Läheltä liippaa

Sunnuntaina siis Nokialla kisaamassa kolmen startin verran. Tuomarina uusi tuttavuus Johanna Wuthrich, joka oli tehnyt sellaiset radat, että sai mielestäni vähän vääntää linjojen kanssa ja oli muutama vaikeahko hyppykulma. Eivät ehkä niitä meille sopivimpia tai mieluisimpia ratoja.  Ja oli vähän kuumottavaa startata ihan alussa taas, kolmansina, kun ei tutustumisen jälkeen saanut enää yhtään miettiä ja muistella rataa. Mutta selvisin siitäkin!

C-radalla aloitettiin ja se oli hyppyrata. Ehkä päivän helpoin rata, mutta jätin heti kolmoshypyllä valssin kesken ja rima tuli alas. Ja sen jälkeen Misti ajautui neloshypyn väärälle puolelle - se olikin sellainen kohta, että tarkkana sai olla, jotta sai oikealle puolelle. Pari rimaa taisi vielä tippua matkan varrella. Tuo alku meni ihan omaan piikkiin, kun en tehnyt mitä suunnittelin, vaikka alun linjat olivat kieltämättä haastavia. Koira tuntui vähän jähmeältä, hitaalta ja arpoi hypyillä ja se harmitti.

B-rata oli ihan siisti suoritus ja siltä nolla ajassa -9,17 (ihanneaika 49 s) 4,27 etenemällä, joten suhteellisen reippahasti mentiin, vaikka Misti ei vieläkään kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla ja nopeudella. Alussa se kulki ihan hyvin, mutta sitten itse jotenkin unohdin keppejä seuraavan hypyn jälkeen valssata ja jouduin leikkaamaan sitä seuraavalle hypylle, jolloin Misti ajautui väärälle hypylle ja oli todella lähellä hypätä sen, niin sitten karjaisemalla pelastin tilanteen. Tämä ehkä hidasti Mistiä ja teki sen varovaiseksi, raasu. Puomilla se myös jotakin arpoi ja hidasteli. Eli vähän tuollainen pelastelunolla, mutta muuten minusta ihan kiva rata! Sijoituttiin neljänsiksi taas noin 30 koirakon luokasta ja jos "serteissä" mietitään niin kun sekunnin nopeammin oltaisiin menty, olisi napsahtanut toinen serti. Ja siinähän se reilu sekunti olisi jo saatu pariinkin kertaan pois, kun ohjaaja olisi muistanut valssata eikä olisi tullut tuota kiemuraa ja läheltä piti-tilannetta väärällä hypyllä... Ei kuitenkaan harmittanut, sillä en olisi tuollaiselta pelastelun makuiselta radalta edes halunnut mitään sertiä. Hieno rata sen olla pitää. ;)

A-rata oli meiltä kyllä tosi makee ja nyt oli Mistillä hyvä vauhti ja hyppytekniikka. :) Alun neloshypylle tehty takaaleikkaus(?) onnistui tosi kivasti ja muutkin kohdat radalla olivat oikein hienoja. Harmittavasti sieltä sitten yksi rima tippui, kun tein jotain puolivalssia ja Misti ehkä hämääntyi, että mihin tässä ollaan menossa. Tai en tiedä, ehkä se vaan muuten tippui. Ei muita virheitä, joten 5 vp ja sillä sija 7. Aika oli upea -11,31 (ia 48) ja etenemä 4,55. Nollalla oltaisiin voitettu ja saatu serti, sillä aika oli toiseksi paras ja hävittiin yhdelle supernopealle bortsulle ajassa vain joitain sadasosasekunteja.  Hetken aikaa harmitti tuo rima, sillä tuolla radalla olisi kelvannut voittonolla ja serti ottaa, mutta aina ei voi voittaa!

Mutta siis todella läheltä liippasi taas: B-radalla serti jäi reilun sekunnin päähän ja A-radalla riman päähän. Näin pienestä on agility kiinni ja siksi tämä laji onkin aika mieletön. Ja vielä mielettömämpää on, kun siinä sattuu aina välillä pärjäämään. Ja olen kyllä hurjan tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa Misti alkaa tehdä kärkiaikoja ja päästä korkeammille sijoille. Koska tämä on näin pienestä kiinni, en epäile enää yhtään etteikö meillä olisi mahdollisuuksia pärjätä ja saada ne puuttuvat sertit ja vaikka mitä muuta. :) Ja on niin ilo mennä koiran kanssa, joka kulkee lujaa ja hyppää rennosti ja menee juuri sinne minne ohjataan. Ja on tietysti ilahduttavaa huomata, kuinka paljon me tehdään nykyään nollia ja nollaprosentti toivon mukaan paranee, mikä tarkoittaa sitä, että ohjaus ja meno paranee. Tsiisus, en voisi olla tyytyväisempi!

