Läheltä liippaa

Sunnuntaina siis Nokialla kisaamassa kolmen startin verran. Tuomarina uusi tuttavuus Johanna Wuthrich, joka oli tehnyt sellaiset radat, että sai mielestäni vähän vääntää linjojen kanssa ja oli muutama vaikeahko hyppykulma. Eivät ehkä niitä meille sopivimpia tai mieluisimpia ratoja.  Ja oli vähän kuumottavaa startata ihan alussa taas, kolmansina, kun ei tutustumisen jälkeen saanut enää yhtään miettiä ja muistella rataa. Mutta selvisin siitäkin!

C-radalla aloitettiin ja se oli hyppyrata. Ehkä päivän helpoin rata, mutta jätin heti kolmoshypyllä valssin kesken ja rima tuli alas. Ja sen jälkeen Misti ajautui neloshypyn väärälle puolelle - se olikin sellainen kohta, että tarkkana sai olla, jotta sai oikealle puolelle. Pari rimaa taisi vielä tippua matkan varrella. Tuo alku meni ihan omaan piikkiin, kun en tehnyt mitä suunnittelin, vaikka alun linjat olivat kieltämättä haastavia. Koira tuntui vähän jähmeältä, hitaalta ja arpoi hypyillä ja se harmitti.

B-rata oli ihan siisti suoritus ja siltä nolla ajassa -9,17 (ihanneaika 49 s) 4,27 etenemällä, joten suhteellisen reippahasti mentiin, vaikka Misti ei vieläkään kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla ja nopeudella. Alussa se kulki ihan hyvin, mutta sitten itse jotenkin unohdin keppejä seuraavan hypyn jälkeen valssata ja jouduin leikkaamaan sitä seuraavalle hypylle, jolloin Misti ajautui väärälle hypylle ja oli todella lähellä hypätä sen, niin sitten karjaisemalla pelastin tilanteen. Tämä ehkä hidasti Mistiä ja teki sen varovaiseksi, raasu. Puomilla se myös jotakin arpoi ja hidasteli. Eli vähän tuollainen pelastelunolla, mutta muuten minusta ihan kiva rata! Sijoituttiin neljänsiksi taas noin 30 koirakon luokasta ja jos "serteissä" mietitään niin kun sekunnin nopeammin oltaisiin menty, olisi napsahtanut toinen serti. Ja siinähän se reilu sekunti olisi jo saatu pariinkin kertaan pois, kun ohjaaja olisi muistanut valssata eikä olisi tullut tuota kiemuraa ja läheltä piti-tilannetta väärällä hypyllä... Ei kuitenkaan harmittanut, sillä en olisi tuollaiselta pelastelun makuiselta radalta edes halunnut mitään sertiä. Hieno rata sen olla pitää. ;)

A-rata oli meiltä kyllä tosi makee ja nyt oli Mistillä hyvä vauhti ja hyppytekniikka. :) Alun neloshypylle tehty takaaleikkaus(?) onnistui tosi kivasti ja muutkin kohdat radalla olivat oikein hienoja. Harmittavasti sieltä sitten yksi rima tippui, kun tein jotain puolivalssia ja Misti ehkä hämääntyi, että mihin tässä ollaan menossa. Tai en tiedä, ehkä se vaan muuten tippui. Ei muita virheitä, joten 5 vp ja sillä sija 7. Aika oli upea -11,31 (ia 48) ja etenemä 4,55. Nollalla oltaisiin voitettu ja saatu serti, sillä aika oli toiseksi paras ja hävittiin yhdelle supernopealle bortsulle ajassa vain joitain sadasosasekunteja.  Hetken aikaa harmitti tuo rima, sillä tuolla radalla olisi kelvannut voittonolla ja serti ottaa, mutta aina ei voi voittaa!

Mutta siis todella läheltä liippasi taas: B-radalla serti jäi reilun sekunnin päähän ja A-radalla riman päähän. Näin pienestä on agility kiinni ja siksi tämä laji onkin aika mieletön. Ja vielä mielettömämpää on, kun siinä sattuu aina välillä pärjäämään. Ja olen kyllä hurjan tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa Misti alkaa tehdä kärkiaikoja ja päästä korkeammille sijoille. Koska tämä on näin pienestä kiinni, en epäile enää yhtään etteikö meillä olisi mahdollisuuksia pärjätä ja saada ne puuttuvat sertit ja vaikka mitä muuta. :) Ja on niin ilo mennä koiran kanssa, joka kulkee lujaa ja hyppää rennosti ja menee juuri sinne minne ohjataan. Ja on tietysti ilahduttavaa huomata, kuinka paljon me tehdään nykyään nollia ja nollaprosentti toivon mukaan paranee, mikä tarkoittaa sitä, että ohjaus ja meno paranee. Tsiisus, en voisi olla tyytyväisempi!