"Mä tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä!"

"En edes lahjattoman emännän", näin laulaa Misti. Kotimatkalla autossa soi Cheekin Jippikayjei, joka sopi eilispäivään mitä mainioimmin.

Käytiin siis Oulussa agilitykisoissa juoksemassa kolme starttia, joista kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Mulla oli varsin hyvä fiilis kisojen suhteen ja tiesin, että tällä kertaa vain taivas on rajana ja voidaan saavuttaa vaikka mitä. Ollaan nimittäin viimeiset kuukaudet treenattu agilityä hullun lailla ja käyty treeneissä kahdesti viikossa. Mä olen oivaltanut niin paljon uusia asioita ja oppinut viimein paremmin ohjaamaan, siis oikeasti paljon paremmin. Se sitten näkyi eilisissä kisoissa, mitkä meni meidän osalta aika huikeasti. 

Tuomarina toimi Esa Muotka, meille uusi tuttavuus. Ekana D-agirata, aikas simppelin oloinen perusrata. Mulla oli selvät sävelet mitä teen eikä se sitten niin haitannutkaan, vaikka oltiin jo maksien toinen suorittava koirakko ja maksit olivat muutenkin eilen ennen minejä ja medejä. Rata meni meillä muuten aivan täydellisesti, mutta kakkosrima tippui > 5 vp. Eniten pelkäsinkin juuri rimantiputuksia ja heti alkuun yksi sitten tippuikin. Mitä videolta jälkeenpäin nopeasti vilkaisin niin mulla näytti käsi hieman laskevan, kun Misti ponnisti, joten rima tippui mitä luultavimmin sen takia. Eli oma mokani, josta otin oppia kahdelle seuraavalle radalle. Vitonen riitti kuitenkin D-radan kolmossijaan, kun nollia tuli vain kaksi. Mistin aika oli 38,79 (ihanneaika 48).

E-agiradalla ei mitään ihmeellistä siinäkään. Vallan mainiosti pärjäsi valsseilla ja perus ohjaamisella. Tämä meni sitten huomattavasti paremmin ja tajusin pitää sen ohjauskäden tyyliin koko ajan ylhäällä, ettei rimoja tipu enää yhtäkään. Ei tippunut, eikä tullut mitään muitakaan virheitä > 0 vp, LUVA. :) Nollalla voitettiin ja olisiko tullut yksi nolla meidän lisäksi. Mistin aika oli 39,94 (ihanneaika 49).

Viimeisenä oli vuorossa F-hyppyrata, jolle olin ilmoittautunut lähinnä harjoituksen vuoksi, kun meillä se yksi sallittu nousunolla hyppäriltä jo on. F-rata vaikutti aavistuksen haastavammalta, mutta kyllä sekin melko simppeli ja suoraviivainen oli niin kuin kaksi aiempaakin rataa. Sama hieno meno jatkui taas - tuloksena 0 vp ja voitto taasen. :) Aika 32, 61 (ia 43). Tässä hyppärin viimeisellä putkella sai muuten itse päättää kumpaan päähän koiran vie, ei ole sellaista aiemmin sattunut meidän kohdalle. Vein oikeaan päähän, koska se tuntui meille helpommalta ja viimeinen hyppyeste oli siten huomattavasti kauempana oikeasta putken suusta ja koiralla oli enemmän tilaa ponnistaa.

Sitten asteltiin palkintopallille kokonaista kolme kertaa, huhheijakkaa. D-radan palkintojen jaossa tuomari sanoi vaan että "onnea", agiradan voiton jälkeen että "hyvä päivä" ja hyppyradan voiton jälkeen että "taas!". :D Mä sanoin, että joo, ihan uskomatonta. Tuomari siihen, että miten niin; jos on hyvä niin ansaitsee voitot. Joo-on, en nyt tiedä siitä hyvästä, mutta hyvän päivän voin kyllä allekirjoittaa. Vitsit mua jo hävetti mennä kolmatta kertaa sinne palkintopallille pojottamaan ja vieläpä peräkkäin, kun maksien kaikkien ratojen palkinnot jaettiin yhdellä kertaa. :D Saatiin taas kolme ruusuketta (mä oikeasti hukun jo noihin) ja sitten valitsin kaksi ilmaista starttilahjakorttia ja otinpa tuplanollavoiton kunniaksi oikein pokaalin. Heh, turha kapistus mutta hieno kyllä. :) 

Olipa muuten hyvä idea osallistua kuitenkin tuolle hyppärille: voitettiin ja saatiin ilmainen startti, joten tavallaan voisi ajatella, että ei maksettu mitään tuosta hyppärin nollavoitosta. Vaikka se sinänsä "turha" nolla olikin, niin voitto ei ollut ollenkaan turha ja saatiinpa taas sitä treeniä, kun mentiin hyppärikin kaiken kukkuraksi. Jos jotain valitettavaa on (niin kuin mulla aina on) niin tuplanolla tuli vääriltä radoilta. ;) Kun oltaisiin tehty agiradoilta nollat, niin kisattaisiin tästä lähtien kakkosluokassa. Pirullinen rima. 

Mutta voi että olen tyytyväinen, tuollaista päivää ei usein koe! Tuplanolla voittoineen reilun parinkymmenen koirakon luokassa. Eikä ne voitot ja sijoitukset, vaan hyvät ja sujuvat radat ja meikäläisen parantunut ohjaus. Eilen musta tuntui jo rataantutustumisissa, että ei vitsi, mähän ohjaan ihan eri tavalla, tuntuu ihan erilaiselta oma liikkuminen ja kaikki. :D Se oli ilmeisesti Mistillekin sen verran selkeää, että tulos oli mikä oli. 

Lähden hyvillä mielin ja vahvalla itseluottamuksella seuraavaan koitokseen, joka on kahden viikon päästä. Nyt ollaan totisesti sertijahdissa ja tarkoituksena on nousta seuraavissa kisoissa kakkosiin ja startatakin jo siellä. Hui mikä tavoite, mutta eilisen jälkeen kaikki tuntuu mahdolliselta, kun vaan oma ohjaus toimii. Nimittäin Möösä rules! 

Videomatskuakin on olemassa kaikilta radoilta, mutta meidän radat on yhtä lukuunottamatta treenikaverin kamerassa. Oma kamera petti taas kriittisellä hetkellä (lue: nollarataa juostessa), mutta oikeasti tuo oli oma vikani, kun en muistanut tyhjentää muistia. Laittelen videot tänne blogiin myöhemmin, kunhan saan ne ensin itselleni. MUOKS. Videot laitettu!

Agilitysepustusta torstain treeneistä

Ylläpä siis eilinen treenirata, tehtiin pätkää 20-37. A korvattiin keinulla (kuljettamisen helppouden takia) ja puomi jätettiin kokonaan pois (samaisesta syystä kuin A). Tämän radan laitan tänne blogiin (itselleni lähinnä), kun haluan ns. purkaa treenin näin jälkeenpäin. Agilitystä ymmärtämättömät tai ne joita laji ei kiinnosta, ei kannata välttämättä edes vaivautua lukemaan tekstiä ja pähkäilemään kummallisia termejä mielessään. Alempana tosin on muutama sananen tokosta sekä kuvia Helmistä ja Mististä.

Kyseessä on siis kolmosluokan rata, en tarkemmin tiedä kenen ja miltä vuodelta. Oltiin Mistin kanssa ekana vuorossa ja heti ensimmäisellä kerralla tehtiin rata nollana läpi, jihuu! Ohjaukset toimi eikä rimojakaan tippunut, mikä on aina työvoitto etenkin maneesin upottavalla hiekalla. Keinun ohjasin vasemmalta puolelta, hyppäytin Mistin 22-hypyn pujottelun puolelta silleen vähän epämääräisesti peruuttamalla, mutta hyvin Misti meni 23-putkeen, jonka jälkeen minä persjätin ennen pujottelua ja kepeille Misti meni myös hyvin. Muurin hyppäsi kivasti takaapäin, vaikkei olla sitä varmaan ikinä niin päin tehty. Meni hyvin kepeille taas ja mä muistaakseni leijeröin 27-putken oikealta puolelta. Sitten niin kuin vedätin Mistin tuolle putkelle ja Misti kyllä kivasti meni putkeen, vaikka olikin tuollainen pimeä kulma, mitkä ovat meitä haastaneet. Sitten mun piti juosta lujaa 28-hypylle. 30-hypyltä putkeen ohjasin Mistin oikealla kädellä sylin kautta, ohjauskuvio oli ilmeisesti siis sylkkäri. :D Kun Misti oli putkessa, vaihdoin paikkaa 32-hypyn toiselle puolelle eli en ohjannut keinun puolelta. Tein 32-hypyllä saksalaisen, jolla sain Mistin mun oikealle puolelle. 34-hypyn juoksin tuosta keinun ja hypyn välistä, jotta sain selvästi näytettyä Mistille putken pään. Ehdin kuitenkin suht hyvin hypyille 36 ja 37.
Oli varmaan kamalan epämääräinen selostus, video olisi ollut jees, mutta nyt ei olla pitkään aikaan treeneissä kuvattu suorituksia. Joka tapauksessa ohjaukset toimi sen verran hyvin, että saatiin puhdas rata. Toki Misti antaa edelleen paljon anteeksi, mutta musta itsestä tuntui kyllä siltä, että osasin ohjatakin hyvin.

Sitten mentiin rataa samoilla ohjauksilla toiseen kertaan ja nyt ei niin nappiin mennytkään. Ongelmia tuotti muuri, Misti ponnisti sen päältä ja meni sen jälkeen pujottelun sijaan putkeen. Treenattiin ihan yksittäin sitten tuota muuria viuhkamuodostelmassa, koko ajan vaikeuttaen kulmaa niin että lopulta lähetin Mistin takaakiertoon ihan pujottelun linjasta. Vaikeahan se Mistille oli, meinasi koko ajan ponnistaa muurilta ja hyppääminen vaati siltä selvästi keskittymistä. Se on niin pikkuinen ja muuri ei ole muutenkaan sille helpoin este. Muurin jälkeen treenattiin pujottelu-putki-erottelua. Mä kuulemma en päästänyt koiraa rauhassa edelle ja käännyin liian jyrkästi 27-hypyn oikealle puolelle leijeröimään niin ettei Misti sitä kestänyt ja se sujahti kesken pujottelun putkeen. Sitä sitten treenailtiin, että muistaisin antaa Mistin mennä edelle ja kääntyisin loivasti putken oikealle puolelle. Helpommin sanottu kuin tehty, mulla kun ei nuo ajoitukset ole ihan kohdillaan. Tarvittiin monen monta toistoa ennen kuin onnistuttiin ja tuo treeni vaati multa ihan hirveästi keskittymistä. Kiirehdin aina liikaa enkä päästä Mistiä edelle. Pelkäsin kai sitä, että jos en ole itse edellä ns. tukkimassa putken suuta, Misti painelee sinne. Mutta eihän se sitten niin ollutkaan, höh.
Sitten kokeilin 32-hypyllä ohjata keinun puolelta valssilla (?) ja toimi sekin. Kokeilin samaista valssia myös ihan alussa 22-hypyllä. Ja kun Misti jo osasi radan, leijeröin sen 35-putkeen ja silloin mulle jäi paremmin aikaa ehtiä kahdelle viimeiselle hypylle ohjaamaan.

Lopuksi harjoiteltiin päällejuoksua 20-putkella ja 30-hypyllä ja opinpa siis eilen uuden ohjauskuvion! Tuntui aika helpolta ja kivalta ohjaukselta, joten tuota voisi alkaa käyttää jatkossakin. Eilen muuten tajusin, että aloin huomaamattani näyttää Mistille hypyn ponnistuspaikkaa, mitä tekniikkaa Sari mulle yritti jo pari kuukautta sitten opettaa. Eilen se sitten jotenkin loksahti kohdalleen ja nyt osaan sen aika hyvin, kesti vain jonkin aikaa sisäistää asia. :D Tarkoituksena on siis kertoa koiralle tulossa oleva hyppy ja sen ponnistuspaikka. En osaa sitä sen tarkemmin selittää, mutta kaipa se ihan käytännöllinen on.

Mutta oli ihan huipputreenit eilen ja opin yllättävän paljon uutta yksistä ainoista treeneistä. Eli kyllä mäkin vaan hiljalleen opin taitavammaksi ohjaajaksi, koirahan on ihan kingi jo luonnostaan. On ihan mahtavaa, että me treenataan näitä vaikeita ratoja ja ohjauskuvioita jo nyt. Eipähän tule kolmosten radat sitten yllätyksenä, kun joskus sinne asti päästään. ;) Olisi kivaa olla ja kolmosissa ja tehdä niitä ihania pyörityksiä, ykkösissä on kuitenkin aika suoraviivaisia ratoja. No, sitä nousua saa vielä jonkin aikaa odotella, mutta jos edes sinne kakkosiin, oh come on minä, ohjaa seuraavissa kisoissa kunnolla!

Aksatreenien jälkeen tehtiin taas piilopaikkamakuu Kaisan ja Jytkyn kanssa. Ja Misti jumittaa maahanmenoissa ihan hirveästi, ei se suostu menemään! Eilenkin sain vaikka kuinka monta kertaa käskytellä maahan, mutta monennenkohan toiston jälkeen se sitten meni, huoh. Liikkeestä maahanmenossa on ihan samanlaista jumitusta, alkaa epätoivo iskeä. Kaisa sanoi, että mulla pitäisi vain paljon palkkailla Mistiä maahanmenoista ja saada siten varmuutta - yritetty on. Eli maahanmenot todelliseen tehotreeniin, nih! Mä en sitä siedä, että Misti jumittaa niissä, kun se kuitenkin osaa mennä maahan, taivaan tähden.
Kaisa liikkuroi meille noudon ja kaukot. Nouto muuten jees, mutta korkean hiekan takia prinsessa ei voinut nostaa kapulaa kunnolla suuhun - kyllä se eilen vaan ennen aksatreenejä nouti ihan malliikkaasti maneesilla, kun otin yhden toiston. Kaukkarit Misti teki hyvin, ei häiriintynyt takana heiluvasta Kaisasta ja jopa alkumaahanmenon Misti suostui tekemään.

Kuvia maanantaiselta lenkiltä, kun Helmikin oli pitkästä aikaa vapaana. Nyt alkaa olla porot aidassa, niin voisi pitää mummukkaakin enemmän vapaana.

