Agilityn kesäkauden korkkaus

Eilen käytiin Mistin kanssa kaksistaan aksaamassa ulkokentällä, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Kisaavien ryhmä oli jättänyt radan paikoilleen, joten tehtiin sitä sitten. Hain ratapiirroksenkin, mutta en aluksi ottanut siitä mitään selvää. En muistanut rataa millään ja menin koko ajan sekaisin, että mille esteelle mennään milloinkin. :D Luovutin ja kehittelin meille oman kuvion. Lopuksi, kun rata oli tullut jo tutummaksi, niin valmiin ratapiirroksen lukeminen alkoikin luonnistua, ja tehtiin sen mukaisesti. Meillä sujui yllättävänkin hyvin pitkän tauon jälkeen, eikä me olla aiemmin edes tehty kokonaista rataa. Misti sai hyvin esteet ylitettyä, toisinaan kylläkin putosi rima alas. Muurin yli Misti ei mennyt ollenkaan, vaan hyppäsi sen päälle ja siitä maahan. :D Tätä täytyy harjoitella, ohjatuissa treeneissä saadaan varmaan vinkkejä sen suorittamiseen. Putki oli huippu juttu ja sain ohjattua Mistin oikeasta päästä sisään. Keppejä oli kentällä varmaan se 12 kpl, mutta niitä ympäröi verkot. Kepittely siis onnistui, mutta tuskin Misti olisi mennyt kahtatoista keppiä ilman verkkoja.
Ohjauskuvioista ei ollut hajukaan, en edes muista niitä enää, hups. Aikamoista sähellystä siis, ja ylimääräisiä kierroksia ja kaarroksia, joten täytyy todellakin alkaa tekemään ihan oikeita ohjauskuvioita radalla. Meno helpottunee huomattavasti. Takaakiertoja kyllä saatiin tehtyä ja ne meni ihan hyvin. Katselin kyllä aina etukäteen, milloin vaihdan ohjauspuolta, ja mistä olisi paras ohjata koira millekin esteelle. Mutta treeniä, treeniä! :D
Yksittäisenä tehtiin sitten kontaktiesteitä. Mistillä meni tosi hyvin ja se meni omatoimisesti puomille sinä aikana, kun nostelin rimoja paikoilleen. Eipä siinä sitten mitään, puomitreeniä vaan ja rohkeasti ja nopeasti Mipsukka juoksi puomille, odotti hyvin kontaktilla ja meni vapautuksesta palkalle. A-estettä mentiin myös, kun Misti oli niin reippaana ja rohkeana. No problemo, kiipesi harjanteelle ja alas kontaktilätkälle odottamaan vapautusta. Hieno tyttö! :)

Misti oli oikein innoissaan agiliitelemässä ja alkuun meinasi taas haukkua. Loppua kohden alkoi kuitenkin jo väsähtää, joten aksaakaan ei kärsi liian kauaa kerralla tehdä. Maanantaina alkaa agilityn jatkokurssi, joka kestääkin heinäkuun loppuun asti. Olin muistanut kurssin teoriakerran päivämäärän väärin, joten sekin jäi käymättä. :(
Lisäksi tehtiin eilen nopeat tokottelut ja ensiksi kokeiltiin estehyppyä. Misti kävi aluksi tsekkaamassa esteen toisen puolen, ettei maailma vaan lopu siihen. Sitähän se pelkäsi silloin kokeessakin, ei uskaltanut hypätä umpiestettä, kun ei tiennyt mitä toisella puolella odottaa. Siinähän se ykköstulos viimeistään karkasi käsistä, vieläkin harmittaa. Hyppy meni nyt sitten oikein hyvin, eikä Misti ollut unohtanut sitä kokeenomaistakaan suoritusta. Kiltisti jäi odottamaan hypyn jälkeen, eikä ennakoinut perusasentoa. Jos muistutellaan tuota aina koulutuskentällä käydessämme, niin eiköhän Misti kokeessakin uskalla hypätä? Raukkis on, jos ei uskalla. Se kuitenkin tykkää hyppyliikkeestä. Sitten tehtiin pieni pätkä seuruuta, kaukkarit ja nouto kaukopalkalla. Seuruu innokasta, mutta käännöksissä Misti taas tuhahteli ja niiskautteli. Noudossa oli myös intoa, ja erityisesti toinen kerta oli aika lailla nappisuoritus. Kaukot onnistuivat parhaiten. Välimatkaa muutama metri ja tuplakäskytettynä i-m-i-m. Kaikin puolin täydelliset, jes. :)
Treenaamisen jälkeen käytiin hieman metsässä ja metsätiellä lenkkeilemässä. Illalla kotosalla vielä juoksulenkki molempien koirien kanssa.

