"Call it magic, call it true"

Mistin siskolla todettiin muutama päivä sitten epilepsia. Asia tuli todellisena yllätyksenä, sillä en olisi uskonut tässä pentueessa epilepsiaa esiintyvän. Sairaus on myös melko harvinainen bordercollieilla eikä pentueen suvussa ole epilepsiaa tavattu, joten mysteeriksi jäänee mistä kaukaa tuo kumpuaa. Luonto on arvaamaton ja armoton - vaikka kuinka yrittäisi tehdä jalostusvalinnat viimeisen päälle, voi jokin aivan odottamaton asia pentueeseen pompsahtaa. Toivotaan kovasti, että Mistin systerin epilepsia pysyy lievänä ja etteivät pentueen muut koirat siihen sairastu. Epilepsia puhkeaa yleensä vuoden-parin iässä, joten yllättävän myöhään se tässä tapauksessa tuli. Hiukan tietenkin pelkään, että Mistikin tuon kammotuksen riesakseen saisi, mutta toivottavasti luonto on meille armollisempi... Mainitsen asiasta siksi täällä blogissa, että joku mahdollisesti pentueen lähisukulaisia jalostukseen suunnitteleva osaa ottaa sairauden riskin huomioon ja on tietoinen tästä tapauksesta.

Täten heitän viimeisetkin haaveet Mistin pennusta romukoppaan. En ole sitä koskaan ääneen sanonut, mutta olen jo jonkin aikaa unelmoinut Mistin tyttärestä. Tuo koira miellyttää minua päivä päivältä enemmän ja olisin voinut siitä pennun itselleni ottaa. Ja mikä parasta, olisin saanut valita itseäni miellyttävän uroksen ja teettää omien mieltymysteni mukaisen bordercolliepentueen. Olin jo löytänyt mieluisen ja Mistiä sopivasti täydentävän uroksen ja pienessä mielessäni miettinyt, millaisia koiria yhdistelmästä mahdollisesti syntyisi. Sen verran voin kertoa, että uros olisi ollut työlinjainen, keyven turkin ja rakenteen omaava yksilö, joka olisi luonteensa puolesta Mistille ainakin alustavien päätelmieni mukaan sopinut. Uros oli aivan mainioita koiria tuottaneen kennelin kasvatti, terveestä ja toimivasta suvusta, jonka lähisukulaiset olivat niittäneet menestystä useissa eri lajeissa. Uros itse oli melko isokokoinen, joka olisi ollut pienelle Mistille siksikin passeli valinta. Pentueesta olisin odottanut sopivalla turkilla ja kevyellä rakenteella varustettuja koiria, joilla olisi ollut mm. miellyttämishalua, vilkkautta, taisteluhalua, suurta työskentelymotivaatiota- ja halua sekä tasapainoista luonnetta ja hyviä hermoja. Uros olisi tuonut Mistiin enemmän kovuutta, vilkkautta, sähäkkyyttä ja nopeutta sekä kompaktia turkkia ja rakennetta mutta vähemmän terävyyttä ja puolustushalua. Uros olisi tuonut pentueeseen myös entistä enemmän taisteluhalua sekä hyvää toimintakykyä. Näin asiat olisivat parhaimmillaan menneet ja ns. täydellisimmillään pentueesta olisi voinut tulla aikas mielettömiä harrastus- ja kisakoiria, joten kyllähän tuo yhdistelmä minua kiehtoi - valehtelisin, jos väittäisin muuta. 

Tosin pentue olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta ilman tätä epilepsiatapaustakin, sillä minua olisi kovasti arveluttanut lähteä näin suuren luokan projektiin ilman kummoistakaan kokemusta. Enkä ole sitten loppujen lopuksi kuitenkaan varma, onko Misti jalostusyksilö, vaikka se onkin mielestäni aivan mahtava koira ja olisin enemmän kuin mielelläni siitä pennun itselleni seuraavaksi treenikoiraksi ottanut. Se oma kullanmuru kun ei välttämättä aina ole se täydellinen jalostusyksilö ja pentueen toteuttaminen täytyy miettiä myös pidemmällä tähtäimellä, eikä asettaa ensisijaiseksi kriteeriksi sitä, että saa yhdistelmästä uuden koiran itselleen. Lisäksi pelkäsin sitä, löytäisinkö kaikille pennuille sellaiset todella kokeneet ja aktiiviset kodit, koska ensimmäiseksi koiraksi tai harrastelu- tai touhuilutasolle en pentuja olisi missään nimessä myynyt.

