Tapaus Helmi

Meillä surkeiden sattumusten sarja vain jatkuu, mutta ehkä se viimein loppui. Pitkäperjantai oli erikoinen, kun Helmi joutui isoon leikkaukseen. Helmillä oli tosi paha kohtutulehdus, oikea kunnon märkäkohtu, joka jouduttiin leikkaamaan. Kohtu ja munasarjat lähti veks. Helmihän oli siis syönyt huonosti monta päivää ja ollut apaattinen. Jano oli myös kova. Epäilinkin, että Helmi on ehkä sairas, mutta mitään hälyyttävää ei vielä ollut ilmaantunut. Perjantaina kuitenkin Helmin vulvasta alkoi valua kaakaonväristä nestettä oikein kunnolla, joten ei muuta kuin soittoa päivystävälle eläinlääkärille. Arvasin, että kyseessä on kohtutulehdus ja lekuri oli samaa mieltä. Hän halusi kuitenkin vielä tsekata koiran ja niinpä vietiin Hemppaliini tyhjälle vastaanotolle ja se ultrattiin. Eläinlääkäri totesi, että kyseessä on melkoisen paha tulehdus eikä ollut varma kestäisikö koira antibiootin voimalla tiistaille, kun edessä oli monta pyhäpäivää. Hän sanoi, että voitaisiin mennä riskillä, mutta leikkaus oli mahdollista tehdä jo samana iltana. Ei haluttu tietenkään riskeerata Helmin henkeä, joten operaatio päätettiin tehdä jo samana iltana. Niinpä vietiin Helmi kuuden jälkeen vastaanotolle ja sille annettiin nukutuslääke. Helmi sitkeänä sissinä ei meinannut millään nukahtaa vaan taisteli vastaan. Viimein lääke kuitenkin vei voiton ja Helmi vaipui unten maille. Sitten me lähdettiin kotiin ja jätin rakkaan koirani eläinlääkärin ja avustajan huolehdittavaksi. Totta kai mulla pelotti hurjasti, jos kohtu olisi jo repeytynyt ja Helmi saanut verenmyrkytyksen tms. Pelkäsin, että Helmi suhteellisen vanhana koirana menehtyy leikkaukseen, mutta onneksi se on sen verran hyväkuntoinen että ennuste oli hyvä. Leikkaus kesti pari tuntia ja saatiin hakea tyttö kotiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja lekuri osasi asiansa, kiitokset hänelle! :)
Kotona Helmi oli vielä tokkurassa, mutta alkuyöstä alkoi jo tokeentua ja yö oli levoton. Helmi nukkui minun huoneessa ja aina kun olin vaipumassa unten maille, Helmi könysi pystyyn, törmäili kaulurin kanssa ja rapisteli sanomalehtiä. Sainkin nukkua ruhtinaalliset 3-4 tuntia sinä yönä. Kolmen aikaan yöllä siirsin sen pesuhuoneeseen ja sain hieman uinahtaa. Ajattelin, että kun on neljän päivän loma saan nukkua kunnolla, mutta ketut saan :D Niin meikäläisen tuuria.

Seuraavana päivänä Helmi oli jo erittäin selkiytynyt eikä tuntunut olevan edes kipeä. Ei minkäänlaista piippaamista, rauhatonta eestaas kävelemistä vain. Haava on oikein siististi tikattu, ja Helmillä on päällä ab-kuuri ja se saa myös kipulääkettä tablettina. Tungen tabletin tästedes kurkusta alas, kun ne menee silleen paljon siistimmin kuin koiranmakkaraan piilottamalla. Helmillä on nyt aivan pohjaton ruokahalu ja eilenkin söi moneen otteeseen JahtiVahtia ja HauHau kalkkuna-riisi-purkkiruokaa. Hyvä että ruoka maistuu :) Helmi on oikein pirteän oloinen ja tuntuu olevan jo ennallaan. Kaulurin kanssa se ei osaa kyllä kulkea, törmää jatkuvasti ja se on jo haljennut yhdestä kohtaa, mutta tuntuu jo tottuneen siihen. Eihän sillä ole muutakaan vaihtoehtoa :D Välillä kyllä otan sen pois, esim. ruokailun aikana, jotta se saa olla hieman rennommin ja raaputtaa päätä ja korvia yms. Kyllähän se haava kiinnostaa, mutta kun kiellän niin jättää sen rauhaan.

Helmi nukkui viime yön "kodinhoitohuoneessa", meillä sitä kutsutaan pukuhuoneeksi jostain syystä ja rauhassa oli koko yön, pihaustakaan en kuullut. Epäilin, että onko se edes hengissä enää :D Ulos Helmi haluaa aina mennä, koko ajan nakottaa ovella ja tänäänkin kyllä ollut melkein koko päivän narussa. On se niin ulkokoira henkeen ja vereen, ettei se kauan jaksa sisällä olla. Onneksi on lämmin ja aurinkoinen sää, niin se pystyykin olemaan pihalla ihan hyvin eikä se ole esteenä toipumiselle.
Helmi vain nyt pissaa alleen, kun virtsarakon asento muuttui kohdunpoiston yhteydessä. Maatessa sillä yleensä tulee, ei oikeastaan muuten. Meillä onkin nyt täällä kaksi pissailijaa, mitenhän tuo äiti kestää :D Vaikka ei Misti ole tänäänkään vielä pissinyt sisälle kertaakaan, eilenkin taisi tulla vain yhdet. Ehkä se tuosta pikkuhiljaa oppii pidättämään ja tekemään ulos.