Sitä samaa vanhaa

Eli ollaan treenailtu tokoa ja agilityä sekä lenkkeilty ja hengailtu vaan. Mitäpä sitä muuta, kun ei kisojakaan ole nyt ollut. Tällä hetkellä btw treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa, mikä on ihan huippujuttu! Saa kunnolla treenata ja eiköhän siten kehitykin nopeammin. En jaksa alkaa joka treenejä selostamaan, mutta sanottakoon, että me treenataan melko vaikeita juttuja. Rakennetaan pääasiassa kaksi pientä ratapätkää, jotka ovat semmoisia kolmosluokan tasoisia eli ei mitään erityisen helppoja. On monenlaista pyöritystä ja saa todella miettiä ohjauskuvioita. Ollaan saatu harjoitella mm. saksalaista, välistävetoa, leijeröintiä sekä ihan perus ohjauskuvioita, kuten valssia ja persjättöä. Yksissä treeneissä leijeröin Mistin putkesta kepeille niin että itse jäin hypyn taakse useamman metrin päähän. Upeasti Möösä löysi ekan keppivälin ja pujotteli itsenäisesti, näytti hienolta! :)

Muutenkin meillä on sujunut mukavasti vaikeammatkin radat ja koira kyllä osaa, kunhan minä ohjaan. Minähän se meidän suurin ongelma olenkin, se on kyllä tiedossa... Tajusinpa tässä muuten, että ei ihme kun en halua valssata vaan mieluummin persjättää, sillä mä aina heilautan kädet alas koiran hypätessä ja Misti siksi pudottaa riman. Eli pitää yrittää kontrolloida käsiä paremmin. Käy treenikavereita sääliksi, kun he yrittävät meitä parhaan kykynsä mukaan opettaa, mutta mulla joskus lamppu syttyy turhan hitaasti ja saan vasta myöhemmin ahaa-elämyksen. :D

Rimoja Mistillä on jonkin verran putoillut, johtuen ehkä huonosta ohjauksesta plus pehmeästä alustasta. Ei ollakaan laitettu rimoja niin korkealle kuin mitä kentällä. Muuten vaikuttaa lupaavalta ja ollaan me varmaankin edistytty. Kisoissahan se sitten nähdään, että kuinka paljon... Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä taas Ouluun kisailemaan.

Pari kuvaa kesältä ihan huvin vuoksi tähän väliin.

c)N.R.

c)N.R.

Tokossa ollaan tehotreenattu avoimen liikkeitä ja paketti näyttäisi olevan kasassa. Ilmoitin Mistin kolmen viikon päästä olevaan kokeeseen ja nyt sitten avoimeen luokkaan, tosin en tiedä saadaanko koepaikkaa. Parin viikon päähän ilmoitin myös, alustavasti aloon, mutta alan kyllä kallistua siihen avoon... Olen kahden vaiheilla, että kumpaan mennään, mahdollisesti siihen avoimeen sitten. Koulari alokkaasta jäisi saamatta, mutta houkuttaa jo siirtyä eteenpäin. Kunhan nyt saataisiin paikka edes toiseen noista kokeista! Katsotaanpa siis miltä näyttää tilanne avoimen suhteen:

Paikkamakuu: Piilopaikkista ollaan tehty aika vähän, torstaina viimeksi tehtiin agitreenien jälkeen Kaisan ja Jytkyn kanssa paikkamakuu. On mulla aika vahva luotto Mistin pysymiseen myös kokeessa, koska se ei ole "nousevaa" sorttia, mutta käydään vielä treenailemassa vähän häiriössäkin.

Seuraaminen: Edistää, mutta jos yritän korjata, niin Misti erkanee musta turhan kauaksi eikä seuruu ole enää niin tiivistä. Misti ei myöskään oikein kestä korjaamista, joten en viitsi kauheasti puuttua tuohon edistämiseen, koska hyvä kontakti ja ilme on tärkeintä.

Liikkeestä maahanmeno: Ei ongelmia, vaikka käyn Mistin takana, ollaan nimittäin tehty hyvin kauan jääviä myös avoimen tyyliin. Nyt Misti on tosin alkanut jäämään seisomaan eikä tahdo millään mennä maahan. Se ei jotenkin halua mennä maahan ollenkaan, damn.

Luoksetulo: Hyvä, hienosti pysähtyy takapalkalla ja oikeastaan myös ilman sitä.

Liikkeestä seisominen: Ei olla vähään aikaan otettu, mutta Misti osaa tämän kyllä yhtä hyvin kuin ennenkin.

Nouto: Lähtee vauhdilla kapulalle, saattaa vähän syöksyä kapulaan kun on niin innoissaan. Palauttaa nopeasti, saattaa tulla vähän vinoon eteen eikä kovin tiiviisti.

Kaukkarit: Hienot, nyt Misti ei ole oikeastaan haukahdellutkaan. Hyvin tekee pitkältäkin matkalta ja vaihtaa aikas nätisti. :)

Estehyppy: Otettiin eilen tätä ekaa kertaa ikinä ja Misti oppi liikkeen heti. Kävi istumaan käskystä ja hyppäsi hienosti takaisin ja tuli tiiviisti eteen. Eli tätäkään ei tarvinnut pahemmin opettaa. :D

Vähän vielä hiotaan liikkeitä, ennen kaikkea luoksaria ja noutoa, mutta muuten uskaltaudun lähtemään jo avoimeen. Mielenkiinnolla odotan, miten Misti suoriutuu näistä uusista liikkeistä kokeessa.

Sisällä ollaan opiskeltu tunnaria ja nyt Misti löytää oman "kapulan" muiden joukosta. Mulla ei ole oikeita kapuloita vielä vaan käytän tuollaisia puukeppejä/risuja. Aluksi tunnari ei oikein meinannut onnistua, kun Misti tottui siihen samaan omaan keppiin eikä sitten enää löytänyt oikeata, kun vaihdoin oman kepin uuteen. Lisäksi Misti meinasi maistella kaikkia keppejä ja se aina syöksyi siihen keppiriviin/rinkiin ja levitteli kepit siten ympäriinsä. Misti on just tuollainen syöksähtelijä, kun se on innoissaan. :D Yhtenä iltana kuitenkin piilottelin omaa keppiä sisälle taloon. Tai en piilotellut, vaan laitoin oman kepin jonkin maton päälle ja koska oli pimeää, niin keppiä ei maton päältä erottanut, joten Mistin piti haistella. Hienosti ja nopeasti se kyllä löysi oman kepin. :) Sitten kun tehtiin seuraavan kerran tunnaria, löysi Misti joka kerralla oman viiden-seitsemän kepin joukosta. Olin silloin hakenut ulkoa lisää keppejä ja vaihdoin omankin uuteen, joten Misti selvästi tajusi etsiä mun hajua ja tosiaan löysi aina oman. Olinpa yllättynyt ja aikas ylpeäkin taitavasta pikkuneidistä! Silloin se ei enää juuri maistellutkaan muita keppejä tai syöksynyt niihin, vaan keskittyi paremmin haistelemaan.
Toivottavasti tuo onnistuminen ei ollut pelkkää tuuria, vaan Misti loistaisi seuraavallakin kerralla. :D Olisi aika mahtavaa, jos tunnarin alkeet olisivat nyt hallussa, koska ajattelin sen olevan ehdottomasti vaikein opetettava tokoliike. Mistillä on nyt pohjat kunnossa kaikkiin voivoi-liikkeisiin (lukuunottamatta liikkeestä istumista, jota en ole vielä edes tässä vaiheessa opettanut). Joten mahdollisesti päästään ensi vuonna jo voittajaluokkaan, ainakin liikkeiden puolesta sen pitäisi olla täysin mahdollista. Kaikki liikkeet vaativat vielä treeniä ja vahvistamista, mutta oikein hyvältä näyttää myös voivoi. :) On tää toko vaan kovin mielenkiintoista!

 Muutama kuva mummukasta vielä. Paska laatu, kuten yleensä, mutta mummu onkin pääosassa!

Nyt on jo täystalvi...

...kun hetki sitten oli vielä kesä.

                                                                                                  c)N.R.

Möösä totteli toisen ykkösen

Eilen oli siis OKKn tokokoe Haukkukeitaan kuplahallissa, jossa oltiin huhtikuussa ensimmäisissä agilitykisoissamme. Koepaikka oli huomattavasti haastavampi kuin viime kokeessa: hallissa kaikui pahasti ja kuului monenlaista hurinaa ja silleen, ei mikään helpoin paikka todellakaan. Joka tapauksessa selvittiin kokeesta tälläkin kertaa kunnialla, ei tosin aivan yhtä hyvin kuin viimeksi. Tuomariksi oli vaihtunut Heli Kelhälä, joka oli mukava tuomari, mutta arvosteli mielestäni erittäin tiukasti.

