maanantai 25. marraskuuta 2013

"Mä tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä!"

"En edes lahjattoman emännän", näin laulaa Misti. Kotimatkalla autossa soi Cheekin Jippikayjei, joka sopi eilispäivään mitä mainioimmin.
Käytiin siis Oulussa agilitykisoissa juoksemassa kolme starttia, joista kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Mulla oli varsin hyvä fiilis kisojen suhteen ja tiesin, että tällä kertaa vain taivas on rajana ja voidaan saavuttaa vaikka mitä. Ollaan nimittäin viimeiset kuukaudet treenattu agilityä hullun lailla ja käyty treeneissä kahdesti viikossa. Mä olen oivaltanut niin paljon uusia asioita ja oppinut viimein paremmin ohjaamaan, siis oikeasti paljon paremmin. Se sitten näkyi eilisissä kisoissa, mitkä meni meidän osalta aika huikeasti. 

Tuomarina toimi Esa Muotka, meille uusi tuttavuus. Ekana D-agirata, aikas simppelin oloinen perusrata. Mulla oli selvät sävelet mitä teen eikä se sitten niin haitannutkaan, vaikka oltiin jo maksien toinen suorittava koirakko ja maksit olivat muutenkin eilen ennen minejä ja medejä. Rata meni meillä muuten aivan täydellisesti, mutta kakkosrima tippui > 5 vp. Eniten pelkäsinkin juuri rimantiputuksia ja heti alkuun yksi sitten tippuikin. Mitä videolta jälkeenpäin nopeasti vilkaisin niin mulla näytti käsi hieman laskevan, kun Misti ponnisti, joten rima tippui mitä luultavimmin sen takia. Eli oma mokani, josta otin oppia kahdelle seuraavalle radalle. Vitonen riitti kuitenkin D-radan kolmossijaan, kun nollia tuli vain kaksi. Mistin aika oli 38,79 (ihanneaika 48).


E-agiradalla ei mitään ihmeellistä siinäkään. Vallan mainiosti pärjäsi valsseilla ja perus ohjaamisella. Tämä meni sitten huomattavasti paremmin ja tajusin pitää sen ohjauskäden tyyliin koko ajan ylhäällä, ettei rimoja tipu enää yhtäkään. Ei tippunut, eikä tullut mitään muitakaan virheitä > 0 vp, LUVA. :) Nollalla voitettiin ja olisiko tullut yksi nolla meidän lisäksi. Mistin aika oli 39,94 (ihanneaika 49).


Viimeisenä oli vuorossa F-hyppyrata, jolle olin ilmoittautunut lähinnä harjoituksen vuoksi, kun meillä se yksi sallittu nousunolla hyppäriltä jo on. F-rata vaikutti aavistuksen haastavammalta, mutta kyllä sekin melko simppeli ja suoraviivainen oli niin kuin kaksi aiempaakin rataa. Sama hieno meno jatkui taas - tuloksena 0 vp ja voitto taasen. :) Aika 32, 61 (ia 43). Tässä hyppärin viimeisellä putkella sai muuten itse päättää kumpaan päähän koiran vie, ei ole sellaista aiemmin sattunut meidän kohdalle. Vein oikeaan päähän, koska se tuntui meille helpommalta ja viimeinen hyppyeste oli siten huomattavasti kauempana oikeasta putken suusta ja koiralla oli enemmän tilaa ponnistaa.


Sitten asteltiin palkintopallille kokonaista kolme kertaa, huhheijakkaa. D-radan palkintojen jaossa tuomari sanoi vaan että "onnea", agiradan voiton jälkeen että "hyvä päivä" ja hyppyradan voiton jälkeen että "taas!". :D Mä sanoin, että joo, ihan uskomatonta. Tuomari siihen, että miten niin; jos on hyvä niin ansaitsee voitot. Joo-on, en nyt tiedä siitä hyvästä, mutta hyvän päivän voin kyllä allekirjoittaa. Vitsit mua jo hävetti mennä kolmatta kertaa sinne palkintopallille pojottamaan ja vieläpä peräkkäin, kun maksien kaikkien ratojen palkinnot jaettiin yhdellä kertaa. :D Saatiin taas kolme ruusuketta (mä oikeasti hukun jo noihin) ja sitten valitsin kaksi ilmaista starttilahjakorttia ja otinpa tuplanollavoiton kunniaksi oikein pokaalin. Heh, turha kapistus mutta hieno kyllä. :) 

Olipa muuten hyvä idea osallistua kuitenkin tuolle hyppärille: voitettiin ja saatiin ilmainen startti, joten tavallaan voisi ajatella, että ei maksettu mitään tuosta hyppärin nollavoitosta. Vaikka se sinänsä "turha" nolla olikin, niin voitto ei ollut ollenkaan turha ja saatiinpa taas sitä treeniä, kun mentiin hyppärikin kaiken kukkuraksi. Jos jotain valitettavaa on (niin kuin mulla aina on) niin tuplanolla tuli vääriltä radoilta. ;) Kun oltaisiin tehty agiradoilta nollat, niin kisattaisiin tästä lähtien kakkosluokassa. Pirullinen rima. 

Mutta voi että olen tyytyväinen, tuollaista päivää ei usein koe! Tuplanolla voittoineen reilun parinkymmenen koirakon luokassa. Eikä ne voitot ja sijoitukset, vaan hyvät ja sujuvat radat ja meikäläisen parantunut ohjaus. Eilen musta tuntui jo rataantutustumisissa, että ei vitsi, mähän ohjaan ihan eri tavalla, tuntuu ihan erilaiselta oma liikkuminen ja kaikki. :D Se oli ilmeisesti Mistillekin sen verran selkeää, että tulos oli mikä oli. 
Lähden hyvillä mielin ja vahvalla itseluottamuksella seuraavaan koitokseen, joka on kahden viikon päästä. Nyt ollaan totisesti sertijahdissa ja tarkoituksena on nousta seuraavissa kisoissa kakkosiin ja startatakin jo siellä. Hui mikä tavoite, mutta eilisen jälkeen kaikki tuntuu mahdolliselta, kun vaan oma ohjaus toimii. Nimittäin Möösä rules


Videomatskuakin on olemassa kaikilta radoilta, mutta meidän radat on yhtä lukuunottamatta treenikaverin kamerassa. Oma kamera petti taas kriittisellä hetkellä (lue: nollarataa juostessa), mutta oikeasti tuo oli oma vikani, kun en muistanut tyhjentää muistia. Laittelen videot tänne blogiin myöhemmin, kunhan saan ne ensin itselleni. MUOKS. Videot laitettu!

6 kommenttia:

  1. Toooosi iloinen puolestasi! En itse agiliitele,en edes osaa, mutta on mukavaa lukea, että olet saanut yhteistyön pelaamaan ja nautitte menosta!
    Hyvä te!

    VastaaPoista
  2. Onnea hirveesti, hieno suoritus! Mulla jäi harmittamaan hirveästi kun en saanut meitä ilmottua kisoihin. Mut tosta on hyvä jatkaa! :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Jani, vielä ehdit ilmoittautua KASn kisoihin, jotka on 7.12 ja sanoisinpa, että oikein huippuolosuhteissa :D

    VastaaPoista
  4. Hienoa Misti ja Emmi! Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  5. Höh, mun kommentti jäi tallentumatta..
    Onnea siis huikeesti, hieno veto! :)

    VastaaPoista