Etiäpäin, sano Misti tokossa!

Ollaan tällä viikolla jo jatkettu tokotreenejä Mistin kanssa, joten mitään taukoa ei olla aiottu pitää viime viikonlopun rutistuksen ja tuon välietapin saavuttamisen jälkeen.
Kotosalla ollaan hieman aloiteltu liikkeestä istumisen harjoittelua sekä yritetty saada jonkinlaista tolkkua luoksetulon maahanmenoon. Tuota maahanmenoa ollaan joskus aiemminkin jo tehty, mutta se on Mistille kovin vaikea. Siispä olen ihan vain käskytellyt Mistiä maahan sen ollessa liikkeessä, ja napakoita maahan lakoamisia ollaan jo saatu. Liike vaatii silti vielä hurjasti treeniä!
Tunnaria ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen ja siinä suureksi ongelmaksi on muotoutunut kapuloiden tökkiminen omaa etsiessä. En voi käsittää, kuinka hankalaa voi olla haistella kapuloita ilman että niitä on pakko samalla kuonolla kosketella - Misti on sentään koira, jolla pitäisi olla ihan tajuttoman hyvä hajuaisti. Mutta ei, neidin on pakko niitä vääriä tökkiä niin että asetelma on varmasti lopulta ihan hujan hajan eikä siististä muodostelmasta ole enää tietoakaan. :D Oma kyllä nousee hurjan hienosti joka kerta ja tarkkaan Misti muodostelman haistelee, mutta se tökkiminen on niiiiiin ärsyttävää - ja turhaa myös, se haistelu nimittäin riittää, kiitos. Olen ollut ihan natsi tuon tunnarin suhteen ja useimmiten aloituttanut koko liikkeen alusta, mikäli M kuonollaan liikuttelee kapuloita.

Metallinoutoa ollaan myös treenailtu ja pikkuneitiä kyllä ihan kiitettävästi se metalli ällöttää... Vaikka kyllä Misti omatoimisesti kapulaa maasta tai lattialta suuhunsa nostelee, koska naksauttelen ja palkkailen siitä. Ulkona olen metskua jo sille heitellyt ja M kyllä hakee ihan kivasti, mutta on se vähän kärsivän näköinen palautuksessa eikä vauhtiakaan liiemmin ole. Jatkamme siis metskutreenejä ja yritämme saada metallinoudosta kivan ja kannattavan liikkeen!
Kaukot on kyllä mielettömän kivat ja siinäpä lienee toinen valmis voittajaluokan liike. :) Misti tunnistaa kaikki vaihdot tosi hyvin ja vaihtaa puhtaasti täyspitkältä matkalta, jeejee.

Mistin kyttäys-, vaanimis-, syöksymiskuvasarja... Tosin hieman sumuinen sellainen, koska kamera taisi hetkellisesti kastua.

Tänään käytiin koulun kentällä tokoilemassa ja tein Mistin kanssa seuruuta, kaukoja, ruutua, metallinoutoa, normi noutoa ja tunnaria.
Seuraaminen oli taas huippuhyvää! Tein suht pitkän kaavion ja taisin kerran palkata patukalla välissä. Tehtiin myös hidasta käyntiä, jossa ei ollut ongelmaa - hyvin, vietikkäästi ja oikeapaikkaisesti M silti seurasi. :) Otettiin myös jokunen askelsiirtymä, jotka meni mielestäni kivasti. Peruuttaminen on Mistillä tosi makee, se ihan oikeasti peruuttaa eikä sillä tavalla seisomaannousun kautta siirry taakse. Yllättävän hyvin neiti takapäätään käyttää. :)
Ruudussa virittelyissä ("Missä ruutu?") Misti löysi hyvin katseellaan ruudun ja ampui pitkältä matkalta kivasti sisään. Se tosin jäi turhan lähelle oikeaa etukulmaa, mutta maahan mennessä koko koira oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella - saavutus siis sekin. Kun Misti sitten joka kerta juoksi tuohon etukulmaan, päätin laittaa kosketusalustan ruudun keskelle. Se toimi ja ei toiminut: Misti kyllä meni targetille, mutta piti sitä lelunaan ja otti sen suuhunsa... Kyllä se käskystä jäi seisomaan paikoilleen, jonka jälkeen palkkasin pallolla. Otin loppuun pari kertaa ilman targettia, jolloin Misti juoksi taas oikeaan etukulmaan, mutta uudesta ruutuun-käskystä korjasi ja siirtyi keskemmäs. Eli ehkä Mistillä nyt jokin haisu oli halutusta kohdasta, kun korjasi ruudun keskelle..? Kerran otin ruudun kokonaisena niin että kävelin itse lyhyen seuruukaavion ja kutsuin koiran seuraamaan. Misti hyvin odotteli ruudussa ja tuli käskystä seuraamaan, mutta seuruu oli vähän väljää ja edistävää. Treeniä siis vaatii vielä tuo seuraamaan tulo kuten myös sen oikean paikan hakeminen ruudussa - kuten koko ruutuliike itse asiassa, treeniätreeniätreeniä!

