Varsinainen päivityksen aihe on tosiaan pk-lajit, tarkemmin ottaen haku. Meillä ei Mistin kanssa oikeastaan ollut suunnitelmissa lähteä harrastamaan palveluskoirapuolta, mutta mihinkäs eilen ajauduttiinkaan ja vielä ihan innoissamme: koirakerhon hakutreeneihin! Kävi ilmi että yksi hakumaastoista sijaitsee meiltä viiden kilometrin päässä ihan tutulla alueella, joten pakkohan se oli lähteä tutustumaan lajiin hieman tarkemmin. Koirakkoja oli paikalla kiitettävästi, meitä taisi olla 8 ohjaajaa ja 14 koiraa. Rotuskaala oli laaja: oli collieta, berniä, porokoiraa, kessua, leonbergiä yms. Näitä vauvakoiria aloittelevine ohjaajineen oli muutama, ja nuorin osanottaja oli 12-viikkoinen tervuerenpentu, joka osoittautui oikein täpäkäksi hakukoiran aluksi. Juniorit saivat kunnian aloittaa ja me noviisit luonnollisesti lähdettiin ihan nollapisteestä liikkeelle.
Misti etsi kaksi maalimiestä ja matkaa oli vain parikymmentä metriä. Ensin maalimies houkutteli Mistiä matkaan ja vilautteli palkkaa. Maalimies tosiaan meni "piiloon" ihan näkyvälle paikalle, jotta Misti pääsee juonesta kiinni. Mä siinä vielä innostin koiraa ja päästin lopulta etsimään. Sinnehän mini-bc paineli ihan innoissaan vieraan ihmisen luo hakemaan palkkaa (hox! se ei ole enää niin pidättyväinen kuin ennen). Mä haluan tehdä Mististä rullailmaisukoiran, joten maalimieheltä saadun palkan ja kehujen jälkeen kutsuin koiran luokse, palkkasin sen, otin kiinni ja käskin mennä näyttämään paikan. Kaikki muut koirat taisivat olla haukkuvia, mutta oletan että Mististä ei haukulla ilmaisevaa hakukoiraa tule enkä sitä haluakaan. Tuo rullailmaisu on jotenkin siistimpi tapa ja tietääpähän ainakin tarkan paikan, kun koira sinne johdattaa. Mutta katsotaan nyt kumpaan päädytään, jos lajin parissa jatketaan.
Oltiin treeneissä kolme tuntia ja suurimman osan aikaa Misti sai odotella remmissä, kun mä menin välillä maalimieheksi. Sain kuulla kehuja, että Misti oli odottanut tosi hienosti, vaikka emäntä katosi pitkäksi toviksi metsään ;) Siellä se kiltisti makoili, mutta takaisin tullessani oli taas ilo ylimmillään. Kyllä tuosta ipanasta vaan saa olla ylpeä, hermorakennekin kondiksessa! Misti on huippu tyttö <3
Penneli sai tavata taas paljon muita koiria, ja hienosti käytti leikit viisikuisen leonbergin kanssa, Misti selättikin sen tuosta vaan! Ei enää paljon arastele, ei. Ihmiset oli kivoja ja tokoilukin sujui. Eli eilisestä jäi kertakaikkiaan hyvä fiilis :)
Ja asiasta kukkaruukkuun... Joku ihmetteli miksi aloin yhtäkkiä puhua ja kirjoittaa Mististä paljon positiivisempaan sävyyn. Se johtuu ihan siitä, että Misti muuttuikin melkoisen äkkiä. Kun tytölle tuli puoli vuotta mittariin on sen tekeminen parantunut hurjasti. Aiemmin olin hätää kärsimässä, kun mikään ei kiinnostanut vaikka kaikkeni yritin. Me ei osattu Mistin kanssa vielä lukea toisiamme kunnolla eikä molemminpuolinen luottamuskaan ollut huipussaan. Misti oli semmoinen omantiensä kulkija, villi ja vapaa maalaistollo, jota ei kiinnostanut tokon alkeet vaan tutkimusmatkailu ulkona oli paljon kivempaa. Valveillaoloaika meni tämän maailman tutkimiseen, elämän ihmeellisyyksiä hämmästellen. Mistillä oli pahoja, pentumaisia tapoja ja monesti kyllä turhautti tuon kakaran metkuilut.
Sittemmin ollaan opittu tuntemaan toisemme ja löydetty se yhteinen sävel. Minä olen laskenut vaatimustasoa ja oppinut ymmärtämään, että Misti on vielä lapsi. Nykyään meillä menee tosi hienosti enkä parempaa pentua voisi toivoakaan! :)
Helmi uimassa kesän viimeisenä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti