Ollaan jouduttu viime aikoina hieman harjoittelemaan
näyttelyjuttuja viikonloppua varten. Tympeetä hommaa sekä koirien että minun mielestä. Mistillä ahdistaa, kun yritän asetella sitä paremmin seisomaan ja se yrittää hilautua kauemmaksi. Siispä yritän nyt seisottaa sitä vapaasti, koska silloin koira ei näytä niin lyödyltä ja Mistihän suostuu kyllä sitten seisomaan paikallaan. Mitä taas tuohon "sipsutteluun" tulee, niin Misti ravaa ihan tyydyttävästi, mutta vasemmalla puolellani ollessaan se yrittää seurata eikä siten katso eteenpäin. Tokokoira mikä tokokoira. Viikonlopun tavoitteena kuitenkin se EH, kun Misti kerta oikein näyttelylinjainen on.
Helmi taas seisoo kovin vaihtelevasti paikoillaan. Välillä se seisoo ihan näpsäkästi omikseen, mutta yrittää yleensä jossain vaiheessa joko istua tai pomppia minua vasten saadakseen namia. Siispä joudun todennäköisesti pitämään sitä paikoillaan maasta käsin - tosin siinäkin Helmiä hotsittaisi vähän ajan päästä istua. Joudun ehkä jättämään namit taskuun, sillä kaivaessani niitä esiin Helmin ilme muuttuu ja se alkaa kytätä nameja ja vaihtaa asentoaan. Juoksutus on mummokoiran kanssa hivenen haasteellista, sillä Helmi meinaa herkästi laukata taikka pomppia. Minun täytyy juosta suht hitaasti, jotta pysytään ravissa mutta pomppimisille en mahda oikein mitään. Mitä lie kengurubensaa tankannut tuo mummukka itseensä, kun on niin pomppivainen. Helmi kyllä sinänsä tykkää nätöjutuista ja on innoissaan tekemisestä. Hurjan aktiivisesti ja innokkaasti se esiintyy - ei uskoisi, että Hemppanen on veteraaniluokassa. :) Helmille toiveena myös EH, koska se on sen joskus saanut ja koska mummukka on hurjan kaunis koira. Saa nähdä mitä tuomari tykkää tuollaisesta jo ehkä "vanhan mallisesta" karhukoirasta.
Yh, ei yhtään huvittaisi lähteä mihinkään näyttelyyn lauantaina, mutta no can do - mitäs ilmoitin tytöt sinne. Ja jos takatalvi vielä jatkuu ja lunta satelee, niin nice one - ja kun näyttely on tietty ulkosalla.
Vähän ollaan treenailtu
tokoa ja ihan niitä samoja juttuja kuin aiemminkin. Ei hirveästi mitään raportoitavaa, joten ilmeisesti ei olla sitten oikein edistyttykään. :D Käytiin sunnuntaina Tessan kanssa tokoilemassa ja Misti otti joissakin liikkeissä melko paljon häiriötä Tessan koirista, jotka treenasivat samaan aikaan. Luoksetulo ainakin meni ihan plörinäksi, mutta esimerkiksi seuruu ja tunnari onnistuivat hyvin. Liikkeet, joissa Misti työskenteli itsenäisesti, olivat sille hankalia ja Möösis meinasi olan takaa kyttäillä toisia koiria. Ruutu vieraassa paikassa onnistui muuten kivasti, mutta Misti alkoi haistella ruudussa eikä se huomannut sille heittämääni palloa, joka sitten vieri pientä mäkeä alas suoraan vesiojaan. Misti the hienoneiti ei tietenkään suostunut palloa hakemaan, Tessan koira vahingossa upotti sen ja lopulta minä jouduin kahlaamaan jorpakkoon muovipussit jalassa enkä siitäkään huolimatta välttynyt kastumiselta, arrgghhh. Mitä hyötyä on palvelus(alttiista)koirasta, jos siitä ei ole apua todellisen tarpeen vaatiessa?
Agilityssä ollaan käyty kai kerran edellisten kisojen jälkeen. Mä olisin voinut mennä jokaisella treenikerralla sen jälkeen ja eilisellä ylimääräisellä vuorollakin, mutta kukaan muu ei ole mennyt, niin enhän mä sitten yksinkään voi mennä. Äh, ihan tyhmää. Kohta alkaa kesäkausi (siltä näyttääkin kun ulos katsoo...), joten maneesitreenit saattoivat ollakin sitten tässä. Ei jotenkin yhtään innosta lähteä ulos treenaamaan, en tiedä miksi, olen tykännyt olla sisällä.
Lenkkeilykään ei tällä hetkellä oikein onnistu, kun aika lailla ainoa mahdollinen lenkkeilypaikka on tie - ja sehän tarkoittaa pitkälti hihnalenkkejä, jotka eivät ole erityisen rentouttavia Mistin vetäessä ja kytätessä autoja ojassa. Silti olen muutaman kerran uskaltautunut vanhoille kelkanjäljille kävelemään, vaikka se onkin vähän sellaista kahlaamista ja sipsuttelua.
Misti toivottelee hyvää vappua ja aikoo lähteä peruukki päässä näyttelyyn - ihan vaan piruuttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti