Kultaisia vuosia ja kauniita kevätsäitä

Nyt on sitten toisen synttäripäivityksen vuoro, kun rakas Helmi Hömppä Hemuliini täyttää vuosia ja niitähän on mittariin kertynyt jo huikeat yhdeksän! Helmin syntymäaika on helppo muistaa, 3.3.2003. :D On niin vaikea uskoa, että Hemppa on jo niin arvokkaassa ja korkeassa iässä, vaikka vastahan se oli kuriton kakara. Toinen on niin hyvässä kunnossa vielä, eikä harmaata näy missään! Helmi vaikuttaa ihan joltain 5-vuotiaalta, niin on tytsi toiminnallinen ja hirrrrveen timmi paketti. Se on todella hyväkuntoinen ja reipas, silmissä edelleen se sama ilkikurinen ja utelias katse kuin aina ennenkin. Häntä heiluu vähän väliä ja kaikkea tarkkaillaan entiseen malliin. Helmihän on aina ollut vilkas koira ja totta puhuakseni se on paljon aktiivisempi kuin Misti the bordercollie, ainakin ikäänsä ja rotuunsa nähden. Helmi oli vintiö varmaan ensimmäiset kolme vuotta ja Misti on ollut pikkuvanha koko pienen ikänsä. Joskus voi käydä noinkin päin, vaikka toisin olisi voinut odottaa. :D Olen niin iloinen ja onnellinen, että Helmi on noin hyvässä kunnossa ja toivottavasti sillä on vielä monta elinvuotta edessä! Mitään synttärilahjaa Helmi ei saanut, vähän vaan koiranmakkaraa ja muuta kivaa syömistä. Lenkillä tietysti käytiin ja helliteltiin mummokoiraa. Ensi vuonna pidetään sitten kunnon bileet, kun täysi kymppi tulee täyteen. ;)

Ollaan koirien kanssa taas ulkoiltu paljon, kun tänne on tullut niin upeat kevätilmat. Aurinko paistaa jo korkealta koko päivän ja on sopivan lauhaakin. Siis kerrassaan ihanaa, juuri tällainen kevättalvi on mun suosikki ja lempivuodenaika! Tänään käytiin koirien kanssa kahden tunnin lenkki mahtavassa säässä ja kivalla reitillä, vaikkakin se sisälsi jonkin verran umpihankikahlailua. Sattui virhearviointi meikäläisellä, mutta no worry, se oli tehokasta. ;) Pistin tietysti koirat auraamaan tietä ja tekemään jotakin omistajaparkansa eteen, vaikka mäkin jouduin välillä polkemaan latua. Misti on niin pikkuinen, että se uppoaa hankeen, mutta yllättävän sinnikkäästi ja nopeasti se eteni. Helmi ei ollut ollenkaan mielissään ja rouvaa piti välillä vetää perässä, mutta kyllä sekin hienosti teki tietä ja hassusti pomppi edetessään. Enimmäkseen Helmi kulki edellä ja mainiosti jaksoi, on se niin teräsmummo ettei tuollainen tee tiukkaakaan. ;)
Eilen taas käytiin järvilenkillä sekä Mistin kanssa hiihtämässä. Mipsukka oli vapaana ja innoissaan juoksenteli uudessa paikassa. Koiran riemua on kiva katsella, ne kun tulee onnellisiksi elämän pienistä asioista! Ja kyllä munkin mielestä lenkkeily on parasta ajanvietettä koirien kanssa, tokoilut sun muut tulee perässä.

(kuvat on viime viikonlopulta)

Juu, eli ulkoiltu ollaan, mutta vähän myös treenattu tokoa. Mä ajattelin kokeilla Mistin kanssa kaukopalkkaa, jos se innostuisi tekemään paremmin kun palkkakin olisi näkyvissä. Mun mielestä tuossa on ainakin se hyvä puoli, että Misti meinaa käydä välillä todella kuumana ja kierrokset nousee sen juostessa palkalle. Treenaamisessa on siis vähän vauhtiakin, kun koira saa juosta palkalle eikä se tule suoraan minulta. Mukana on kuitenkin myös kyttäämistä ja ennakointia, mutta ainakin sitä intoa on löytynyt kivasti. Hyvin Misti tokottelee ja palkka-sanan kuullessaan painelee suorinta tietä lelulle ja lelun kanssa mun luo. Heti ekalla kerralla pikku tauon jälkeen Misti oli kuuma kuin tulipallo, ja meinasi jopa haukkua kaukoissa ja luoksetulon pysässä. Kun saisin tuon puolen esiin useammin, niin olisipa mahti homma. Suunnitelmana on nyt tehdä lyhyitä ja motivoivia treenihetkiä ja ottaa ihan pari juttua kerrallaan taikka sitten hinkuttaa jotain yksittäistä liikkeen osaa. Nyt on tärkeintä, että saan sen räväkän ja raisun Mistin esiin eikä tekniikalla ole niin väliä. Tekniikka ja liikkeet on kunnossa ja niitä ehtii aina hioa, motivaation ja innon rakentaminen on tärkeämpää ja kauaskantoisempaa koko loppuelämää ajatellen. Miksi en tajunnut tätä ennen kuin vein Mistin kokeeseen, tai oikeastaan jo heti pennun saadessani! Jotkut asiat ne vain pitää oppia kantapään kautta, kiva vaan korjailla virheitä jälkeenpäin. Totta kai olen aina pyrkinyt siihen, että Mistillä on kivaa ja että lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen ja innostuneeseen mielentilaan. Silti, olen tietämättömyyttäni treenannut ehkä turhan yksitoikkoisesti ja tehnyt monta liikettä putkeen joka treenikerralla. Nyt yritän kuitenkin skarpata ja tehdä Mistin kanssa vähemmän ja monipuolisemmin! Jollekin toiselle koiralle voisikin sopia tämä minun treenaustyyli hyvin, mutta Mistille ei, koska se on niin rauhallinen ja kyllästyy helposti.
Mistillä muuten alkoi juoksut viikko sitten, jo toiset juoksut vaikka ikää on vasta 13 kk! Mietiskelinkin tässä, että olikohan lähestyvillä juoksuilla jotakin vaikutusta Mistin käyttäytymiseen kokeessa..? Sehän oli ihan pihalla ja nuuskutteli kovasti. Jospa se johtuikin juoksuista, jotka alkoi siis kahden viikon päästä kokeesta. Olisihan se kiva vierittää epäonnistunut tokodebyytti juoksujen syyksi, mutta oli siinä taustalla muutakin. On kuitenkin ihan mahdollista, että juoksuilla oli vaikutusta asiaan ja ne sekoitti Mistin pään.

Tiistaina meillä alkaakin agility, kivaa! Huomenna on teoriakerta ja tiistaina Mistikin pääsee mukaan. :) Toivottavasti kurssista tulee antoisa ja opitaan paljon uutta! Ilmoittauduin jo uudelle kurssille kesällä, eiköhän aksasta tule meidän vakkariharrastus, luulen ma.