Luoksepäästävyys 10: Misti meinasi koko ajan lysähtää makuulleen luoksepäästävyysrivissä, ja mulla piti sitä hihnasta kiskoa ja houkutella seisaalleen. Vaikka käskin odottaa, niin silti Misti painui makuulleen, on se laiska koira. :D Onneksi se istui kiltisti sivulla tuomarin tullessa luokse eikä Misti tälläkään kertaa noussut vastaan.

Paikalla makaaminen 9: Tuplakäsky maahanmenoon, mutta ilmeisesti tuomari ei sitä hoksannut. Hidas maahanmeno ja takaisin istumaannousu, mistä pistevähennys. Makoili kaksiminuuttisen pää maassa, todennäköisesti hieman paineistuneena tai sitten se vain yritti ottaa torkut...

Seuraaminen kytkettynä 7: Itse olen kyllä hieman eri mieltä tuosta arvosanasta, Misti seurasi enimmäkseen hyvin. Mulla oli aluksi hihna huonosti kädessä ja se saattoi haitata Mistiä. Yksi perusasento tehtiin viiveellä ja siinä välissä korjasin otettani hihnasta. Täyskäännöksessä Misti erkaantui minusta ja pälyili hetken aikaa hallin toiseen päähän. Loppumatka tehtiin hyvässä kontaktissa ja vireessä. Mutta omasta mielestäni Mistin seuruu oli parempaa kuin seiskan arvoista, koska se kuitenkin piti kontaktin melkein koko ajan ja seurasi innokkaasti. Turhan huono arvosana alokasluokan seuruuksi, mutta tällä kertaa näin. Tai sitten itse näen asiat pahasti vaaleanpunaisten lasien läpi. ;) Tuomari sanoi, että Mistin seuruupaikka on turhan edessä ja se välillä (ehkä kahdesti) hieman katseli ympärilleen.

Seuraaminen taluttimetta 8: Parempaa kuin hihnan kanssa. Kontakti taisi pitää koko ajan vai jäiköhän Misti jossain välissä pariksi sekunniksi jälkeen, en enää muista. Muuten hyvää ja innokasta seuraamista. Tästäkin saatiin yllättävän alhainen arvosana, oltaisiin ansaittu hivenen parempi. ;) Ehkä tämä tuomari sitten kiinnitti tekniikkaan niin paljon huomiota, että hyvä kontakti ja virekään ei riittänyt huippupisteisiin. Mä arvostan ennen kaikkea sitä tiivistä kontaktia ja iloista seuraamista enkä niinkään välitä esimerkiksi edistämisestä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0: Misti jäi seisomaan, joten nollillehan se meni. Yllättävää kyllä, että näin kävi, mutta tällaisia työtapaturmia voi kokeissa käydä, minkäs teet. Ehkä Misti ei kunnolla kuullut käskysanaa tai sitten sille sattui vaan joku aivopieru. Mallikas liikkeestä seisominen tosin! :D

Luoksetulo 9½: Hyvin tuli luokse ja eteen, mutta perusasento oli tuomarin mielestä vähän vino. Vauhti ei taaskaan päätä huimannut, mutta ilmeisesti se ei tätä tuomaria haitannut.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Onnistunut suoritus, eipä siihen muuta tarvitse sanoa!

Estehyppy 10: Nätisti hyppäsi yli, mutta seisomaan jäädessään näytti hetken siltä, että Misti liikahtaa johonkin suuntaan ja se katseli yleisöön päin. Seisoi kuitenkin paikoillaan, joten kympin suoritus sinänsä.

Kokonaisvaikutus 9: Tuomari sanoi jotakin siihen suuntaan, että Misti kiinnitti jonkin verran huomiota ympäristöön ja otti häiriötä, muuten kuulemma kivan näköistä tekemistä. Ja minä kuulemma ohjaan hyvin, oho! Hyvä, jos tokossa osaan ohjata hyvin, kun agilityssä sitä päivää saa tovin odotella. :D

Tulos ALO1, 160,5 pistettä ja sijoitus 4/8.

Ihan hyvä koe tämäkin, mutta ei huippuhyvä niin kuin viimeksi. Misti teki innokkaasti töitä, mutta keskittyminen ei tällä kertaa ollut sataprosenttista. Kyllähän se teki mitä käskettiin ja oli hommassa mukana, mutta välillä tosiaan hieman katseli ympärilleen. Intoa onneksi oli ja se onkin tärkeintä, mitään laamailua ei todellakaan esiintynyt vaan Misti oli selvästi tekemässä töitä. Joten hyvä koe, vaikka se ei pisteiden valossa siltä näytäkään. Toki liikkeestä maahanmenon nollaaminen vei paljon pisteitä ja jos se olisi onnistunut, oltaisiin saatu pisteitä abouttirallaa 180 eli hienot pojot taasen. Palkintopallille ei tosin oltaisi silloinkaan ylletty, kun kärkikolmikko sai pisteitä vissiin välillä 181-189. Toki se toinen KP-ruusuke olisi ollut ihan kiva. ;) No, ykköstulos anyway, ei pisteillä niin väliä! Ja mieluummin otan huonommat pisteet siten, että koira nollaa jonkin jäävän kuin että se olisi saanut vähän joka liikkeestä keskinkertaiset pisteet ja tehnyt siten nippa nappa ykkösen. Tässä kokeessa tehtiin neljä ykköstä, kaksi kakkosta, yksi kolmonen ja yksi nollatulos. Videon laitan tähän päivitykseen myöhemmin, jos saan sen ensin itselleni. Talkoilemassa ollut bortsuharrastaja Anniina kuvasi ystävällisesti meidän kokeen, kiitos Anniinalle siitä!

Muoks. Tässä video kokeesta. Anniina joutui kuvaamaan aika kaukaa, joten näkyvyys ja laatu eivät ole erityisen hyviä. Ihan tarpeeksi siitä kuitenkin näkee kokeen kulusta. :) Seuraaminen kytkettynä on erikseen, koska sen Anniina oli ehtinyt kuvata mun omalla puhelimella ennen muistin täyttymistä, mutta elokuvatyökalu ei antanut laittaa sitä muiden klippien perään yhdistäessäni klippejä yhdeksi videoksi, piru vie.





Misti otti taas koepaikalla rennosti (oikeastaan liiankin rennosti kuten luoksepäästävyysrivissä huomattiin) ja enimmäkseen makoili hallissa. Kun saavuttiin Ouluun, käytiin taas käveleksimässä ja sitten mentiin halliin katselemaan. Ennen omaa vuoroa leikitin Mistiä vetolelulla ja tein namilla jotain pikku pyöritystä. Hinkattiin muutaman kerran myös sivulta maahanmenoa, mutta kehässähän tämä ei taaskaan onnistunut, ääh! Mulla pelotti eniten paikkamakuu ja mahdolliset lisäkäskyt maahanmenoon. Taas tarvittiin tuplakäsky, joten tuolle ongelmalle on tehtävä jotakin! Misti ilmeisesti paineistuu paikkamakuurivissä, kun se joutuu menemään maahan vieraiden koirien vieressä. Tuota olisi vaan treenattava vieraiden koirien kanssa, että päästäisiin lisäkäskyistä eroon, tyhmiä virheitä.
Muuten oikein kiva päivä eilen ja nähtiin tuttujakin. :) Ihanaa oli myös se, kun alokasluokka oli päivän viimeinen ja lähdettiin ajelemaan Ouluun vasta puoli kymmenen aikoihin. Edellisessä kokeessa meidän vuoro oli puoli kymmeneltä jo ohi. :D Pitkämatkalaisille (onko tuo edes oikea sana?!... ja mä kun kirjoitin äidinkielestä eximian) ihan huippujuttu, jos voi lähteä myöhemmin aamulla ajamaan.