Torstaina oltiin agilitytreeneissä reilun viikon tauon jälkeen. Tehtiin ihan sellaista lyhyttä, suht simppeliä rataa kera kahden eri variaation. Mistissä oli kyllä tosi kivasti vauhtia ja intoa ja jotenkin tuntui, että se ehkä hyppäsi paremmin ja puhtaammin..? Ainakin pituuden Misti hyppäsi tosi puhtaasti ja nätisti, vautsi vau. :) Rimat olivat eri korkeuksilla ja jotkut olivat vinorimoja. Vaikka korkeimmillaan rimat olivat 60 sentissä, ei yhtään rimaa tainnut tulla alas ja Misti eteni määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. Kunpa sama meno jatkuisi! 

Hieman on meinannut tällä viikolla tuntua, että tuo agility jokseenkin nyt masentaa ja tympii, mutta toko taas ei. Kaipa se johtuu siitä, että me saadaan agissa paljon heikommin ja hitaammin tulosta aikaan kuin tokossa. Yksi merkittävä syy on myös se, että agilityä en ymmärrä vieläkään, mutta tokoa ymmärrän itse asiassa oikeinkin hyvin. Tokossa mulla on selvät sävelet kun taas agissa tulee hapuiltua ja toimittua kamalan suunnittelemattomasti ja huolimattomasti. Aksaankin pitäisi saada jonkinlainen tatsi ja alkaa kunnolla miettiä, että mitä ja miten haluan treenata.

Tänään käytiin tyttösten kanssa jäällä lenkillä niin että Helmikin oli pitkästä aikaa vapaana. Sulloin taskut täyteen namia, otin riskin ja päästin mummukan vapaaksi. Hyvin muori oli kuulolla ja tuli useimmiten heti kutsusta luokse - välillä se tuli ihan omasta vapaasta tahdostaankin. Muutaman kerran Helmi "katosi" metsään eikä heti palannut rakettina luokse, mutta kyllä se sieltä sitten aina näköpiiriin ilmaantui ja juoksi hurjaa kyytiä namiautomaatille. Vaikka muori lenkkeilee hihnassa usein varsin hidastempoisesti, ei siltä kuitenkaan irti juostessaan vauhtia puuttunut. Siellä se vaan juoksenteli menemään kuin nuori koira konsanaan eikä ikä paljon painanut. :) Kotona sitten huomasin, että mummukan takajalat tärisivät hillittömästi, joten liekö tullut vähän turhan kovasti irroteltua... Tuota tärinää on ollut joskus ennenkin, mutta se on mennyt ohi. Ehkä se tosiaan johtuu rasituksesta eikä ole mitään vakavampaa.
Misti se taas pysytteli epätavallisen lähellä koko lenkin ajan ja halusi esittää niin hienoa ja tottelevaista koiraa sekä tietenkin (huomaamattomasti) kerjätä namia. Prinsessa piti huolen siitä, että hän ehtii aina ensimmäisenä mamman luokse ollen siten hieman parempi ja kuuliaisempi koira - noin söpöksi olennoksi se on erittäin pirullinen tapaus...