Positiivinen ongelma

Tällaisen totesi koutsi viime perjantain agilitytreeneissä meillä olevan, kun Mistin ihmeellisiinkin paikkoihin irtoamiselle naureskeltiin. Kouluttajakin oli kummissaan Mistin irrotessa joka ikinen kerta keppien sijaan hypylle, jolle en todellakaan sitä ohjannut ja joka oli aivan eri suunnassa. Tätähän minä olen viime aikoina usein tuskaillut, kun Misti saattaa kisoissakin syöksyä aivan omituiseen suuntaan ja suunnilleen toisella puolella kenttää oleville esteille, mitä kukaan ei voi odottaa tapahtuvan. Että koetahan siinä sitten nollarataa vääntää.
Tämä - eli Mistin mieletön irtoaminen radalla - on siis kuulemma positiivinen ongelma, jonka kanssa täytyy vaan oppia elämään ja ohjaajan oppia ohjaamaan koiraa tarkemmin. Noh, ainakaan meillä ei ole ongelmia irtoamisen kanssa eikä koira jää jalkoihin hyörimään ja kyselemään - sellainen olisi kieltämättä hirveä aksakaveri.
Koutsin mukaan Misti on nyt niin itsevarma, että se uskaltaa irrota, tehdä ja mennä. Oikeastaan siitä on tulossa oikea pikku sika, mutta sitähän olen aina halunnut; itsevarmaa, röyhkeää koiraa, joka painaa radalla tuhatta ja sataa. Joten ongelma todella on positiivinen. Tämähän tarkoittaa tietysti sitten sitä, että minun on pystyttävä ohjaamaan tuota koiraa huomattavasti paremmin, älykkäämmin ja ennakoivammin. On osattava ajoittaa ja rytmittää millintarkasti, ottaa huomioon sen irtoaminen ja (omituinen) radan lukeminen sekä ajateltava ja tehtävä asiat radalla aiemmin. Jossain vaiheessa tajusin, että Misti voi mennä tuonne ja lukea tuon, mutta sitten "unohdin" tuon piirteen, kun M meni hetken taas niin kiltisti. Kaikkein haastavinta tässä on oikeastaan se, että Mistin vauhti ja tekeminen ei ole mikään vakio, vaan toisena hetkenä se on hitaahko ja kuuliaisesti menevä ja toisena huomattavasti nopeampi ja irtoavampi. Ainakaan meiltä ei tule haasteet ihan heti loppumaan. :)

Sunnuntaina käytiin omatoimiaksaamassa Marjan ja Pörri-sheltin sekä Millin ja Priya-auspain kanssa. Mistin kanssa en tehnyt mitään järkevää, kun en ollut miettinyt treenejä etukäteen. Kunhan pyörittelin takaakiertoja, välistävetoja, sylivekkejä, poispäinkäännöksiä ja putki-A-erotteluja. Tein myös Pörrin kanssa pikkujuttuja kuten takaakiertoja ja putkea. Tuntui hankalalta ohjata suht alkeissa olevaa koiraa, joka ei samalla tavalla irronnut esimerkiksi takaakiertoihin kuin Misti. Kivaa settiä saatiin silti tehtyä ja menihän se Pörri takaakierrot ja jopa takaaleikkaukset leluavusteisesti. :)

Tämän päivän tokoiluista jäi pitkästä aikaa tosi hyvä ja luottavainen fiilis! Tehtiin nyt ihan uutena juttuna merkin kiertoa eli sitä, että koira etenee merkiltä takaisin ohjaajaa kohti. Keksin alkaa opettaa sitäkin kosketusalustan avulla niin että laitoin alustan parin metrin päähän merkiltä. Laitoin koiran kiertämään merkin ja tulemaan siitä alustalle, josta sitten naksuttelin. Saatiin oikein hyviä onnistumisia jo ekalla treenikerralla ja hienosti Misti oppi tulemaan merkin kautta alustalle asti ilman muistuttelua. Pikkuhiljaa tästä pidennetään matkaa ja otetaan alusta pois, kunhan liike jää lihasmuistiin ja koira oppii käskysanan ja sen eron merkin taakse jäämiseen.
Muistuteltiin sitten myös normi merkkiä, joka oli ekaa kertaa ympyrän sisällä. Kivasti Misti meni merkille ja jäi nyt suoraan seisomaan sen taakse tai viereen. Nipotin asennon suoruudesta, sillä haluan koiran seisovan merkillä suorassa ohjaajaan päin. Nyt M muisti sitten mennä suoraan.