Syynä Helmin kohtutulehdukselle melko varmasti oli 2x katumuspiikit (koiran abortti) muutaman kuukauden takaa. Helmille jouduttiin antamaan Alizinit kaksi kertaa, koska ultrassa näkyi kuollut/muumioitunut sikiö. Ja nyt 6 viikkoa sen jälkeen kohtu tulehtui. Helmillä tosiaan oli valeraskaus/jopa oikea raskaus päällä Mistin tullessa taloon ja kohtutulehdus monesti tulee 1-2 kk sen jälkeen. Silloin kun se yksi hemmetin irti juoksennellut uros pääsi astumaan Helmin olin heti kohdunpoiston kannalla. Ihan siitäkin syystä, että Helmi on kärsinyt jatkuvasti valeraskauksista ja hormonihäiriöistä, ja oltaisiin sillä päästy niistä kertaheitolla eroon. No, porukat taas kielsi sen ja sanoivat, että kokeillaan nyt sitä katumuspiikkiä. Sanoin, että selvä homma, mutta teille tulee sitten enemmän maksettavaa kun Helmi saa kohtutulehduksen. Niin tosiaan kävi ja sanoinkin, että "mitä mä sanoin" :D Yleensä noista ei tule tulehdusta, mutta mä olin alun alkaen melko varma, että Helmi sen saa. Kunpa olisin ollut väärässä. Nyt ollaan äidin kanssa uhottu, että pistetään sille uroksen paskamaiselle omistajalle lasku tulemaan, että maksa puolet. Silloin kun haettiin Helmi sieltä kotiin, kun koirat olivat sitten meiltä karanneet sinne, sanoin että "toivottavasti ei tätä koiraa enää meillä nähdä". Muistaakseni uros vielä meillä vieraili :p Uros oli silloin Helmin tarhan oven hajottanut ulkoa päin ja sitten käynyt puksuttamassa tuon paksuksi. No, mikäs tässä on näitä kuluja maksella yksinäänkin :p Onneksi se ei niiin kallis keikka ollut, kun miettii millainen työ siinä oli ja että Helmin elämä paranee nyt huomattavasti. 

Misti haluaisi kovasti leikkiä Helmin kanssa, mutta meillä pitää rajoittaa menoa, kun Helmi on nyt toipilaana. M yrittää nuuskia Helmin alapäätä ja haavaa, mutta ei ole kuitenkaan koskenut.
Eilen ja tänään ollaan pyöräilty Mistin kanssa siten, että pentunen istuu pyöränkorissa! :D Olen laittanut aluseksi sanomalehden ja siihen vain Misti istumaan. On mulla vielä hihna varmistuksena. Siinä se kiltisti napottaa istua ja katselee maisemia. Eikö tuo kerro aika hyvästä hermorakenteesta ja luottamuksesta, jes! Tänään mentiin tuohon alle kilometrin päähän ja päästin tytön irti metsätiellä. Siellä sitten käveltiin, välillä menin Mistiä piiloon ja se tuli luokse, kun minut löysi. Tällä yritän vahvistaa luoksetuloa ja sitä, että emännän lähellä on tärkeätä olla :) Kutsuin sitä välillä luokse ja silittelin hetken ja päästin taas vapaaksi. Tuota täytyy tehdä useamminkin, jotta siitä on kiva tulla luokse ja olla siinä hetki ja vielä pääsee juoksemaan. Lopussa Misti veti kunnon rallia metsän ja tien välillä ja tuli kyllä innoissaan luokse kun kutsuin, jipii. Sitten mentiin kotiin ja M taas istui korissa. Taitaa hieman autoilijat ihmetellä ja naureskella meille, mutta mulla on aina tällaisia ihmeellisiä ideoita, jotka saattaa joskus onnistua :D Pitäähän sitä luovuutta käyttää!

Eilen käytiin kylällä ja Misti pääsi taas autoilemaan. Heti alkoi vaan nukkumaan penkille. Äiti sitä joka päivä autoiluttaa, kun vie veljet kouluun ja silloin kuulemma piippailee. Misti jäi autoon odottamaan kun käytiin kaupoissa ja ihan hyvin osasi olla. Citymarketista kun tultiin oli Misti mennyt ajajan penkin alle, mutta muuten pysyi visusti takapenkillä. Kävelytin sitä Prisman pihalla ja kehotin pissaamaan, mutta ei tehnyt mitään. Ja Mistilläkin pitää aina löytää lumikasa mihin tehdä tarpeet, yleinen talvipentujen ongelma. No, pidättäkööt kesän yli ;)

Helmi-toipilaasta muutama kuva tyylikkäässä asusteessaan ;) Ja TAAS tuli pitkä teksti, mutta onhan tuota tapahtunutkin. Kun tämä blogi on niin Misti-painotteinen niin pitäähän Helmilläkin olla vaihteeksi pääroolissa.

Helmi hieman ennen leikkausta

Kyllä tuo Helmiä pukee oikein somasti ;)

"Ottakaa tää pois!"

Iskä joutui sitten teippamaan kaulurin...