Treeneistä vaan, mitä muutakaan

Ollaan taisteltu pitkän aikaa tunnarin kanssa, ja olen lähestulkoon repinyt hiuksiani Mistin tökkimisvimman takia. Olen paremman opetustavan puutteessa sitä monesti kieltänyt, kun M on liikutellut kuonollaan kapuloita. Tästähän koira on tietenkin paineistunut ja muuttunut epävarmaksi mm. menemällä maahan ja uskaltamatta enää etsiä omaa. Ajattelin, että kieltäminen on pakko lopettaa, koska muuten koko liike menee hajalle. Mistihän ei siis maistele vääriä enää ollenkaan ja se löytää joka ikinen kerta oman, vaikka kapuloita olisi kuinka monta. Ainoa ongelma on kapuloiden tökkiminen ja muodostelman rikkominen.
Tänään sitten ihan ex tempore koetin opettaa sille yhden kapulan kanssa tuota "koskemattomuutta". Eli kehun ja palkkaan siitä, kun Misti ei koske kapulaan kuonollaan, vaikka kapulaa kuinka pyörittelisi sen nokan edessä. Se toimi siten ihan jees, mutta rivissä sitten enää ei. Luovuin tuosta metodista saman tien (jep, olen kärsivällinen ja rauhassa etenevä kouluttaja...).
Sitten keksin, että hajustan väärät kapulat jollain oikein pahan hajuisella litkulla. Niinpä voitelin kapulat väkiviinaetikalla, joka muuten haisee melko hirveälle. Etikka sitten näyttäisi olevan ratkaisu ongelmaan yhden kokeilukerran jälkeen! Tehtiin aika monta toistoa, eikä Misti kertaakaan koskenut vääriin kapuloihin kuonollaan. Se ainoastaan etsi ja nosti oman, huippua! Pikkuneiti teki taas ihan mielissään tunnaria, kun hän onnistui joka kerta hienosti. :) Mistille on tärkeää onnistua ja vieläpä lähes täydellisesti (eikä ole muuten meistä ainoa...). Täydellisyyden tavoittelija-omistajalle selvästi sopii samoja ominaisuuksia ja hullutuksia omaava bordercollie.
Jos etikka tosiaan on se lääke tökkimiseen, voitelen kapulat mielelläni jatkossakin sillä. Tosin Misti saattaa edelleen kävellä kapuloiden päältä esimerkiksi silloin, kun se on palaamassa takaisin... Aivan sama, en jaksa ainakaan tällä hetkellä puuttua siihen.

Liikkeestä istuminen alkaa sujua jo ihan kivasti. Ei kylläkään vielä seuraamisen yhteydessä, silloin Misti jää herkästi seisomaan. Ollaan opeteltu istumista pitkälti samalla tavalla kuin aiempiakin jääviä. Siitäkin on jo ihan hurjan pitkä aika, kun opetin Mistille liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, kohta kolme vuotta! Silloin opetin jääviä lähinnä siten, että peruuttelin koiran edessä ja käskin sen liikkeestä pysähtyä tai mennä maahan. Samoin tehdään nyt ja se on kyllä toimiva keino. Misti istuu jo suht äkkiä ja jää istumaan, vaikka jatkan omaa liikkumistani. Seuraamiseen istumista yhdistellään hiljalleen ja siinäkin vielä niin, että annan käsi- tai vartaloapua. Kyllä Misti tuon äkkiä oppii, aika varmasti parissa viikossa, jos treenataan ahkerasti.

Metallikapulan erkkasin, jotta sitä on näin alkuun miellyttävämpi nostaa ja saadaan vauhdikkaita suorituksia sekä tiiviitä eteentuloja. Ihan kivoja suorituksia ollaan nyt saatu, ja jossain välissä sitten vähennän teipatun alueen kokoa.

Aika monet liikkeet meillä on ollut nyt jäissä mm. huonojen treeniolosuhteiden takia. Joka paikassa on tosi liukasta, joten kunnolliset tokoilut ei oikein onnistu. Aksatreenien yhteydessä ollaan usein Kaisan kanssa tehty paikkamakuu voittajaluokan tyyliin. Hyvin Mistillä menee eikä se reagoi muiden käskyihin, mikä on tosi hyvä juttu. :)
Työn alle pitäisi ottaa etenkin luoksetulo, sitä ei olla treenattu aikoihin. Tällä hetkellä melkein kaikissa liikkeissä on vielä viilaamista, joten eihän me missään toukokuussa kokeisiin olla menossa, mitähän mä oikein ajattelin. :D Jos oltaisiin, niin ilmojahan pitäisi jo nyt pistellä menemään - no chance. Tessa kyllä jo kysyi, että lähdetäänkö huhtikuun lopulla kokeisiin ja hetken jo mietin, että miksipä ei, mutta sitten tulin järkiini. :D

Agissa tehtiin sunnuntaina taas minun suunnittelemaani rataa, josta yritin tehdä sellaisen meille vaikean: hyppysuoria, joilta äkillisiä käännöksiä ja suunnanmuutoksia. Tuollaisissa kohdissa meillä tulee monesti rimoja alas, but not this time! Mistihän hyppäsi sunnuntaina ihan kivasti, ainakaan se ei rimoja pudotellut. Treenien loppupuolella tippui pari rimaa, jotka voidaan laittaa väsymyksen piikkiin. Alussa oli kaksi hyppyä peräkkäin, sitten kolmas oli eri linjassa. Kolmoshypyn Misti monta kertaa ohitti, kun se tuli niin vauhdilla, mutta sitten aloin suhista sille ennen kakkoshyppyä, jolloin vauhti hiljeni eikä se ohittanut kolmosta. Pakkovalssi(?) ei auttanut, vaan ohi tultiin silti. Yksi vaihtoehto kolmoselle oli olla hyppyjen oikealla puolella ja ohjata koira sylin kautta kolmoselle. Se oli tosi nätti ja hyvä ohjaus tuohon, mutta koska meillä oli kolmosen jälkeen suora putki ja sen jälkeen hyppy, ei tuolla syliohjauksella mitenkään ehtinyt näyttämään koiralle vitoshyppyä. Njäh, turha selostaa enempää, kun ei ole rataakaan mitä näyttää. Rata oli kuitenkin melko suora, jolla oli vinossa linjassa olevia hyppyjä, takaakiertoja, väärää putkenpäätä houkuttimena... Ei muuta tähdellistä. Helpolta näyttävä rata, joka oli meille vaikea loppujen lopuksi ehtimisen suhteen. En millään aina ehtinyt näyttämään Mistille seuraavaa estettä ja hyllyä pukkasi. Mutta tosi hyvä ja hyödyllinen rata meille, ja tuo ehtimisongelma oli siitä aika kiva, kun tajusin Mistin menevän sen verran lujaa, ettei sitä ehtinyt ohjaamaan. :)

Mennään pitkäperjantaina Rovaniemelle juoksemaan kaksi agirataa, kun pari treenikaveriakin on lähdössä eli päästään kimppakyydillä. Tavoitteena tuplanolla (milloin ei olisi...), mutta rimanpudotukset pelottaa. Ne ovat ne todennäköisimmät virheet meillä ja ajatuskin kolisevista rimoista nostaa sykettä. Mulla on nykyään kamala rimakauhu - kirjaimellisesti - mutta ei se ota, jos ei annakaan! Totta kai ärsyynnyn suunnattomasti, jos rimoja tippuu ja etenkin ihan helpoissa paikoissa.

Ilmoitinpa eilen Helmin ja Mistin oikein näyttelyynkin, haha! Se pidetään tuossa 60 kilsan päässä ja on sopivasti ryhmille 1 ja 5. Lähinnä käydään näyttelemässä Mistin takia, jotta se saa näyttelytuloksen, mikäli se joskus jossain lajissa valioituu. Helmi lähtee sitten siinä sivussa veteraaniluokkaan hömpöttelemään, kun yli 10-vuotiaat koirat pääsevät ilmaiseksi. On hauska käyttää mummukkakin vielä kehässä, vaikkei menestystä olekaan odotettavissa. Helmi on käynyt minun kanssa näyttelyissä vuosina 2004 ja 2005, joista tuloksena EH ja H. Mististä ei ole hajuakaan, että miten se pärjää. Pärjää tai ei, kunhan nyt edes H saadaan, jottei tarvitse jatkossa tuollaisissa tyhmissä hömpötyksissä juosta. En siis ole mikään näyttelyiden ystävä, päinvastoin - inhoan sitä, mitä ne tekevät monille roduille, myös bordercollielle. Nykyään näkee paljon raskaita, puuhkaturkkisia röhnäkkeitä, joita ei kyllä aidoksi ja oikeiksi bordercollieiksi tunnista. Ne sitten vetelevät kehissä huipputuloksia, vaikka ovat ihan hirveän näköisiä. Anteeksi vaan, mutta pistää vihaksi tuollainen jalostuksen suunta, johon monet kasvattajat oikein pyrkivät. Onneksi on työ- ja sekalinjaiset... Ja onneksi on paljon myös ihan kivan näköisiä näyttelylinjaisia, jotka pärjäävät sekä käytössä että näytössä. Tosin niitäkin alkaa olla jo ilmeisen vähän. Lopetan sepustuksen aiheesta tähän, koska sanottavaa olisi vaikka millä mitalla ja vaikka mistä, mutta jääköön ne toistaiseksi vain oman pääni sisälle.

Kerrankin jotain järkeä

Tiedossa (vain ja ainoastaan) varsin perinpohjaista agilitytreenianalyysiä, joka on lähinnä itselleni muistiin, joten skipatkaa halutessanne koko teksti.
Eilen oli siis pitkästä aikaa tosi hyvät, hyödylliset ja suunnitellut agilitytreenit. Olin miettinyt teemoiksi sylkkäriä, poispäinkäännöstä, ennakoivaa valssia ja kropalla ohjaamista tyrkyllä olevien väärin putkenpäiden kohdalla. Suunnittelin itse pari radanpätkää, treenikaveri toi yhden hyvän radan ja sitten yhdisteltiin niitä keskenään, joista tuloksena tosi kivat treenit, joista jäi yllättävän paljon käteen. :)

Ekalla, itse suunnittelemallani radalla oli tarkoituksena treenata sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Tajusin, että niitä ei voi samaan settiin yhdistää vaan on tehtävä tavallaan kaksi variaatiota, mutta se mitään haitannut! Ensin tein Mistin kanssa sylkkäriä: 2-hypylle takaakierto ja valssi, jonka jälkeen koira oli vasemman käden puolella. Siitä sitten sylkkärillä sylin kautta 3-hypylle, 4-hypyn koira meni automaattisesti ja 5-hypylle vielä sylkkäri. Parilla ekalla yrittämällä Misti pudotti kolmosriman ja hyppäsi väärään suuntaan, ja syyksi ainakin tiputukselle epäilen sitä, että huusin jotain juuri Mistin ollessa riman päällä. Tarkkaa! Myöhemmin tajusin Jari Harjun oppien mukaisesti myös laskea kättä alas ennen 3-hyppyä, mikä viestittäisi vasemmalle kääntymisestä. Tämähän toimi ja Misti alkoi hypätä oikeaan suuntaan pudottamatta rimaakaan. :) Kakkosen takaakierron Misti meni joka kerta tosi nätisti. Myös lopun sylkkäri onnistui.

Sitten oli teemana poispäinkäännös, joka tehtiin 2-hypyllä. Itse siis menin kakkosen oikealle puolelle, kutsuin koiran ja kiepautin sen 2-hypyn takaa. Uskomatonta mutta totta, me saatiin joka ikinen kerta onnistunut ja nätti poispäinkäännös! Ei puhettakaan, että Misti olisi hypännyt kakkosen väärin päin tai muutenkaan pyörinyt miten sattuu ennen hyppyä, vaan ohjaus onnistui ihan täydellisesti! :) M tuli nätisti melkein käteen kiinni, minkä jälkeen se kiepsahti täsmälleen oikeaan suuntaan, meni kakkoshypyn ja jatkoi eteenpäin kolmosolle. Ja vauhtiakin oli, ei mitään epäröintejä. Joskus poispäinkäännös oli meille tosi vaikea ohjaus, mutta eilen sujui kuin vettä vaan, voi sitä tunnetta! Toki tuo oli helpotettu versio, koska 1-hyppy oli niin eri linjassa kakkosen kanssa ja koiralla oli tilaa tulla 2-hypyn ohi, mutta all the same, onnistuttiin.
Ennen kolmosta koetin sekä ennakoivaa valssia, jaakotusta että totaalista pysähtymistä estääkseni Mistiä hyppäämästä liian pitkälle. Kaikki nuo olivat ihan toimivia ratkaisuja. Loppu samalla tavalla ja 5-hyppy hienosti sylkkärillä.

Tämä toinen, pidempi rata oli sitten kinkkisempi. Suunnittelin alkuun tuollaisen aika hienon ohjauksen vaikka itse sanonkin (koiran linja/reitti kuvattu viivalla). Menin ykkös- ja kakkoshypyn väliin tuonne 9-hypyn kohdalle eli ohjasin esteiden 8 ja 9 puolelta. Kutsuin koiran, laitoin sen kakkoselle, otin sen oikealle puolelleni, jonka jälkeen itse olin suunnilleen kakkosen ja kolmosen kanssa samalla linjalla rintamasuunta 3-hypylle päin. Tämän jälkeen ohjasin Mistin kolmoselle, jonka jälkeen se kääntyi hurjan nätisti viivalla kuvattuun suuntaan ja jatkoi pujottelulle. En yhtään tiedä mikä tuo ohjaus kolmoselle on nimeltään, mutta halusin ensimmäistä kertaa sellaista kokeilla ja se onnistui täydellisesti. Siis tosi käytännöllinen ohjaus ja koirakin sai sitä kautta hyvän linjan kepeille. Oli mahtavaa saada tuollainen onnistuminen uuden jutun kanssa! Olin kuivaharjoitellut kohdan mahdollisimman tarkkaan ja koiran kanssa toimi tosi hyvin. :) 6-hypyllä koetin aluksi ennakoivaa valssia estääkseni taas liian pitkälle hyppäämisen, mutta totesin, että parempi antaa koiran hypätä pitkälle mutta tuonne 7-hypyn suuntaan. Eli itse asemoitua sillä tavalla, että koira hyppää aika lailla suoraan seiskalle ja niinhän se sitten hyppäsikin. Koska päivän teeman oli sylkkäri, otin Mistin 7-hypyltä sylkkärillä. Kun lähdettiin putken suuntaan, Misti monta kertaa hyppäsi 3-hypyn, kunnes yritin pitää kättä alempana enkä huiskiä sillä miten sattuu. Kun tuossa kohdassa ei ollut "ohjauskäsi päällä", Misti meni aika kivasti suoraan 8-putkeen. Tein kerran 7-hypyllä saksalaisen, joka oli myös yksi hyvä ohjausvaihtoehto.
9-hypyllä yritin taas sitä ennakoivaa valssia ja kääntyä itse tavallaan poikittain koiran tullessa putkesta, mikä kertoisi koiralle, että pitkäksi ei hypätä. Kyllä Misti joitakin kertoja melko pitkäksi hyppäsi, mutta sain sille myös lyhyitä hyppyjä ja napakoita kääntymisiä. Loppu oli haastava, koska väärä putkenpää oli suoraan 10-hypyn edessä. Monet kerrat Misti väärään päähän paineli, kunnes aloin tavallaan peruuttaa ja vetää Mistiä kympin jälkeen ja vasta ihan lopuksi laittaa sen putkeen. Siinä toki meni aikaa, mutta se oli silti turvallisempi tapa. Etenkin alussa sain Mistin joitakin kertoja oikeaan päähän ihan vaan kroppaa voimakkaasti kääntäen, kunnes oli pakko kokeilla tuota peruuttamista. Jos 10-hypyn jälkeen valssasi, sai koiran aika helposti oikeaan päähän, mutta en halunnut nyt sortua helppouteen.

Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet treenit, joissa tuli paremmin mietittyä ohjauksia ja korjattua ongelmakohtia. En pysytellyt tutuissa ja turvallisissa ohjauksissa, vaan lisäsin vähän haastetta ja kokeilin uusia juttuja. Ja niinhän se pitääkin, muuten ei voi kehittyä! Tuo teemoittain treenaaminen vaikuttaa myös tosi hyvältä idealta eli miettisi teemat etukäteen ja valitsisi radat sen mukaan. Ja sitten yrittäisi niillä teemoilla ja ohjauksilla tehdä rataa sen minkä pystyy.
Misti meni myös tosi kivasti ja etenkin ekalla radalla sillä oli hirveästi vauhtia. 3-hypyn takana oli kunnon sutimajäljet ja kaikkea. :D Rimat olivat taas vinoittain ja aika korkealla, mutta paljon Misti ei rimoja pudotellut, varmaan vaan muutaman kerran koko treenien aikana. :) Kuuma Möösis kyllä on; haukkuu, meinaa varastaa lähdössä ja kyttäilee ja haastaa muita koiria. Kun tehtiin treenikaverin kanssa loppuun lyhyesti tokoa, ei Misti yrittänyt ärhennellä viereiselle koiralle vaikka aksassa yrittikin. Vaikka se on tokossakin vietikäs niin eipä sitten agilityssä, huh huh!

Etiäpäin, sano Misti tokossa!

Ollaan tällä viikolla jo jatkettu tokotreenejä Mistin kanssa, joten mitään taukoa ei olla aiottu pitää viime viikonlopun rutistuksen ja tuon välietapin saavuttamisen jälkeen.
Kotosalla ollaan hieman aloiteltu liikkeestä istumisen harjoittelua sekä yritetty saada jonkinlaista tolkkua luoksetulon maahanmenoon. Tuota maahanmenoa ollaan joskus aiemminkin jo tehty, mutta se on Mistille kovin vaikea. Siispä olen ihan vain käskytellyt Mistiä maahan sen ollessa liikkeessä, ja napakoita maahan lakoamisia ollaan jo saatu. Liike vaatii silti vielä hurjasti treeniä!
Tunnaria ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen ja siinä suureksi ongelmaksi on muotoutunut kapuloiden tökkiminen omaa etsiessä. En voi käsittää, kuinka hankalaa voi olla haistella kapuloita ilman että niitä on pakko samalla kuonolla kosketella - Misti on sentään koira, jolla pitäisi olla ihan tajuttoman hyvä hajuaisti. Mutta ei, neidin on pakko niitä vääriä tökkiä niin että asetelma on varmasti lopulta ihan hujan hajan eikä siististä muodostelmasta ole enää tietoakaan. :D Oma kyllä nousee hurjan hienosti joka kerta ja tarkkaan Misti muodostelman haistelee, mutta se tökkiminen on niiiiiin ärsyttävää - ja turhaa myös, se haistelu nimittäin riittää, kiitos. Olen ollut ihan natsi tuon tunnarin suhteen ja useimmiten aloituttanut koko liikkeen alusta, mikäli M kuonollaan liikuttelee kapuloita.

Metallinoutoa ollaan myös treenailtu ja pikkuneitiä kyllä ihan kiitettävästi se metalli ällöttää... Vaikka kyllä Misti omatoimisesti kapulaa maasta tai lattialta suuhunsa nostelee, koska naksauttelen ja palkkailen siitä. Ulkona olen metskua jo sille heitellyt ja M kyllä hakee ihan kivasti, mutta on se vähän kärsivän näköinen palautuksessa eikä vauhtiakaan liiemmin ole. Jatkamme siis metskutreenejä ja yritämme saada metallinoudosta kivan ja kannattavan liikkeen!
Kaukot on kyllä mielettömän kivat ja siinäpä lienee toinen valmis voittajaluokan liike. :) Misti tunnistaa kaikki vaihdot tosi hyvin ja vaihtaa puhtaasti täyspitkältä matkalta, jeejee.

Mistin kyttäys-, vaanimis-, syöksymiskuvasarja... Tosin hieman sumuinen sellainen, koska kamera taisi hetkellisesti kastua.

Tänään käytiin koulun kentällä tokoilemassa ja tein Mistin kanssa seuruuta, kaukoja, ruutua, metallinoutoa, normi noutoa ja tunnaria.
Seuraaminen oli taas huippuhyvää! Tein suht pitkän kaavion ja taisin kerran palkata patukalla välissä. Tehtiin myös hidasta käyntiä, jossa ei ollut ongelmaa - hyvin, vietikkäästi ja oikeapaikkaisesti M silti seurasi. :) Otettiin myös jokunen askelsiirtymä, jotka meni mielestäni kivasti. Peruuttaminen on Mistillä tosi makee, se ihan oikeasti peruuttaa eikä sillä tavalla seisomaannousun kautta siirry taakse. Yllättävän hyvin neiti takapäätään käyttää. :)
Ruudussa virittelyissä ("Missä ruutu?") Misti löysi hyvin katseellaan ruudun ja ampui pitkältä matkalta kivasti sisään. Se tosin jäi turhan lähelle oikeaa etukulmaa, mutta maahan mennessä koko koira oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella - saavutus siis sekin. Kun Misti sitten joka kerta juoksi tuohon etukulmaan, päätin laittaa kosketusalustan ruudun keskelle. Se toimi ja ei toiminut: Misti kyllä meni targetille, mutta piti sitä lelunaan ja otti sen suuhunsa... Kyllä se käskystä jäi seisomaan paikoilleen, jonka jälkeen palkkasin pallolla. Otin loppuun pari kertaa ilman targettia, jolloin Misti juoksi taas oikeaan etukulmaan, mutta uudesta ruutuun-käskystä korjasi ja siirtyi keskemmäs. Eli ehkä Mistillä nyt jokin haisu oli halutusta kohdasta, kun korjasi ruudun keskelle..? Kerran otin ruudun kokonaisena niin että kävelin itse lyhyen seuruukaavion ja kutsuin koiran seuraamaan. Misti hyvin odotteli ruudussa ja tuli käskystä seuraamaan, mutta seuruu oli vähän väljää ja edistävää. Treeniä siis vaatii vielä tuo seuraamaan tulo kuten myös sen oikean paikan hakeminen ruudussa - kuten koko ruutuliike itse asiassa, treeniätreeniätreeniä!

Torstaina oltiin agilitytreeneissä reilun viikon tauon jälkeen. Tehtiin ihan sellaista lyhyttä, suht simppeliä rataa kera kahden eri variaation. Mistissä oli kyllä tosi kivasti vauhtia ja intoa ja jotenkin tuntui, että se ehkä hyppäsi paremmin ja puhtaammin..? Ainakin pituuden Misti hyppäsi tosi puhtaasti ja nätisti, vautsi vau. :) Rimat olivat eri korkeuksilla ja jotkut olivat vinorimoja. Vaikka korkeimmillaan rimat olivat 60 sentissä, ei yhtään rimaa tainnut tulla alas ja Misti eteni määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. Kunpa sama meno jatkuisi! 

Hieman on meinannut tällä viikolla tuntua, että tuo agility jokseenkin nyt masentaa ja tympii, mutta toko taas ei. Kaipa se johtuu siitä, että me saadaan agissa paljon heikommin ja hitaammin tulosta aikaan kuin tokossa. Yksi merkittävä syy on myös se, että agilityä en ymmärrä vieläkään, mutta tokoa ymmärrän itse asiassa oikeinkin hyvin. Tokossa mulla on selvät sävelet kun taas agissa tulee hapuiltua ja toimittua kamalan suunnittelemattomasti ja huolimattomasti. Aksaankin pitäisi saada jonkinlainen tatsi ja alkaa kunnolla miettiä, että mitä ja miten haluan treenata.

Tänään käytiin tyttösten kanssa jäällä lenkillä niin että Helmikin oli pitkästä aikaa vapaana. Sulloin taskut täyteen namia, otin riskin ja päästin mummukan vapaaksi. Hyvin muori oli kuulolla ja tuli useimmiten heti kutsusta luokse - välillä se tuli ihan omasta vapaasta tahdostaankin. Muutaman kerran Helmi "katosi" metsään eikä heti palannut rakettina luokse, mutta kyllä se sieltä sitten aina näköpiiriin ilmaantui ja juoksi hurjaa kyytiä namiautomaatille. Vaikka muori lenkkeilee hihnassa usein varsin hidastempoisesti, ei siltä kuitenkaan irti juostessaan vauhtia puuttunut. Siellä se vaan juoksenteli menemään kuin nuori koira konsanaan eikä ikä paljon painanut. :) Kotona sitten huomasin, että mummukan takajalat tärisivät hillittömästi, joten liekö tullut vähän turhan kovasti irroteltua... Tuota tärinää on ollut joskus ennenkin, mutta se on mennyt ohi. Ehkä se tosiaan johtuu rasituksesta eikä ole mitään vakavampaa.
Misti se taas pysytteli epätavallisen lähellä koko lenkin ajan ja halusi esittää niin hienoa ja tottelevaista koiraa sekä tietenkin (huomaamattomasti) kerjätä namia. Prinsessa piti huolen siitä, että hän ehtii aina ensimmäisenä mamman luokse ollen siten hieman parempi ja kuuliaisempi koira - noin söpöksi olennoksi se on erittäin pirullinen tapaus...

