Kolmoslajia koeajamassa

Meillä ollaan viime päivinä harjoiteltu rally-tokoa. Kyllä, rally-tokoa. Lajihan virallistui toukokuun alussa, ja kiinnostuin tutustumaan hommaan hieman tarkemmin. Olen jo joskus aiemmin vilkuillut siihen kuuluvia liikkeitä ja nyt perehdyin alokasluokkaan paremmin. Huomasin, että hei, tässähän on vaikka mitä kivoja juttuja! Ei mitään kovin vaikeaa, vaan vankalla tokopohjalla hyvinkin helppoja liikkeitä ja temppuja toteutettavaksi. Niinpä sitten sen enempiä miettimättä nappasin naksuttimen ja nameja kouraan ja aloin treenata liikkeitä Mistin kanssa. Yllätyin, miten nopeasti Misti tajusi jutun juonen ja suoriutui liikkeistä. Toki rallyllä on paljon yhteistä tokon kanssa: on seuraamista, käännöksiä, eteen istumista, sivulletuloa, peruuttamista, sivuaskelia... Vähän sellaista tottelevaisuuden ja temppuilun sekametelisoppaa. Misti oli aivan intona tekemässä, sillä se tykkää temppuilusta ja vähemmän vakavasta puuhastelusta.

Ollaan rally-tokoiltu nyt pari päivää ja hurjaa kyllä näyttää siltä, että Möösis osaisi jo kaikki alokasluokan liikkeet! :O Koska laji vaikuttaa sen verran mukavalta ja liikkeet ovat Mistillä hyvin hallussa, saatan jopa uskaltautua oikeisiin rally-tokokisoihin jossain välissä. Ensin täytyy vaan opetella tekemään hihnan kanssa taas hommia, sillä alokasluokka mennään kytkettynä, ja itselläni pitää oppia muistamaan kyltit ja niiden merkitykset. Sitten tietysti pitäisi pystyä tekemään oikeita rataharjoituksia ja kisanomaisia suorituksia. Huhhei, tässäkö kolmoslaji?!
Ajattelin, että mikäli Misti joskus tokossa valioituu voidaan sen jälkeen agilityn rinnalle ottaa rally-toko, ellen innostu mitään pk-lajia aktiivisemmin harrastamaan. Hauskalta lajilta kuitenkin kuulostaa, joten eiköhän me ainakin jossain muodossa tätä jatketa!

Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin halusin kokeilla rally-tokoa myös Helmin kanssa. Helmihän osaa myös tokoa ja temppuja jonkin verran, joten ihan alkeista senkään kanssa ei lähdetty. Tosin Helmillä ei ole läheskään niin vankkaa ja vahvaa osaamista kuin Mistillä, mutta sekin sentään osaa istua, mennä maahan ja tulla jotenkuten sivulle. Viime päivinä olen siis treenaillut rallyä mummokoirankin kanssa ja kehitystä on tapahtunut! Helmi osaa tulla kohtuullisen hyvin eteen istumaan ja siirtymään siitä sivulle sekä oikean että vasemman kautta. Lisäksi Helmi on edistynyt seuraamisessa, jota olen sen kanssa aina silloin tällöin treenaillut. Itse asiassa sen seuruu näyttää jo tosi kivalta: se pysyy suunnilleen oikealla paikalla, handlaa käännökset ihan kiitettävästi ja katse on joko eteen, maahan tai ylös nameihin. Helmi ei siis osaa pitää katsekontaktia, mutta minua se ei haittaa - pääasia, että paikka on oikea ja että se katsoisi edes suurimman osan ajasta ylöspäin. Perusasento on mummolle tosi hankala: se ei osaa käyttää takapäätään eikä hahmottaa oikeaa paikkaa. Vieläkin se varsin usein istuu väärään kohtaan, mutta suoriutuu ihan hyvin käännöksistä ja paikallaan pyörimisistä, pitkälti namiavusteisesti tosin. Mutta Helmi menee hyvin istumaan ja maahan ja odottaa paikallaan, kun kierrän sen ympäri.

Eli ei Helmikään mikään toivoton tapaus ole, vaan kyllä sekin oppii kovaa kyytiä rally-tokon saloja. Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja?! Uskon, että saan alokasluokan liikkeet myös sen kanssa valmiiksi, mutta kisauran urkenemisesta lajin parissa en osaa vielä mitään sanoa. Vaikka Helmi oppisi liikkeet erinomaisesti, on sen kanssa haasteena koetilanne ja ennen kaikkea palkkaamattomuus. Helmi tekee hommia tasan ja ainoastaan ruuan takia, vaikka se tykkääkin tekemisestä ja omaa jopa hivenen miellyttämishalua. Lisäksi Helmi on jo 11-vuotias, joten kannattanekko tuon ikäisen koiran kanssa enää mitään kisauraa suunnitella, ehkä ei. Olisi silti mielettömän hienoa kisata Helminkin kanssa rally-tokossa - se olisi varmasti ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen rally-tokossa kisaava karjanlankarhukoira.
Mutta alokasluokka olisi kisojen suhteen vielä ihan mahdollinen, sillä siinä koira on koko ajan kytkettynä eikä siihen (tietääkseni) kuulu paikkamakuuta tms. Eli ei olisi vaaraa, että mummokoira lähtisi lipettiin tai söisi jonkun. Hmm, pitää katsoa mitä tästä tulee.
On silti kivaa puuhastella Hempankin kanssa, vaikkei sen älykkyys ja oppimiskyky vedäkään vertoja tuolle paimentimelle. Helmin kanssa tehdessä täytyy olla aina huumoria ja kärsivällisyyttä matkassa. Mummukka on siitä hauska, että se ei ota mitään kovin vakavasti vaan sillä on aina pilkettä silmäkulmassa. Mistihän on kauhea tosikko eikä se tiedä huumorista mitään! :D

Agilitystä sen verran, että maanantain treeneissä tehtiin hyppytekniikkaa ja ratatreeninä erottelua. Tuosta ensimmäisestä ei ole sen kummempaa sanottavaa, kun en siitä mitään osaa sanoa, mutta erottelutreeni meni hyvin. Radalla oli A-putki-erottelua, keinu-pussi-erottelua ja puomi-putki-erottelua. Mistihän handlasi kaikki aivan loistavasti, ei mennyt harhaan ja minä sain sen oikealle esteelle. Kiva tietää, että meillä ei näyttäisi olevan noissa ongelmia, sillä kolmosluokassa ansaesteitä ja erotteluja takuuulla on.