Huh, nyt se on ohi - pääsykoeurakka nimittäin. On tullut viimeiset puolisen vuotta päntättyä ja luettua ja viimeiset viitisen viikkoa reissattua pääsykokeissa Tampereella ja nelisen kertaa Oulussa. Tällä hetkellä tietysti toivon enemmän kuin mitään muuta, että opiskelupaikka irtoaisi, mikä ei kylläkään ole itsestäänselvyys nyky-yhteiskunnassa... Ansaitsen ja haluan opiskelupaikan, joten toivottavasti myös saan sellaisen! Koirahommat on olleet hetkellisesti tauolla. Agilitytreeneistä on ollut jokunen viikko taukoa, kisareissuista puhumattakaan. En ole todellakaan jaksanut tai halunnut lähteä enää kisoihin tämän pääsykoerumban keskellä. Nyt voisi alkaa niitäkin taas katsella, vaikka välillä tuntuukin, ettei tuo kisoissa kulkeminen enää niin nappaa. No, kyllä se kohta taas varmaan nappaa, kun tavoitteet on edelleen suht korkealla!
Vaikka lähes kaikki muu onkin ollut tauolla, niin toko ei ole ollut. Ollaan tehty kotitokoa lähes joka päivä, ja tilanne on tällä hetkellä se, että Misti alkaa olla valmis seuraaviin koitoksiin tokorintamalla. Kaikki liikkeet ovat korkeintaan pientä viilausta vaille valmiita, joten ensimmäistä voittajan koetta olen suunnitellut heinä-elokuulle. Mahdollisesti kisataan heinäkuun lopulla, mikäli saan vielä koepaikan. Mistin suoritukset ovat teknisesti oikein kauniita (okei, tunnari tökkimisineen ei niinkään ja metallinoutokin on vähän tuskaisen näköistä), mutta se tarvitsee vielä häiriötreeniä sekä kokeenomaisia ennen kuin lähdetään kisailemaan. Siispä täytyy nyt lähteä tekemään noita haastavampia liikkeitä vieraille kentille. Tunnari ja ruutu ovat jokseenkin häiriöherkkiä liikkeitä eli ainakin niitä pitää työstää.
Olisi ehkä ihan hyvä saada nyt koe kalenteriin, jotta tulisi treenattua tehokkaammin kokeen painaessa päälle. Hmm, täytyy alkaa katsastella ja kysellä koepaikkoja.
Agilityssä käytiin toukokuussa muistaakseni kerran ja tauon jälkeen eilen ensimmäistä kertaa. Tehtiin kinkkistä rataa, jossa oli mm. poispäinkäännöksiä, kepeille vienti sylkkärillä, vaikea putkikulma ja muuta mukavaa. Mulla toimi ajatus tauon jälkeen onneksi vielä hyvin ja sain kehiteltyä joka kohtaan oivan ohjauksen. Tajusin treeninpaikat ja kokeilin vaikeampia ohjauksia. Joissakin kohdissa oli vähän ongelmia, mutta muuten oikein sujuvaa menoa eikä rata mikään mahdoton ollut meille. Misti ei taaskaan vaan ollut erityisen nopea, joten sitä piti välillä odotella. :P Uskon, että pystyisin ohjaamaan Mistiä paljon nopeampaakin koiraa, koska tuo alkaa tuntua niin hitaalta... Onko se sitten niin epävarma ja pelkää virheitä, että hidastelee siksi vai mikä mättää? Myönnän, että olen itsekin nykyään aika kireä treeneissä, kun olen ärsyyntynyt tuohon hitauteen, mikä taas vaikuttaa Mistiin ja sen vauhtiin ja oravanpyörä on valmis. Äh, tekisi mieli lopettaa koko agility heti kunhan noustaan kolmosiin - tuolla vauhdilla ei nimittäin ole mitään tsäänssejä kärkisijoihin. Tällainen rata oli eilen ohjelmassa:
Näillä näkymin osallistutaan Mistin kanssa elokuussa pidettäviin piirinmestaruuksiin, joissa ollaan meidän seuran maksijoukkueessa. Samana päivänä olisi lisäksi yksilöpiirinmestikset, joihin haluaisin myös osallistua, mutta Misti pitäisi saada kolmosiin ennen sitä. Täytyypä alkaa ilmoitella tuota joihinkin kisoihin, jotta saataisiin se viimeinen kakkosten nolla pois kuljeksimasta...
Mitäpä muuta... Ollaan lenkkeilty, heitelty frisbeetä, nautittu kesästä. :) Kumpikaan mun koirista ei edelleenkään ui, mikä harmittaa vietävästi. Ne vaan kahlailee ja alkaa heti nössöilemään, jos jalat ei yllä pohjaan. Misti on pahimman luokan pelkuri ja kahlailee rantavedessä suu auki kuin joku virtahepo.
Misti teki juoksunsa toukokuun lopulla ja on juuri niitä lopettelemassa. Tulivat kyllä hyvään saumaan, kun oli taukoa muutenkin. Nyt voidaan sitten alkaa taas kovemmin treenata ja kulkea huoletta kisoissa. Hyvin se kyllä ajoittaa juoksunsa, viimeksikin olivat aivan oivalliseen aikaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti