Kemijärven tokokoe

No niin, päivitykset laahaa taas jäljessä, pahoittelut. Viime lauantaina (11.2) siis tokoiltiin Mistin kanssa ensimmäistä kertaa virallisesti eikä koe mennyt ihan nappiin. Mentiin koepaikalle aikaisin, ilmeisesti liian aikaisin, jotta Misti ehtisi varmasti kunnolla tottua. Aluksi annoin sen vain makoilla hallin lattialla ja sitten vähän virittelin sitä. Me leikittiin ja tein sen kanssa pikku juttuja nakkien kanssa. Misti oli aika innoissaan ja keskittynyt, eipä siinä mitään. Välillä käytiin pihalla ja muuten vaan oltiin, ja itse katselin EVL- ja AVO-koirakoiden suorituksia. Alokasluokka oli siis viimeisenä, mikä oli häiriön kannalta hyvä juttu.
Sitten päästiin alokasluokkaan ja ensin oli vuorossa luoksepäästävyys ja paikkamakuu, jotka molemmat varsin mallikelpoisia suorituksia Mistiltä. Kovasti Misti kehään mennessä nuuskutti lattiaa, enkä saanut siihen heti kontaktia. Luoksepäästävyydessä Misti istui nätisti sivulla koko ajan ja antoi tuomarin (Allan Aula) käydä luona, siitä 10. Paikkamakuussa Misti meni hienosti ekalla käskyllä maahan, pysyi koko kaksiminuuttisen niin kuin kaikki muutkin koirat, ja nousi ensimmäisellä käskyllä sivulle. Siitä myös 10. Paikkis oli oikein onnistunut, Misti makasi tarkkaavaisena koko ajan, vaikka taisikin painua jo alussa lonkalle. Onneksi tuo onnistui, se on todella tärkeä liike tulevaakin ajatellen :)

Ennen meidän yksilösuoritusta olin melko varma, että Misti ei suostu seuraamaan kunnolla ja niinhän siinä kävi. Kehään mennessä se taisi tulla hyvin sivulle, mutta seuruu ei sitten ottanut onnistuakseen ollenkaan. Pian Misti kadotti kontaktin ja alkoi nuuskuttaa maata. Ensimmäinen pysähtyminen tuli niin äkkiä, että itsekin yllätyin ja Misti jäi seisomaan. Siitä se alamäki alkoi ja seuraaminen oli aika kamalaa. Ihme kyllä, kytkettynä seuraamisesta tuli 8. Seuraaminen taluttimetta oli vielä surkeampi esitys, vaikka se on aina ollut meillä kahdesta seuruupätkästä vahvempi. Olikohan M nyt kontaktissa kertaakaan sen aikana... Täyskäännöksessä Misti jäi tuijottamaan yleisöä eikä reagoinut puheeseeni. Sitten se havahtui taas hetkeksi seuraamaan, kun kävin kevyesti tökkäämässä sitä. Pohjanoteeraus oli meidän seuruu tällä kertaa ja siitä 6. Tuomari muistaakseni sanoi, että minä jäin odottamaan koiraa ja itse seurasin koiraa eikä koira minua. Ihan mahdollista, en enää muista mitä tein milloinkin. Olin kai niin shokissa siitä, ettei koira toiminut ollenkaan. Mutta muuten itseäni ei enää kehään mennessä juurikaan jännittänyt, koska koko koetilanne- ja paikka oli yllättävän rento ja mukava.
Liikkeestä maahanmenosta en paljon mitään muista, seurasikohan Misti kunnolla, ei kai. Hyvin painui käskystä maahan, mutta palatessani Mistin vierelle se hypähti yhtäkkiä seisomaan mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt! Siitä siis piste pois ja 9.
Luoksetulossa Misti lähti juoksemaan hyvin ja vauhdikkaasti, mutta lopussa hiimaili ja istui vinoon ja väljästi eteen. Sivulle se tarvitsi kaksi käskyä, josta piste pois ja 9. Perusasentoon siirtyminen taisi muuten olla hyvä.
Liikkeestä seisominen onnistui parhaiten ja peräti kympin arvoisesti. Misti lähti seuraamaan hyvin ja jäi käskystä napakasti seisomaan.
Estehyppy, voi voi. Tiesin että Misti ei uskalla hypätä eikä se hypännytkään, vaan kiersi esteen. Tuomari sitten käski yrittää uudelleen ja hän otti yhden laudankin pois, jonka jälkeen Misti hyppäsikin. Mutta eihän se enää auttanut ja nollille meni.