Ihanin onnistuminen oli uudessa ruutuliikkeessä. Misti muutaman haeskelukiekan jälkeen löysi ihan kivasti ympyrän keskelle ja juoksi sieltä hyvin ja _lujaa_ parin kymmenen metrin päässä oikealla puolella olevaan ruutuun. Ei yhtään mitään arpomista, että mihin pitää mennä vaan suoraan ruutuun. :) Tehtiin sitten muutama toisto näitä ja todella lujaa Misti lähti myös ympyrälle ja siitä täysiä ruudun keskelle - mielettömän hienon näköistä! Tätä jatketaan etäisyyttä kasvattaen ja ruudun paikkaa siirrellen.
Tehtiin myös seuraamista ja keskityttiin erityisesti juoksuun ja käännöksiin. Minähän en ole koskaan onnistunut opettamaan Mistille riittävän tiiviitä ja nättejä käännöksiä (oik. ja vas.) mutta tänään toimivat kivasti. En tiedä vaikuttiko se, että vaan reippaasti käännyin enkä "alkanut tekemään"käännöstä. Toiminekko paremmin se, että vaan kääntyy eikä pelkää niitä käännöksiä niin kuin minä teen. Tehtiin niitä myös juoksusta ja onnistuivat hyvin! Ekaa kertaa kokeiltiin myös juoksusta pysähtymisiä. Pari kertaa Misti hämmentyi ja jatkoi liikettä eteenpäin, mutta alkoi sitten jäädä sivulle istumaan. Normi seuraaminen on Mistillä niin hienoa, olen ylpeä siitä ja on ihana seuruuttaa tuollaista koiraa! <3 Loppuun kaukkarit, ihan mielettömän hyvät ja kauniit - miten niistä tuollaiset tuli?!

Vaikka ollaan nyt ahkerasti tokoiltu monta kertaa viikossa, tuli tämänpäiväisistä treeneistä ihan uudenlainen motivaatio taas ja oikein halu kunnolla hinkata ja viilata pilkkua, jotta saadaan liikkeistä teknisesti huiput. Ja me varmasti pystytään siihen, kovalla treenillä, uskon niin. :)

Jäljen suhteen totesin, että ei täällä Tampereella pysty jäljestämään - ei ainakaan autottomana. Tein yksi päivä Mistille 200 metrin mittaisen jäljen, jossa alku meni hyvin, mutta sitten tuli hukka. Pari keppiä kai nousi, ei hyvä. Ihan turha edes yrittää, kun ei ole kunnon maastoja. Ja vaikka olisi niin meinaan aina itse unohtaa jäljen aloituskohdan, kun en osaa liikkua näissä etelän metsissä. Harmittaa aika vietävästi, kun Kuusamossa taas innostuin jäljestyksestä ja hinguin jo tyyliin kokeeseen, kun meni niin hyvin. Täällä on kovin vaikeata tuo homma ja työn ja tuskan takana lähteä johonkin jäljestämään. Jäljestellään varmaan Kuusamossa aina, mutta ei siitä taida jälkiuraa ureta. Yritän vielä jatkaa tuota jäljentekoa, mutta en pidättelisi hengitystä onnistumisen puolesta. :( Ehkä nyt vaan parempi keskittyäkin tokoon ja aksaan, vaikka tykkäänkin pk-jäljestä ihan älyttömästi.