Misti (ja Helmi) on ollut jotenkin tosi vähäisellä huomiolla ja treenaamisella viimeisen viikon ajan lenkkeilyä lukuunottamatta. Tästä voin hyvällä omallatunnolla syyttää koeviikkoa ja lukuvuoden loppurutistusta. Tästä johtuen blogikaan ei ole päivittynyt, vaikka päiviteltävääkään ei ole ollut. Nyt kuitenkin helpottaa ja kesäloma alkaa pian. Ensi viikolla toimin pennunhoitajana Helmin vara-kasvattajan luona huolehtien kymmenestä viisiviikkoisesta karhukoirakakarasta ja kolmesta aikuisesta koirasta. Pennut ovat Helmin siskopuolen, syötävän suloisia kaikki. :) Edellisen postauksen pentukuva liittyi siis juurikin tähän tapaukseen, mulle ei ole tulossa bc-pentua tai mitään muutakaan, mikäli joku niin epäili. ;)

Kukkuluuruu kevät!

Kevät on tosiaan tullut tännekin, jeij! Lunta on enää pieniä plänttejä siellä täällä ja koivunlehdet ovat nupussa. Parisen viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaa kesäloma, kyllä kelpaa. :)
Mitään ei olla päästy nyt oikein puuhastelemaan, kun olin kuumeessa kokonaisen viikon. Oikeastaan vasta perjantai-iltana ei enää kuume noussut ja nyt aletaan olla elävien kirjoissa. Mutta äärimmäisen sitkeä ja inhottava tauti! Kyllä suuresti masensi ja suretti maata sisällä, kun normaalisti olen aina ulkosalla koirien kanssa ja milloin minnekin menossa.

Hieman ollaan viime päivinä kuitenkin tokoiltu kotipihassa. Seuraamista, luoksetuloa, kaukoja, noutoa, jääviä... Ihan perusjuttuja aktivoinniksi (ennemminkin minun kuin Mistin :D). Hyvinhän Mistillä sujuu ja intoa on niin pirusti. Noudosta on tullut taas pop, eikä Misti meinaa luopuakaan kapulasta ja kelpuuttaisi sen pallon sijasta palkkana. Tosi kivalta tuntuu nouto taas, jumitus katosi. :)
Suora seuruu Mistillä menee korkeassa vireessä, mutta käännökset saa aikaan haukottelua ja kontaktin katoilemista. Niistä pikkuneiti ei siis oikein diggaa, mutta laitetaan diggaamaan. Jos alkaisin palkkaamaan heti käännöksen jälkeen, jotta niihinkin saataisiin säpäkkyyttä. Muuten tykkään Mistin tanssahtelevasta ja innokkaasta seuraamisesta tällä hetkellä, juuri tuollaista olen hakenut tässä viimeisen vuoden ajan. :D
Kaukoissa ei ole moittimista: puhtaat hyvät vaihdot i-m-m-i, joten ne on kaikin puolin kunnossa. Vielä vaan välimatkaa kasvattamaan. Seisominenkaan ei ole yhtään pöllömpi.
Meillä on varmaan muuten möllitokokisat tiedossa kesäkuun alussa täällä Kuusamossa ja vielä myöhemmin ensi kuussa. Niissä on meille hyvää harjoitusta, ennen kaikkea kokeenomaisessa tilanteessa. Jes, tällaista mahdollisuutta olenkin kaivannut tänne!

Agiliitelytkin on olleet tauolla nyt. Odotellaan uutta kurssia alkavaksi ja sitä ennen käydään varmaan itsenäisesti treenaamassa ulkokentällä. Siinäkin toivotaan edistystä, kesän aikana olisi tarkoitus käydä Koirakerhon epiksissä kisaamassa.

Mistin luustokuvaustulokset muuten tulivat alkuviikosta Kennelliitosta. Misti on parasta A-luokkaa: lonkat A/A ja kyynäreet 0/0. Silmät, olkapäät, polvet ja selkä kuvattiin jo aiemmin terveeksi. Terve koira siis käsissä, kyllä nyt kelpaa harrastaa! :)

Laitetaanpa vielä muutamia kuvia koiruuksista. Eilen sain napattua mielestäni onnistuneita otoksia pikkuneidistä järven rannalta, huojuvan laiturin päältä. Mutta sitä ennen pieni kuva-arvoitus:


                                Keitä nämä ovat? ;)

                                                               
                                                             Veikkauksia otetaan vastaan!

  

Kepittelyä, tokottelua ja keväisiä kuvia

Viimeisen viikon ajan ollaan treenailtu pujottelua Mistin kanssa päivittäin. Meillähän ei mitään apuvälineitä, kuten verkkoa ja ohjureita ole, joten imutustyyliin on menty. Alkuun vedin Mistiä namiavusteisesti keppien lävitse, mutta nyt tyttö suorittaa pujottelun jo hyvinkin itsenäisesti. Se ei jätä keppivälejä enää pujottelematta, mutta jos lähetän Mistin liian kaukaa kepeille, saattaa ensimmäinen keppi jäädä huomaamatta. Itsenäistä irtoamista siis vielä kaivataan. M on kuitenkin tosi hienosti hiffannut idean, eikä se enää juuri tarvitse minun apua. Voin siis lähettää sen kepeille ja juosta vaikka itse vähän kauempana. Vauhtia toki voisi olla enemmän, mutta eiköhän sitä tule myöhemmin. Pääasia, että saadaan ensin tekniikka kuntoon ja koiralle lihasmuistiin. :) Tällä hetkellä keppejä on neljä, mutta taidan kohtapuoliin lisäillä niiden määrää. Voin yrittää ottaa videotakin meidän pujottelutreenistä. 

Muutama lenkkeilykuva tähän väliin. Helmikin sai nyt muutamana päivänä lenkkeillä vapaana. Ensin meni ihan hyvin, eikä se karannut kauaksi ja tuli kutsuttaessa luokse hakemaan herkkuja. Sitten se kuitenkin päätti olla tottelematta eikä ruokakaan enää kiinnostanut. Sellainen käytös ei ole hyväksyttävää, joten nyt muori saa kävellä taas hihnassa. Miten se ei ymmärrä, että olisi paljon kannattavampaa totella, koska a) silloin saa olla vapaana josta seuraa se, että b) vapaana ollessaan se saa herkkua, sillä mamma lupaa olla varsinainen ruokinta-automaatti. Mutta ei, Helmi ei tajua vaan se valitsi mieluummin hihnalenkkeilyn. Dorka, kärsikööt sitten siitä, vaikka olisikin voinut valita toisin. ;) 

Naminpyyntiä lammikossa

                                           

                                       

Tokoiltu ollaan viime aikoina vähän enemmän, oikeastaan lähes joka päivä. Tänään käytiin treenailemassa läheisen koulun hiekkakentällä. Heti ensiksi tein Mistille ruudun, josta pikkuneiti niin kovin innostui. Sen silmät suorastaan säihkyi, joten asenne oli kohdillaan! Eivätpä koulun pihalla keinuneet pikkutytötkään häirinneet Mistiä, vaan se keskittyi hyvin tekemiseen. 

Ruutu oli hyvä ja vauhdikas, mutta paikka hieman hakusessa. Misti hiukan pyöri ympäriinsä ruudussa ja etsi sopivaa paikkaa (ts. odotti stop-sanaa ja lentävää palloa). Sisälle ruutuun se kuitenkin juoksi, mutta en ihan mitä sattuu paikkaa kelpuuttanut, vaan halusin sen kunnolla keskelle ennen palkkaamista. Pitkään aikaan ei olla ruutua tehtykään, joten siihen nähden hyvä suoritus. Intoa ja vauhtia onneksi löytyi, mikä on tärkeintä. 

Sitten tehtiin seuraamista pari kertaa, hyvin meni. Ensin tein kaukopalkalla, jossa lelu odotti kentän reunalla. Innokasta oli, mutta myös edistämistä ilmeni. Siihen en viitsi nyt hirveästi puuttua, haluan että Mistillä on intoa ja kontakti pysyy hyvin. Pysähtymiset on vähän unohtuneet ja Misti saattaa jäädä seisomaan. Muuten oli kyllä hyvää seuraamista, pitää malttaa tehdä vain lyhyttä pätkää, että hauskuus säilyy. 

Molemmat jäävät tehtiin muutamaan kertaan, maahanmeno ja seisominen. Maahanmeno nappisuoritus, mutta Misti makasi seisomisen. Muutamalla toistolla ja muistuttelulla se seisominenkin sieltä tuli, mutta tätä täytyy tehdä myöskin. Aika jännä, että Misti on sen unohtanut, kokeessa liikkeestä seisominen oli kuitenkin meidän onnistunein suoritus, josta tuli 10. 

Luoksetulo tehtiin pari kertaa. Onnistui mallikkaasti ja eteentulo oli tiivis. Edestä sivulle siirtyminen oli kuitenkin hiukan vino, Mistihän ei oikein osaa käyttää takapäätään. 

Misti sai myös noutaa. Siinä on kyllä paljon parantamisen varaa: vauhti, pitoasento, luovutus. Mistihän meinaa hypätä kapulaa vasten ja nostaa sen puolihuolimattomasti, mälvääkin. Se palauttaa kapulan ravilla ja tulee turhan väljästi eteen. Nouto on alkanut taas hieman paineistamaan Mistiä, jos sitä alkaa hinkkaamaan ja korjailemaan liikaa. Se ei kestä sitä, kaiken täytyy mennä kerralla oikein ja Mistin täytyy saada onnistua. Että alapa siinä sitten hinkkaamaan liikkeitä täydellisiksi. 

Hyvät tokotreenit kuitenkin oli ja nyt pitää käydä useamminkin treenaamassa. Lähinnä sitä motivaatiota, minkä kyllä huomaa, sillä tekniikka alkaa pikkuhiljaa kärsiä. :D Mutta hauskuus ennen kaikkea, haluan että Misti käy kuumana myös tokossa! 

Me ollaan alettu nyt teiden sulettua hölkkäämään urakalla! Juostaan Mistin kanssa melkein päivittäin muutaman kilometrin lenkkejä. Aikaa menee puolesta tunnista 45 minuuttiin. Misti ravaa valjaat päällä lyhyessä hihnassa. Kylläpä kasvaa kunto niin koiralla kuin omistajalla, mahtavaa liikuntaa! Kun agilityakin harrastetaan, niin pitäähän koirakolla olla jonkinlainen peruskuntokin, I guess. :D

Vielä kuvia tältä päivältä. Helmi taas tapansa mukaan häikäisee kauneudellaan ja poseeraustaidollaan, Misti senkun lösöttää vaan. Misti on muuten paljon rumemman näköinen kuvissa, mitä livenä. Siis onhan se ihan sievä koira ja näin, mutta kuvissa se näyttää surkealta rotalta. :D

Misti: "Ensin mää vaan lyyhistelin ja inhosin koko kuvaussessiota"....

...."sitten mää päätin ryhdistäytyä ja näyttää mammalle, että kyllä määkin osaan poseerata"...

..."Helmi oli kuitenkin auttamatta parempi ja mää luovutin ja halusin vaan vajota maan alle"

Mamman muorikulta osaa olla kuvassa! <3 

Terveeksi tutkittu ja todettu

Torstaina 19.päivä käytiin Oulun Eläinklinikalla silmäpeilauksessa ja luustokuvissa. Silmät tutki helsinkiläinen eläinlääkäri Sari Jalomäki. Mistillä on kaikin puolin terveet näkimet, eikä mikään viittaa perinnöllisiin silmäsairauksiin! :) Mistin emällä ja emän sisaruksilla on todettu distichiasis eli ylimääräisiä silmäripsiä, mutta Mistillä niitä ei näkynyt - ainakaan vielä. Tutkitutan silmät mahdollisesti vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Ell. tosin löysi Mistin oikeasta sarveiskalvosta arven, joka oli kuitenkin hyvin parantunut eikä se haittaa koiraa mitenkään. Arpea ei paljaalla silmällä näe, joten sen olemassaolo tuli yllätyksenä. Onneksi se ei ole vakavaa, kaipa siihen on jokin joskus tökännyt, sen synty jäänee arvoitukseksi.

Silmäpeilauksen jälkeen oli vuorossa luustokuvat ja sitähän oltiinkin ehditty hieman jännittää. Kuvaava eläinlääkäri oli kokenut, ortopediaan erikoistunut Ilkka Lakovaara. Tosi mukavan ja osaavan oloinen, suosittelen. :) Heti ensiksi Mistille laitettiin nukutuspiikki, joka taisi hiukan sattua, kun pikkuneiti vingahti. Äkkiä aine vaikutti ja Misti painui unten maille. Minua ei kuulemma tarvittukaan ja sain lähteä tunniksi omille asioilleni. Takaisin palattuani Misti oli vielä taju kankaalla, mutta herätyspiikin jälkeen se alkoi hiljakseen heräillä. Sillä aikana katseltiin eläinlääkärin kanssa kuvia ja Lakovaara näytti tutkivan niitä hyvin tarkkaan. Lonkat oli hienot ja symmetriset, arvio niistä A taikka vahva B. Kuitenkaan B:tä huonommat ne eivät voi olla. Olin kyllä äärimmäisen helpottunut ja iloinen! Myös polvet nähtiin lonkkakuvista ja Lakovaara tsekkasi nekin. Hyvät, terveet polvet. Olipa muuten hyvä, etten otattanut erikseen polvikuvia, kun ne kerran näkee lonkkakuvien yhteydessä.
Kyynärpäiden tilanne oli sellainen, että toinen (muistaakseni vasen) olisi 0 mutta toinen (eli vissiin se oikea) olisi heikko 0 tai vahva 1. Tuossa mahdollisessa ykkösen kyynäreessä oli pientä kalkkeumaa, jota esiintyy kuulemma lähes kaikilla koirilla jonkin verran, ja se on ihan merkityksetön juttu eikä vaikuta koiraan millään tavalla. Itsekin huomasin, että se nollan kyynär oli terävämpi ja toinen taas muodoltaan enemmän tylppä. Lakovaaran mukaan erot ovat kuitenkin aika pieniä ja hän lausuisi molemmat nolliksi. Nyt vain odotellaan, kuinka tarkka Kennelliiton eläinlääkäri on ja saadaanko molemmat nollana takaisin. Toivottavasti saadaan, koska ainakin itselleni pistää silmään nuo ykkösenkin kyynäreet. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat terveet eikä ole syytä huoleen. :)
Selkä oli Mistillä kaikin puolin terve ja se todettiin yhteensä kolmesta kuvasta. Eli mielestäni aika hyvin saatiin selkäkin näkyviin ja se näytti oikein hyvälle!
Myös olkapäät tutkittiin. Toinen (olikohan se vasen) näytti ihan normaalilta, mutta toisessa olassa (oikeassa?) näkyi kanssa pientä kalkkeumaa. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä eikä sen pitäisi viitata OCD:hen. Siinä toisessa olassa tosiaan näkyi hieman enemmän vaalentumaa kuin toisessa, mutta huolissaan ei siitäkään onneksi tarvitse olla. Hitsi, kun en muista kummassa olassa ja kyynäreessä sitä kalkkeumaa oli, hyvä minä. Toki jäin nyt miettimään, että entä jos nuo kalkkeumakohdat aiheuttaakin Mistille jotain, mutta uskon kuvaavan eläinlääkärin sanaan. Lonkkien ja kyynärten kohtaloa eli virallista lausuntoa jäädään vielä odottelemaan Kennelliitosta, mutta selkä- ja olkakuvissa luotan Lakovaaraan, koska ne kuvattiin epävirallisina.

