Markkinahumua ja eläinlääkärikäynti

Viime keskiviikkona jouduttiin käymään Mistin kanssa eläinlääkärillä pissatulehduksen vuoksi. M oli kuseskellut koko päivän parin minuutin välein sisälle ja muutamassa oli ollut vertakin mukana. Joten mars matkaan lekurille ja saatiin viikon antibioottikuuri. Kiva vaan, kun olin itsekin kuumeessa, mutta mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi?! Kuseskelu on vähentynyt, mutta kyllähän tuo lirauttaa sisälle edelleenkin useamman kerran päivässä. Oppiikohan tuo ikinä sisäsiistiksi? Btw, voiko koira olla niin tyhmä, että kaikista maailman paikoista kusasee juuri puhtaan tyynyliinan ja tyynyn päälle? Vastaus: räkänokka Misti voi.


                    " Moi, mä oon räkänokka Misti 12 vkoa, enks mä ookkin hulllja "

Misti oli eläinlääkärillä tosi reippaana eikä ujostellut/arastellut yhtään. Lekurikin oli niin mukava, että voivoi! Kiva olla kerrankin hyvähermoisen(?) koiran kanssa eläinlääkärillä, Helmi piippailee edelleenkin kun siellä ollaan. Vaikka onko se ihme, Helmi on joutunut käymään siellä usein, liian usein, eikä todellakaan aina mukavissa merkeissä. On jouduttu korvia ronkkimaan ja pentu abortoimaan, ja mitä vielä.

Perjantaina olin muka sen verran tervehtynyt, että lähdettiin käymään markkinoilla. Ihan kuin mua ne markkinat olisivat kiinnostaneet pölypussi- ja mehiläisvahamyyntikojuineen, Mistin takiahan sinne mentiin! Ja voi vitsit, miten reipas Misti oli! Niin rohkeana ja uteliaana tutki kaikkea, ja suloinen mustavalkoinen pennunpallero sai osakseen ihailevia katseita ja "voi kuin söötti"-huudahduksia. Kerrankin se olen minä, jolla on pentu, jollaisesta muut saavat vain uneksia, hah. Olisihan siellä varmasti ollut innokkaita silittelijöitä, mutta ei muuta kuin ohi vaan. En mä jaksa kaikkien kanssa alkaa jutustelemaan ja antaa Mistiä paapottavaksi. Misti otti hienosti kontaktia kun malttoi ja sitä muistuttelin olemassaolostani. Innoissaan M hihnassa käveli tutkimaan kaikkea ja kyllähän sitä markkinatouhu kiinnosti. Ja paljon muuten oli väkeä eli aivan ihanteellinen sossuttelupaikka. Kesämarkkinoita odotellessa....

Nyt ei olla muutamaan päivään voitu oikein mitään tehdä, ainakaan ulkona, kun olen ollut sairaana. Lähdin siis liian aikaisin laukkomaan, joka kostautui ja ollaan edelleen sairaana. Mä en vaan ikinä jaksa parannella itseäni kunnolla, muka niin kiire joka paikkaan. Enkä mä edes ole ikinä sairas, kuumetta oli viimeksi pari vuotta sitten. Misti ei onneksi tunnu häiriökäyttäytyvän normaalia enemmän :D Enimmäkseen se nukkuu ja oven raosta sen aina pihalle päästän (onni on omakotitalo). Eniten kyllä harmittaa Helmin puolesta, kun sen kanssa ei voi juuri mitään tehdä, Helmi nähkääs on ulkokoira. Ehkä tässä huomenissa päästään jo kouluun (jipii -.-) ja  koirien kanssa ulkoilemaan. Tää sairastaminen ei selvästikään ole mun juttu.

Vaikka Misti on välillä niin hemmetin tyhmä, niin on sillä aivotkin. Misti ei saa mennä ruokakupille ennen kuin annan sille luvan ja vaikeutan hommaa joka kerta. Tänään luettelin kaiken maailman sanoja, mitä mieleen juolahti aina hännästä seinään ja kuppiin. Misti ei yrittänytkään mennä kupille, kunnes tuli "vapaa". Täysin samalla äänenpainolla sanoin senkin kuin aiemmat sanat, mutta tyttö hoksasi tämän ja meni vasta sitten! Voi että se on tarkka! Ei Helmi ole koskaan ollut yhtä tarkka, vaikka sen kanssa samaa on jankattu monta vuotta. Taitaa tuo bortsu olla melkoisen älykäs rotu kuitenkin ;)

ps. Misti painoi keskiviikkona lekurin punnituksella 5,3 kg. Pieni tyttö ainakin siskoonsa nähden enkä todellakaan osaa sanoa, kuinka pieneksi se jää/isoksi kasvaa. Hah, olispa hauskaa agiliidellä medeissä bortsun kanssa :D Tuntuis aika hassulta, kun muut samanrotuiset maxeissa ja me kaikkien ländereiden ja koikkerien kanssa samassa luokassa. Viimeksi, 10-viikkoisena, M painoi 4,65 kg, en muista mainitsinko siitä jo. Ja ai niin, Misti täyttää ylihuomenna 12 viikkoa, mun pikkuneiti on jo 3 kk! :O
Näyttääkö se siltä? -Ei.
Helmi tuli meille 14 viikon iässä ja voin sanoa, että se oli silloin jo tosi iso. Eikä karhukoiran ja bortsun aikuiskoossa niin hirveästi eroja ole, kkk ehkä aavistuksen isompi. Ainakin jos nartuista puhutaan. Ja meillä nuo molemmat on ollut sitä ainakin tähän asti, narttuja siis.

                                                          
                                                 Mitä kuvassa tapahtuu?

Tyttö 2 (vas.) ja Tyttö 1. Alla olevat koirat on luokiteltu paremmuusjärjestykseen numeroiden perusteella. 1 on luonnollisesti paras ja täten tavoitelluin numero sekä paikka emännän sydämessä ;) <3

Kieli pitkällä sitä mennä pittää! Taka-alalla Mistin "hieno" pentuaitaus :P Joo, on jäänyt jo vähän pieneksi

           " Oon niin lllohkee karhukoira- eiku siis- bordertollikka, että uskallan haukkuu sulle tälleen hulljasti "

" Hey it's me, räkänokka again "

pps. Misti on loppujen lopuksi aika ruma pentu, vai mitä? Rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi? Tuskinpa. Ei taida ankasta tulla näyttelykoiraa, mutta ei se mua haittaa. Mua ei muutenkaan näyttelyt kiinnosta. Ja mitä näyttelytulokset ylipäätään kertoo bordercolliesta? Että pörrönallukkabortsuja arvostetaan, hah. Mä ottaisin kymmenen kertaa mieluummin lyhytkarvaisen bc:n, kuin sellaisen kamalan yliturkikkaan pörrökkeen. Hyi hitto niitä! Ehkä mä justiin siksi suosin työlinjaisia koiria. Toisaalta kultainen keskitie on se paras ja turvallisin: miltä kuulostaa sekalinjainen, kevyellä turkilla ja rakenteella varustettu, hyvän työmoottorin omaava ja vietikäs bc paimennusvaistoa ja hyvää koulutettavuutta ja hermorakennetta unohtamatta? Muuten, tässä (tässä-sana on linkki, perskele kun ei näytä linkilta) on loistopentue. Tuollainen kelpais mullekin, nams. 

Mä monesti nauran Mistille päin naamaa, kun se näyttää niin hassulta. Itse asiassa just äsken nauroin, edellistä virkettä kirjoittaessa. Misti taitaa ymmärtää, että sille nauretaan. Jahas, nyt se häippäs johonkin, nolostuneena varmaan :D Enks olekin kiva omistaja? 8) 

- Misti häipyi haukkumaan pelottavaa vessaharjaa, on se niin hurja koira tosiaan, että pelottaa.