Parasta just nyt

Täytyy sanoa, että toko tuntuu ehkä parhaimmalta ikinä! Harppaus voittajasta erikoisvoittajaan ei vaikuta kovinkaan suurelta ja ollaan taas oikein mukavasti edistytty liikkeiden parissa - nyt olen jo alkanut yhdistellä palasia toisiinsa. Nimittäin ehkä ensimmäisiä kertoja ikinä olen kunnolla joutunut pilkkomaan liikkeet osiin, sillä evl-liikkeet ovat sen verran monimutkaisia, pitkiä ja useista osista koostuvia, ettei niitä yksinkertaisesti pysty opettamaan kokonaisena. Olen esimerkiksi erikseen muistutellut merkkiä ja tehnyt ohjattua omana juttunaan. Niinikään erikseen opetin Mistille merkin kierron ja noutohässäkän.
Vasta tällä viikolla olen alkanut tehdä ohjattua noutoa kokonaisena liikkeenä ja käskenyt Mistin merkin taakse seisomaan ja siitä joko oikealle tai vasemmalle kapulalle. Tämä sujuu hienosti, mitä nyt paikka merkin takana vielä vähän elää. Haluan siis Mistin seisomaan täysin suoraan merkin taakse, jotta keskimmäinen kapula jäisi ns. sokeaan pisteeseen eikä koira edes oikeastaan näkisi sitä. Misti hakeutuu kyllä merkin taakse ja kosketusalustalle, mutta meinaa kiertää merkin kokonaan. Jotenkin sille pitäisi saada iskostettua oikea liikerata, jolla se pyörähtäisi just eikä melkein merkin taakse. Se nimittäin osaa huomautuksella itse korjata paikan ottamalla vauhtia kosketusalustalta ja siten pyöräyttämällä kroppansa suoraan.
                                       Torstain agilitykisoissa Mistikin tuli kuvatuksi. :)

Ruutuliike, merkittömäksi merkiksikö ne sitä nyt kutsuvat, on kyllä todella näyttävä. Siinä on niin vauhtia ja asennetta, kun Misti juoksee ympyrään ja siitä ruutuun! :) Misti hahmottaa ympyrän hyvin, mutta tajusin, että eihän se kokeessa välttämättä juuri näy niin kuin ei ympyrän keskikohtakaan. Niinpä ajattelin, josko opettaisi ympyrän vähän niin kuin eteenmenona, että koira vain juoksisi tikkusuoraan eteenpäin ja käskystä pysähtyisi. Olen nimittäin ymmärtänyt, että sitä ympyrää ei välttämättä merkata mitenkään selkeästi. Tuollainen eteenmenotyylinen ympyrään hakeutuminen voisi olla turvallisempi ja vähemmän altis virheille. Tänään itse asiassa jo harjoiteltiin tuolla uudella tyylillä ja alkoi jo sujumaan hyvin, joten tätä varmaan jatketaan! 

Kiertohyppynoutohässäkkä on myös alkanut hahmottua eikä tunnu enää kovin kauhealta. Misti osaa hienosti kiertää merkin ja palata takaisin päin kosketusalustalle - myös istuminen, maahanmeno ja normi stoppi onnistuvat siinä. Lisäksi Misti tajusi hetkessä noudon jujun ja tasan tarkkaan lähtee oikealle kapulalle ihan vain tuo-käskyllä ja käsimerkillä joko oikealle tai vasemmalle. Hypyn kautta ei olla vielä tehty, kun ei ole hyppyä, mutta se tuskin tulee olemaan mikään ongelma.

Lähinnä ollaan siis tehty juttuja, jotka ovat olleet meille vieraita tähän asti. Seuraamista ollaan hinkkailtu myös ja nyt ollaan saatu jo tosi säpäköitä ja tiiviitä käännöksiä oikeaan ja vasempaan niin normaalikäynnissä kuin juoksussa. Myös juoksusta pysähtymiset alkavat onnistua. Olen tehnyt käännöksiä palkintokanafileen voimalla, toimii! Zetaa pitäisi taas vaihteeksi tehdä, vaikka eipä siinä mitään ongelmia ole ollut.

Kunhan saan kaikki liikkeet kasattua, tehtyä kiertohyppynoutohässäkkää hypyillä ja treenattua muutaman kerran paikkamakuuta- ja istumista sekä tietysti muistuteltua niin sanottuja vanhoja tuttuja liikkeitä, saatetaan alkaa olla valmiita kokeeseen. Kokeisiin luulisi nyt pääsevän melko helposti, joten saatan aika lyhyelläkin varoitusajalla ilmoittautua johonkin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole - nautitaan nyt, kun minäkin olen kerrankin ihan fiiliksissä tokosta ja se tuntuu kaikkea muuta kuin pakkopullalta. En ole ehkä ikinä nauttinut tokon treenaamisesta niin paljon kuin nyt ja samaa voisin sanoa Mististä, kun sen silmien paloa ja suunnatonta vauhtia katsoo.
Olen näitä evl-liikkeitä opettaessani kehittynyt taas ihan hurjasti kouluttajana eikä minkään opettaminen tunnu erityisen vaikealta. Työlästä ja aikaavieväähän toko on, mutta ei se välttämättä kovin vaikeaa ole. Ja nyt kuitenkin panostan tekniikkaan todella paljon, sillä aiemmin jotkut liikkeet ovat voineet olla teknisesti vähän sinne päin. Tai se riippuu aina siitä, kuinka jaksan tekniikkaa hinkata.

Agilitytreeneissä on myös alkanut kulkea aivan uudella tavalla - heti kun saa kevyissä vaatteissa kivassa säässä kirmailla radalla, on tunnelma katossa ja hyvin kulkee! Pari viikkoa sitten treeneissä tehtiin hurjan onnistunutta settiä suht haastavalla radalla, mutta ikävä kyllä siitä ei tullut videota. Viime perjantaina sitten saatiin jo videomatskua, josta koostin videon. Tuntuu ja näyttää, että treeneissä sujuu aina paremmin kuin kisoissa. Okei, koira ei pysy niin hyvin ehkä käsissä kuin mitä kisoissa tuntuu pysyvän, mutta itse ohjaan treeneissä paremmin ja koirakin kulkee lujempaa. Olin oikein tyytyväinen näihin meidän suorituksiin, jotka näyttävät videollakin hyvältä ainakin omasta mielestäni. Eikä koutsillakaan ole nykyään enää niin paljon korjattavaa, että kyllä sitä kehitystä on tapahtunut!
Minulle alkaa hahmottua koiran ponnistuspaikka, koiran kulkema linja ja alan muistaa, että varpaiden suunnalla voi helposti näyttää koiralle mistä ponnistetaan. En enää kovin usein jää koiran tielle vaan tajuan liikkua sen verran ajoissa, etten töpeksi Mistin edessä. Muuta en oikein osaa tähän analysoida, mutta kyllä sitä aina treeneissä hoksii kaikenlaista!