TK2 Misti

Misti saa tästä lähtien käyttää nimensä edessä titteliä TK2. :) Joten viikonlopulle asetettu tavoite toteutui ja ensimmäinen (muttei toivon mukaan viimeinen) koulutustunnus on nyt plakkarissa. Jeij!

Kokeet pidettiin taas OKKn kuplahallissa, joka on jo tässä vaiheessa varsin tuttu kisapaikka meille. 

Lauantaina tuomarina toimi Allan Aula. Avoimessa luokassa oli yhteensä 6 koirakkoa ja meidän suoritusvuoro oli toiseksi viimeisenä, aivan ihanteelliseen paikkaan kyllä päästiin. Sain Mistin hyväksi toviksi autoon paikkamakuun jälkeen ja oli aikaa sitä viritellä sekä silmäillä hieman muidenkin suorituksia. 

Ennen paikkamakuuta Misti tosin säikähti, kun tuuli riepotteli hallia kovasti ja kuului kamalaa hurinaa ja ryskettä. Sitä ennen se oli ollut tosi kivassa vireessä ja tehnyt hienosti sivulletuloja, mutta tuon säikähdyksen jälkeen se vain pälyili ympärilleen eikä suostunut tekemään mitään. Yritin saada siihen kontaktia, mutta ei Misti oikein voinut alkaa millekään. Ajattelin siinä sitten, että no niin, nyt on koe pilalla, kun koira on ihan lukossa eikä voi tehdä mitään. Käytiin sitten ulkona leikkimässä ja purkamassa paineita, jonka jälkeen se säikähdys taisi ollakin jo menneen talven lumia ja Misti pystyi taas keskittymään. Viuh! Pelkäsin sitten koko ajan, että se tuulenpuuska käy uudelleen ja juuri jollain kriittisellä hetkellä, mutta tajusi se kuitenkin pysyä kohtuu hyvin poissa. Yllättävän herkkä tuo koira kuitenkin, tietääpähän jatkossa, että se voi reagoida ääniin tuolla tavalla. 

Paikkamakuu 10: Hyvin meni käskystä maahan ja oli paikoillaan pötkötellyt, mutta Misti oli kuulemma haastavasti tuijotellut vierustoveriaan. Joku talkoolainen sanoi, että se oli oikein katseen voimalla yrittänyt haastaa kaveria nousemaan ylös - siinä kuitenkaan onnistumatta, luojan kiitos! :D Sitten Misti oli ollut sen näköinen, että "en mä mitään oo tehny!" ja näyttänyt ihan viattomalta. Sillä oli kuulemma selvästi ollut jotain kilpailuhalua, kun oli yrittänyt saada vieruskaverin epäonnistumaan. Vitsit mikä törkimys! :D 

Seuraaminen 9,5: Todella hienoa seuraamista eikä Möösä edistänyt yhtään, mistä olen ihan super onnellinen! Paikka pysyi tosi hyvänä koko ajan ja kontakti samaten. Ilme oli kiva ja keskittynyt, joten Misti ilmensi juurikin sellaista seuruuta mitä olen kaivannut ja yrittänyt sille viime kuukausina saada. :) Puolikas lähti tuomarin mukaan siitä, että minä tein täyskäännökset vähän väärin ja tein liian laajoja kaarroksia. Tuohon asiaan yritinkin kiinnittää huomiota jo sunnuntain kokeessa. Teen täyskäännökset tätä nykyä siis vasemman kautta, jolloin ne eivät kieltämättä ole niin napakoita. 

Liikkeestä maahanmeno 10: Oikein hyvä, joten ei oikeastaan mitään sanottavaa tästä! 

Luoksetulo 10: Ihan jees luoksetulo, vaikkakaan pysähtyminen ei välttämättä ollut mikään napakin. Tai saattoi ollakin, mutta en vaan enää kunnolla muista, miltä se näytti. Misti haukahti pysäytyksen yhteydessä, mutta Aula sanoi, ettei ota siitä pisteitä pois. Itse sitten hieman mokasin kutsumalla koiran stopin jälkeen luokse ennen liikkurin käskyä, mutta tämäkään ei pisteisiin vaikuttanut. Huomaa, etten ole treenannut liikkurin kanssa about neljään kuukauteen. :D Misti tuli kivan tiiviisti eteen istumaan, vaikkei vauhtia loppupätkällä niin paljoa tainnut ollakaan. 

Liikkeestä seisominen 9: Muuten ok, mutta Misti oli kuulemma ottanut pari pikku askelta stop-käskyn jälkeen, joten se ei ollut Aulan mukaan täysin rehellinen pysähdys. En ole yhtään viime aikoina kiinnittänyt huomiota tähän liikkeeseen ja siihen, että pysähtyykö Misti saman tien käskyn saatuaan vai ei. Olen aina pitänyt liikkeestä seisomista jotenkin varmana liikkeenä enkä ole ollenkaan treenannut sitä, ylläpitänyt vain. Täten en ole myöskään katsonut pysähdyksen tilannetta, että onko se yhtä hyvä edelleen. 

Nouto 10: Njäh, en olisi tästä kymppiä antanut. Misti meni kapulalle ihan hyvällä vauhdilla, ei syöksynyt siihen ja tarttui ihan kivalla otteella. M ei kuitenkaan palannut luokse niin lujaa kuin olisin toivonut. Lisäksi se tuli hivenen vinoon eteen, mutta kuitenkin melko tiiviisti. Tuo vinous voi johtua osittain siitä, että heitin kapulan aavistukseen vinoon, mutta Misti olisi voinut ihan helposti tulla suoraan eteen, jos se olisi vain vaivautunut katsomaan, että missä minä nyt seisoinkaan. Mutta sen katse oli palautuksessa jossain ihan muualla... 

Kaukot 10: Oikein erinomaiset vaihdot! Ei lisäkäskyjä tai jumituksia, vaan tosi hyvät kaiken kaikkiaan. :) Näihin olin tyytyväinen. 

Estehyppy 10: Mallisuoritus! Hyppäsi hyvin, istui hyvin ja tuli eteen hyvin ja tiiviisti. 

Kokonaisvaikutus 10: Aulan mukaan hyvää yhteistyötä. Koira teki mielellään ja energisesti töitä, muttei kuitenkaan mitenkään ylivilkkaasti, että olisi mennyt häseltämiseksi. 

Yhteensä AVO1, 197 p., KP ja sija 1/6. 

Taas KP-ruusuketta ja OKK-ruusuketta kouraan, ja palkinnoksi valitsin Mustin&Mirrin 15 euron lahjakortin. Pääsenpähän ostamaan koiranruokaa, jeejee. 

Kokeen jälkeen lenkkeiltiin ja minä katselin voittajaluokan suorituksia, kunnes mentiin kaupan kautta kaverin luo yöksi. Misti oli taas tosi hienosti ja rennosti, kyllä sen kanssa on ilo reissata. :) Misti tosin autossa nykyään kovasti läähättää eikä voi ollenkaan rentoutua. Johtunee siitä, että se tietää jonnekin olevan menoa, mutta ei tiedä sen tarkemmin että mitä. Se ilmeisesti stressaa tuota, mikä on kyllä sääli. Ei se ennen ollut noin paha kuin nykyään ja olenkin alkanut miettiä, josko tämä suht aktiivinen kisareissaaminen stressaa sitä niin paljon, ettei se voi yksinkertaisesti rentoutua automatkoilla. :/ Vaikka Mistin elämä onkin muuten niin huoletonta ja helppoa... Hmm, en tiedä. Nyt kuitenkin pidetään jokunen viikko taukoa kisoista, ihan itseni ja koiran sekä myös lompakon takia. 

Seuraavana päivänä koe olikin hieman myöhemmin, puoli yhden aikoihin, kun lauantaina avoin luokka oli alkanut puoli yhdeltätoista.

Sunnuntain tuomari oli Heli Kelhälä. Avoimessa oli 4 koirakkoa ja me oltiin toisena suorittamassa, mielestäni huonoimmalla mahdollisella paikalla. Paikkamakuun jälkeen ei enää koiraa viitsinyt viedä autoon, kun se olisi kuitenkin pitänyt heti kohta hakea sieltä pois. Siispä käytiin pihalla heittelemässä ja repimässä patukkaa, minkä jälkeen mentiin halliin ja leikittiin sielläkin vielä hetki. Misti oli kuitenkin ihan kivassa vireessä taas, joten siinä mielessä suoritusjärjestyksellä ei suuren suurta merkitystä ollut. 

Paikkamakuu 10: Kympin suoritus kyllä taas, ei mitään moitittavaa. Ilmeisesti Misti ei ollut nyt yrittänyt haastaa ketään, vaan oli suostunut makoilemaan rauhassa. Olinkin Mistille aamulla sanonut, että tänään et sitten tuijottele ketään ja Misti onneksi otti vinkistä vaarin. :D Tuo paikkis on nykyään kyllä tosi kiva meillä, kun Misti menee aina ekasta käskystä maahan, makoilee hyvin paikoillaan ja nousee ekasta käskystä sivullekin. Ei siis ole paineistunut enää nykyään siinä rivissä, toivottavasti sama meno jatkuu. :) 

Seuraaminen 10: Mieletöntä seuraamista taas! Paikka oli niin kiva, koira tuntui tiiviisti sivulla ja kontakti piti. Asenne oli kohdillaan ja ilme oli iloinen, mitäpä muuta voisin toivoakaan! :) Tuo seuruun kymppi Kelhälältä on kyllä kova juttu, kun miettii, että hänen viime kokeessaan saatiin seuraamisista vaan 7 ja 8. Mutta nyt täysi kymppi, joten selvästi seuraaminen on parantunut viime kuukausina. Treeni ei ole mennyt hukkaan, aivan mahtavaa! 

Liikkeestä maahanmeno 9,5: Hyvä maahanmeno, mutta Kelhälä otti puolikkaan siitä, että mulla oli pää hieman nytkähtänyt käskysanan kohdalla. Lisäksi koiran taakse palatessa kävelen kuulemma liian kaukaa ja saisin mennä lähempää koiraa. En ole ikinä kuullutkaan, että tällä olisi jotakin merkitystä. :O 

Luoksetulo 8: En ole varma, mutta pistevähennykset tulivat ehkä hieman valuneesta stopista ja mahdollisesti minun haara-asennosta koiran tullessa eteen. Toinen asia jota en ole koskaan kuullut - haara-asento. On ilmeisesti huonompi homma, jos pidän haaroja hieman levällään, jotta koiralla olisi helpompi tulla tiiviisti eteen. Kukaan ei ole ikinä maininnut tuosta asiasta, ei treenikaverit tai tuomarit. Voisin siis olettaa, että jalkojen täytyy olla ihan yhdessä. Silloin eteentulo on kyllä koiralle paljon hankalampi, tai niin ainakin oletan. 

Liikkeestä seisominen 8,5: Misti otti kai taas pari pikku askelta, joten meillä on selvästi pienoinen ongelma tämän liikkeen suhteen. En tiedä muista vähennyksistä, olisiko taas se liian kaukaa koiran taakse siirtyminen. 

Nouto 8: Möösä meni ihan kivasti kapulalle, mutta otti sen ilmeisesti huolimattomasti suuhunsa, koska heti pian kapula tipahti maahan. M kuitenkin nosti kapulan ja lähti palauttamaan ihan ok:sti. Taaskaan se ei kyllä minua yhtään katsonut, sillä se tuli taas hieman vinosti eteen, ärsyttävää. Tällä kertaa heitin kapulan suoraan, joten koiran huolimattomuusvirheitä. Ja kun sitä noutoakin on niin treenattu ja se on ollut tosi hienon näköistä, mutta kokeessa liike ei sujunutkaan niin loistokkaasti kuin olin toivonut. :/ 

Kaukot 5: Kaukkareissa Misti höpöili ihan toden teolla. Se meni kyllä maahan, mutta kun siirryin sen luota pois ja käännyin takaisin päin, oli Misti seisaallaan ja haistelemassa maata. Siitä sitten huusin pari kertaa, että istu, jolloin Misti kääntyi katsomaan minua ja alkoi ihme kyllä suorittaa kaukoja. Sehän taisi tehdä sitten ihan hyvinkin loput, mutta aivan ihme touhua tuo seisomaan nousu ja haistelu. Enpä olisi uskonut, että Misti, siis Misti, tekee noin koetilanteessa, kun ei se treeneissäkään ole mitään tuollaista harrastanut. Tuomari sitten totesi jotain sellaista, että ihme kun saatiin pakka vielä tuossa vaiheessa kasaan. Joten ihan nollille ei liike paukahtanut, onneksi. 

Estehyppy 7: Hyvin hyppäsi taas, mutta takaisin hypätessä haukahti kerran. Pistevähennykset siis haukahtamisesta ja minun haara-asennosta taasen. Jännä juttu, kun Aulaa ei tuo haukkuminen haitannut, mutta Kelhälää haittasi. Tuomarikohtaiset erot voivat olla toisinaan varsin suuria. Outoa muuten, että Misti on alkanut tokossakin haukkumaan. Koepaikallakin se nyt viikonloppuna jokusen kerran haukahti virittelyissä, mutta että kehässäkin, hupsis. Alkaa ilmeisesti tuo agility vaikuttaa tokoonkin. :D 

Kokonaisvaikutus 9: Yhteistyötä kehuttiin taas ja muutenkin hyvää menoa. Minun täytyisi vaan kiinnittää noihin pikku juttuihin (haara-asento, koiran luo siirtyminen jäävissä) huomiota, mutta koira teki hyvin. 

Yhteensä AVO1, 164 p., TK2 ja sija 3/4. 

Nyt valitsin palkinnoksi sellaisen ihanan Tuutikki-muumimukin, joka on palkintona aika kiva. Lisäksi saatiin sellainen pikkuinen "mitali" koulutustunnuksen takia. 

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen kumpaankin kokeeseen. Seuraaminen oli ehdottomasti viikonlopun paras ja onnistunein liike meiltä, mikä on kyllä hirmuisen tärkeää jatkoakin ajatellen. Seuraaminen tulee aina kuulumaan tokoon, joten jos on se kunnossa ja noin hyvä kuin meillä, voi olla tyytyväinen. :) Noudon suhteen olisin toivonut tarkempia ja vauhdikkaampia suorituksia treenimäärään nähden, mutta se oli mikä oli. Toki noutaminen oli nyt parempaa kuin marraskuussa, mutta ei kuitenkaan hätkähdyttävän paljon. Muita avo-liikkeitä ei oltukaan sitten erityisemmin treenattu tai viilattu, joten ne ovat pysyneet aika lailla ennallaan - liikkeestä pysähtymiset ehkä jopa huonontuneet. Muiden liikkeiden suhteen siis ei ole sen kummempaa sanottavaa, ne olivat sitä mitä niiden saattoi olettaakin olevan. 

Olen kuitenkin iloinen, että saatiin se mitä lähdettiin hakemaan, ja voidaan panostaa jatkossa pelkästään voittajaluokan liikkeisiin. Voidaan jättää avoin taakse ja keskittyä uusiin haasteisiin. Tuo voittaja voi sopia meille luokkana aika hyvin, kun esimerkiksi tasamaanoutoa ei enää ole, vaan vauhdikas hyppynouto. Toki on se metallinen tasamaaversio, mutta sitä viilaillaan... Liikkeestä seisomistakaan ei tarvitse enää miettiä, kun nyt on pelkästään istuminen. Vauhdikas voivoi-luokka on kyllä kerrassaan hauska, joten mielenkiinnolla odotan, miten siellä menee. Tällä hetkellä monet voi-liikkeet ovat oikein hyvällä mallilla, joten treenejä jatketaan entistä tehokkaammin. :) Varovaiseksi tavoitteeksi voittajan korkkauksen suhteen voisin asettaa touko-kesäkuun, mutta se riippuu ihan meidän lopullisesta edistymisestä sekä aikatauluista ja ehtimisestä. Ei meillä kiirettä ole, ja haluan treenata liikkeet oikeasti valmiiksi, jotta ykköstulos olisi mahdollista tehdä jo ekassa kokeessa. 

Mutta tuntuu kyllä aika hurjalta, että ollaan viidessä kuukaudessa edetty siitä ekasta aloykkösestä TK2:seen. Vaikka ollaankin käyty ekassa kokeessa jo kaksi vuotta sitten, ollaan kuitenkin alettu uudelleen tokossa kisata vasta lokakuussa ja siitä alle puolen vuoden päästä ollaan saatu jo avoimen luokan koulutustunnus. Sinänsä melko huima tahti ja nyt vaan ykköstä ykkösen perään. :D Saattoi se ykkösputki päättyä tähän, kun voittaja on taas ihan eri luokkaa ja tästä ne haasteet vasta alkavat! Mutta nautitaan nyt tästä saavutuksesta hetki. :) 

Tokoa lyhyesti mutta ytimekkäästi

Hah, kyllä, olen onnistunut tekemään viime päivinä varsin lyhyitä tokotreenejä! En ole jäänyt hinkkaamaan mitään tai tekemään lukuisia toistoja, vaan tehnyt jonkin jutun kerran pari ja jättänyt siihen. Tämän seurauksena treenit ovat kestäneet alle 10 minuuttia ja se on jo minun mittapuulla vähän! Voi vitsit, saan olla oikeastaan aika ylpeä itsestäni, kun olen malttanut mieleni treenien keston suhteen. En ole nyt langennut perus syntiini ja pitkittänyt hyvin menneitä treenejä siihen saakka, että koira alkaa kyllästyä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, kyllä! Miksi en voisi treenata niin aina, miksi on oltava niin tyhmä ja ahne, ettei älyä lopettaa ajoissa?

Misti: "Kun kuvankauniilla kasvoillani on tällainen ilme, olet onnistunut miellyttämään ja innostamaan minua, arvoisa aseenkantajani."

Lauantaina oli aivan mielettömän kivat treenit, jotka heitettiin vakiopaikallamme läheisen koulun kentällä. Sytyttelin Mistiä (puoliksi hajonneella) patukalla ja nameilla, samaan tapaan kuin kokeissa, minkä jälkeen mentiin "kehään" ja aloitettiin seuruulla. Lyhyitä pätkiä tehtiin, enimmäkseen muistaakseni suoraa, ja Misti oli ihan super! Sillä oli juurikin se lennokas, vietikäs ilme ja seuruupaikkakin pysyi melko hyvänä. Palkkailin paljon ja leikittiin hurjana patukan kanssa. :) Minustakin oli kerrankin kiva leikkiä kunnolla Möösän kanssa - johtui varmaan siitä, että olin niin fiiliksissä Mistin ihanasta seuraamisesta ja tekemisestä.
Lyhyen seuruuttelun jälkeen otettiin liikkeestä maahanmeno, joka oli oikein hyvä, ja sitten taas patukkaleikkiä.
Seuraavaksi luoksetulon läpijuoksu, joka oli vauhdikas nätillä eteentulolla. Ja taas leikkiä.
Liikkeestä seisominen ja nouto myös aivan mallisuorituksia - muuta ei sitten tehtykään. Noudosta Möösis kyllä saletisti syttyy ja hakee kapulan niin nopsasti istuen kuitenkin myös tiiviisti eteen. :)
Kaikkien liikkeiden välissä tosiaan leikittiin patukalla, ja Misti oli huippuvireessä koko lyhyen treenin ajan. Koska olin kerrankin fiksu, niin lopetettiin ajoissa ja lähdettiin sakeasta lumipyrystä huolimatta hyvillä mielin lenkille tyttöjen kanssa.

Maanantaina käytiin yhden läheisen retkeilykohteen/hiihtomajan parkkipaikalla tekemässä ns. kokeenomaiset treenit. Ei siis palkkaa ja (melkein) kaikki liikkeet putkeen.
En jaksa liikkeitä eritellä, sillä kaikki liikkeet menivät ihan kivasti. Kaukoissa Misti tosin taas jumitti maahanmenon kanssa ihan piruuttaan, kunnes tokaisin, että maahan on mentävä vaikka laiskottaisi. Alkoihan se sitten mennä, kun kunnolla vaadittiin. Tehtiin kaikki muut liikkeet paitsi nouto ja hyppy. Siis ihan hyvät kokeenomaiset, mutta ei noista nyt niin hyvät fiilikset jäänyt kuin lauantain treeneistä.

Eilen taas tehtiin kotipihalla hyppyä, hyppynouto kerran, noutoa ja hieman seuraamista.
Hyppy oli nyt kyllä tosi hyvä ja Misti jäi mielestäni ihan riittävän kauas.
Hyppynoudon tein huvikseni kertaalleen ja sehän oli ihan loistava! Kaunis nouto yli esteen ja tiivis palautus eteen. Siinä taitaa olla voittajan ensimmäinen kympin liike. :D Tai ainakin valmis liike, koska tuota ei tarvitse enää juuri treenailla.
Noutaminen oli taas tosi hyvää - tein liikkeen pari kertaa kokonaisena ja sitten naksauttelin hyväotteisista nostamisista.
Seuruuta ei olisi pitänyt ottaa ollenkaan, koska Misti ei koskaan kotitreeneissä niin siitä syty taikka seuraa mitenkään lennokkaasti. Jos mielii saada tuosta koirasta sellaista huippuhienoa seuraamista, täytyy sitä seuruuttaa jossain muualla kuin kotona.

Misti: "Koska kotona minä vain rentoudun ja tarkkailen valtakuntaani."

Kaukoja ollaan hinkattu lyhyesti nyt joka päivä, koska haluan sen tyhmän maahanmenojumituksen pois. Olen palkkaillut Mipua jokaisesta vaihdosta, mutta vielä ennen koetta täytyy kokeilla ilman välipalkkoja. Tänään oli ajatuksena käydä jollain kentällä tekemässä vielä lyhyitä lennokkaita seuruupätkiä lelupalkalla, jotta viimeisistä seuruutreeneistä jäisi hyvä fiilis meille molemmille. Sitten voisi ottaa vielä yhden luoksetulon pysäytyksellä sekä muutamia läpijuoksuja. Eiköhän sen jälkeen ole tokot tältä viikolta taputeltu ja viikonloppuna joudutaan sitten tositoimiin - vieläpä molempina päivinä! Nähtäväksi jää oliko virhe ilmoittaa Misti kokeisiin kahtena peräkkäisenä päivänä, sillä hivenen mietityttää sen jaksaminen ja innostuminen sunnuntaina. No mutta, vahvasti taas uskon, että ihan hyvin se vetää ja tekee varmasti parhaansa. :) 

Ainoa tyydyttävä tulos on tietenkin TK2, mutta mitään huonoja ykkösiä en halaja. Toivon kokeiden onnistuvan sekä liikkeiden että ennen kaikkea ilmeen/asenteen osalta. Marraskuinen koe oli etenkin ilmeen osalta loistava, joten toivoisin tulevalta viikonlopulta samanlaista tekemisen ilmettä yhdistettynä parantuneeseen tekniikkaan. Silloin luulisi ansaitut ykköstulokset napsahtavan, mutta katsotaan nyt. Todellakin haluaisin sen koularin nyt, jotta voidaan jättää avoin luokka taakse ja keskittyä treenaamaan pelkästään voittajaluokan liikkeitä. Nythän ollaan tehty sekaisin avointa ja voittajaa, joten olisi paljon helpompaa keskittyä yhteen luokkaan kerrallaan. Jotenka kaikki sormet ja varpaat pystyyn hyvän koemenestyksen puolesta!

Misti: "Sinun elämäsi se on kyllä helppoa, kun ei tarvitse asettaa minkäänlaisia tulospaineita tai edes toimia kisakoiran roolissa. Sen kun vaan huolettomana kieriskelet maassa, pah!"

Kevät on kunniavieras

Ollaan saatu muutaman päivän ajan nauttia aivan ihanista kevätsäistä ja hankikeleistä, joten lienee sanomattakin selvää, että ollaan viihdytty lenkkipoluilla erityisen hyvin. Mieli on ollut korkealla auringonpaisteen ja keväisen sään ansiosta, ja mä tykkään kaikkein eniten juuri tällaisista ilmoista - ihan parasta! Eilen ja tänään on tosin taas lunta sadellut, joten ei se talvi vielä taida olla ohi. Kesää en vielä kaipaa, vaan sitä kunnon kevättä, joka on jo näyttänyt merkkejä tulostaan.

