettoon ja vieläpä lumen ja pakkasen keskelle. Pohjoisen ihmisenä rakastan kunnon talvea ja lunta ja täällä asuessa todella huomaa Tampereen eteläisen sijainnin, kun ei ole lunta tai mitään muitakaan talven merkkejä ilmassa. Täällä eletään edelleen ihan syksyä vesisateineen ja lumettomine maineen, mutta siitä huolimatta jaksan olla onnellinen ja tyytyväinen. Toivottavasti koiratkin ovat. :)

Koska vuosi alkaa olla paketissa, pitäisi kai katsoa toteutuivatko tälle vuodelle asetetut tavoitteet. Jotkut toteutuivat, jotkut jäivät toteutumatta, mutta veikkaan suunnilleen kaikkien toteutuneen, jos olisin ollut koko vuoden aktiivinen koirarintamalla. Ehkä teen tilannekartoituksen seuraavassa päivityksessä, jos sellaista tälle vuodelle enää tulee.
Yritän kuitenkin olla alkuvuodesta aktiivisempi, hankkia avaimen hallille omatoimiaksailuun, käydä kisoissa, nousta kolmosiin, korkata EVL ja sen sellaista! :)

As if...

Entä jos en otsikoi

En siis otsikoinut - not really. Eilen oltiin agilitytreeneissä kolmen viikon tauon jälkeen ja kylläpä taas tuntui, ettei rataa muista millään. Kyseessä oli sellainen 21 esteen rata, joka ei ollut edes mikään kovin vaikeasti muistettava, mutta kun ei vaan muista! Kaikki energia ja keskittyminen menee siihen, että muistelee koko ajan rataa ja mikä este tulee seuraavaksi, kun fokuksen pitäisi olla itse tekemisessä ja ohjaamisessa. Omalla vuorolla muistin sitten onneksi radan, mutta voin kuvitella ohjaamisen olleen aika tönkköä.
Onnistuttiin kuitenkin tekemään hyvää settiä, koirahan toimi taas loistavasti, kun vaan itse osaisin paremmin. Rimat kuitenkin pysyivät kahta lukuun ottamatta, koira ohjautui oikeille esteille ja saatiin koko rata mentyä, joten jäi siinä mielessä oikein kiva fiilis. :) Totesin, että en osaa niistoja eikä kontakteilla ole mitään linjaa, joten siinä olisi taas työnsarkaa. Loppupätkästä viilattiin yhtä hauskaa kohtaa, jossa koira piti nopeasti tyrkätä hypyn taakse ja itsellä ehtiä saksalaiseen, jonka jälkeen sujahtaa koiran alta pois sen syöksyessä putkeen. Alkuun jäin liikaa odottelemaan Mistiä ja olin myöhässä saksalaisessa ja meinasi tulla yhteentörmäys, mutta koutsi käski luottaa koiraan, niin tein ja sitten saatiin tosi hyvin ajoitettu saksalainen. Oli kyllä kiva rata ja osataanhan me vielä periaatteessa vaikka mitä, kunhan saataisiin taas kunnon agilitytatsi päälle.

Tulostelin tässä yhtenä päivänä rally-tokon alokasluokan kyltit ja niiden selitykset ja suunnittelin ilmoittautua joulukuussa pidettäviin kisoihin. Nuo alokkaan liikkeet ovat kuitenkin suht helppoja ja niitä on hauska tehdä vaikkapa sisällä, joten miksipä ei voitaisi kokeilla lajia kisoissakin. Täytyy vielä tehdä noiden kylttien kanssa aika paljon, jotta lyhyen ajan sisällä kyltillä seistessä ehdin tajuta, mikä liike on kyseessä ja vielä toteuttaa sen oikein. Haastavaa liikkuriin tottuneelle tokoharrastajalle!

Koirat ovat tainneet taas tottua Tampereella asumiseen, vaikka tuntuikin pahalta repiä ne (tai oikeastaan vaan Misti) maalta kaupunkiin. Pahemmalta se kyllä tuntui minulle, koska olen niin maalaisihminen ja rakastan maaseutua laajoine metsineen ja peltoineen ja vapautta lenkkeillä ilman vastaantulijoita. Olen jo kyllästynyt näihin meidän lähiseudun lenkkimaastoihin, mutta niille on vaan pakko lähteä, koska koirat on lenkitettävä. Kuusamossa oli ainoastaan ihanaa lähteä pitkälle lenkille koirien kanssa ja nauttia hiljaisuudesta ja maaseudun rauhasta ja katsoa, kuinka Misti sai viilettää pitkin metsiä. En siis jaksa uskoa, että voisin koko ikääni asua kaupungissa, vaan veri vetää maalle. Toistaiseksi täytyy vaan kärvistellä täällä kaupungissa. :)