Sanonta kävi toteen

Eilen siis kisattiin hyvissä puitteissa ja kivoissa meiningeissä Rovaniemellä kahden agilityradan verran. Kisat pidettiin hienossa jalkapallohallissa, jossa oli paljon tilaa esimerkiksi lämpätä koiraa juoksemalla edestakaisin. Oli sen verran mukavat olosuhteet, että voisinpa mennä Rolloon toistekin kisaamaan! Tähän mennessä meidän kisatouhu on ollut kovin Oulu-painotteista...

Tuomarina toimi Harri Huittinen. A-rata taisi olla täsmälleen samanlainen ykkösten toisen radan kanssa, joten tiedossa oli suoraa ja vähemmän suoraan = ei kiva. Jo alku haastoi radansuunnittelussa, kun siinä oli ensin suorassa linjassa hyppy ja pituus, jonka jälkeen käännös vasempaan keinulle. Rimaherkkä alku siis enkä osaa ohjata tuollaisia kohtia järkevästi. Muutenkaan mulla ei ajatus kulkenut rataa suunnitellessa yhtään - jotenkin en osannut suunnitella tuollaista mukamas helppoa ja yksinkertaista rataa meille niin ettei mitään äksidenttejä sattuisi. Onneksi Tessa neuvoi joissakin kohdissa miten kannattaisi tehdä ja mihin pikku juttuihin olisi syytä kiinnittää huomiota.
Alku"suora" meni meillä sitten puhtaasti, mutta hyllytettiin viidennellä esteellä tyrkätessäni Mistin väärään putkenpäähän. Tietenkään ei ollut tarkoituksena sitä sinne laittaa, mutta en ehtinyt Mistin ollessa keinulla asemoitua tarpeeksi hyvin ja selkeästi, jotta sen olisin oikeaan päähän saanut. Lisäksi keinu taisi olla vähän hätäinen ja Misti lähti muistaakseni jo minun liikkeestä matkaan. Muuten ihan jees rata, mutta pujottelun Misti jätti kesken. Otin kepit sitten ihan alusta ja sen jälkeen malttoi pujotella loppuun saakka.

B-rata oli sitten huomattavasti kivempi ja meille helpompi. Alku oli suoran sijaan mutkikkaampi, ja rata oli jonkin verran monipuolisempi jo ohjaustenkin suhteen. Tämän radan ohjausvalinnat tulivat paljon helpommin ja luonnollisemmin ja tiesin radan olevan meille A-rataa sopivampi. Alku oli meille helppo ja kiva, koska juuri tuon tyylisiä juttuja ollaan tehty treeneissä paljon. Ennen puomia valssasin, koska en uskaltanut takaaleikata juuri ennen puomia - viime kisoissahan Misti ei kestänyt sitä, vaan tuli puomilta pois. Tällä radalla oli yhtäläinen riski siihen, joten onneksi tajusin valssata, hyvä minä! Ekan putken jälkeen takaaleikkasin Mistin hypylle ja Möösis kääntyi nätisti oikeaan suuntaan, joten kyllä takaaleikkauksiakin voisi käyttää enemmän. Mielestäni ihan hyvä ja sujuva suoritus, joka oli myös virheetön, joten tuloksena 0 vp, LUVA ja sija 1/12 eli voitto. Aika -8 sekuntia ihanneajan ollessa 52 s.