Tokoakin ollaan jonkin verran tehty, ja nyt voin sanoa olevani melko tyytyväinen Mistin luovutuksiin noudossa. Nyt M on tullut oikein tiiviisti ja kivasti kapulan kanssa eteen eikä se läheisyys taida pikkuneitiä enää niin kovin ahdistaa.

Eräältä sivulta muuten luin jotain sellaista, että kovin ohjaajaherkillä koirilla voi olla vaikeuksia liikkeissä, joissa edellytetään lähityöskentelyä ohjaajan kanssa (esim. noudon luovutukset, eteen istumiset). Ja mitä herkempi koira on, sitä taitavampi kouluttaja tarvitaan. Tämä voi itse asiassa olla juurikin se syy, miksi Misti ei mielellään tule kovin tiiviisti eteen noudossa ja luoksetulossa - se on sen verran pehmeä, että tuollainen "paine" tai läheisyys/tiiviys työskennellessä jokseenkin ahdistaa sitä. Muuta syytä en tuolle oikein keksi, koska ei Misti mikään tyhmäkään ole, että sillä olisi hankaluuksia ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Nyt aletaan kuitenkin olla voiton puolella, ja Möösis on jo oikein tiivis sekä noudossa että luoksetulossa. :)

"No kun minä oon herkkä, nih!"

Kaukoissa on ollut ihan pientä jumitusta maahanmenon kanssa, mutta siinä täytyy vaan olla tiukkana ja palkata ja kehua, kun Misti menee ekalla käskyllä maahan. Luoksetulossa ollaan tehty paljon läpijuoksuja, joten siinä on kivasti nyt vauhtia mutta ei ennakointia. Tehdään varmasti ennen kokeitakin melkein kokonaan vaan läpijuoksuja ja jokunen pysäytys. Hyppyä muistuteltiin yhtenä päivänä ja se oli ihan jees. Misti tosin jäi kovin lähelle estettä, joten katsotaan pitääkö hyppyä vielä hieman viilailla. Jäävät liikkeet Misti muistaa kyllä tosi hienosti ja osaa ne edelleen hyvin, joten niistä ei tarvitse murehtia. Seuraaminen on sellaista hyvää ja huonoa. Parhaimmillaan Möösä seuraa korkeassa vireessä ja suht hyvällä paikalla, mutta välillä edistää liikaa taikka meinaa puolestaan jätättää. Tosi lyhyitä pätkiä ollaan tehty, koska painotan sitä virettä/viettiä, enkä halua puuduttaa Mistiä seuraamiseen etenkään ennen kokeita. Teen varmaan ennen ensi viikonloppua yhden koemittaisen kaavion, mutta muuten lyhyttä settiä painottaen lennokasta fiilistä kohtalaisen hyvällä paikalla. Sitä oikeaa seuruupaikkaa on kyllä tahkottu, mutta jos pakka on nyt hajonnut, ei juuri mitään ole enää tässä vaiheessa tehtävissä - and so be it.

Agilityssä puolestaan hyppytekniikkaa (mahdollisesti) parantaakseni päätin kokeilla sellaista keinoa, että hyppyytän Mistiä suorilla pätkillä hyvinkin matalilla rimoilla, jolloin se ei sipsuttele tai hae ponnistuspaikkaa, vaan etenee vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Sitten alan hiljalleen nostaa rimakorkeutta aina yhden pykälän verran, jolloin koira ei välttämättä edes "huomaa" eroa, vaan hyppii edelleen hyvin. Lisäksi oikea hyppytekniikka alkaa toivon mukaan iskostua Mistin lihasmuistiin, koska se on hiljattain hyppinyt tietyllä tavalla eikä sipsutellut. Tuollaisten harjoitusten myötä Misti voi saada myös itsevarmuutta hyppäämiseensä ja alkaa kenties itsekin tajuta, miten on kannattavinta hypätä.

En oikeasti tiedä, onko tuossa mitään ideaa, koska en mikään kouluttamisen mestari - etenkään agin suhteen - ole. Tuollainen tuli vaan mieleen Mistin hierojan kanssa jutellessa, joka on siis myös agilityharrastaja. Varsinaista hyppytekniikkaa on maneesilla treenatessa hankala tehdä, sillä kaikki siivekkeet tulee käytettyä yhteistreeneissä rakennettaviin ratoihin. Muutenkaan yhteistreeneissä ei ole aikaa alkaa tehdä itsekseen hyppytekniikkaa, kun aikataulu on muutenkin jo aika tiukka. Joten etenkin jos treenataan suoria pätkiä, kokeilen tuota selostamaani keinoa. 

Eilisissä treeneissä kokeilinkin jo tuota juttua ja laittelin rimat 30 senttiin suoralla pätkällä. Lujaahan tuo ampui ja hyppäsi nätisti - tai ei ainakaan sipsutellut, kun ei tarvinnut arpoa ponnistuspaikkaa. Toisella radalla olikin sitten kiemuraa, joten annoin rimojen olla 40-55 sentissä. Eihän Misti noilla sipsutellut, sitä esiintyy vain suorilla. Katsotaan tuottaako tämä tapa toivottua tulosta - mitään ei voi ainakaan menettää tai pilata. Kaikkeahan voi aina kokeilla!

"Ai voi vai? Hmmm..."

PS. Misti oli tosiaan maanantaina toistamiseen hierojalla, ja edistystä oli jo hieman tapahtunut. :) Sillä oli edelleen ainakin lantion seutu jumissa ja selkäkin vähän, mutta kuitenkin tilanne oli jo parempi kuin viimeksi. Taas näki koirasta selvästi ne kipeät kohdat, joita oli eniten takapäässä, etupää oli jo ihan jees. Jos hieroja käsitteli Mistiä takajalkojen seutuvilta, Misti oikein läähätti ja puuskutti - sen verran tuntui kuitenkin. Sitten jotain paremmassa kunnossa olevaa kohtaa hieroessa, Möpsä oli nukahtamispisteessä. :D Seuraava hieronta-aika on ihan tämän kuun lopulla, jonka jälkeen voi pitää pitemmän tauon.

Ei ihan meidän päivä

Eilenpä siis oli OKKn maaliskuiset agikisat, jotka eivät meidän osalta aivan nappiin menneet. Lähtökohdatkaan eivät tällä kertaa olleet mitkään parhaat mahdolliset, koska oltiin menty jo perjantaina Ouluun ja käyty kavereitten kanssa yöllä juhlimassa. Aamulla olo oli aika heikko ja epäilin jo, etten pysty lähtemään koko kisoihin, mutta onneksi olo parani iltapäivään mennessä ja kisoissa olin jo ihan elävien kirjoissa. Note to self: älä yhdistä biletys- ja kisaviikonloppua!

Mentiin kisapaikalle, kun ykkösluokat olivat loppumaisillaan. Kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä Mistin kanssa, mutta eipä eilen oikein reipas lenkkeily ja lämmittely onnistunut, kun kaikkialla oli ihan tappoliukasta! Hitsi vieköön, miten mulla ärsytti, kun piti köpötellä etanavauhtia ja siitäkin huolimatta olin lentää nurin. Ja jos jossain kohtaa ei ollut jäistä, oli kuraista ja märkää, mistä syystä kengät kastuivat jo ennen kisojen alkua. Olipa kiva sitten olla litimärissä kengissä koko loppupäivän. No, eipä ollut ensimmäinen kerta. Todella hyvät ennakkoasetelmat lähteä kisaamaan, mutta sellaista se välillä on. :D

Kisojen tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radat olivat kohtalaisen helppoja - tai ainakin tuntuivat sellaisilta esimerkiksi Räsäsen ratoihin verrattuna.
   Ensin oli C-hyppyrata, jossa nollahaaveet kosahtivat jo heti alkuunsa. Misti ei pysynyt kunnolla lähdössä, vaan liikkui jonkin verran eteenpäin, mistä syystä se oli liian lähellä ensimmäistä hyppyä ja pudotti riman. Sitten se pudotti vielä kakkosriman ja muistaakseni nelosen tai vitosen. Eli kolme rimaa alas > 15 vp. Muita virheitä ei tullut. Olihan se hienoa kuunnella jo heti radan alussa rimojen kolinaa, kun yksikään rima ei näyttänyt pysyvän paikoillaan, äh. Harmitti kyllä nuo tiputukset ja taisipa tulla ennätys - tuskin koskaan aiemmin on kolmea rimaa tippunut samalla radalla. Aika oli kuitenkin yllättävän hyvä, -9 sekuntia, ja ihanneaika oli muistaakseni 47 sekuntia. Etenemä noin 3,3 m/s.

