"Mä silmiäni usko en, kun se Misti teki sen - täydellisen nollaratasen"

Niin siinä sitten kävi, että Misti tykitti tehdä heti vuoden ensimmäisellä radalla puhtaan nollan. Onneksi nolla ja sillä ansaittu kakkossija riittivät SERTiin eli jatkossa kisataan siellä himoitussa kolmosluokassa, kuninkuusluokassa kaikkien huippujen seassa. :) Täytyy sanoa, että tämä tuli ohjaajalle todella tarpeeseen, koska olen tosiaan taistellut motivaatio-ongelmien kanssa. Eilen maaliin tultuamme tunsin todellista iloa ja riemua tuon koiran kanssa ja olin oikeasti fiiliksissä pitkästä aikaa. Eikä se pelkästä nollasta johtunut vaan myös siitä kuinka sujuvalta, vaivattomalta ja kevyeltä meno radalla tuntui. Ei ollut yhtään sellaista töksähtelyä missään kohdassa vaan todella soljuvasti edettiin. Vaikka Misti painatti mennä mielettömän lujaa - aikakin sen kertoo, huimat -16,85 ja 37,15 s ja 4,17m/s - niin ehdin hyvin ohjaamaan sitä ja tuntui, että ohjasin rauhallisesti ja varmasti. En lähtenyt tavoittelemaan nollaa enkä uskonutkaan, että siltä radalta nolla tehtäisiin. Halusin vaan keskittyä rataan, ohjaamiseen ja koiraan ja unohtaa kaiken muun. Lopputuloksena vaivaton ja rauhallinen mutta silti nopea suoritus, vaikka onnistuin ensin opettelemaan yhden kohdan väärin. Ehkä ehdottomasti parhaan tuntuisia kisaratoja koskaan. 

Tuomarina toimi Anne Huittinen, joka oli tehnyt mielestäni melko helpon radan. Siis eihän tuo mikään vaikea rata ollut mutta kyllä se tuntui koirakkoja haastavan, koska nollia taisi tulla vain kolme, vaikka koiria oli luokassa 25. Nopean koiran kanssa haasteena varmasti oli putken jälkeen ollut A, jonka vieressä toinen putki ja toisella puolella pujottelu. Jos ohjaaja ei ehtinyt koiran edelle tai muuten sitä ohjaamaan, meni moni koira pujottelulle. Itse suunnittelin alunperin, että juoksen lujaa ehtiäkseni koiran edelle putken jälkeen, mutta ajattelin etten välttämättä ehdi, joten päätin sitten jäädä taakse ja takaaleikata A:lle. Tosi hyvin onnistui tämä ja Misti meni suoraan A:lle. Hieman rimaherkkä rata kyllä oli enkä oikeastaan yrittänyt nyt lyhentää Mistin hyppyjä, sillä olisin voinut ajoittaa ne väärin ja silloin olisi saattanut rimoja lennellä. Niin ainakin olisi voinut saada aikaa pois, joten kolmosluokassa on pakko uskaltaa alkaa käyttää puolivalsseja ja jaakotuksia enemmän. 

Kisattiin siis eilen vain tuo yksi rata, kun kolmoset olivat kisanneet jo aamulla ja me vasta iltapäivällä. Olisi ollut kiva kisata vähän enemmänkin kuin yhden radan verran, mutta onhan tässä näitä kisoja tulossa. Sain motivaation ainakin hetkellisesti takaisin, joten seuraavia kisoja on jo suunniteltu - ilman muuta tekee mieli heti lähteä kokeilemaan kolmosten ratoja, onhan ne niin hauskan näköisiä. :) 

Pakko muuten hehkuttaa tätä Tampereen joukkoliikennejärjestelyä. Eiliset kisat pidettiin kaukana Lempäälässä asti, Ideaparkin lähellä, mutta päästiin bussilla aika lähelle. Saatiin sellainen sopiva parin kilsan alku- ja loppulämppä, kun käveltiin pysäkiltä hallille. Täällä tuntuu pääsevän vaikka mihin korpeen bussilla - ei täällä kyllä autoa tarvitse! Vaikka kisat oli TAMSKin järjestämät, pidettiin ne isossa ja hienossa SportDogPark Areenassa. Kyllä kelpasi kisata. :)