Pääasiahan tässä on se, että Misti on terve tyttö ja voidaan harrastella ihan normaalisti. Lakovaarankin mielestä voidaan turvallisin mielin agiliidellä yms. Ei kyllä yhtään kaduta, että kuvautin koko paketin, nytpä ollaan tietoisia koko luuston tilanteesta. :)
Kyllä bortsutkin pitäisi mielestäni kuvauttaa myös selästä ja olkanivelistä. Ollaanhan se nähty kuinka paljon esimerkiksi OCD-tapauksia putkahtelee esiin. Voisi jäädä moni koira ja linja käyttämättä, jos kaikki yksilöt kuvattaisiin ja jätettäisiin riskitapaukset jalostuksen ulkopuolelle.

Citykoira!

Ennen klinikalle menoa käveltiin Mistin kanssa Oulun keskustassa. Voi että pikkuneiti käyttäytyi mallikkaasti, se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta ja kaupungin vilskeestä! Se käveli nätisti hihnassa, ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, koviin ääniin yms. Mentiin rautatieaseman alikulkutunnelistakin, mutta sekään ei ihmetyttänyt. Mainio koira, joka käyttäytyy hienosti, sainpa olla siitä ylpeä! :) Myös automatka meni hyvin ja rauhallisesti. Helppo koirahan Misti on. Ehkä olen jotakin tehnyt oikein, kun se ottaa uudet tilanteet noin lunkisti. Klinikkakäynnin jälkeen käväisin läheisessä Mustissa & Mirrissä, josta Misti sai uudet valjaat. Pinkit Hurtta Lifeguardit, kyllä kelpaa lenkkeillä noin hienoissa vermeissä. ;) Helmi onkin ominut itselleen nuo Hurtta Collectionit, joten nyt on molemmilla omat valjaat. Eilen käytiin paremmin testaamassakin uusia valjaita kunnon juoksulenkin muodossa. Olipa mukava juosta sulalla tiellä. Misti jaksoi hyvin koko matkan, mutta Helmillä taas vauhti hyytyi. Yritin kyllä jättää sen kotiin, mutta mummeli itse änkesi mukaan.

Tuulitukka! Agilityn lämppälenkki vaaran päälle. 

Aksaa aina vaan

Viime päivät ollaan agiliidelty oikein urakalla, sanoisinko. Tänään meillä oli ohjatut treenit ja Misti oli suorastaan liekeissä! Nyt oli ihan eri ääni kellossa kuin viime tiistaina, pieni oli niin intoa täynnä ja jaksoi koko tunnin tehdä hienosti töitä. Tänään harjoiteltiin uusina asioina persjättöä ja rengasta, molemmat sujui hyvin. Itse meinasin alussa vahingossa valssata, mutta kyllä se persjättökin sieltä sitten löytyi. Misti teki hyvin, mutta välillä meinasi jättää yhden aidan hyppäämättä. Misti löysi nyt hyvin namikipoillekin, eikä se enää niin tuijottanut minua. Namikippoja ei kyllä enää juuri tarvitse esteiden välissä ja niitä häivytellään jo poiskin. Vauhtia oli mukavasti, mutta kohta en varmaan pysy enää ollenkaan Mistin perässä. Hyvin neiti pääsee esteet ylitse, korkeus on jotain mediluokkaa, ja pari kertaa se taisi tiputtaa riman alas.

Rengas ei tuottanut ongelmia, niin intopiukeena meni siitäkin. Matalallahan se vielä oli, mutta niinhän sen pitääkin näin alkuun. Pujottelua tehtiin myös ja mukavasti sujui, vauhtia on ihan hyvin, mutta vielä vaan lisää varmuutta. Keppejä oli yhteensä neljä. Verkot oli apuna ja niillä jatketaankin varmasti vielä aika pitkään. Jossakin välissä sitten kokeillaan ohjureita.
Omatoimiharjoitteluun kokosin meille pari hyppyestettä, joista toisella tehtiin takaakiertoa. Tosi hyvin meni! Molemmat puolet sujuu ja tuollahan Misti oikein nuoli siivekkeitä.