Nyt on siis kaksi ykköstulosta plakkarissa, joten yhtä uupuu koulutustunnuksesta. Mä en kauheasti koulareista välitä, mutta kai se vika ykkönen on vielä yritettävä saada. Eikä se mahdollisesti vaadi enää kuin yhden koekäynnin, jos sama meno jatkuu eikä tämän huonommaksi muutu. Eikä se kisakokemuskaan ole pahitteeksi, sitä on hyvä kerätä alokasluokasta. Seuraava koe (tai kokeet) on näillä näkymin kuukauden päästä, joten jos ei saada avoimen liikkeitä siinä ajassa pommin varmoiksi niin että haluttaa siirtyä jo seuraavaan luokkaan, tokoillaan vielä alokkaassa ja yritetään saada se TK1.

Aikamoista kikkailua tämä kisakalenterin suunnittelu, kun on kaksi kisattavaa lajia. Tekisi mieli kisata mahdollisimman paljon kummassakin lajissa, mutta joitakin kisoja/kokeita on pakko karsia pois, kun koko ajan ei kehtaa ajella satoja kilometrejä. Talven tullen meno (valitettavasti) rauhoittuu, kun koiraväki siirtyy talviteloille. Kevään tullen alkaa taas tokokokeita ja agilitykisoja olla enemmän tarjolla, sitä odotellessa. :) Sinä aikana me Mistin kanssa treenataan voittajaluokan liikkeet kondikseen ja kehitytään agilityssä ihan huimasti. ;) Tavoitteita on hyvä olla kummassakin lajissa, mutta ennen kaikkea haluan keskittyä agilityyn, kun en ymmärrä ja osaa sitä lajina niin hyvin kuin tokoa. Toko on jotenkin helpommin ymmärrettävää ja osaan opettaa Mistille monet liikkeet omin avuin, mutta agility on huomattavasti vaativampaa - tosin myös hauskempaa.

Eilisestä kokeesta sain muuten entistä enemmän motivaatiota treenata tokoa, siispä treenailtiin jo tänään Mistin kanssa avoimen liikkeitä. Aluksi tehtiin noutoa ja tavoitteena oli/on saada kapulaa vasten syöksyminen pois. Laitoinkin kapulan portaiden eteen, joten Misti ei voinut syöksyä kapulaan tassuillaan. Se otti kapulan suuhun ja palautti mulle, hyvä! Nyt jatketaan tuota, että laitetaan kapula seinän tai portaiden eteen, niin toivon mukaan syöksyminen jää pois. Tessa antoi tuon neuvon mulle ja toimii!
Luoksetulon stoppia tehtiin takapalkalla ja Misti pysähtyi oikein napakasti käsimerkistä. Hienosta stopista palautin Mistin takapalkalle (lelulle) ja välillä käskin sen stopin jälkeen jatkamaan matkaa mun luokse. Vauhtia saisi stopin jälkeen olla toki enemmän ja sitä yritän varmaan saada toisella palkalla, joka on mulla itselläni. Mutta takapalkalla nyt treenaillaan säpäkkää pysähdystä.
Kaukoissa joudun palaamaan askeleen taaksepäin. Misti jumittaa istumaan nousuissa eikä vaivaudu hilautumaan ylös. Siispä tehdään vaihtoja aluksi taas ihan läheltä naksun ja namin kera. Vähitellen kasvatan välimatkaa vaikkapa yhdellä askeleella, mutta pakko Mistiä on palkata edelleen paljon, muuten se ei koe kannattavaksi vaihtaa. Huippuisat pihatokoilut oli ja Misti oli sairaan innoissaan. :) Mäkin jopa innostuin pohtimaan tokon saloja ja pureutumaan kunnolla ongelmakohtiin!

Talvikausi korkattu

Tänään oli ensimmäiset agilitytreenit maneesissa ja täytyy sanoa, että ei se ollutkaan niin kamalaa kuin kuvittelin. Pohja oli juuri ennen meidän treenejä ajettu jollain koneella suht tasaiseksi, joten nyt ei ollut sellaista tarpomista kuin yleensä, vaan liikkuminen ja juokseminen oli yllättävän helppoa. Tehtiin ihan tällaista lyhyttä rataa:



10. puomi korvattiin keinulla ja keinulta käännyttiin pujottelulle, jonka jälkeen mentiin kolmosputkeen ja hypyille 7 ja 1. Mun mielestä tuo oli tosi hauska rata, vaikka meitä haastoi sokkoputket. Mä en osannut ohjata koiraa etenkään vitosputkelle niin että Misti monesti vain juoksi putkea ympäri, kun se ei tiennyt mihin mennä. :D Kolmosputken se löysi kyllä hienosti, mutta tällaisia meillä on treenattava! 6-7-8-kieputus onnistui mallikkaasti ja muutenkin rata sujui ihan hyvin. 1. ja 2. hypyt ohjasin oikealta puolelta aina putkeen saakka. Neloshypyn jälkeen yritin ensin viedä Mistin sylkkärillä putkeen, mutta myöhemmin kokeilin persjättää nelosen jälkeen ja ohjata Mistin oikealla kädellä putkeen. Paha sanoa, kumpi oli parempi tapa, kun kumpikaan ei oikein ottanut onnistuakseen. :D 6-7-8 ohjasin 1. hypyn puolelta, en tiedä mitä ohjauskuvioita ne olivat, mutta onnistuivat kuitenkin.

Mulla on vielä harjoiteltava rytmittämistä, koska joskus meinaan kiirehtiä liikaa ja joskus taas olen myöhässä. En vaan oikein älyä, että milloin mun pitää ehtiä koiran edelle ja milloin mennä sen kanssa yhtä matkaa. Misti tekee kyllä superhienosti töitä, se on niin kuuliainen mamman kultamussukka. :) Tänään pikkuneiti oli ihan liekeissä ja kävi niin kuuuuuuumana, että oikein poltti! ;) Oli sillä vauhtia ja intoa, tuollaisesta menosta minä tykkään! Mutta oli kyllä hyvät hallikauden avaustreenit ja oltiin ihmisten aikaan kotonakin toisin kuin viime talvikaudella.
Tänään menin heti aamukymmeneksi esteidensiirtotalkoisiin, joissa vierähtikin se neljä tuntia. Sitten käväisin kotona syömässä, kahvia juomassa ja koiran hakemassa ja mentiin treenaamaan. Tänään on tullut oltua ainakin ulkona, se on varma se!

Tiistaina käytiin Tessan ja Kaisan kanssa tokoilemassa. Treenattiin Mistin kanssa avoimen liikkeitä ja hyvin se osaa! Tehtiin seuruuta, kaukkareita ja noutoa liikkuroituna. Seuruussa yritin kiinnittää huomiota käsien asentoon, etten heiluttele niitä miten sattuu, kokeessa sellainen voidaan tulkita kaksoiskäskyksi. Mun kannattaisi vissiin kävellä melko hitaasti myös, koska silloin seuraaminen on teknisesti parempaa kuin jos vain harpon menemään. Kaukkarit Misti teki hienosti liikkurista huolimatta ja tällä kertaa se oli hiljaa. Mistillähän on se tapa, että se haukkuu, kun tehdään kaukoja. Se on jotenkin oppinut haukkumaan tuon liikkeen aikana. Mutta nyt se piti suunsa kiinni eikä jumittanut minkään vaihdon kohdalla. Mun vaan pitää oppia antamaan käsimerkki silleen nopeasti ja totuttaa Misti siihen, että vaikka mulla käsi laskee niin se ei välttämättä tarkoita maahanmenoa. Noudossa Misti kävi kuumana ja meinasi lähteä liikkurin käskystä kapulalle. Tessa kehotti mua vaatimaan katsekontaktin liikkurin sanoessa "käsky" ja se toimikin. Muuten tosi sähäkkä nouto ja palautus eikä Misti tainnut pahemmin syöksyäkään kapulaa vasten.

Kyllä kai nuo avoimenkin liikkeet olisivat aika lailla valmista koekamaa, mutta on niissä jonkin verran hienosäätöä. Siispä tokoillaan ensi sunnuntaina alokkaassa ja yritetään tehdä taas hyvän mielen koe sekä mielellään toinen ykköstulos. :) Pitää ensi viikolla käydä vielä vähän tokoilemassa, mutta muuten on turha jankata mitään, kun koira liikkeet osaa. Voidaan tuon kokeen jälkeen treenata taas avointa ja voittajaa. Tunnari pitäisi saada alulle, mutta pelkään pilaavani koko liikkeen. Askelsiirtymät pitäisi myös ottaa työn alle, niitä ollaan tehty kovin vähän. Muutenhan voittajaluokan liikkeet on oikein hyvällä mallilla. Voisi tosin olla korkea aika hankkia oikea metallikapula, että päästään sitä heittelemään ja tekemään pitoharjoituksia metallilla. :D Ei Mistiä vissiin pahemmin metalli ällötä ja ihan hyvinhän se tekee mm. metskuhyppynoutoa. Torstaina tehtiin voittajaluokan hyppynoutoa ja voi vitsit miten makeesti meni, vau! :)

Kympin suoritus ja kunniapalkinto

Eilen koitti jännityksellä ja kauhulla odotettu päivä, kun oli aika taas astella kehään - tokokoekehään. Koe pidettiin Oulussa, Serti-areenalla. Tuomarina toimi Veijo Kinnunen, joka osoittautui tiukaksi mutta reiluksi tuomariksi. Alokasluokkalaisia oli 7 ja meidän suoritusvuoro oli toisena. Mennään samantien itse liikkeisiin koottuine selityksineen.

Luoksepäästävyys 10: Ei mitään ongelmaa, nätisti istuskeli sivulla eikä välittänyt tuomarista. :)

Paikalla makaaminen 8: Maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn kuten myös takaisin istumaan nousuun. Hienosti ja hievahtamatta kuitenkin makoili koko kaksiminuuttisen, joten oikein onnistunut suoritus. :)

Seuraaminen kytkettynä 8,5: Hurjan hyvävireistä ja innokasta seuraamista, ei mitään hajua mistä pistemenetykset. Olisiko perusasennot olleet tuomarin makuun huonohkoja, niistä ainakin jossain välissä huomautti. Misti myös muutaman kerran aivasteli seuruun aikana kuten se monesti seuratessa tekee. :D

Seuraaminen taluttimetta 9,5: Hihnaseuruuta parempi eikä Mistiä nyt aivastuttanutkaan. ;) Taas seurattiin niin tohkeissaan ja keskittyneesti, rakas Möösä <3

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Valmisteleva osuus jättebra ja käskyn kuultuaan meni hienosti maahan. Ei mitään hajua mistä piste lähti.

Luoksetulo 9,5: Misti jäi kuuliaisesti odottamaan ja tänne-sanan kuultuaan tuli mukavan vauhdikkaasti luokse, istui tiiviisti ja kauniisti eteen ja siirtyi hienosti sivulle. :) Puolikas lähti kuulemma siitä, että olisi saanut tulla vielä vauhdikkaammin luokse. Muuten ei mitään moitittavaa! Misti on niin fiksu, ettei se lähde rakettina juoksemaan, kun kuitenkin kohta pitää pysähtyä. ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Kympin suoritus ilman muuta! Taas seurattiin niin hyvällä vireellä ja Misti jäi täpäkästi seisomaan käskyn kuultuaan (paremmin meni kuin treenatessa).

Estehyppy 10: Sulavasti hyppäsi esteen yli, jäi heti paikoilleen ja teki muutenkin täydellisen suorituksen. :)

Kokonaisvaikutus 10: Tuomari sanoi, että eihän siinä muuta kuin kympin olisi voinut antaakaan. ;) En muista totesiko hän mitään muuta, kovin oli harvasanainen tuomari tai sitten en vain kuullut mitään, kun olin niin fiiliksissä Mistin tekemisestä. :D

Tulos ALO1, 185,5 pistettä, KP ja sijoitus 2/7.

                                                              (c) Noora Ronkainen

Eilinen oli oikeasti yksi mun maailman onnellisimmista päivistä! En vieläkään usko, että koe meni noin hyvin, mitä ihmettä! Misti oli niiiiiiin hienomahtavasuperparas, maailman mainioin ja taitavin koira <3 Se teki hommia mahdottoman hyvällä asenteella, sillä oli huippuhyvä vire alusta loppuun ja se näytti niin onnelliselta siinä tokoillessaan. Se katseli mua ja heilutti häntää, halusi selvästi tehdä töitä mamman kanssa ja näyttää parhaan osaamisensa. :) Siinä se toden totta onnistui! Misti toimi paremmin kuin treenatessa, todella siis skarppasi kokeessa ja tokoili epäilemättä parhaiten ikinä. Sillä oli varmaan jonkinlaista näyttämisen halua tai sitten sillä yksinkertaisesti vain oli niin kivaa. Tai varmaan molempia. Heti ensimmäisen seuraamisosion jälkeen mä olin niin iloinen ja vaan hymyilin Mistille koko ajan - ja Misti hymyili mulle. :) En muistanut enää jännittääkään, nautin vaan koetilanteesta ja toimivasta koirasta, oli niin mukavaa! Me siis onnistuttiin sekä liikkeiden että vireen osalta, voiko parempaa toivoa! Tekeminen oli teknisesti hyvää (vaikka ainahan jotain viilattavaa löytyy, kun on kyse tokosta) mutta vireen puolesta loistavaa! Mistiä ei haitannut, vaikkei palkkaa tullut eikä sen vire laskenut kertaakaan. Se selvästi vaan nautti tekemisestä ja työnteosta kuten kunnon työ- ja harrastuskoiran kuuluukin. :) Se ei häiriintynyt tai paineistunut yleisöstä, koepaikasta, liikkurista tai mistään muustakaan. Mitään muuta ei ollut Mistille sillä hetkellä olemassa kuin hän, minä ja toko. Välissä se saattoi vilkaista ympärilleen (mm. liikkestä seisomisessa, kun se oli paikoillaan ja minä olin palaamassa sen luokse), mutta ei sitä silti yleisö paljon kiinnostanut. Se keskittyi olennaiseen ja oli niin pirun innoissaan, seuraamisessakin se näytti lähtevän lentoon. :D

Mä en edes tehnyt ennen meidän suoritusta mitään kovin ihmeellistä. Leikittiin vähän vetoleikkiä (= kiskottiin hihnaa), jonka jälkeen mentiin kehään. Se ilmeisesti riitti vireen nostatukseksi tai sitten Mistin vire nousi ihan itsekseen koko koetilanteesta. Saattoihan se luulla, että meitä odotti taas agilitykisat, mutta ilmeisesti pettymys ei ollut kovinkaan suuri, kun piti sitten tokoilla niin antaumuksella. ;)
Ylipäätään taidettiin toimia aika hyvin koepäivän aamuksi... Mentiin koepaikalle kahdeksan maissa, kun koe alkoi yhdeksältä. Käytiin heti ensi töiksemme 20 minuutin aamulenkki, jonka jälkeen käytiin ilmoittautumassa ja katsastamassa koepaikka. Harjoiteltiin hallissa myös sivulta maahanmenoa paikkamakuuta ajatellen ja Misti meinasi haukahdella siinä. Tehtiin muutama toisto tuota myös luoksepäästävyysrivissä, mutta harmillisesti itse paikkamakuussa tarvittiin tuplakäskyt. Oli itse asiassa melko lähellä nollaantua koko paikkamakuu, jos olisi pitänyt kolmatta kertaa käskyttää, viuh! Silloin olisi napsahtanut kakkostulos, tosin hyvä sellainen. Sitten Misti oli autossa ennen kuin oli paikkamakuu. Meidän suoritusvuoro oli jo toisena, kun yksi koirakko oli pois, joten ei tarvinnut odotella ja hermoilla kovin kauan. Nuo olivat varmasti ihan hyviä tapoja toimia ennen koetta, joten samoin toimin varmaan jatketaan!

