Yllätysmenestyjä

Tänään oli siis Posion ryhmänäyttely, jossa tytöistä yllättävästi toinen veti pidemmän korren...

Ensin oli esiintymisvuorossa Misti kilpaillen avoimessa luokassa yhdessä viiden muun nartun kanssa. Misti esiintyi oikein nätisti, pönötti seistä kohtalaisen mukavasti vapaasti seisottaen ja käyttäytyi täysin moitteettomasti. Ravasi kivasti ja häntä komeasti pystyssä, mutta tuohon hännänkantoon en ole puuttunut. Kantakoon sitä korkealla jos tahtoo, sillä niin väliä ole. Tuomarina oli Lena Danker ja arvostelu kuului näin:

"3,5 v. narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehän muoto, mutta turhan pitkä(?) lanneosa. Jyrkkä lantio. Sopiva luusto. Liikkuu riittävällä askelpituudella, mutta häntä nousee selkälinjan ylle. Miellyttävä luonne." 

Tuloksena AVO-EH ja ilman luokkasijoitusta.

Komeasti tuo häntä - ei tosin ihan niin kuin oli tarkoitus...

Sitten kiireellä koiraa vaihtamaan ja karhukoirakehälle odottelemaan. Helmi kilpaili siis veteraaniluokassa, oli luokkansa ainoa koira ja karhukoirista esiintymisvuorossa aivan vihoviimeisenä. Helmi esiintyi aivan mielettömän kauniisti, näyttävästi ja eloisasti! Mummokoira seisoi ryhdikkäänä häntää heiluttaen ja silmiin tuijottaen. Välillä se meinasi istua, mutta pysyi kuitenkin aina kohtalaisen kauan seisaallaan, kunhan sille muisti syöttää namia riittävän tiuhaan tahtiin. Helmi seisoi myös täysin vapaasti, siinä se minun edessä napotti seistä. :) Jos Helmi seisoi kauniisti niin se liikkui ehkä vieläkin kauniimmin. Voi miten sen askel olikaan kevyt ja vaivaton! Näyttävää ravia, Hömppis otti kunnolla estradin haltuun. ;) Helmin kanssa oli niin kiva mennä, seisottaa sitä ja juosta sen kanssa kehää ympäri. Tuomari Jari Fors taisi olla samaa mieltä ja tykätä Helmistä, sillä tämä saneli mummokoiralle oikein hienon arvostelun: 

"Mustavalkoinen 8/9, keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. 11 v. erittäin hyvin ryhtinsä ja kuntonsa säilyttänyt veteraani. Hyvä pää ja korvat. Tummat silmät. Hyvä kaula ja selkä. Vatsaviiva nousee hieman liikaa. Hyvät raajat. Hieman korkea hännän asento. Hyvä turkki. Kevyt, tehokas liike. Esiintyy ja esitetään erittäin hyvin." 

Helmi sai ERIn ja ainoana koirana voitti luokkansa saamatta kuitenkaan SA:ta. Myöhemmin Hemuli pääsi Paras veteraani-kehään yhdessä vetsku-uroksen kanssa. Taas Helmi esiintyi edukseen ja hetken päästä tuomari valitsi Helmin rotunsa parhaaksi veteraaniksi. Vitsit miten hienosti!

Lopputuloksena siis VET-ERI1 ROP-VET.

Olin todella yllättynyt Helmin hienosta menestyksestä, sillä ajattelin sen saavan korkeintaan EHn. Mutta ilmeisesti Helmi vain paranee vanhetessaan. ;) Toki se esiintyi paljon paljon paremmin kuin silloin nuorempana - ja minä myös osasin esittää sitä paremmin kuin joskus kymmenvuotiaana.

Eipä päästykään lähtemään aivan heti kotiin, kun tottahan toki meillä piti jäädä kaikkien rotujen yhteiseen veteraanikehään, joka oli vasta iltapäivällä. Siinä siis muutama tunti odoteltiin (tylsistyttiin), kunnes mentiin vielä kerran kehään Helmin kanssa. Tällä kertaa ei enää menestystä tullutkaan, vaan saatiin ensimmäisen juoksukierroksen jälkeen lähtöpassit. Mutta tulipa näyteltyä oikein koko rahan edestä, kun näyttelyssä kerran oltiin. ;) Helmiä voisi käyttää toistekin veteraanikehässä, mutta en jaksa ajella minnekään näyttelyyn. Olisin voinut käyttää sitä Kuusamossa näyttelyssä kesällä, mutta tänä vuonna sitä ei ilmeisesti täällä olekaan. Sitä paitsi Helmin rokotukset vanhenee viikon päästä enkä välttämättä rokota sitä enää ollenkaan. 11-vuotias koira on saanut elämänsä aikana jo niin monet rokotukset, että luulisi sillä olevan jo riittävän hyvä vastustuskyky kaikelle.

Melko tylsä päivä ja turhan paljon odottelua, mutta saatiin se mitä lähdettiin hakemaan ja hieman enemmänkin. Todennäköisesti ei käydä enää jatkossa näyttelyissä. Mistin osalta ainakin taisi olla ensimmäinen ja viimeinen näyttely. :D Mistillä on nyt siis näyttelytulos plakkarissa ja Helmilläkin joku palkinto elämänsä varrelta. :D Ja pääsipähän Hemppakin kerrankin johonkin mukaan ja harrastamaan rakastamaansa autoilua. Helmi oli ihan elementissään kehässä, joten hyvä, että sekin pääsi loistamaan ja tekemään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.
Olin muuten ihan ällistynyt, kuinka nätisti Helmi osasi käyttäytyä. Se ei räyhännyt yhtään kertaa kenellekään, ohitti kaikki koirat kauniisti eikä välittänyt niistä tuon taivaallista. Siellä se nätisti pujotteli ihmis- ja koirapaljoudessa ja oli ihan superisti. <3 Enimmäkseen Hemppa vaan seisoskeli paikoillaan ja oleskeli rauhassa, siis Helmi! Helmi on aina ennen rähissyt muille koirille koko ajan, mutta tänään ei kuulunut yhtä ainutta murinaa! :O Mitähän tämän totaalimuutoksen takana on, milloin se on tuollaiseksi mallikansalaiseksi muuttunut? Tänään oli jopa helpompaa mennä Helmin kanssa niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin - Misti veti kaikkien luokse ja halusi tutustua ihan kaikkiin, ärsyttävän yltiösosiaalista.