Paljolti peekoota

Kuvat otettu Iivaarasta, jossa käytiin sunnuntaina kymppi vaeltamassa. Tällaista(kin)  on Kuusamossa! <3

Nyt ollaan (hetkellisesti) taas kunnostauduttu pk-puolella, sillä ollaan muutaman päivän sisään ajettu pari jälkeä ja heitetty esineruututreenit sekä aloiteltu metristä. Tiistaina tein varmaan lähemmäs puolen kilometrin mittaisen jäljen suht soiseen metsämaastoon, missä oli muutama kulma ja muutakin kiemuraa sekä kaksi ojan ylitystä. Misti aloitti jäljen seuraten yhtä polkua, missä ei oltu kyllä kävelty aikoihin, vaikken siis itse ollut polkua kulkenut. Suht lähellä oikeaa jälkeä se kuitenkin meni, löysi ekan namikipon ja pääsi sen jälkeen oikean jäljen päälle. Loppu menikin tosi hyvin, kaikki kipot löytyivät, ojat ylitettiin varmasti ja mallikkaasti ja kiemuroista ja kulmista huolimatta Misti jäljesti hienosti - olin ihan mielettömän tyytyväinen. :) Todella onnistunut jälki kunnon ryteikkömaastossa. Aikaa meni ehkä kutakuinkin vartti.

Tein sitten pitkästä aikaa myös esineruutua. Tallasin sellaisen ehkä 10x10 metriä kokoisen alueen metsään, johon vein kolme esinettä: hanskan, sukan ja sählypallon. Muistaakseni sukka löytyi melko pian, joka oli ruudun etuosassa. Hanska oli jossain takareunassa ja pallo vasemmassa reunassa. Hanskan ja pallon etsimiseen meni pitempään ja lähetin Mistin varmaan kerran uudelleen niitä etsimään. Lopulta kaikki esineet löytyivät ja siihen lopetettiin.

Eilen sitten saatiin todella onnistunut esineruutu aikaiseksi, sillä Misti "oppi" ottamaan tuulesta hajun esineistä. Eilen oli kivan tuulinen päivä esineruututreeniä ajatellen, joten ekalla toistolla Misti löysi kaikki esineet (hanskan, sukan ja narulelun osan) nopeasti. Piilotin sen jälkeen hanskan ja sukan vielä uudelleen, jotka nekin löytyivät nopsasti. Nyt Misti otti selvästi tuulesta hajua, eteni ruudussa vauhdikkaasti ja varmasti ja siten löysi esineet äkkiä. Tosi onnistunut treeni, olin tyytyväinen. :)

Olin ennen esineruutua polkenut taas jäljen metsään, joka oli varmasti sen puoli kilometriä nyt. Tein kaksi 90 asteen kulmaa, jotka merkkasin selkeämmin rikkomalla kunnolla maata kulman kohdalla. Jälki ehti vanheta melkein tunnin, sillä alkoi sataa ja päätin mennä jäljelle ennen kuin sade mahdollisesti yltyisi. Taas Misti jäljesti tosi kivasti, mutta kulmat jäivät mielestäni tekemättä. Kertaakaan Misti ei kääntynyt 90 asteen kulmassa. Enimmäkseen se kyllä taas pysyi jäljellä ja siitä huomasin sen kunnolla olevan kartalla, kun M eteni todella nopeasti nenä maata viistäen. Silloin sillä taitaa olla jälki hiukan hukassa, kun hidastelee, pysähtelee ja yrittää ottaa ilmasta vainua. Kerran Misti teki kunnon hukkareissun mennessään syvemmälle metsään, missä en ollut kulkenut. Se palasi kuitenkin takaisin, löysi taas jäljen ja teki sen hienosti loppuun suorittaen nyt 90 asteen kulman vasemmalle ja mennen ison kuivan ojan yli suoraan vimpalle namikipolle. Aikaa meni varmaan 15-20 minuuttia. Kaiken kaikkiaan mielestäni ihan jees suoritus, vaikkei kuitenkaan tiistaisen jäljen veroinen.

Esineruudun ja jäljen välissä kävin tekemässä myös metrisen alkeita meidän tennisverkolla. Hyppyytin Mistiä ehkä jossain 80 sentissä ja laitoin sitä pari kertaa noutamaan verkon matalammissa kohdissa. Misti oli ihan intona, koska mukana oli lihapullaa, ja se hyppi niin reippaasti. Oikeasti Misti saattoi tehdä jo sellaisia 90 sentin hyppyjä eikä ollut millänsäkään - kauniisti ojensi jalkoja ja hyppäsi. :) Välillä ehkä takajalat osuivat verkkoon ja Misti saattoi myös pari kertaa ponnistaa verkolta, mutta henkiseltä puolelta todella varmaa suorittamista. Voi olla hurjaa, kuinka nopeasti etenin/etenen metrisellä, mutta kun näkee koiran innon, varmuuden ja rohkeuden niin en välttämättä koe aiheelliseksi edetä etanavauhtia. Vaikea uskoa, että Misti näyttää pääsevän noin korkeita hyppyjä yli. Kyllä se taitaa sen metrisenkin vielä päästä, tosin noutokapulan kanssa tilanne saattaa olla toinen. Huh, kyllä tuo koira osaa välillä yllättää minut ihan totaalisesti - kaiken tämän ajan jälkeen!

Jospa olisin Tampereella samanlainen aktiiviharrastaja kuin Kuusamossa niin voitaisiin jäljelläkin oikeasti edetä ja lähteä joskus jopa kisaamaan. Jotenkin Kuusamossa kaikki tämä maaseutu, tila, rauha, pellot ja metsät motivoivat eri tavalla harrastamaan. Tampereelta se kaikki puuttuu eikä se paikka inspiroi tai sytytä minua.

Saatan tehdä monia asioita kummallisesti tai väärin tällä pk-puolella, mutta olen aina ollut sellainen kouluttaja, etten lue mitään opuksia tai ohjeita vaan yksinkertaisesti itse pähkäilen miten kouluttaa ja opettaa asioita koiralle. Eikä tarvitse edes kauan miettiä, kun jo tiedän mitä tehdä ja saadaan kuitenkin sitten tulosta aikaan. Tokossakin olen kaikki opettanut ainoastaan itse miettimällä - tunnarissakin lähdettiin liikkeelle vaan siten että kokeillaanpa näin ja tehdäänpä nyt näin. Ja koiralla on kymmenen pisteen arvoinen tunnistusnouto, joten ihan maalaisjärjellä tuntuu tälläkin koirapuolella pääsevän pitkälle. ;)

EVL-liikkeitä ollaan myös hieman aloiteltu tekemällä zetaa, uutta ruutuliikettä ja merkin kiertoa yhdistettynä istumiseen, maahanmenoon ja seisomiseen. Mistin mieleen alkaa hiljalleen muistua, että oli niitä muitakin jääviä kuin istuminen, ringin kautta ruutuun juoksemisessa saatiin muutama hyvä toisto ja merkin kierto on Mistille edelleen tuttu juttu ja sen kautta tehdyt jäävätkin ovat onnistuneet. Ohjattu nouto pitäisi laittaa myös alulle. Hyvä tästä tulee! :)