Mutta tiistain treeneissä Misti oli melko vaisulla päällä ja teki hitaanlaisesti. Meillä oli siellä kakkoskouluttaja paikalla ja hän kuvaili Mistiä hirveän rauhalliseksi, varovaiseksi ja epävarmaksi tyyliin "anteeksi kun olen olemassa". Allekirjoitan kyllä kaiken, sellainenhan Misti monesti on. Sille pitäisi saada varmuutta ja vauhtia sekä löytää treeneihin jokin superhyvä palkka. Tänään oli mukana nakkia ja jopas neidille kelpasi. Mutta oli Misti muutenkin tänään paljon vapautuneempi ja innokkaampi, joten hyvä fiilis jäi tämänpäiväisistä treeneistä. Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja maneesi oli paljon hiljaisempi aikaisempaan haukkukonserttoon verrattuna. Mistihän on siis hiljaa ja keskittyy tekemiseen, mutta muutama muu siellä on äänessä koko ajan. Toivottavasti intoa ja iloista asennetta löytyy treeneissä jatkossakin, kotona sillä on ainakin huippuhauskaa. :) Ehkä itsekin vähän ohjatuissa jännitän, kun ollaan valvovien silmien alla, ja se voi vaikuttaa koiraankin. 
Misti on nähnyt joka kerralla treenien ohessa myös hevosia piha-aitauksessa käyskentelemässä. Aluksi se oli ihan kummissaan ja haukkui raivokkaasti, muttei nykyään enää juurikaan välitä niistä. Misti ei olekaan tavannut hevosia koskaan aiemmin, joten yllättävän äkkiä se on tottunut niihin. :)

Ollaan nyt muuuten parina päivänä kotosalla treenailtu mm. takaakiertoa aika korkeillakin rimoilla jo. Hyvin Misti hoksaa homman jujun. :) Eli väsäsin meidän kotipihalle pienen, kuuden esteen radan nyt viikonloppuna. Siinä oli: hyppy-puomi (pelkkä alastulo korotetulla laudalla)-hyppy (jolla takaakierto)-putki-hyppy. Tuota tehtiin sitten toisinkin päin. Mini-bc oli ilmiliekeissä ja niin nopsaan juoksi radan. Muuten hyvää suorittamista, mutta puomilla tarvitaan vielä malttia, jotta kosketusalustalle mennään rauhassa. Lupaava tyttönen, nyt ollaan agista ihan totaalisen innostuneita! :)

Elossa ollaan!

Olisiko blogin päivittäminen mitään näin vaihteeksi... Alkuaikoina, Mistin ollessa pentu, päivityksiä tuli yksi tai kaksi viikossa, nyt hyvä jos kerran kuukaudessa. En vaan koskaan jaksa alkaa mitään kirjustelemaan, eikä ole oikein aikaakaan.

Mitä meille kuuluu? Ei mitään, paitsi että meidän lajivalikoima laajeni ja muutti hieman muotoaan. Tällä hetkellä käydään treenaamassa agia noin kerta viikkoon ohjatusti. Ollaan "pentu"agilityryhmässä, jossa on meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Nyt on treenikertoja takana kolme, eka missattiin Mistin juoksujen takia. Ollaan lähdetty ihan alkeista liikkeelle: lähtöpaikkatreeniä, kosketusalustaa, hyppyä, putkea, puomin alkeita, keppejä... Viimeksi tutusteltiin keppeihin ja ensimmäiseen ohjauskuvioon, takaaleikkaukseen. Agility vaikuttaa yllättävän haastavalta lajilta. Tunnen olevani siinä enemmän hukassa mitä tokossa, mutta aksa on kyllä kivempaa. :) Misti on hyvinkin taitava ja lupaava agilitykoiran alku, kunpa ohjaaja olisi yhtä hyvä. Misti tuntuu olevan erittäin innostunut ja malttaa tuskin odottaa radalle pääsemistä. Sitten mennään kovaa ja empimättä! Puomin alastulokontaktia treenaillaan, mutta se ei oikein suju vielä. Itse asiassa ajattelin ehkä opettaa Mistille juoksukontaktit, sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin. Keppien kanssa edetään luultavasti verkkojen avulla, sen sanottiin olevan paras tapa nopealle koiralle ja mahdollistaa hyvin myös itsenäisen työskentelyn. Paljon on tämän lajin kanssa tekemistä, mutta aikaahan on ja kesällä päästään toivon mukaan vieläkin useammin ja tavoitteellisemmin treenaamaan!

Toko meillä on nyt jäissä. Hyvin vähän mitään tehdään, silloin tällöin jotain pientä. Yhtään ei ole inspiraatiota tokoilla, joten saapa nähdä milloin aletaan taas kunnolla sitäkin työstämään. Heh, tavoitteena tälle vuodelle oli saada ALO1 ja AVO1, mutta nähtäväksi jää saavutetaanko mitään. :D Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivan sama vaikka veisin Mistin viisivuotiaana seuraavan kerran alokkaaseen. En osaa sanoa kisataanko edes tänä vuonna enää vai vasta vuoden päästä, jos silloinkaan. Täytyy sanoa, että tuntuu mukavan rennolta, kun ei tarvitse varsinaisesti mihinkään treenata vaan voidaan edetä leppoisasti omaan tahtiin. Puolisen vuotta sitten oli hirveä kiirus päästä kisaamaan ja saada tuloksia aikaan. Pah, mitä merkitystä sillä oikeastaan on. Pääasia, että on kivaa ja tehdään sitä mistä tykätään! :)

Ja mehän tykätään lenkkeillä!

                                       

Pönötyskuva portailta.

Muuten tosiaan elellään päivä kerrallaan verkkaiseen tahtiin. Ulkoillaan paljon ja ollaan vaan, mutta nyt tosiaan tuli tuo agility kuvioihin mukaan. Mistillä oli toiset juoksut maaliskuussa, ja yllättävän helposti ja nopeasti ne meni ohitse. Kuukausia kestänyt karvanlähtöaikakin viimein loppui. Mistihän alkoi syödäkin tuossa yhdessä välissä tosi hyvin ja kuppi tyhjeni joka kerralla. Nyt on taas nirsoilua ilmassa, juuri kun pääsin sanomasta, että se syö! Nirsoiluun auttoi se, että ruokaa tarjottiin säännöllisesti ja samaan aikaan Helmin kanssa, eikä kuppia pidetty esillä. Mutta ei sillä näemmä ollutkaan kovin kauaskantoisia vaikutuksia. On Misti kuitenkin hieman pulskistunut onneksi.
Mistille on varattu luustokuvaus- ja silmäpeilausaika tälle kuulle Oulun Eläinklinikalta. Siltä tutkitaan lonkat, kyynärät, selkä, olkanivelet ja ne silmät. Kallis keikka on tiedossa, mutta haluan olla mahdollisimman varma Mistin terveydentilasta ja voiko sen kanssa harrastaa normaalisti jne. Toivotaan hyviä tuloksia, mutta mitään en uskalla odottaa. Mistin sisaruksista on nyt neljä tutkittu, joista kaikki ovat saaneet huippuhyviä tuloksia. Peukut pystyyn, että meilläkin on terve tyttö! :)

Helmi on alkanut vissiin kutiamaan entistä enemmän. Se rapsuttaa ja kyhnyttää itseään vähän väliä, kaivaa korvaa, järsii tassuja... Se on kyllä niin arvoituksellinen tapaus, että aina sillä on jotakin vaivaa. Ollaanhan me siihen totuttu, allerginen koira, kun vaan tietäisi mille. On se muuten kovin virkeä, mutta kutina vähän vaivaa.
Helmi on käyttäytynyt vähän kummallisesti viime aikoina. Kun vien sen tarhaan yöksi, niin Hemppa alkaa vinkumaan ja yrittämään pakoa. Se pääsikin jo karkuun pari kertaa, kiipesi tai hyppäsi yli. Sitten se oli seuraavana aamuna omalla paikallaan terassilla. Helmi tosiaan yrittää kiikkua tarhan yli ja vaaralliselta näyttää meno toisinaan. Sillä itse asiassa tuli jo haava tassuun, jonnekin kynnen seutuville. Outoa, kun se on nyt niin levoton, vaikka terassilla ja sisällä se käyttäytyy ihan normaalisti. Kevättä rinnassa, sterilisoidulla koiralla?

Kuka se siellä kurkkii?

Kultaisia vuosia ja kauniita kevätsäitä

Nyt on sitten toisen synttäripäivityksen vuoro, kun rakas Helmi Hömppä Hemuliini täyttää vuosia ja niitähän on mittariin kertynyt jo huikeat yhdeksän! Helmin syntymäaika on helppo muistaa, 3.3.2003. :D On niin vaikea uskoa, että Hemppa on jo niin arvokkaassa ja korkeassa iässä, vaikka vastahan se oli kuriton kakara. Toinen on niin hyvässä kunnossa vielä, eikä harmaata näy missään! Helmi vaikuttaa ihan joltain 5-vuotiaalta, niin on tytsi toiminnallinen ja hirrrrveen timmi paketti. Se on todella hyväkuntoinen ja reipas, silmissä edelleen se sama ilkikurinen ja utelias katse kuin aina ennenkin. Häntä heiluu vähän väliä ja kaikkea tarkkaillaan entiseen malliin. Helmihän on aina ollut vilkas koira ja totta puhuakseni se on paljon aktiivisempi kuin Misti the bordercollie, ainakin ikäänsä ja rotuunsa nähden. Helmi oli vintiö varmaan ensimmäiset kolme vuotta ja Misti on ollut pikkuvanha koko pienen ikänsä. Joskus voi käydä noinkin päin, vaikka toisin olisi voinut odottaa. :D Olen niin iloinen ja onnellinen, että Helmi on noin hyvässä kunnossa ja toivottavasti sillä on vielä monta elinvuotta edessä! Mitään synttärilahjaa Helmi ei saanut, vähän vaan koiranmakkaraa ja muuta kivaa syömistä. Lenkillä tietysti käytiin ja helliteltiin mummokoiraa. Ensi vuonna pidetään sitten kunnon bileet, kun täysi kymppi tulee täyteen. ;)