Valiokello lähti käyntiin

Huhhuh. Illan agilitykisojen kotiintuomiset näyttivät tältä:

Johanna Nybergin radat olivat näköjään just eikä melkein meille tehtyjä, sillä onnistuttiin tekemään tuplanolla! Eikä siinä vielä kaikki...

A-rata oli mielestäni helppo, ei mitään ihmeellisyyksiä. Lähdin sille hyvällä fiiliksellä, ilman mitään nolla-ajatuksia. Keskityin kunnolla linjaan millä koira liikkuu ja missä se on milläkin hetkellä. En tiedä kantoiko tämä ajatus enää suorituksessa, sillä me vaan mentiin - lujaa ja varmistelematta. Jotenkin vaan hellitin ja annoin mennä. En katsonut edes kontakteja, mutta onneksi Misti otti kaikkien kolmen kontaktiesteen kontaktit. Vauhdilla siis mentiin ja oltiin jonkin aikaa kärjessä tuloksella -12,60 (ia 50 s) ja etenemä oli Mistillä tähän asti paras; 4,87 m/s! Neiti juossut siis melkein vitosen etenemällä, siitä alkaa oikeasti tulla tykimpi! Koska startattiin jo kuudensina ja luokassa oli se 30 koiraa, jännitin tietysti kuinka käy sertihaaveiden (I can't help myself). Nopea valiobortsu siitä sitten meni ensimmäiseksi reilun sekunnin nopeammalla ajalla. Mutta - muut eivät enää meitä kirineet kiinni ja lopputulemana 2.sija ja SERT-A!!!! 

Kun tämä tuloksista varmistui, juoksin Mistin kanssa pienen riemuspurtin, mutta sen jälkeen tuli aika tyhjä olo - ja tyhjyys vallitsee edelleen. Tuntuu mielettömän hienolta, mutta on tuntunut joskus hienommaltakin. Kuten joskus 1½ vuotta sitten kirjoitin, että kun menestyy tarpeeksi, ei se enää tunnu samalta kuin uran alkuaikoina. Ehkä sitä myös silloin oppii vahvemmin elämään kaikesta muusta kuin niistä tuloksista. Niin kuin koiran kasvavasta vauhdista, omasta kehittyvästä (välillä ihan oikeasti hyvästä!) ohjauksesta ja siitä harmoniasta ja yhteistyöstä tuon koiran kanssa. Kuinka vaivatonta se parhaimmillaan on, ettei tarvitse edes ajatella vaan voi vaan antaa mennä. Ja sitten tulee tällaista tulosta, uskomatonta! Eihän siitä mihinkään pääse, että olen edelleen äärimmäisen tulostavoitteellinen ja tuloksista elävä ihminen, mutta ei se ole aina huono asia. 

                

                             

Sain hyvin kasattua itseni vielä B-radalle ja sillä ajattelin, että tupla olisi kiva mutta päivän tavoite jo saavutettu A-radalla. Helppo rata sekin ja helppo muistaa, joten mikäs sen mukavampaa. Misti varasti lähdössä (tai sitten en ollut muistanut käskeä odottaa) ja lähti hiippailemaan perään, mutta onneksi huomasin sen ja otettiin sitten sellainen lentävä lähtö, eheh. Hyvin ja nopsaan mentiin tämäkin rata ja siltä siis myös nolla ajassa -10,72 (ia 48 s) ja etenemä 4,53. Tältä irtosi niinikään kakkossija taas reilun sekunnin erolla kärkeen, mutta ei sentään toista sertiä, kun kaikkien on oltava eri tuomareilta. Tupla SM-kisoja varten oli kuitenkin super juttu - loput kolme normi nollaa pitäisi olla helppo homma kerätä ja aikaahan on vielä 9 kk. 

B-radalta ei videota ole, kun kuvaaja unohti kuvata. Se löytyy kuitenkin täältä, jos jotakuta kiinnostaa, kun laittaa kisakameran kohdalle päivämäärän 27.8.2015 ja kellonajaksi noin 19.17. 

Hienoa oli huomata, että Mistin ajat olivat eilen parempia kuin monilla todella nopeilla koirilla. Se siis oli todellisia tykkejä kovempi menijä, melkein itkettää! Mistillä oli luokan parhaimpia aikoja, tyyliin kolmenneksi tai neljänneksi nopeimmat. Ja vaikka Misti meni lujaa, ehdin helposti ohjaamaan sitä. En siis välttämättä tule olemaan nopean koiran kanssa mitenkään kusessa, ehkä jopa päinvastoin. 

Tämä serti kuitenkin todistaa sen, että Mistillä on täydet mahdollisuudet saada niitä. Kyllä siitä vielä valio tehdään! Unelma on taas askeleen lähempänä toteutumista <3 Ja yllättävän helposti tuli tämä ensimmäinen kuitenkin, kun noustiin tammikuussa kolmosiin ja nollarata taisi olla meille vasta kuudes. Että jos joka kuudennesta nollasta saisi sertin, olisi tuo äkkiä valio. ;) 

Päätin omistaa tämän ensimmäisen sertin niille Koillismaan Koirakerhon tyypeille, jotka koutsasivat meidät "alkeista huipulle". ;) 

Niin ja palkinnoksi Misti sai kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttavat osallistumaan puoleen hintaan agilitystarttiin, kaksi hauhau-herkkupussukkaa ja lelupalkinnoiksi valitsin Berran nahkapatukan ja sellaisen köysivetolelun. Lisäksi saatiin ruusuke, ei kylläkään oikea sertiruusuke. 

