Tyytyväisyys

Niin, tyytyväisyys on päällimmäisenä vallitseva tunnetila viikonlopun agilitykisojen jälkeen. Ja ei, emme tehneet ainuttakaan nollarataa. Ehei, vaan pitkästä aikaa pystyn olemaan tyytyväinen muihin asioihin. Ja oikeastaan tunnen olevani jopa tyytyväisempi kuin mitä olen ollut monien nollaratojen jälkeen. Kehitystä, eikö, ohjaajan pääkopan suhteen siis. Ja siitäpä lisää tyytyväisyyden aihetta.

Kisat olivat siis viikonlopun molempina päivinä, vaikka olinkin ilmoittautunut neljästä radasta kolmelle. Kisapaikka oli meidän kesätreenikenttä, joten lyhyen kävelymatkan päästä oltiin taas määränpäässä.
Lauantaina tuomaroi meille uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski. A-rata vaikutti todella helpolta ja sitä se olikin - ei mitään ihmeellistä, joten suht löysästi sai ohjata. No niinhän minä myös ohjasin, tai ainakin rennosti, sen jälkeen kun Misti tiputti heti ensimmäisen riman (isot ajanottolaitteet saattoivat kuulemma hämätä koiraa ja sotkea sen etäisyysarviot). Päätin vitosen ollessa alla alkaa kunnolla tykittää ja juosta radalla ja niinhän siellä tuli jokunen kauneusvirhe: M loikkasi A:n kontaktin yli, meni ensin keppien väärälle puolelle (ihan oma mokani, kun kuitenkin vein sen liian pitkälle, pujottelun aloituksessa tulikin paljon virheitä) ja lopuksi pudotti vielä tokavikan riman. Tuloksena siis 20 vp, MUTTA Misti tykitti mennä todella lujaa! :):) Taivas, kun videolta katsoo niin lujaahan se painelee - siitä on kuoriutumassa ihan tykki! <3 Misti ei ole ehkä koskaan mennyt noin nopeasti, joten mahkuja on vielä vaikka mihin! Eli heti kun itse juoksee lujaa, etenee varmasti, luottaa koiraan ja on rennolla fiiliksellä, koirakin kulkee. Aikakin oli mielestäni tosi hyvä, -8,78 (ia muistaakseni 49 s) ja etenemä 4,28. Mutta olen niin tyytyväinen tuohon vauhtiin, tyytyväisempi kuin olisin ollut hitaampaan nollaan.

B-radalta oltaisiin sitten varmaan nolla tehty, mutta pahin pelkoni toteutui ja unohdin (hetkeksi) radan. Heti alussa lähetettyäni Mistin putkeen tuli blackout ja jäin miettimään mitä tehdä ja mihin mennä seuraavaksi. Siinä meni arvokkaat pari sekuntia, jotka olisi pitänyt käyttää eteenpäin juoksemiseen ja persjättöön. Kun sitten lähdin niin myöhässä liikkeelle, en ehtinyt enää kunnolla persjättää ja olin vissiin koiran tiellä ja rima tippui. Voi harmitus. Muita virheitä ei tältä radalta tullut, joten 5 vp ja tosi sujuvaa ja nopeaa menoa taas. Koutsikin radan jälkeen kehui, että tosi makee rata ja rauhallista varmaa ohjaamista. Ja sehän oli paljon sanottu. :) Omasta mielestäni ohjasin muuten oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista ja itse asiassa melko hyvin - kerrankin olen kunnolla tyytyväinen myös omaa ohjaamiseen. En huitonut käsillä vaan ohjasin tosiaan rauhallisesti ja huolella (riman tippumisen ja nollapaineen jälkeen?). Vaikka ei mulla ollut mitään varsinaisia nollapaineita, oli muuten vaan kiva kisata ja halusin tehdä hyvät sujuvat radat.
Aika -6,00 (ia 47 s) ja etenemä 4,05. Vähän jäi kaihertamaan tuo rima, kun se ei olisi ilman radan unohdusta varmaankaan tippunut ja oltaisiin tehty nolla. Mutta ei oltaisi kuitenkaan saatu sertiä, kun kärjessä oli nopeampia aikoja, joten sinänsä aivan sama. Ja SM-nolliakin ehditään kyllä ihan hyvin vielä kerätä.

Sunnuntaina kisattiin vain agilityrata. Yritin opiskelijana säästää vähän rahaa ja skipata hyppärin. Hieman jäi harmittamaan, etten ilmonnutkaan hyppärille, koska ekalla radalla oli nollan tehneille sertiä ihan tyrkyllä ja toisella radalla olisi saattanut olla sama juttu. Ja koska me hyllytettiin eka rata, olisi ollut vielä toinen mahdollisuus mihin on myös tottunut.
Tuomarina Kari Jalonen ja C-rata vaikutti tosiaan suht haastavalta eikä siltä tullut kuin pari nollaa. Meillä meni muuten tosi hyvin taas, mutta jo alussa Misti irtosi puomin sijaan A:lle. En olisi osannut sitä odottaa, mutta pitäisi muistaa tuo Mistin nykyään esittämä irtoavuus ja estehakuisuus... Tein siis neloshypyllä jaakotuksen/vastakäännöksen ja käännettyäni siten hetkeksi selkäni koiralle, se jo kiipesi A:lle. Kai Mistin linja sitten kuitenkin vei aika suoraan A:lle ja se lukitsi esteen heti hypyn jälkeen. Olisi pitänyt ottaa sitä haltuun, mutta enpä osannut ottaa tuota mahdollisuutta huomioon, en tosiaankaan. Misti oli niitä harvoja, jotka menivät A:lle asti - kaikki menivät aika nätisti ja suoraan puomille ilman mitään kikkailuja. Sitten mentiin taas rennosti rata loppuun eikä muita virheitä. Tosin Misti näytti lopussa loikkaavan taas A:n kontaktin yli, joten nolla olisi voinut kariutua siihenkin. Pitää yrittää tehdä noille kontakteille nyt jotain, kun kolmesta radasta kaksi virhettä.

Mutta tosi tyytyväinen olen Mistin viikonlopun vauhtiin, etenkin lauantain ratoja osalta, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. :) Jos minä jatkan hyvää ohjaamista ja nopeaa ja varmaa etenemistä, saa Misti toivon mukaan varmuutta ja vauhtia lisää.