Ollaan koirien kanssa taas ulkoiltu paljon, kun tänne on tullut niin upeat kevätilmat. Aurinko paistaa jo korkealta koko päivän ja on sopivan lauhaakin. Siis kerrassaan ihanaa, juuri tällainen kevättalvi on mun suosikki ja lempivuodenaika! Tänään käytiin koirien kanssa kahden tunnin lenkki mahtavassa säässä ja kivalla reitillä, vaikkakin se sisälsi jonkin verran umpihankikahlailua. Sattui virhearviointi meikäläisellä, mutta no worry, se oli tehokasta. ;) Pistin tietysti koirat auraamaan tietä ja tekemään jotakin omistajaparkansa eteen, vaikka mäkin jouduin välillä polkemaan latua. Misti on niin pikkuinen, että se uppoaa hankeen, mutta yllättävän sinnikkäästi ja nopeasti se eteni. Helmi ei ollut ollenkaan mielissään ja rouvaa piti välillä vetää perässä, mutta kyllä sekin hienosti teki tietä ja hassusti pomppi edetessään. Enimmäkseen Helmi kulki edellä ja mainiosti jaksoi, on se niin teräsmummo ettei tuollainen tee tiukkaakaan. ;)
Eilen taas käytiin järvilenkillä sekä Mistin kanssa hiihtämässä. Mipsukka oli vapaana ja innoissaan juoksenteli uudessa paikassa. Koiran riemua on kiva katsella, ne kun tulee onnellisiksi elämän pienistä asioista! Ja kyllä munkin mielestä lenkkeily on parasta ajanvietettä koirien kanssa, tokoilut sun muut tulee perässä.

(kuvat on viime viikonlopulta)

Juu, eli ulkoiltu ollaan, mutta vähän myös treenattu tokoa. Mä ajattelin kokeilla Mistin kanssa kaukopalkkaa, jos se innostuisi tekemään paremmin kun palkkakin olisi näkyvissä. Mun mielestä tuossa on ainakin se hyvä puoli, että Misti meinaa käydä välillä todella kuumana ja kierrokset nousee sen juostessa palkalle. Treenaamisessa on siis vähän vauhtiakin, kun koira saa juosta palkalle eikä se tule suoraan minulta. Mukana on kuitenkin myös kyttäämistä ja ennakointia, mutta ainakin sitä intoa on löytynyt kivasti. Hyvin Misti tokottelee ja palkka-sanan kuullessaan painelee suorinta tietä lelulle ja lelun kanssa mun luo. Heti ekalla kerralla pikku tauon jälkeen Misti oli kuuma kuin tulipallo, ja meinasi jopa haukkua kaukoissa ja luoksetulon pysässä. Kun saisin tuon puolen esiin useammin, niin olisipa mahti homma. Suunnitelmana on nyt tehdä lyhyitä ja motivoivia treenihetkiä ja ottaa ihan pari juttua kerrallaan taikka sitten hinkuttaa jotain yksittäistä liikkeen osaa. Nyt on tärkeintä, että saan sen räväkän ja raisun Mistin esiin eikä tekniikalla ole niin väliä. Tekniikka ja liikkeet on kunnossa ja niitä ehtii aina hioa, motivaation ja innon rakentaminen on tärkeämpää ja kauaskantoisempaa koko loppuelämää ajatellen. Miksi en tajunnut tätä ennen kuin vein Mistin kokeeseen, tai oikeastaan jo heti pennun saadessani! Jotkut asiat ne vain pitää oppia kantapään kautta, kiva vaan korjailla virheitä jälkeenpäin. Totta kai olen aina pyrkinyt siihen, että Mistillä on kivaa ja että lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen ja innostuneeseen mielentilaan. Silti, olen tietämättömyyttäni treenannut ehkä turhan yksitoikkoisesti ja tehnyt monta liikettä putkeen joka treenikerralla. Nyt yritän kuitenkin skarpata ja tehdä Mistin kanssa vähemmän ja monipuolisemmin! Jollekin toiselle koiralle voisikin sopia tämä minun treenaustyyli hyvin, mutta Mistille ei, koska se on niin rauhallinen ja kyllästyy helposti.
Mistillä muuten alkoi juoksut viikko sitten, jo toiset juoksut vaikka ikää on vasta 13 kk! Mietiskelinkin tässä, että olikohan lähestyvillä juoksuilla jotakin vaikutusta Mistin käyttäytymiseen kokeessa..? Sehän oli ihan pihalla ja nuuskutteli kovasti. Jospa se johtuikin juoksuista, jotka alkoi siis kahden viikon päästä kokeesta. Olisihan se kiva vierittää epäonnistunut tokodebyytti juoksujen syyksi, mutta oli siinä taustalla muutakin. On kuitenkin ihan mahdollista, että juoksuilla oli vaikutusta asiaan ja ne sekoitti Mistin pään.

Tiistaina meillä alkaakin agility, kivaa! Huomenna on teoriakerta ja tiistaina Mistikin pääsee mukaan. :) Toivottavasti kurssista tulee antoisa ja opitaan paljon uutta! Ilmoittauduin jo uudelle kurssille kesällä, eiköhän aksasta tule meidän vakkariharrastus, luulen ma.