Seuraavan kerran kisataan reilun viikon päästä Nokialla kolmen startin verran, en malta odottaa niin kuin en ikinä - agilitykisoissa käyminen on ihan parasta ajanvietettä! 

Positiivinen ongelma

Tällaisen totesi koutsi viime perjantain agilitytreeneissä meillä olevan, kun Mistin ihmeellisiinkin paikkoihin irtoamiselle naureskeltiin. Kouluttajakin oli kummissaan Mistin irrotessa joka ikinen kerta keppien sijaan hypylle, jolle en todellakaan sitä ohjannut ja joka oli aivan eri suunnassa. Tätähän minä olen viime aikoina usein tuskaillut, kun Misti saattaa kisoissakin syöksyä aivan omituiseen suuntaan ja suunnilleen toisella puolella kenttää oleville esteille, mitä kukaan ei voi odottaa tapahtuvan. Että koetahan siinä sitten nollarataa vääntää.
Tämä - eli Mistin mieletön irtoaminen radalla - on siis kuulemma positiivinen ongelma, jonka kanssa täytyy vaan oppia elämään ja ohjaajan oppia ohjaamaan koiraa tarkemmin. Noh, ainakaan meillä ei ole ongelmia irtoamisen kanssa eikä koira jää jalkoihin hyörimään ja kyselemään - sellainen olisi kieltämättä hirveä aksakaveri.
Koutsin mukaan Misti on nyt niin itsevarma, että se uskaltaa irrota, tehdä ja mennä. Oikeastaan siitä on tulossa oikea pikku sika, mutta sitähän olen aina halunnut; itsevarmaa, röyhkeää koiraa, joka painaa radalla tuhatta ja sataa. Joten ongelma todella on positiivinen. Tämähän tarkoittaa tietysti sitten sitä, että minun on pystyttävä ohjaamaan tuota koiraa huomattavasti paremmin, älykkäämmin ja ennakoivammin. On osattava ajoittaa ja rytmittää millintarkasti, ottaa huomioon sen irtoaminen ja (omituinen) radan lukeminen sekä ajateltava ja tehtävä asiat radalla aiemmin. Jossain vaiheessa tajusin, että Misti voi mennä tuonne ja lukea tuon, mutta sitten "unohdin" tuon piirteen, kun M meni hetken taas niin kiltisti. Kaikkein haastavinta tässä on oikeastaan se, että Mistin vauhti ja tekeminen ei ole mikään vakio, vaan toisena hetkenä se on hitaahko ja kuuliaisesti menevä ja toisena huomattavasti nopeampi ja irtoavampi. Ainakaan meiltä ei tule haasteet ihan heti loppumaan. :)

Sunnuntaina käytiin omatoimiaksaamassa Marjan ja Pörri-sheltin sekä Millin ja Priya-auspain kanssa. Mistin kanssa en tehnyt mitään järkevää, kun en ollut miettinyt treenejä etukäteen. Kunhan pyörittelin takaakiertoja, välistävetoja, sylivekkejä, poispäinkäännöksiä ja putki-A-erotteluja. Tein myös Pörrin kanssa pikkujuttuja kuten takaakiertoja ja putkea. Tuntui hankalalta ohjata suht alkeissa olevaa koiraa, joka ei samalla tavalla irronnut esimerkiksi takaakiertoihin kuin Misti. Kivaa settiä saatiin silti tehtyä ja menihän se Pörri takaakierrot ja jopa takaaleikkaukset leluavusteisesti. :)

Tämän päivän tokoiluista jäi pitkästä aikaa tosi hyvä ja luottavainen fiilis! Tehtiin nyt ihan uutena juttuna merkin kiertoa eli sitä, että koira etenee merkiltä takaisin ohjaajaa kohti. Keksin alkaa opettaa sitäkin kosketusalustan avulla niin että laitoin alustan parin metrin päähän merkiltä. Laitoin koiran kiertämään merkin ja tulemaan siitä alustalle, josta sitten naksuttelin. Saatiin oikein hyviä onnistumisia jo ekalla treenikerralla ja hienosti Misti oppi tulemaan merkin kautta alustalle asti ilman muistuttelua. Pikkuhiljaa tästä pidennetään matkaa ja otetaan alusta pois, kunhan liike jää lihasmuistiin ja koira oppii käskysanan ja sen eron merkin taakse jäämiseen.
Muistuteltiin sitten myös normi merkkiä, joka oli ekaa kertaa ympyrän sisällä. Kivasti Misti meni merkille ja jäi nyt suoraan seisomaan sen taakse tai viereen. Nipotin asennon suoruudesta, sillä haluan koiran seisovan merkillä suorassa ohjaajaan päin. Nyt M muisti sitten mennä suoraan.

