Kevät on kunniavieras

Ollaan saatu muutaman päivän ajan nauttia aivan ihanista kevätsäistä ja hankikeleistä, joten lienee sanomattakin selvää, että ollaan viihdytty lenkkipoluilla erityisen hyvin. Mieli on ollut korkealla auringonpaisteen ja keväisen sään ansiosta, ja mä tykkään kaikkein eniten juuri tällaisista ilmoista - ihan parasta! Eilen ja tänään on tosin taas lunta sadellut, joten ei se talvi vielä taida olla ohi. Kesää en vielä kaipaa, vaan sitä kunnon kevättä, joka on jo näyttänyt merkkejä tulostaan.

Tokoakin ollaan jonkin verran tehty, ja nyt voin sanoa olevani melko tyytyväinen Mistin luovutuksiin noudossa. Nyt M on tullut oikein tiiviisti ja kivasti kapulan kanssa eteen eikä se läheisyys taida pikkuneitiä enää niin kovin ahdistaa.

Eräältä sivulta muuten luin jotain sellaista, että kovin ohjaajaherkillä koirilla voi olla vaikeuksia liikkeissä, joissa edellytetään lähityöskentelyä ohjaajan kanssa (esim. noudon luovutukset, eteen istumiset). Ja mitä herkempi koira on, sitä taitavampi kouluttaja tarvitaan. Tämä voi itse asiassa olla juurikin se syy, miksi Misti ei mielellään tule kovin tiiviisti eteen noudossa ja luoksetulossa - se on sen verran pehmeä, että tuollainen "paine" tai läheisyys/tiiviys työskennellessä jokseenkin ahdistaa sitä. Muuta syytä en tuolle oikein keksi, koska ei Misti mikään tyhmäkään ole, että sillä olisi hankaluuksia ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Nyt aletaan kuitenkin olla voiton puolella, ja Möösis on jo oikein tiivis sekä noudossa että luoksetulossa. :)

"No kun minä oon herkkä, nih!"

Kaukoissa on ollut ihan pientä jumitusta maahanmenon kanssa, mutta siinä täytyy vaan olla tiukkana ja palkata ja kehua, kun Misti menee ekalla käskyllä maahan. Luoksetulossa ollaan tehty paljon läpijuoksuja, joten siinä on kivasti nyt vauhtia mutta ei ennakointia. Tehdään varmasti ennen kokeitakin melkein kokonaan vaan läpijuoksuja ja jokunen pysäytys. Hyppyä muistuteltiin yhtenä päivänä ja se oli ihan jees. Misti tosin jäi kovin lähelle estettä, joten katsotaan pitääkö hyppyä vielä hieman viilailla. Jäävät liikkeet Misti muistaa kyllä tosi hienosti ja osaa ne edelleen hyvin, joten niistä ei tarvitse murehtia. Seuraaminen on sellaista hyvää ja huonoa. Parhaimmillaan Möösä seuraa korkeassa vireessä ja suht hyvällä paikalla, mutta välillä edistää liikaa taikka meinaa puolestaan jätättää. Tosi lyhyitä pätkiä ollaan tehty, koska painotan sitä virettä/viettiä, enkä halua puuduttaa Mistiä seuraamiseen etenkään ennen kokeita. Teen varmaan ennen ensi viikonloppua yhden koemittaisen kaavion, mutta muuten lyhyttä settiä painottaen lennokasta fiilistä kohtalaisen hyvällä paikalla. Sitä oikeaa seuruupaikkaa on kyllä tahkottu, mutta jos pakka on nyt hajonnut, ei juuri mitään ole enää tässä vaiheessa tehtävissä - and so be it.

Agilityssä puolestaan hyppytekniikkaa (mahdollisesti) parantaakseni päätin kokeilla sellaista keinoa, että hyppyytän Mistiä suorilla pätkillä hyvinkin matalilla rimoilla, jolloin se ei sipsuttele tai hae ponnistuspaikkaa, vaan etenee vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Sitten alan hiljalleen nostaa rimakorkeutta aina yhden pykälän verran, jolloin koira ei välttämättä edes "huomaa" eroa, vaan hyppii edelleen hyvin. Lisäksi oikea hyppytekniikka alkaa toivon mukaan iskostua Mistin lihasmuistiin, koska se on hiljattain hyppinyt tietyllä tavalla eikä sipsutellut. Tuollaisten harjoitusten myötä Misti voi saada myös itsevarmuutta hyppäämiseensä ja alkaa kenties itsekin tajuta, miten on kannattavinta hypätä.

En oikeasti tiedä, onko tuossa mitään ideaa, koska en mikään kouluttamisen mestari - etenkään agin suhteen - ole. Tuollainen tuli vaan mieleen Mistin hierojan kanssa jutellessa, joka on siis myös agilityharrastaja. Varsinaista hyppytekniikkaa on maneesilla treenatessa hankala tehdä, sillä kaikki siivekkeet tulee käytettyä yhteistreeneissä rakennettaviin ratoihin. Muutenkaan yhteistreeneissä ei ole aikaa alkaa tehdä itsekseen hyppytekniikkaa, kun aikataulu on muutenkin jo aika tiukka. Joten etenkin jos treenataan suoria pätkiä, kokeilen tuota selostamaani keinoa. 

Eilisissä treeneissä kokeilinkin jo tuota juttua ja laittelin rimat 30 senttiin suoralla pätkällä. Lujaahan tuo ampui ja hyppäsi nätisti - tai ei ainakaan sipsutellut, kun ei tarvinnut arpoa ponnistuspaikkaa. Toisella radalla olikin sitten kiemuraa, joten annoin rimojen olla 40-55 sentissä. Eihän Misti noilla sipsutellut, sitä esiintyy vain suorilla. Katsotaan tuottaako tämä tapa toivottua tulosta - mitään ei voi ainakaan menettää tai pilata. Kaikkeahan voi aina kokeilla!

"Ai voi vai? Hmmm..."

PS. Misti oli tosiaan maanantaina toistamiseen hierojalla, ja edistystä oli jo hieman tapahtunut. :) Sillä oli edelleen ainakin lantion seutu jumissa ja selkäkin vähän, mutta kuitenkin tilanne oli jo parempi kuin viimeksi. Taas näki koirasta selvästi ne kipeät kohdat, joita oli eniten takapäässä, etupää oli jo ihan jees. Jos hieroja käsitteli Mistiä takajalkojen seutuvilta, Misti oikein läähätti ja puuskutti - sen verran tuntui kuitenkin. Sitten jotain paremmassa kunnossa olevaa kohtaa hieroessa, Möpsä oli nukahtamispisteessä. :D Seuraava hieronta-aika on ihan tämän kuun lopulla, jonka jälkeen voi pitää pitemmän tauon.