Ei ihan meidän päivä

Eilenpä siis oli OKKn maaliskuiset agikisat, jotka eivät meidän osalta aivan nappiin menneet. Lähtökohdatkaan eivät tällä kertaa olleet mitkään parhaat mahdolliset, koska oltiin menty jo perjantaina Ouluun ja käyty kavereitten kanssa yöllä juhlimassa. Aamulla olo oli aika heikko ja epäilin jo, etten pysty lähtemään koko kisoihin, mutta onneksi olo parani iltapäivään mennessä ja kisoissa olin jo ihan elävien kirjoissa. Note to self: älä yhdistä biletys- ja kisaviikonloppua!

Mentiin kisapaikalle, kun ykkösluokat olivat loppumaisillaan. Kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä Mistin kanssa, mutta eipä eilen oikein reipas lenkkeily ja lämmittely onnistunut, kun kaikkialla oli ihan tappoliukasta! Hitsi vieköön, miten mulla ärsytti, kun piti köpötellä etanavauhtia ja siitäkin huolimatta olin lentää nurin. Ja jos jossain kohtaa ei ollut jäistä, oli kuraista ja märkää, mistä syystä kengät kastuivat jo ennen kisojen alkua. Olipa kiva sitten olla litimärissä kengissä koko loppupäivän. No, eipä ollut ensimmäinen kerta. Todella hyvät ennakkoasetelmat lähteä kisaamaan, mutta sellaista se välillä on. :D

Kisojen tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radat olivat kohtalaisen helppoja - tai ainakin tuntuivat sellaisilta esimerkiksi Räsäsen ratoihin verrattuna.
   Ensin oli C-hyppyrata, jossa nollahaaveet kosahtivat jo heti alkuunsa. Misti ei pysynyt kunnolla lähdössä, vaan liikkui jonkin verran eteenpäin, mistä syystä se oli liian lähellä ensimmäistä hyppyä ja pudotti riman. Sitten se pudotti vielä kakkosriman ja muistaakseni nelosen tai vitosen. Eli kolme rimaa alas > 15 vp. Muita virheitä ei tullut. Olihan se hienoa kuunnella jo heti radan alussa rimojen kolinaa, kun yksikään rima ei näyttänyt pysyvän paikoillaan, äh. Harmitti kyllä nuo tiputukset ja taisipa tulla ennätys - tuskin koskaan aiemmin on kolmea rimaa tippunut samalla radalla. Aika oli kuitenkin yllättävän hyvä, -9 sekuntia, ja ihanneaika oli muistaakseni 47 sekuntia. Etenemä noin 3,3 m/s.

Toisena oli B-agilityrata, jossa ainakin tulosten valossa parannettiin, mutta vain hieman. Yksi rima tuli alas ja lisäksi Misti jätti pujottelussa yhden kepin välistä. Aloitutin suosiolla koko pujottelun alusta, kun en ollut varma, minkä kepin se ohitti enkä olisi ehkä saanut sitä oikeaan väliin. Ja kyllähän me aina treeneissäkin mennään kaikki kepit alusta, jos tulee virhe, miksei siis myös kisoissa. Aivan kummallinen ja tyhmä virhe tuo kepin ohitus - ja vasta viime päivityksessä kehuin Mistin pujottelua vahvaksi. Ei se ehkä tarpeeksi vahva olekaan. Vaikka kyllähän koirakin tekee virheitä ja se on ihan ymmärrettävää. :D B-radalta siis 10 vp ja aika jäi tuhannesosasekunnin (?) alle ihanneajan. Siis -00,01! Toki tiesin, että pujottelulla meni paljon aikaa, mutta että noin paljon. Ei Misti siis mikään varsinainen tykki ole, voisi (ja saisi) se pinkoa niin paljon nopeammin. Ihanneaika taisi olla noin 50 sekuntia.

Nollatoivo eli aina viimeiselle radalle saakka, jossa nolla olikin jo ihan käden ulottuvilla, mutta lipsahti kuitenkin ulottumattomiin. A-agilityrata oli muuten virheetön, mutta tein ennen puomia aika uhkarohkean ohjausvalinnan, joka ei sitten toiminutkaan. Halusin uteliaisuuttani kokeilla lähettää Misti puomille siten, että olen itse aika lailla sen vieressä ja sitten heti saman tien takaaleikata eli vaihtaa puolta. Treeneissä ollaan varmaan kerran tehty tuo onnistuneesti - vahingossa sekin - ja toisella kerralla epäonnistuttiin. En tiedä miksi mun piti tuota kisoissa koittaa, kun se ei mikään tuttu juttu koirallekaan ole. Se olisi onnistuessaan ollut helpoin ja nopein tapa puolen vaihtoon, mutta ei se sitten sujunutkaan, koska Misti ei kestänyt tuota leikkausta, vaan tuli puomilta pois. Tästä siis 5 vp. Radalta ei muita virheitä, vaikkei tuo muutenkaan mikään nätein rata ollut.
     Jälkeenpäin jonkin verran harmittaa, kun yritin tuota ohjausta, sillä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisi kai pitänyt pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa ohjauksissa ja tehdä kaikki varman päälle niin kuin mulla on kisoissa tapana. Mä en kisoissa monesti uskalla edes jaakottaa, koska en osaa sitä kunnolla, enkä muutenkaan tee mitään erityisen hienoja ohjauksia, vaikka ne treeneissä usein onnistuvatkin. Tuo puomin virhe oli taas hyvä muistutus siitä, että älä tee mitään mitä et osaa (tai koira ei osaa) ja vältä riskejä, jos mielit nollia. Aaaivan.
    A-radan aika -2 sekuntia (ia vissiin 51 s), mutta tämän heikon ajan selittää mun yritys seisottaa Mistiä kontakteilla ja siten vähän treenata niitä kisatilanteessa. No eihän se oikein pysynyt, kuten olisin halunnut, enkä enää viitsinyt ottaa esteitä uusiksi. Muutenkin Mistin kontaktit on taas huonommat kuin vaikkapa viime kesänä, eikä se oikein tiedä mitä siltä vaaditaan ja odotetaan. Oma mokani, kun en niitä tarpeeksi vahvista.