Ihanin onnistuminen oli uudessa ruutuliikkeessä. Misti muutaman haeskelukiekan jälkeen löysi ihan kivasti ympyrän keskelle ja juoksi sieltä hyvin ja _lujaa_ parin kymmenen metrin päässä oikealla puolella olevaan ruutuun. Ei yhtään mitään arpomista, että mihin pitää mennä vaan suoraan ruutuun. :) Tehtiin sitten muutama toisto näitä ja todella lujaa Misti lähti myös ympyrälle ja siitä täysiä ruudun keskelle - mielettömän hienon näköistä! Tätä jatketaan etäisyyttä kasvattaen ja ruudun paikkaa siirrellen.
Tehtiin myös seuraamista ja keskityttiin erityisesti juoksuun ja käännöksiin. Minähän en ole koskaan onnistunut opettamaan Mistille riittävän tiiviitä ja nättejä käännöksiä (oik. ja vas.) mutta tänään toimivat kivasti. En tiedä vaikuttiko se, että vaan reippaasti käännyin enkä "alkanut tekemään"käännöstä. Toiminekko paremmin se, että vaan kääntyy eikä pelkää niitä käännöksiä niin kuin minä teen. Tehtiin niitä myös juoksusta ja onnistuivat hyvin! Ekaa kertaa kokeiltiin myös juoksusta pysähtymisiä. Pari kertaa Misti hämmentyi ja jatkoi liikettä eteenpäin, mutta alkoi sitten jäädä sivulle istumaan. Normi seuraaminen on Mistillä niin hienoa, olen ylpeä siitä ja on ihana seuruuttaa tuollaista koiraa! <3 Loppuun kaukkarit, ihan mielettömän hyvät ja kauniit - miten niistä tuollaiset tuli?!

Vaikka ollaan nyt ahkerasti tokoiltu monta kertaa viikossa, tuli tämänpäiväisistä treeneistä ihan uudenlainen motivaatio taas ja oikein halu kunnolla hinkata ja viilata pilkkua, jotta saadaan liikkeistä teknisesti huiput. Ja me varmasti pystytään siihen, kovalla treenillä, uskon niin. :)

Jäljen suhteen totesin, että ei täällä Tampereella pysty jäljestämään - ei ainakaan autottomana. Tein yksi päivä Mistille 200 metrin mittaisen jäljen, jossa alku meni hyvin, mutta sitten tuli hukka. Pari keppiä kai nousi, ei hyvä. Ihan turha edes yrittää, kun ei ole kunnon maastoja. Ja vaikka olisi niin meinaan aina itse unohtaa jäljen aloituskohdan, kun en osaa liikkua näissä etelän metsissä. Harmittaa aika vietävästi, kun Kuusamossa taas innostuin jäljestyksestä ja hinguin jo tyyliin kokeeseen, kun meni niin hyvin. Täällä on kovin vaikeata tuo homma ja työn ja tuskan takana lähteä johonkin jäljestämään. Jäljestellään varmaan Kuusamossa aina, mutta ei siitä taida jälkiuraa ureta. Yritän vielä jatkaa tuota jäljentekoa, mutta en pidättelisi hengitystä onnistumisen puolesta. :( Ehkä nyt vaan parempi keskittyäkin tokoon ja aksaan, vaikka tykkäänkin pk-jäljestä ihan älyttömästi.

Tyytyväisyys

Niin, tyytyväisyys on päällimmäisenä vallitseva tunnetila viikonlopun agilitykisojen jälkeen. Ja ei, emme tehneet ainuttakaan nollarataa. Ehei, vaan pitkästä aikaa pystyn olemaan tyytyväinen muihin asioihin. Ja oikeastaan tunnen olevani jopa tyytyväisempi kuin mitä olen ollut monien nollaratojen jälkeen. Kehitystä, eikö, ohjaajan pääkopan suhteen siis. Ja siitäpä lisää tyytyväisyyden aihetta.

Kisat olivat siis viikonlopun molempina päivinä, vaikka olinkin ilmoittautunut neljästä radasta kolmelle. Kisapaikka oli meidän kesätreenikenttä, joten lyhyen kävelymatkan päästä oltiin taas määränpäässä.
Lauantaina tuomaroi meille uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski. A-rata vaikutti todella helpolta ja sitä se olikin - ei mitään ihmeellistä, joten suht löysästi sai ohjata. No niinhän minä myös ohjasin, tai ainakin rennosti, sen jälkeen kun Misti tiputti heti ensimmäisen riman (isot ajanottolaitteet saattoivat kuulemma hämätä koiraa ja sotkea sen etäisyysarviot). Päätin vitosen ollessa alla alkaa kunnolla tykittää ja juosta radalla ja niinhän siellä tuli jokunen kauneusvirhe: M loikkasi A:n kontaktin yli, meni ensin keppien väärälle puolelle (ihan oma mokani, kun kuitenkin vein sen liian pitkälle, pujottelun aloituksessa tulikin paljon virheitä) ja lopuksi pudotti vielä tokavikan riman. Tuloksena siis 20 vp, MUTTA Misti tykitti mennä todella lujaa! :):) Taivas, kun videolta katsoo niin lujaahan se painelee - siitä on kuoriutumassa ihan tykki! <3 Misti ei ole ehkä koskaan mennyt noin nopeasti, joten mahkuja on vielä vaikka mihin! Eli heti kun itse juoksee lujaa, etenee varmasti, luottaa koiraan ja on rennolla fiiliksellä, koirakin kulkee. Aikakin oli mielestäni tosi hyvä, -8,78 (ia muistaakseni 49 s) ja etenemä 4,28. Mutta olen niin tyytyväinen tuohon vauhtiin, tyytyväisempi kuin olisin ollut hitaampaan nollaan.

