Valiokello lähti käyntiin

Huhhuh. Illan agilitykisojen kotiintuomiset näyttivät tältä:

Johanna Nybergin radat olivat näköjään just eikä melkein meille tehtyjä, sillä onnistuttiin tekemään tuplanolla! Eikä siinä vielä kaikki...

A-rata oli mielestäni helppo, ei mitään ihmeellisyyksiä. Lähdin sille hyvällä fiiliksellä, ilman mitään nolla-ajatuksia. Keskityin kunnolla linjaan millä koira liikkuu ja missä se on milläkin hetkellä. En tiedä kantoiko tämä ajatus enää suorituksessa, sillä me vaan mentiin - lujaa ja varmistelematta. Jotenkin vaan hellitin ja annoin mennä. En katsonut edes kontakteja, mutta onneksi Misti otti kaikkien kolmen kontaktiesteen kontaktit. Vauhdilla siis mentiin ja oltiin jonkin aikaa kärjessä tuloksella -12,60 (ia 50 s) ja etenemä oli Mistillä tähän asti paras; 4,87 m/s! Neiti juossut siis melkein vitosen etenemällä, siitä alkaa oikeasti tulla tykimpi! Koska startattiin jo kuudensina ja luokassa oli se 30 koiraa, jännitin tietysti kuinka käy sertihaaveiden (I can't help myself). Nopea valiobortsu siitä sitten meni ensimmäiseksi reilun sekunnin nopeammalla ajalla. Mutta - muut eivät enää meitä kirineet kiinni ja lopputulemana 2.sija ja SERT-A!!!! 

Kun tämä tuloksista varmistui, juoksin Mistin kanssa pienen riemuspurtin, mutta sen jälkeen tuli aika tyhjä olo - ja tyhjyys vallitsee edelleen. Tuntuu mielettömän hienolta, mutta on tuntunut joskus hienommaltakin. Kuten joskus 1½ vuotta sitten kirjoitin, että kun menestyy tarpeeksi, ei se enää tunnu samalta kuin uran alkuaikoina. Ehkä sitä myös silloin oppii vahvemmin elämään kaikesta muusta kuin niistä tuloksista. Niin kuin koiran kasvavasta vauhdista, omasta kehittyvästä (välillä ihan oikeasti hyvästä!) ohjauksesta ja siitä harmoniasta ja yhteistyöstä tuon koiran kanssa. Kuinka vaivatonta se parhaimmillaan on, ettei tarvitse edes ajatella vaan voi vaan antaa mennä. Ja sitten tulee tällaista tulosta, uskomatonta! Eihän siitä mihinkään pääse, että olen edelleen äärimmäisen tulostavoitteellinen ja tuloksista elävä ihminen, mutta ei se ole aina huono asia. 

                

                             

Sain hyvin kasattua itseni vielä B-radalle ja sillä ajattelin, että tupla olisi kiva mutta päivän tavoite jo saavutettu A-radalla. Helppo rata sekin ja helppo muistaa, joten mikäs sen mukavampaa. Misti varasti lähdössä (tai sitten en ollut muistanut käskeä odottaa) ja lähti hiippailemaan perään, mutta onneksi huomasin sen ja otettiin sitten sellainen lentävä lähtö, eheh. Hyvin ja nopsaan mentiin tämäkin rata ja siltä siis myös nolla ajassa -10,72 (ia 48 s) ja etenemä 4,53. Tältä irtosi niinikään kakkossija taas reilun sekunnin erolla kärkeen, mutta ei sentään toista sertiä, kun kaikkien on oltava eri tuomareilta. Tupla SM-kisoja varten oli kuitenkin super juttu - loput kolme normi nollaa pitäisi olla helppo homma kerätä ja aikaahan on vielä 9 kk. 

B-radalta ei videota ole, kun kuvaaja unohti kuvata. Se löytyy kuitenkin täältä, jos jotakuta kiinnostaa, kun laittaa kisakameran kohdalle päivämäärän 27.8.2015 ja kellonajaksi noin 19.17. 

Hienoa oli huomata, että Mistin ajat olivat eilen parempia kuin monilla todella nopeilla koirilla. Se siis oli todellisia tykkejä kovempi menijä, melkein itkettää! Mistillä oli luokan parhaimpia aikoja, tyyliin kolmenneksi tai neljänneksi nopeimmat. Ja vaikka Misti meni lujaa, ehdin helposti ohjaamaan sitä. En siis välttämättä tule olemaan nopean koiran kanssa mitenkään kusessa, ehkä jopa päinvastoin. 

Tämä serti kuitenkin todistaa sen, että Mistillä on täydet mahdollisuudet saada niitä. Kyllä siitä vielä valio tehdään! Unelma on taas askeleen lähempänä toteutumista <3 Ja yllättävän helposti tuli tämä ensimmäinen kuitenkin, kun noustiin tammikuussa kolmosiin ja nollarata taisi olla meille vasta kuudes. Että jos joka kuudennesta nollasta saisi sertin, olisi tuo äkkiä valio. ;) 

Päätin omistaa tämän ensimmäisen sertin niille Koillismaan Koirakerhon tyypeille, jotka koutsasivat meidät "alkeista huipulle". ;) 

Niin ja palkinnoksi Misti sai kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttavat osallistumaan puoleen hintaan agilitystarttiin, kaksi hauhau-herkkupussukkaa ja lelupalkinnoiksi valitsin Berran nahkapatukan ja sellaisen köysivetolelun. Lisäksi saatiin ruusuke, ei kylläkään oikea sertiruusuke. 

Seuraavan kerran kisataan reilun viikon päästä Nokialla kolmen startin verran, en malta odottaa niin kuin en ikinä - agilitykisoissa käyminen on ihan parasta ajanvietettä!