Ei siis mikään paras esitys meiltä, mutta aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta. ;) Olihan odotettavissa, että se hieno putki jossain välissä katkeaa, ei kenenkään onni ikuisesti kestä. Ollaan kuitenkin kolmissa viime kisoissa tehty nollia, joten totta kai se nollaputki joskus katkeaa. Nollattomuus ei haittaa, vaan moni muu seikka eilisissä kisoissa. Isoimpana ärsytyksen ja huolen aiheena on tuo Mistin hyppytekniikka, joka on ihan hirveä! Misti sipsuttelee pikku askelin hyppysuorilla ja hakemalla hakee ponnistuspaikkaa. Jostain luin, että jokainen sipsutteluaskel tuo aikaan lisää 0,3 sekuntia - se on melko paljon. Misti ei myöskään ojenna takajalkojaan, vaan roikottaa niitä, jolloin rimoja usein tippuu. Misti on melko hyvä kaikissa tiukoissa käännöksissä, takaakierroissa ja muissa sellaisissa. Silloin se ponnistaa ja hyppää mielestäni hyvin, mutta hyppysuorilla se ei etene nopeasti, vaan "nätisti" sipsuttelee.
   Totta kai Misti on myös tosi pieni moniin muihin makseihin verrattuna eikä sillä siksikään ole aina helppoa. Eilenkin ainakin viimeisellä radalla rimat oli 60 sentissä, joten Misti joutuu hyppimään itseään 15 senttiä korkeampia hyppyjä. Agilitystä tietämättömille kerrottakoon, että ainoastaan maksit joutuvat hyppimään itseään korkeampia hyppyjä - minit ja medit korkeintaan oman korkuisiaan. Voi, kunpa Misti olisi jäänyt reippaasti pienemmäksi ja mitattu mediksi! Pienen koon lisäksi Möösä on lyhytjalkainen ja suht raskasrakenteinen, melko tyypillinen näyttelylinjainen narttu, joka ei ulkoisilla ominaisuuksillaan se tykein tapaus ole, vaikka bordercollie onkin. On se rakenne kuitenkin hieman eri luokkaa kuin niillä maailman nopeimmilla agilitybortsuilla.

Mutta näillä mennään, olisi sitä voinut huonomminkin käydä. :) Misti on kuitenkin terve ja mahtavaluonteinen koira, joten yritetään päästä agissä sinne asti kuin on mahdollista. Kun saisi itsensä motivoitua treenaamaan sitä hyppytekniikkaa, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Se on vaan niin pitkä ja kivinen tie, että hirvittää alkaa siihen hommaan. Lisäksi mulla ei ole riittävästi tietoa ja taitoa opettaa hyppytekniikkaa - pitää paneutua aiheeseen vielä paljon tarkemmin, etten tee mitään väärin. Suunnilleen tiedän mitä korjata tuossa tekniikassa, mutta sen toteuttaminen onkin ihan toinen juttu...
   Ainoa asia, mitä kisoissa tietyllä tavalla kammoksun on nimenomaan rimanpudotukset - ne ovat myös todella turhia ja tyhmiä virheitä. Jotenkin nykyään aina ajattelen, että ainakin se ensimmäinen startti on uhrattava pudonneille rimoille, mutta eihän sen niin pitäisi olla! Oman ohjauksen ja koiran tekniikan pitäisi olla niin hyvä, että rimoja ei tipu pääasiassa ollenkaan eikä yhtäkään starttia tarvitse uhrata sille, että koira ei osaa vielä arvioida etäisyyttä ja korkeutta ja roiskii siksi rimoja, kunnes ottaa oppia seuraaville radoille. Toki varmasti itsekin ohjaan usein huonosti, mistä syystä rimoja tippuu, mutta ilman muuta koirankin hyppytekniikalla on paljon vaikutusta.

Njäh, treenit jatkuvat ja lähdetään kisoihin sitten joskus taas! Eikä mulla ole mitään isompaa kiirettä sinne kolmosiin, koska siellä ei ole kummoistakaan menestystä odotettavissa, joten harjoitellaan vaan vielä kakkosluokassa. Se olisi jo suuri voitto, että Misti oppisi hyppäämään paremmin ja saisi siten enemmän vauhtia. Siitä tulisin paljon paljon onnellisemmaksi kuin joistain nollista. Olisi niin ihanaa katsoa kauniisti hyppäävää ja nopeaa koiraa!