Muuten olen tosi tyytyväinen Mistin tekemiseen, mutta ainoa mikä jäi vähän kaivelemaan on Mistin varovainen eteneminen kisoissa. Kuten olen useaan kertaan maininnut, treeneissähän Misti kaahaa jo menemään hurjan nopeasti ja hyppii hyvin. Kisoissa se kuitenkin edelleen hieman sipsuttelee mikä tekee siitä hitaamman, vaikka Misti pystyisi parempiin ja nopeampiin aikoihin. Rovaniemellä oli kumirouhe-tekonurmipohja, joka ei ollut liukas tai mitään, vaan tosi hyvä mennä ja juosta. Mutta uudella pohjalla Misti etenee varovaisemmin eikä se oikein uskalla kaahata. Toki on hyvä, että sillä on järki mukana ja se varoo satuttamasta itseään, mutta silti, sääli. Ehkä se alkaa mennä myös kisoissa lujemmin, jos vaan kisataan enemmän, vaikka treenauskin erilaisilla alustoilla voisi auttaa asiaa. Jos miettii omalle kohdalle, niin en minäkään uskaltaisi nurmella paahtaa, hyppiä ja kääntyillä yhtä reippaasti kuin hiekalla tai kivituhkalla, että sinänsä Mistin toiminta on oikein ymmärrettävää. Toinen syy voi olla se, että minä ohjaan Mistiä kisoissa jäykemmin ja liikun kankeammin sekä sipsuttelen itsekin. Treeneissähän minäkin monesti juoksen hullun lailla, mutta kisoissa taas pikkusievästi sipsuttelen. Ehkä Mistikään ei mene täysiä, kun ohjaajakaan ei mene. Kisoissa olen aina Mistiä edellä ja ehdin ohjaamaan sitä, mikä tuntuu hieman tyhmältä. Arvioin helposti myös Mistin nopeuden väärin ja oletan sen olevan nopeampi. Mutta kisavauhti on selvästi eri kuin treenivauhti. Kyllä Misti silti videolla näyttää nopeammalta kuin miltä se tuntui, hmm...

Muuten melko nättejä ratoja meiltä: ohjasin mielestäni ihan hyvin ja niin kuin olin suunnitellut, Misti ei hypännyt kertaakaan kovin pitkästi tai tehnyt turhan laajoja kaarroksia, meni juuri sinne minne ohjattiin JA mikä parasta, Misti ei pudottanut yhtään rimaa! Tuo on ihan paras asia koko kisoissa - ei yhtä ainutta rimaa alas, vaikka juuri rimojen pudottelua pelkäsin. :)
Kontakteilla ei tosin ollut taas minkäänlaista linjaa... Ajattelin, josko alkaisin jo nyt juoksuttamaan Mistin kokonaan läpi eli tekemään tavallaan juoksukontaktit. Kun eihän se pysähdy eikä edes löydä kunnolla oikeaa paikkaa, niin olisi varmaan sama juoksuttaa se suoraan läpi. Kolmosissa on ihan pakko tehdä niin, koska muuten ajat ei riitä millään, kun nytkin tulee tekemään jo tiukkaa.

Oli hauska seurata myös kolmosten ratoja, ne ovat aina niin vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Nytkin oli tosi kivoja ratoja ja ajattelin, että oltaisiin ihan hyvin Mistinkin kanssa niistä selvitty. Kolmosten ratoja oli myös helpompi suunnitella ja analysoida ja miettiä mitä moninaisimmat ohjaukset eri kohtiin. Treeneissä joudun jatkuvasti pähkäilemään kolmosten ratojen kanssa, niin se onnistuu myös kisoissa. Oikeastaan niitä oli helpompi mielessä miettiä kuin kakkosten ratoja, joten josko mekin äkkiä sinne kolmosluokkaan ponkaistaisiin..? Yhtä nollaa uupuu ja toivottavasti se tulee seuraavissa kisoissa, jotta päästään kolmosiin pureutumaan niihin ihaniin kiemuraratoihin - suunnnittelemaan nopeimpia ohjauksia ja pohtimaan miten saisi Mistille lyhyitä hyppyjä ja muuta sellaista mukavaa. :)
Nyt ei ole kisoja suunnitteilla - taitavat mennä kesä-heinäkuulle. Treenataan siihen asti, jotta noustaan sitten seuraavissa kisoissa sinne kuninkuusluokkaan. ;)
Sanonta kävi siis kuitenkin toteen: huonot kenraalit enteilevät hyviä kisoja! Tosin olin tehnyt Mistin kanssa keskiviikkona vähän piha-agilityä, mutta ei kai sitä nyt lasketa...

Misti sai eilen omien ratojen jälkeen myös pitkästä aikaa leikkiä rotutoverinsa kanssa ja pisti painit pystyyn junnukoira Ronjan kanssa. Misti yritti moikata myös Ronjan isosiskoa Peppiä, mutta näiden leikeistä ei nyt tullut oikein mitään, vaikka viimeksi niin hienosti leikkivät keskenään. Kun Peppi ei suostunut leikkimään Mistin kanssa, tuli Möösä heti mamman luokse itkemään, että "mamma, toi ei leiki mun kaa yhyy, eihän mussa oo mitään vikaa eihän!" Sillä on niin huono itsetunto, että se ottaa pakeista nokkiinsa, reppana.