Toisena oli B-agilityrata, jossa ainakin tulosten valossa parannettiin, mutta vain hieman. Yksi rima tuli alas ja lisäksi Misti jätti pujottelussa yhden kepin välistä. Aloitutin suosiolla koko pujottelun alusta, kun en ollut varma, minkä kepin se ohitti enkä olisi ehkä saanut sitä oikeaan väliin. Ja kyllähän me aina treeneissäkin mennään kaikki kepit alusta, jos tulee virhe, miksei siis myös kisoissa. Aivan kummallinen ja tyhmä virhe tuo kepin ohitus - ja vasta viime päivityksessä kehuin Mistin pujottelua vahvaksi. Ei se ehkä tarpeeksi vahva olekaan. Vaikka kyllähän koirakin tekee virheitä ja se on ihan ymmärrettävää. :D B-radalta siis 10 vp ja aika jäi tuhannesosasekunnin (?) alle ihanneajan. Siis -00,01! Toki tiesin, että pujottelulla meni paljon aikaa, mutta että noin paljon. Ei Misti siis mikään varsinainen tykki ole, voisi (ja saisi) se pinkoa niin paljon nopeammin. Ihanneaika taisi olla noin 50 sekuntia.

Nollatoivo eli aina viimeiselle radalle saakka, jossa nolla olikin jo ihan käden ulottuvilla, mutta lipsahti kuitenkin ulottumattomiin. A-agilityrata oli muuten virheetön, mutta tein ennen puomia aika uhkarohkean ohjausvalinnan, joka ei sitten toiminutkaan. Halusin uteliaisuuttani kokeilla lähettää Misti puomille siten, että olen itse aika lailla sen vieressä ja sitten heti saman tien takaaleikata eli vaihtaa puolta. Treeneissä ollaan varmaan kerran tehty tuo onnistuneesti - vahingossa sekin - ja toisella kerralla epäonnistuttiin. En tiedä miksi mun piti tuota kisoissa koittaa, kun se ei mikään tuttu juttu koirallekaan ole. Se olisi onnistuessaan ollut helpoin ja nopein tapa puolen vaihtoon, mutta ei se sitten sujunutkaan, koska Misti ei kestänyt tuota leikkausta, vaan tuli puomilta pois. Tästä siis 5 vp. Radalta ei muita virheitä, vaikkei tuo muutenkaan mikään nätein rata ollut.
     Jälkeenpäin jonkin verran harmittaa, kun yritin tuota ohjausta, sillä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisi kai pitänyt pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa ohjauksissa ja tehdä kaikki varman päälle niin kuin mulla on kisoissa tapana. Mä en kisoissa monesti uskalla edes jaakottaa, koska en osaa sitä kunnolla, enkä muutenkaan tee mitään erityisen hienoja ohjauksia, vaikka ne treeneissä usein onnistuvatkin. Tuo puomin virhe oli taas hyvä muistutus siitä, että älä tee mitään mitä et osaa (tai koira ei osaa) ja vältä riskejä, jos mielit nollia. Aaaivan.
    A-radan aika -2 sekuntia (ia vissiin 51 s), mutta tämän heikon ajan selittää mun yritys seisottaa Mistiä kontakteilla ja siten vähän treenata niitä kisatilanteessa. No eihän se oikein pysynyt, kuten olisin halunnut, enkä enää viitsinyt ottaa esteitä uusiksi. Muutenkin Mistin kontaktit on taas huonommat kuin vaikkapa viime kesänä, eikä se oikein tiedä mitä siltä vaaditaan ja odotetaan. Oma mokani, kun en niitä tarpeeksi vahvista.

Ei siis mikään paras esitys meiltä, mutta aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta. ;) Olihan odotettavissa, että se hieno putki jossain välissä katkeaa, ei kenenkään onni ikuisesti kestä. Ollaan kuitenkin kolmissa viime kisoissa tehty nollia, joten totta kai se nollaputki joskus katkeaa. Nollattomuus ei haittaa, vaan moni muu seikka eilisissä kisoissa. Isoimpana ärsytyksen ja huolen aiheena on tuo Mistin hyppytekniikka, joka on ihan hirveä! Misti sipsuttelee pikku askelin hyppysuorilla ja hakemalla hakee ponnistuspaikkaa. Jostain luin, että jokainen sipsutteluaskel tuo aikaan lisää 0,3 sekuntia - se on melko paljon. Misti ei myöskään ojenna takajalkojaan, vaan roikottaa niitä, jolloin rimoja usein tippuu. Misti on melko hyvä kaikissa tiukoissa käännöksissä, takaakierroissa ja muissa sellaisissa. Silloin se ponnistaa ja hyppää mielestäni hyvin, mutta hyppysuorilla se ei etene nopeasti, vaan "nätisti" sipsuttelee.
   Totta kai Misti on myös tosi pieni moniin muihin makseihin verrattuna eikä sillä siksikään ole aina helppoa. Eilenkin ainakin viimeisellä radalla rimat oli 60 sentissä, joten Misti joutuu hyppimään itseään 15 senttiä korkeampia hyppyjä. Agilitystä tietämättömille kerrottakoon, että ainoastaan maksit joutuvat hyppimään itseään korkeampia hyppyjä - minit ja medit korkeintaan oman korkuisiaan. Voi, kunpa Misti olisi jäänyt reippaasti pienemmäksi ja mitattu mediksi! Pienen koon lisäksi Möösä on lyhytjalkainen ja suht raskasrakenteinen, melko tyypillinen näyttelylinjainen narttu, joka ei ulkoisilla ominaisuuksillaan se tykein tapaus ole, vaikka bordercollie onkin. On se rakenne kuitenkin hieman eri luokkaa kuin niillä maailman nopeimmilla agilitybortsuilla.

Mutta näillä mennään, olisi sitä voinut huonomminkin käydä. :) Misti on kuitenkin terve ja mahtavaluonteinen koira, joten yritetään päästä agissä sinne asti kuin on mahdollista. Kun saisi itsensä motivoitua treenaamaan sitä hyppytekniikkaa, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Se on vaan niin pitkä ja kivinen tie, että hirvittää alkaa siihen hommaan. Lisäksi mulla ei ole riittävästi tietoa ja taitoa opettaa hyppytekniikkaa - pitää paneutua aiheeseen vielä paljon tarkemmin, etten tee mitään väärin. Suunnilleen tiedän mitä korjata tuossa tekniikassa, mutta sen toteuttaminen onkin ihan toinen juttu...
   Ainoa asia, mitä kisoissa tietyllä tavalla kammoksun on nimenomaan rimanpudotukset - ne ovat myös todella turhia ja tyhmiä virheitä. Jotenkin nykyään aina ajattelen, että ainakin se ensimmäinen startti on uhrattava pudonneille rimoille, mutta eihän sen niin pitäisi olla! Oman ohjauksen ja koiran tekniikan pitäisi olla niin hyvä, että rimoja ei tipu pääasiassa ollenkaan eikä yhtäkään starttia tarvitse uhrata sille, että koira ei osaa vielä arvioida etäisyyttä ja korkeutta ja roiskii siksi rimoja, kunnes ottaa oppia seuraaville radoille. Toki varmasti itsekin ohjaan usein huonosti, mistä syystä rimoja tippuu, mutta ilman muuta koirankin hyppytekniikalla on paljon vaikutusta.

Njäh, treenit jatkuvat ja lähdetään kisoihin sitten joskus taas! Eikä mulla ole mitään isompaa kiirettä sinne kolmosiin, koska siellä ei ole kummoistakaan menestystä odotettavissa, joten harjoitellaan vaan vielä kakkosluokassa. Se olisi jo suuri voitto, että Misti oppisi hyppäämään paremmin ja saisi siten enemmän vauhtia. Siitä tulisin paljon paljon onnellisemmaksi kuin joistain nollista. Olisi niin ihanaa katsoa kauniisti hyppäävää ja nopeaa koiraa!