Kesän ekat epikset

Tiistaina pyörähdettiin seuran agilityepiksissä, jotka olivatkin kesän ensimmäiset. Ilmoitin Mistin tällä kertaa ainoastaan kisaavien radalle, koska möllirata näytti turhan helpolta eikä sille osallistuminen olisi "hyödyttänyt" mitään.
Kisaavien rata oli treenikaverin tekemä ja tuomaroima hyppäri, kuulemma ykkös-kakkosluokan tasoinen. Sinänsä aika helppo ja suoraviivainen rata, jossa ei mitään kovin ihmeellistä ollut. Tehtiinkin Mistin kanssa puhdas nolla ja aikaa meni vain 30 sekuntia. Saatiin vielä 2 sekuntia "sakkoa", koska kisataan kakkosluokassa ja toisen koirakon nollasta huolimatta napsahti voitto.
Rata oli 19 esteen mittainen ja ihanneaika oli todella reilu 65 sekuntia, ilmeisesti aloittelevampia koirakoita ajatellen. Mielestäni juostiin rata siis varsin hyvässä ajassa ja kyllähän Möösis melko lujaa painatti menemään. Itse yritin mennä rennolla ja hyvällä fiiliksellä radalle, Misti puolestaan meni sille selvästi kiihtyneenä ja innostuneena - lopputuloksena vauhdikas voittonollarata. :) Eli kun menee radalle rennolla mielentilalla eikä ota turhia paineita, vapautuu pehmeäkin koira menemään kovempaa vauhtia.
Näin yritetään jatkaa! Harmi vaan, ettei ole videota radasta, kun en jaksanut pyytää ketään kuvaamaan. Olisi ollut kiva siitä nähdä se todellinen vauhti ja verrata sitä aiempaan sekä tietenkin tarkastella omaa ohjausta.

Maanantaina käytiin räntäsateessa (kyllä, räntäsateessa kesäkuussa) agilitytreeneissä ja tehtiin kolmosluokan rataa. Itse yritin taas kiinnittää huomiota mielentilaan, olla iloinen ja rento ja lähteä radalle positiivisin mielin. Onnistuin, treenattiin kivalla meiningillä ja koirassa piisasi vauhtia oikein hyvin. :) Nyt sai MENNÄ eikä tarvinnut odotella Mistiä. Mielestäni Misti ei edes sipsutellut kovin pahasti tai arponut ponnistuspaikkaa, vaan eteni määrätietoisemmin. Luulen muuten, että tuo sipsuttelukin liittyy osittain väärään mielentilaan. Kun minä ohjaan selkeästi ja olen ajoissa niin että Misti tietää mitä tehdä, se etenee nopeammin ilman turhia väliaskeleita. Mutta Mistin ollessa epävarma, se pelaa itselleen enemmän aikaa sipsuttelulla ja hidastelulla. Makes sense, right?
                               
Ekalla yrittämällä taisi tulla kaksi rimaa alas, mutta toisella kerralla tehtiin rata nollana läpi. Yritin kiinnittää huomiota omaan ohjaukseen ja eritoten ennakoivaan sellaiseen. Valitsin nopeimmat ohjaukset, kuten jaakotukset ja takaaleikkaukset, niin että meno oli mahdollisimman sujuvaa. Nykyään käytän enemmän mm. takaaleikkauksia, jotten tyssää koiran vauhtia valssaamalla sen eteen. Hyvin M lukee takaaleikkauksia, poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä, joten ollaan selvästi edistytty noiden ohjausten parissa!
Olen alkanut myös entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että saan Mistille lyhyitä hyppyjä ja koiran kääntymään näppärästi. Myös kontaktit mennään nykyään täysin läpijuoksuna enkä pysäyttele Mistiä enää ollenkaan. On se ilmeisesti kuitenkin kontaktit joka kerralla ottanut, joten virheiltä ollaan vältytty. Mikään ei ole niin tyhmä virhe kuin kontaktivirhe, joita muuten SM-kisoissakin näytti paljon tulevan ja pilaavan muuten hienoja puhtaita ratoja.

Mietin tässä muuten yhdistelmää bc + agility + aloitteleva ohjaaja = pelottavaa ja vaarallista. Siitähän tulee pahimmillaan pelkkä katastrofi, kun lajista mitään ymmärtämätön ohjaaja alkaa opetella agilityä hullun lujaa painavan bortsun kanssa osaamatta yhtään kääntää koiraa ajoissa tai ohjata ennakoiden. Koira joutuu hyppäämään sikapitkälle, töks, jonka jälkeen vasta ohjaaja kääntää koiraa vastakkaiseen suuntaan. Mitä menetimme tässä? Aikaa ja koiraa. On koiralle todella raskasta joutua hyppäämään aina pitkäksi, koska ohjaaja ei osannut kertoa sille ajoissa mihin suuntaan käännytään. Tai jos ohjaaja on koiran tiellä ja koira joutuu hyppäämään ohjaajaa tai rimaa päin, auts. Siinähän ne koirat tosiaan menevätkin rikki ja jumiin. Jos jonain päivänä kasvattaja olen, niin enpä lähtisi bortsua myymään ensimmäiseksi agilitykoiraksi, voi kauhistus.

Asetin meille muuten ensi kaudeksi vähän varovaista tavoitetta nimeltä SM-kisat 2015. Tämähän tarkoittaa viimeistä kakkosten nousunollaa + seitsemää nollaa kolmosista, joista yksi tuplanolla. Mielestäni varsin realistinen tavoite, joka voi hyvinkin toteutua. Tuplanolla voi olla hieman hankalampi saada, muttei mahdotonkaan. Osallistumisoikeus SM-kisoihin on oikein kiva ja hyvä tavoite, vaikkei menestystä olekaan odotettavissa. Aina voi silti onnistua tekemään hyviä (nolla)ratoja. :) 

Aaa, nyt sormet syyhyää päästä ilmoittelemaan Mistiä kisoihin!