B-radalta oltaisiin sitten varmaan nolla tehty, mutta pahin pelkoni toteutui ja unohdin (hetkeksi) radan. Heti alussa lähetettyäni Mistin putkeen tuli blackout ja jäin miettimään mitä tehdä ja mihin mennä seuraavaksi. Siinä meni arvokkaat pari sekuntia, jotka olisi pitänyt käyttää eteenpäin juoksemiseen ja persjättöön. Kun sitten lähdin niin myöhässä liikkeelle, en ehtinyt enää kunnolla persjättää ja olin vissiin koiran tiellä ja rima tippui. Voi harmitus. Muita virheitä ei tältä radalta tullut, joten 5 vp ja tosi sujuvaa ja nopeaa menoa taas. Koutsikin radan jälkeen kehui, että tosi makee rata ja rauhallista varmaa ohjaamista. Ja sehän oli paljon sanottu. :) Omasta mielestäni ohjasin muuten oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista ja itse asiassa melko hyvin - kerrankin olen kunnolla tyytyväinen myös omaa ohjaamiseen. En huitonut käsillä vaan ohjasin tosiaan rauhallisesti ja huolella (riman tippumisen ja nollapaineen jälkeen?). Vaikka ei mulla ollut mitään varsinaisia nollapaineita, oli muuten vaan kiva kisata ja halusin tehdä hyvät sujuvat radat.
Aika -6,00 (ia 47 s) ja etenemä 4,05. Vähän jäi kaihertamaan tuo rima, kun se ei olisi ilman radan unohdusta varmaankaan tippunut ja oltaisiin tehty nolla. Mutta ei oltaisi kuitenkaan saatu sertiä, kun kärjessä oli nopeampia aikoja, joten sinänsä aivan sama. Ja SM-nolliakin ehditään kyllä ihan hyvin vielä kerätä.

Sunnuntaina kisattiin vain agilityrata. Yritin opiskelijana säästää vähän rahaa ja skipata hyppärin. Hieman jäi harmittamaan, etten ilmonnutkaan hyppärille, koska ekalla radalla oli nollan tehneille sertiä ihan tyrkyllä ja toisella radalla olisi saattanut olla sama juttu. Ja koska me hyllytettiin eka rata, olisi ollut vielä toinen mahdollisuus mihin on myös tottunut.
Tuomarina Kari Jalonen ja C-rata vaikutti tosiaan suht haastavalta eikä siltä tullut kuin pari nollaa. Meillä meni muuten tosi hyvin taas, mutta jo alussa Misti irtosi puomin sijaan A:lle. En olisi osannut sitä odottaa, mutta pitäisi muistaa tuo Mistin nykyään esittämä irtoavuus ja estehakuisuus... Tein siis neloshypyllä jaakotuksen/vastakäännöksen ja käännettyäni siten hetkeksi selkäni koiralle, se jo kiipesi A:lle. Kai Mistin linja sitten kuitenkin vei aika suoraan A:lle ja se lukitsi esteen heti hypyn jälkeen. Olisi pitänyt ottaa sitä haltuun, mutta enpä osannut ottaa tuota mahdollisuutta huomioon, en tosiaankaan. Misti oli niitä harvoja, jotka menivät A:lle asti - kaikki menivät aika nätisti ja suoraan puomille ilman mitään kikkailuja. Sitten mentiin taas rennosti rata loppuun eikä muita virheitä. Tosin Misti näytti lopussa loikkaavan taas A:n kontaktin yli, joten nolla olisi voinut kariutua siihenkin. Pitää yrittää tehdä noille kontakteille nyt jotain, kun kolmesta radasta kaksi virhettä.

Mutta tosi tyytyväinen olen Mistin viikonlopun vauhtiin, etenkin lauantain ratoja osalta, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. :) Jos minä jatkan hyvää ohjaamista ja nopeaa ja varmaa etenemistä, saa Misti toivon mukaan varmuutta ja vauhtia lisää.

Hukattuja jälkiä ja harmaita hiuksia

Harppasin tässä heinäkuussa niinkin paljon eteenpäin pk-jäljellä, että siirsin muutaman treenipäivän jälkeen keppi-ilmaisun jo metsäjäljen yhteyteen. Mistihän teki tosi kivasti ilmaisuja lyhyillä peltojäljillä, sai hyvin kepeistä hajun ja painoi maaten kepin luokse. Eipä siinä, ajattelin että mitäs tässä enää hidastelemaan ja kepit vaan varsinaiselle jäljelle. Ja ensimmäiset jäljet Misti suoritti oikein upeasti ja löysi ainakin suurimman osan kepeistä (keppejä yhteensä 4-5 kpl). Neiti teki tarkkaa työtä ja kepit nousivat - vitsit miten hienoa ja niin hieno laji. Jossain vaiheessa jäljellä kuitenkin ilmaantui - Mistin kanssa jo tutuksi tullut - henkinen lukko, paha sellainen. En tiedä, missä vaiheessa niin pääsi käymään, mutta lopputulemana oli se, että Misti ei suostunut ajamaan jälkeä enää ollenkaan - se ei uskaltanut edes yrittää. Yhtenä päivänä tein sille kaksi jälkeä, joista toinen pitempi ja haastavampi ja toinen lyhyempi ja helpompi "motivointijälki". Misti ei suostunut tekemään kumpaakaan, vaelsi vaan metsässä pää pystyssä eikä yrittänytkään jäljestää. Se olisi osannut, ilman muuta olisi, mutta ei suostunut, pystynyt, uskaltanut. Suututti tosi paljon, mutta jo samana iltana yritin uudelleen parilla tosi helpolla jäljellä, joita Misti jopa suostui ajamaan - ei ehkä hyvin, mutta suostui kuitenkin.

Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti sekä koiralle että ohjaajalle niin nautinnollisesta lajista voi tulla koiralle niin ahdistavaa, että se oikeasti lamaantuu täysin. Olen koettanut katsella peiliin, josko vika olisi minussa. Ehkä tosiaan olen silloin alussa muutaman ei niin onnistuneen-jäljen jälkeen ollut kireänä ja pettynyt, enkä kehunut ja ylistänyt koiraa niin kuin tavallisesti. Misti on sitten heti reagoinut tähän ja vielä näin voimakkaasti. Alussa Misti teki tosi kivasti töitä, mutta sitten pari huonompaa tai epäonnistunutta jälkeä yhdistettynä ohjaajan harmitukseen passivoi sen täysin. Harmittaa, paljon, sillä olen nähnyt kuinka taitava jälkikoira Misti oikeasti on ja miten ihanasti se jäljesti ja ilmaisi kepit. Näin sitä voi käydä, kun puikoissa on lajissa kokematon, kiirehtimiseen taipuvainen ohjaaja ja hihnan päässä herkkä koira. Täytyy alkaa jossain vaiheessa purkaa tuota painetta ja yrittää saada jäljestyksestä taas supermahtavaa. Tultiin tiistaiaamuna takaisin Tampereelle Mistin kanssa, joten noin viikkoon ei olla nyt jälkeä tehtykään. Kuusamossa jäljestettiin harva se päivä, joten aktiivista jäljestyskuukautta ollaan eletty. Lisäksi tehtiin esineruutua ja metristä. 

Kuusamossa tehtiin myös kotipiha-aksaa, josta ei sen tähdellisempää sanottavaa - kunhan humputeltiin, harjoiteltiin joitain uusia juttuja ja yritettiin mennä täysillä. Olisin halunnut Mistin kulkevan vielä lujempaa, mutta minkäs se vauhdilleen voi. Tänään mennään pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, ihanaa!

Tokossa ollaan EVL-liikkeitä saatu kivasti alulle ja esimerkiksi zeta alkaa olla valmista kauraa. Ohjatussa noudossa ollaan sellaisessa vaiheessa, että Misti osaa juosta kosketusalustalle, joka on ympyrän keskipiste, mutta ei erota ympyrää oikeastaan ollenkaan. Targetilta Misti osaa juosta sekä vasemmalle että oikealle kapulalle - välillä Misti meinaa erehtyä tai jää arpomaan, mille sitä menisi. Ollaan pari kertaa tehty jo kisanomaisilla etäisyyksillä, mutta ympyrä ja suunnat vaativat vielä vahvistusta. Ruutuakin ollaan tehty jo ympyrän (targetin) kanssa lyhyeltä etäisyydeltä ja tämäkin vaatii vahvistamista. Pari kertaa olen laitellut Mistiä kiertämään myös merkkiä ja vähän palaamaan siltä takaisin päin, jonka jälkeen olen antanut käskyn istua, pysähtyä tai mennä maahan. Merkin kierron Misti osaa hienosti, mutta aiemmin olen vahvistanut sitä jäämään merkin taakse, joten merkiltä takaisin päin tuleminen on vielä hankalaa. Hirvittää kyllä yrittää opettaa sitä uutta merkki-jäävä-hyppynouto-liikettä, se on ihan kamala! :D Muut liikkeethän pysyvätkin aika lailla ennallaan, paikkamakuuta- ja istumista lukuun ottamatta, joten voidaan keskittyä vain näihin muutamaan. Olin varovasti suunnitellut syyskuulle ekaa erikoisvoittajan koetta, mutta enpä tiedä, paljon on vielä tehtävää!                
                    
Helmi jäi tosiaan Kuusamoon ja ikävähän sitä heti tuli. Ja sitä on niin tottunut kahteen koiraan ja siihen, että Hemppa on täällä. Misti tuntuu vähän stressaantuneelta ollessaan ainoana koirana ja hakeutuu tosi paljon ihan lähelle. Jos se on ollut yksin ja tulen takaisin kotiin, se oikein vinkuu eikä meinaa pysyä housuissaan. Vaikkei Misti Helmistä koskaan oikein tykännyt, oli mummokoira selvästi varahermona ja turvana sille - ja minulle totta kai myös. Saa nähdä helpottaako tämä tästä sekä Mistillä että minulla vai pitääkö Hemppa hakea takaisin. Helmi kuulemma nauttii ja on niin tyytyväinen, mutta entäs me sitten?!

Paljolti peekoota

Kuvat otettu Iivaarasta, jossa käytiin sunnuntaina kymppi vaeltamassa. Tällaista(kin)  on Kuusamossa! <3

Nyt ollaan (hetkellisesti) taas kunnostauduttu pk-puolella, sillä ollaan muutaman päivän sisään ajettu pari jälkeä ja heitetty esineruututreenit sekä aloiteltu metristä. Tiistaina tein varmaan lähemmäs puolen kilometrin mittaisen jäljen suht soiseen metsämaastoon, missä oli muutama kulma ja muutakin kiemuraa sekä kaksi ojan ylitystä. Misti aloitti jäljen seuraten yhtä polkua, missä ei oltu kyllä kävelty aikoihin, vaikken siis itse ollut polkua kulkenut. Suht lähellä oikeaa jälkeä se kuitenkin meni, löysi ekan namikipon ja pääsi sen jälkeen oikean jäljen päälle. Loppu menikin tosi hyvin, kaikki kipot löytyivät, ojat ylitettiin varmasti ja mallikkaasti ja kiemuroista ja kulmista huolimatta Misti jäljesti hienosti - olin ihan mielettömän tyytyväinen. :) Todella onnistunut jälki kunnon ryteikkömaastossa. Aikaa meni ehkä kutakuinkin vartti.

Tein sitten pitkästä aikaa myös esineruutua. Tallasin sellaisen ehkä 10x10 metriä kokoisen alueen metsään, johon vein kolme esinettä: hanskan, sukan ja sählypallon. Muistaakseni sukka löytyi melko pian, joka oli ruudun etuosassa. Hanska oli jossain takareunassa ja pallo vasemmassa reunassa. Hanskan ja pallon etsimiseen meni pitempään ja lähetin Mistin varmaan kerran uudelleen niitä etsimään. Lopulta kaikki esineet löytyivät ja siihen lopetettiin.

Eilen sitten saatiin todella onnistunut esineruutu aikaiseksi, sillä Misti "oppi" ottamaan tuulesta hajun esineistä. Eilen oli kivan tuulinen päivä esineruututreeniä ajatellen, joten ekalla toistolla Misti löysi kaikki esineet (hanskan, sukan ja narulelun osan) nopeasti. Piilotin sen jälkeen hanskan ja sukan vielä uudelleen, jotka nekin löytyivät nopsasti. Nyt Misti otti selvästi tuulesta hajua, eteni ruudussa vauhdikkaasti ja varmasti ja siten löysi esineet äkkiä. Tosi onnistunut treeni, olin tyytyväinen. :)

Olin ennen esineruutua polkenut taas jäljen metsään, joka oli varmasti sen puoli kilometriä nyt. Tein kaksi 90 asteen kulmaa, jotka merkkasin selkeämmin rikkomalla kunnolla maata kulman kohdalla. Jälki ehti vanheta melkein tunnin, sillä alkoi sataa ja päätin mennä jäljelle ennen kuin sade mahdollisesti yltyisi. Taas Misti jäljesti tosi kivasti, mutta kulmat jäivät mielestäni tekemättä. Kertaakaan Misti ei kääntynyt 90 asteen kulmassa. Enimmäkseen se kyllä taas pysyi jäljellä ja siitä huomasin sen kunnolla olevan kartalla, kun M eteni todella nopeasti nenä maata viistäen. Silloin sillä taitaa olla jälki hiukan hukassa, kun hidastelee, pysähtelee ja yrittää ottaa ilmasta vainua. Kerran Misti teki kunnon hukkareissun mennessään syvemmälle metsään, missä en ollut kulkenut. Se palasi kuitenkin takaisin, löysi taas jäljen ja teki sen hienosti loppuun suorittaen nyt 90 asteen kulman vasemmalle ja mennen ison kuivan ojan yli suoraan vimpalle namikipolle. Aikaa meni varmaan 15-20 minuuttia. Kaiken kaikkiaan mielestäni ihan jees suoritus, vaikkei kuitenkaan tiistaisen jäljen veroinen.

Esineruudun ja jäljen välissä kävin tekemässä myös metrisen alkeita meidän tennisverkolla. Hyppyytin Mistiä ehkä jossain 80 sentissä ja laitoin sitä pari kertaa noutamaan verkon matalammissa kohdissa. Misti oli ihan intona, koska mukana oli lihapullaa, ja se hyppi niin reippaasti. Oikeasti Misti saattoi tehdä jo sellaisia 90 sentin hyppyjä eikä ollut millänsäkään - kauniisti ojensi jalkoja ja hyppäsi. :) Välillä ehkä takajalat osuivat verkkoon ja Misti saattoi myös pari kertaa ponnistaa verkolta, mutta henkiseltä puolelta todella varmaa suorittamista. Voi olla hurjaa, kuinka nopeasti etenin/etenen metrisellä, mutta kun näkee koiran innon, varmuuden ja rohkeuden niin en välttämättä koe aiheelliseksi edetä etanavauhtia. Vaikea uskoa, että Misti näyttää pääsevän noin korkeita hyppyjä yli. Kyllä se taitaa sen metrisenkin vielä päästä, tosin noutokapulan kanssa tilanne saattaa olla toinen. Huh, kyllä tuo koira osaa välillä yllättää minut ihan totaalisesti - kaiken tämän ajan jälkeen!

Jospa olisin Tampereella samanlainen aktiiviharrastaja kuin Kuusamossa niin voitaisiin jäljelläkin oikeasti edetä ja lähteä joskus jopa kisaamaan. Jotenkin Kuusamossa kaikki tämä maaseutu, tila, rauha, pellot ja metsät motivoivat eri tavalla harrastamaan. Tampereelta se kaikki puuttuu eikä se paikka inspiroi tai sytytä minua.

Saatan tehdä monia asioita kummallisesti tai väärin tällä pk-puolella, mutta olen aina ollut sellainen kouluttaja, etten lue mitään opuksia tai ohjeita vaan yksinkertaisesti itse pähkäilen miten kouluttaa ja opettaa asioita koiralle. Eikä tarvitse edes kauan miettiä, kun jo tiedän mitä tehdä ja saadaan kuitenkin sitten tulosta aikaan. Tokossakin olen kaikki opettanut ainoastaan itse miettimällä - tunnarissakin lähdettiin liikkeelle vaan siten että kokeillaanpa näin ja tehdäänpä nyt näin. Ja koiralla on kymmenen pisteen arvoinen tunnistusnouto, joten ihan maalaisjärjellä tuntuu tälläkin koirapuolella pääsevän pitkälle. ;)

EVL-liikkeitä ollaan myös hieman aloiteltu tekemällä zetaa, uutta ruutuliikettä ja merkin kiertoa yhdistettynä istumiseen, maahanmenoon ja seisomiseen. Mistin mieleen alkaa hiljalleen muistua, että oli niitä muitakin jääviä kuin istuminen, ringin kautta ruutuun juoksemisessa saatiin muutama hyvä toisto ja merkin kierto on Mistille edelleen tuttu juttu ja sen kautta tehdyt jäävätkin ovat onnistuneet. Ohjattu nouto pitäisi laittaa myös alulle. Hyvä tästä tulee! :)