Joten mitä luultavimmin haave Mistin pennuista olisi jäänytkin vain haaveeksi - epilepsiapommi vain laittoi lopullisen pisteen ajatuksella leikittelylle, ja täten Mistiä ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen. Haluaisin kyllä olla kasvattaja jonain päivänä, sillä minulla on selvä visio siitä, millaisia koiria kasvattaisin. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että käsissäni oikeasti olisi kunnon jalostusyksilö - keskivertoa parempi yksilö näin lyhyesti sanottuna - sillä en koskaan haluaisi olla löyhän kasvatusmoraalin omaava kasvattaja enkä sellaiseksi tulla. Kritisoin jo nytkin mielessäni melkein kaikkien kasvattajien toimia ja löydän Suomen maasta vain muutaman hyvän kasvattajan, joilta pennun huolisin. Seuraavan koiran löytäminen voi siis olla varsin pitkä projekti, mutta kun se oikea jonain päivänä löytyy, on etsintä ollut sen arvoista - niin kuin aikoinaan Mistiäkin etsiessä. En siis kylläkään tällä hetkellä etsi pentua, mutta toki jatkuvasti seuraan mitä maailmalle tuotetaan. Valitettavan usein en pidä näkemästäni, mutta minkäs pieni ihminen sille mahtaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, kun mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä. Täytyy vaan toivoa, että ostajat ovat valveutuneita. Toistaiseksi en ole nähnyt merkkejä siitäkään - surullista. Ja nyt en siis puhu mistään pentutehtailijoista, vaan ainoastaan muuten huonommista kasvattajista, joiden kasvatusmoraali on muutaman pentueen myötä löystynyt tai jotka vain teettävät pentueita ilman sen suurempia tavoitteita tai mietintöjä pentueen vaikutuksesta vaikkapa rodunjalostukseen. Pennut on tehtävä, kun käsissä kerran on se A-lonkkainen, nippanappa luonnetestin läpäissyt narttu, jolla saattaa olla oikein tokotuloskin. Toki tuloksettomatkin koirat voivat olla erinomaisia jalostusyksilöitä, mutta seuraamissani tapauksissa tästä ei ole ollut kyse. En usko koiran olevan keskivertoa parempi yksilö, jos se on laukausaltis tai jos sillä on pieni toimintakyky ja taisteluhalu tai hermot prakaavat. Tai jos sen kaikki sisarukset ovat laukausalttiita tai heikkohermoisia. Tai jos koira kyyristelee peloissaan agilitykisoissa eikä syty radallakaan millään lailla. Minun silmissäni ne eivät jalostusyksilöitä ole, joku toinen voi olla eri mieltä. Sama koskee tietenkin myös uroksia yhtä lailla kuin narttuja.

Lyhyesti listattuna, millainen on minun mielestäni hyvä kasvattaja.

Hyvä kasvattaja EI:

- käytä ääniherkkää tai luonnetestiä hyllyttänyttä koiraa
- käytä urosta, jota ei ole livenä ennen astutusta nähnyt (ulkomaisia uroksia voidaan pitää poikkeuksena)
- yritä kovia tuloksia tahkonneella uroksella paikata oman narttunsa tuloksettomuutta, jotta pentue näyttäisi aavistuksen paremmalta
- käytä pelkkää kotikoiraa, koska silloin harrastus- ja kisakoiran ominaisuudet jäävät helposti pimentoon
- käytä matalan työskentelyvireen omaavaa koiraa, koska bordercollien kuuluu syttyä tekemiseen
- käytä koiraa, joka on heikkohermoinen, ylipehmeä, aggressiivinen, arka - tätä perussettiä
- käytä koiraa, jonka lähisuvussa on OCD:ta tai muuta perinnöllistä sairautta
- selittele, että tulokseton koira on oikeasti jo HK3:sen ja EVL1:sen tasolla, vaan hankkii ne tulokset sitten todisteeksi siitä
- siemennä ensikertalaista narttua tai turvaudu siemennykseen, kun luonnollinen astutus ei onnistu esimerkiksi koirien osaamattomuuden tai haluttomuuden vuoksi
- astuta alle 2-vuotiasta narttua
- teetä nartullaan monta pentuetta, ellei se todella ole aivan huippuyksilö kaikin puolin
- piilottele koiriensa tai kasvattiensa huonoja tuloksia tai luonnetestihylsyjä, vaan uskaltaa laittaa nekin sinne kotisivuille ja olla rehellinen ja avoin
- teettele pentuja kauhealla vimmalla, koska käsissä on kiva koira, vaan jää miettimään pentueen kauaskantoisia vaikutuksia esimerkiksi rodunjalostukseen ja listaamaan pentueen hyvät ja huonot puolet ja siten päättämään onko yhdistelmä todella toteuttamisen arvoinen tai koirat todella jalostukseen sopivia yksilöitä

- toista samoja virheitään tai väenvängällä teetä nartullaan toista tai kolmatta pentuetta, vaikka edellisetkään eivät ole olleet kummoisia, vaan ymmärtää milloin on aika lopettaa tai milloin ei ole syytä aloittaakaan

- keksi tekosyitä heikoille tuloksille tai tapahtumille, vaan uskaltaa myöntää menneensä kasvatustyössään metsään

Siinä jotain mitä miettiä.