However, hyvä aloitus tokon uudelle aikakaudelle, koska nyt saatiin uutta motivaatiota jatkaa tätäkin lajia. Itse asiassa niinkin paljon, että meillä on seuraava koe tasan kahden viikon päästä. Ilmoittauduin vielä alokkaaseen, koska voi olla hyvä idea saada lisää kisakokemusta ja varmuutta, kun ei ole vielä liian vaikeata. Toki Misti osaa avoimen luokan liikkeet hyvin, mutta vähän on vielä viilattavaa. Katsotaan miten seuraava koe menee ennen kuin tiedän haetaanko koulari vai siirrytäänkö avoimeen.

Olen siis ihan tajuttoman onnellinen ja ylpeä sekä Mististä että itsestäni. Olen kuitenkin itse kouluttanut Mistin, joka on ensimmäinen harrastuskoirani, joten on vaikea kuvitella, että meillä meni noin upeasti. Ensimmäiseen kokeeseen verrattuna Misti oli aivan kuin eri koira! Arvostin tätä tokotulosta enemmän kuin meidän ensimmäistä nollaa agilityssä ja tämä onkin meidän uran kohokohta. Ei sillä, että toko olisi välttämättä agilityä vaativampi laji, ei se mielestäni ole, mutta kun meidän ykköslaji on agility ja ollaan tokossa kärsitty välillä vireongelmista. Ja kun ottaa huomioon sen kuinka vähällä toko on viime aikoina ollut ja ollaan treenattu vaan yksiksemme. Torstaina tosin käytiin Tessan kanssa tekemässä kenraalit, jotka meni myös hyvin. Kylläpä oli mahtavaa katsella meidän suoritusta videolta, hienolta se näytti. :) Sydäntä lämmitti myös se, kun meidän suoritukselle taputettiin ja pari kisaajaa kävi sanomassa, että meillä meni tosi hienosti. Niin meillä meni <3 Sijoituttiin siis toiseksi ja saatiin 10 euron Mustin ja Mirrin lahjakortti sekä tietenkin kunniapalkintoruusuke. Tuomari oli kuulemma sanonut, että varmaan ikinä ennen ei ole ollut alokasluokassa näin kovaa tasoa mitä eilisessä kokeessa oli. Kova tosiaan oli taso ja hyviä suorituksia nähtiin. Taisi tulla pari kakkostulosta ja loput olivat sitten ykkösiä. Linja oli tiukka ja kaikki pisteet olivat ansaittuja, mikä tuntuu erityisen hyvältä. Mitään säälipisteitä ei todellakaan herunut, vaan tuomari arvosteli varsin tiukasti. Rokotti pienemmistäkin kauneusvirheistä. Siksikin tuntuu huikealta, että saatiin tiukalta tuomarilta noin korkeat pisteet. :) Voisin mennä ilman muuta samalle tuomarille uudestaan!

Sitten vielä video kokeesta:

Ei muuten oltu tänään Kajaanissa agilitykisoissa, vaikka sinne oltiin ilmoittauduttu. Ensinnäkin siksi, että kukaan muu meidän seurasta ei lopulta päässytkään sinne, vaikka tosi moni oli ilmoittautunut. Oli silmätulehdusta, jalkakipua, juoksuja... Mulla ei huvittanut lähteä yksin ja maksaa kalliita bensoja yksinään. Eikä me oltaisi kyllä jaksettukaan, oltiin molemmat eilen ihan naatteja! Herättiin lauantaina neljältä ja sama homma olisi ollut sunnuntaina, turhan rankkaa siis. Pitää ajatella sekä omaa että koiran henkistä ja fyysistä hyvinvointia. ;) Kyllä noita agilitykisoja taas tulee! 

Tokoa ja agia

Laitanpa alkuun vähän videota meidän parin viikon takaisista hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin perussarjaa ("maksikoiran esteväli 6 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (ristikkäiset rimat 25 cm kannakkeesta")) ja kasvavaa sarjaa ("maksikoiran estevälit 6 - 7 - 8 - 9 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (viistot rimat 25 cm kannakkeesta). Speedbump 4 kengänmittaa.")

Perussarja.


Kasvava sarja.


Huhheijakkaa, melkein kahden vuoden tauon jälkeen ollaan ensi lauantaina menossa tokokokeeseen Ouluun. Siis jo tasan viikon päästä! Voi herranen aika, kuinka paljon ihmistä voi hermostuttaa, ahdistaa ja jännittää. Rennot eivät fiilikset todellakaan ole toisin kuin agilitykisojen suhteen, joita en juurikaan jännitä. No, kokeeseen ilmoittauduttiin ja sinne sitten myös mennään, niih. En tosissani edes uskonut, että mahduttaisiin mukaan, kun niin myöhässä laitoin ilmoa menemään, mutta lukuisten peruutusten takia meille paikka aukesi. Joten tositoimiin joudutaan sittenkin, uups.

Miltäs meidän tokoilut nyt sitten näyttää:
Misti tekee yleisesti ottaen todella innokkaasti ja hyvällä vireellä, vaikkei palkkaakaan juuri satelisi. Keskiviikkona käytiin koulun kentällä vetämässä aika lailla kokeenomaiset treenit. Tehtiin kaikki liikkeet putkeen eikä palkkaa tippunut. Pidin myös liikkeiden välissä pienen tauon, jonka voisi olettaa kuluvan tuomarin arvioon liikkeestä. Misti teki aivan älyttömän hienosti töitä! Sillä oli erinomainen vire koko ajan ja se teki liikkeet sekä innolla että teknisesti oikein. Vire ei laskenut taukojen aikana eikä sitä tuntunut palkattomuuskaan haittaavan. "Kokeen" jälkeen palkkasin Mistin ruhtinaallisesti kunnon vetoleikillä sekä ruualla, sen pikkuneiti kyllä ansaitsi. :)
Eilen käytiin kanssa treenaamassa ja nyt vuorostaan palkkailin paljon ja halusin ylläpitää hyvää virettä. Misti teki taas huippuhienosti ja oli innoissaan, mainio neiti! Nyt en tehnyt liikkeitä missään oikeassa järjestyksessä, vaan miten sattuu ja tehtiin avoimen liikkeitä myös. Helmi oli molemmilla kerroilla mukana ja se varmasti sai Mistin yrittämään vielä kovemmin. Se on nimittäin kamalan mustasukkaista sorttia ja haluaa aina olla Helmiä parempi sekä tietenkin mamman suosikkikoira. ;) Haluttaisi melkeinpä ottaa mummukka mukaan koepaikalle ja touhuilla sen kanssa ennen Mistin suoritusta. Möösä saattaisi tehdä samanlaisella vireellä ja innolla töitä kuin täälläkin.
Haluaisin saada myös kunnolla ääntä koepaikalle. Siis ihan oikeasti mekkalaa kuten kovaäänistä puhetta, koirien haukuntaa, kuulutuksia yms. Sellaisessa melussa Misti keskittyy hienosti myös tokoon, mutta hiljaisuudesta ja tuijottavasta yleisöstä se paineistuu. Tai paineistui ainakin viime kokeessa. Toko on valitettavan hiljainen laji kun taas agilitykisoissa on tunnelmaa, elämää.

Tokoilut siis näyttävät tällä hetkellä oikein hyvältä, mutta kokeessa kaikki on mahdollista. Voi olla, että Misti ei pysty keskittymään olennaiseen tai se paineistuu koepaikasta/yleisöstä/jännittyneestä ilmapiiristä/minusta. Voi olla, että sen vire laskee eikä se tee samanlaisella innolla ja intensiivisyydellä töitä kuin mitä se tekee treenatessa. Koetilanne on kuitenkin aina sen verran erilainen ja jännittävä. Eikä asiaa auta yhtään se, että mua varmaan jännittää ihan hirveästi, minkä Misti tietenkin sitten huomaa. Se voi luoda sille lisää painetta ja epävarmuutta. Mun täytyy koota itseni ja mennä kokeeseen iloisella, rennolla asenteella. Täytyy ajatella, että mennään pitämään hauskaa tai tekemään jännästä koetilanteesta hauska. Pitää innostaa ja nostattaa koiraa ja saada sille hyvä moodi päälle. Koska parhaimmillaan Misti tekee todella hyvällä moodilla töitä ja on hyvinkin kiihkeä. Nyt en missään nimessä saa mennä koepaikalle liian aikaisin! Mennään silleen, että käydään kävelemässä ja ilmoittautumassa, sitten kävellään vähän lisää, leikitään, tehdään namin kanssa jotain kivaa ja sitten kehään. Misti voi olla myös autossa, mutta koepaikalla (hallissa) ei mielellään. Paikkamakuu on tietysti ensin, mutta sinne on turha mennä kovin korkeassa vireessä. Virittelyt on tehtävä hieman ennen omaa suoritusta, ettei vire ehdi pahasti laskea etenkään alun pitkissä seuraamisissa. Muistankohan muuten enää tokokoekäytäntöjäkään, on tainnut osittain painua unholaan. Tai muistankohan kuunnella liikkuria ja toimia tämän ohjeiden mukaan. Hehee.

Ykköstulos on ilman muuta toiveena niin kuin aina, mutta enemmän lähden tavoittelemaan sitä tekemisen iloa ja hyvää asennetta. En välitä tuloksesta, jos Misti on tehnyt hienosti töitä. Mitä sitten jos se nollaa jäävät ja varastaa hypyssä esteelle, jos ne voidaan laittaa yli-innokkuuden piikkiin. Välillä Misti nimittäin on sen verran innokas, että tekniikka kärsii eikä se sataprosenttisesti keskity - mutta se antaa sataprosenttisesti kaiken itsestään ja omasta ihanasta persoonastaan, mikä on tärkeintä. Leijuisin varmasti seuraavan kuukauden, jos Misti olisi tuollainen iloinen intoilija kokeessakin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu.
Koska me ollaan oltu melko laiskoja tokoilijoita viime aikoina eikä olla käyty missään yhteistreeneissä vaan treenattu omiksemme, niin kaikki on mahdollista ja koetilanne voi olla hyvinkin haasteellinen. Mä en ole edelleenkään vaivautunut panostamaan tokoon tarpeeksi, koska agility on meidän ykköslaji, joten jossain määrin mennään kokeeseen huonosti valmistautuneina. Omatoimitreenit tuskin kunnolla riittävät, jos kokeenomaista tilannetta ei olla varsinaisesti harjoiteltu. Mutta se on mun moka, kun olen niin laiska tekemään enemmän tokon suhteen. En siis ihmettele, jos tämäkään koe ei onnistu tai ole edeltäjäänsä parempi, mutta silloin syy on täysin minun ja oman laiskuuteni. Mutta totta kai haluaisin onnistua, voi kuinka toivonkaan, että me tällä kertaa Mistin kanssa onnistuttaisiin tekemään hyvä koe. Haaveita, haaveita.

Olen utelias näkemään, että miten Misti toimii kokeessa nyt, sen ollessa melkein 3-vuotias. Kuinka paljon se on kehittynyt henkisesti ja aikuistunut. Toivon, että kertyneillä kokemuksilla ja esimerkiksi agilitykisareissuilla on ollut positiivinen vaikutus. Haluan myös nähdä onko erilaisilla lähtökohdilla vaikutusta tulevaan kokeeseen. Tällä tarkoitan sitä, että ollaan jätetty toko vähemmälle eikä tahkottu sitä niin kuin joskus aikoinaan. Olen tehnyt lyhyempiä treenejä ja muutenkin harjoitellut hieman eri tavalla. Ehkä näillä asioilla olisi ollut positiivinen vaikutus Mistin tekemiseen niin että tuleva kokeemme ei olisi samanlainen katastrofi kuin ensimmäinen. Koska tokouramme lähti käyntiin karmealla tavalla enkä ole vieläkään täysin toipunut debyytistämme. Ehkä siksikin lähdemme kokeilemaan uudelleen vasta nyt. Toisaalta, tämähän on vain tokoa eikä mitään sen kummempaa, ei elämää suurempaa. Kun vielä iskostaisin tuon kaaliini...

Jäädään siis jännityksellä ja kauhulla odottamaan mitä tuleman pitää! Jos jollain on antaa hyviä vinkkejä miten menetellä ennen koetta ja toimia koepäivän aamuna, niin neuvoja otetaan mielellään vastaan! Alokasluokka on muuten yhdeksän aikaan aamulla, hmmm, me ei olla varmaan ikinä Mistin kanssa tokoiltu siihen kellonaikaan. Treenit painottuu iltapäivään/iltaan, mutta nyt joudutaan tokokokeeseen aamulla, voi taivas.

Sitten agilitystä lyhyesti. Ollaan harjoiteltu kotosalla jaakotusta ja saksalaista ja mehän osataan! Ajattelin alkaa kotona treenailla erilaisia ohjauskuvioita, jotta osaisin enemmänkin kuin sen valssin ja persjätön... Torstain treeneissä tehtiin kakkosluokan rataa, joka tehtiin Mistin kanssa joka kerralla nollaratana. Tehtiin rataa myös toisin päin ja nolla paukahti siinäkin! Mehän osataan myös kakkosten ratoja, jee. :) Tällä kertaa yritin keskittyä ohjaamaan kunnolla, ja olin kuulemma ohjannut ja liikkunut huomattavasti paremmin. Eli heti, jos keskityn kunnolla ohjaamaan, tulee nollia? ;) Mutta hyvin sujui, Misti vain jäi musta jälkeen, joten sitä vauhtia pitäisi saada. Kai sitä tulee varmuuden myötä ja silloin, kun annan koiralle selkeät ohjeet. Yritin ohjata myös äänettä ja eipä se koiraa hetkauttanut, hyvin meni silti. Nyt yritän jatkaa äänetöntä ohjausta ja sitä hyvää ohjausta myös eli keskityn kunnolla ja liikun hyvin.

Tässäpä vielä videota torstain treeneistä:
Seuraavat agilitykisat meillä on ensi viikon sunnuntaina Kajaanissa, joten rankka viikonloppu tiedossa. Lauantaina tokokoe ja sunnuntaina agilitykisat, huhhuh! Ehkä me selvitään, tuloksista en mene takuuseen!