Kokonaisvaikutus oli 8 enkä yhtään ihmettele, eihän se meidän tekeminen ollut minkään näköistä. Lopputulos siis 153 p. ja ALO2. Kaiken kukkuraksi vielä sijoitus 11/11 eli eihän se hyvin mennyt. 11:sta koirasta kaksi sai kakkostuloksen ja Misti hävisi pisteellä sille toiselle. Mielestäni taso oli aika huono alokasluokassa, vaikka ykkösiä paljon tulikin ja me oltiin vielä viimeisiä eli siis tosi huonoja. Tuomarin mielestä perusteet on kunnossa, mutta Mistiä piti hirveästi innostaa ja se otti häiriötä eikä pitänyt kontaktia. Kovasti jäi harmittamaan, koska ykköstulos oli ihan saatavissa mikäli kaikki olisi mennyt nappiin niin kuin normaalisti treenatessa menee. Itse asiassa Misti ei ole koskaan ollut yhtä pihalla ja toimettomana kuin nyt - virallisessa tokokokeessa. Mutta eipä me olla oikein tarpeeksi pystytty treenaamaan kokeenomaisia tilanteita, joissa yleisökin tuijottaa äänettömänä. Misti taisi olla eniten ihmeissään juuri siitä, häiriötä liikuntahallissa ei ollut nimeksikään hajuja lukuunottamatta. Tosi mukava kisapaikka tuo liikuntahalli, ehkä parhaimmasta päästä. Eikä Misti kai enää jaksanut ja halunnut tehdä mitään tokoa, jota oltiin paukutettu viimeiset viikot (kuukaudet) melkein päivittäin enemmän tai vähemmän. Ja meillä on aina ollut ongelmia tuon motivaation ja vireen kanssa. Mutta kuvittelin kyllä, että Misti olisi valmiimpi ja pystyisi tuollakin mallisuoritukseen. Se on nimittäin tehnyt pahemmassakin hälinässä tokoa oikein hyvin. Nyt kuitenkin pohdiskelin, että ehkä Mististä oli niin kummallista olla kehässä kahdestaan tuomarin ja liikkurin kanssa, kun kaikki muut vaan tuijotti hiljaa. Sehän tosiaan jäi välillä katsomaan yleisöä ihmeissään. Yleensä muut koirat ovat treenanneet meidän kanssa samaan aikaan, jolloin Mistillä ei ole ollut ongelmia keskittyä. En osaa oikein sanoa, mutta pitää vain yrittää jatkossa treenata ongelmallisia kohtia ja yrittää keväällä uudelleen.
Eikä tämä mikään maailmanloppu ole, eikä suurin osa onnistu saamaan ykköstulosta heti ensimmäisellä yrittämällä. Tässäkin kokeessa suurin osa alokasluokkalaisista oli kisannut jo aiemmin, ja Misti oli kokeen nuorin osanottaja niin kuin epäilemättä minäkin. Koe oli ihka ensimmäinen meille molemmille, Misti on vasta 13 kk eli ihan kakara vasta, ja saatoin itse tietämättäni sekoittaa pakkaa joko ennen koetta tai sen aikana. Ja vaikka minusta tuntui, etten jännittänyt, niin saatoinhan silti käyttäytyä eri tavalla ja olla aavistuksen kireä. En ainakaan samalla tavalla iloisesti lallatellut kuin kahdestaan treenatessamme.

Koepaikalla Misti käyttäytyi moitteettomasti. Ei pelottanut portaat tai liukas lattia, eikä muita koiriakaan alkuihmetyksen jälkeen tarvinnut enää miettiä. Enimmäkseen Misti makoili ja yritti nukkuakin. Se on niin mainio koira arjessa, että olen jo unohtanut arvostaa sitä asiaa. Vaikka Misti on vasta vuosikas, niin se on nöyrä ja tottelevainen koira eikä sellainen käytös ole tullut tilauksesta vaan töitä on tehty. Siispä tehdään töitä tokonkin suhteen eikä luovuteta! :) Vein Mistin liian aikaisin kokeeseen ja tässä on tulos. Tästä viisastuneena, yritämme jatkossa treenata ongelmakohtia ja saada Misti oikeasti kisakuntoon. Ei tosiaan riitä, että koira osaa liikkeet vaan siihen onnistuneeseen koesuoritukseen tarvitaan paljon muutakin. Tällä hetkellä, epäonnistuneen kokeen ja kuukausien kovan työn jälkeen, ei ole intoa tokoilla joten pidetään nyt taukoa. Odottelen tokoinspiksen kuitenkin palautuvan viimeistään kesään mennessä :D Hyvä vaan taukoilla ja olla tekemättä mitään lenkkeilyä kummempaa. Maaliskuussa alkaa agility ja saadaan tokon rinnalle muutakin kivaa aktiviteettiä. Ehkä se tokointokin nostaa taas pian päätään uuden kevään myötä. Ja ainahan voi opetella uusia liikkeitä, toiveena on kuitenkin kisata avoimessa luokassa ennen syksyä. Meidän eteneminen on kiinni nyt vain siitä, miten saan Mistin toimimaan koetilanteessa siten, että se on sekä keskittynyt että innostunut. Kun nämä asiat on kunnossa niin saadaan vielä hyvää tulosta aikaan, siihen yritän uskoa :) Mistin on lisäksi hyvä vielä kasvaa ja kehittyä mieleltään, eihän vuoden ikäinen voi mitenkään olla vielä valmis paketti.

                                                Luoksepäästävyysrivi

                                                               

Paikkamakuussa

Sitten pari videota, jos nuo vaan näkyy. Eka video on liikkeestä seisominen ja toinen luoksetulo. Muita en jaksa laittaa, kun näkyvyys ei ole kovinkaan hyvä, kaukaa kuvattu. 

                             

Tänään käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Hennaa ja Doraa. Tytöillä sujui taas leikit hyvin yksiin ja Dorakin oli oppinut puolustautumaan kiusankappale Mistiltä. Käytiin lenkillä ja koirilla oli kivaa :) Itse sain tosiaan ajokortin keskiviikkona, joten tässä on tullut nyt vähän ajeltua. Onpa mukava, kun pääsee nyt itse liikkumaan eikä tarvitse olla enää muiden kyydityksistä riippuvainen. Eilen käväistiin Mistin kanssa kaksin hiihtämässäkin, hyvin jaksaa tyttö juosta valjaiden ja flexin kanssa. Vetokoiraa en yritä siitä tehdä eikä se vedäkään, kunhan juoksee vaan.

Naurattaa! 

Ei mitään uutta auringon alla

Sitä samaa arkea eletään edelleen, ei mitään uutta harrastusrintamalla tai missään muuallakaan. Senpä takia ei ole tarvetta eikä halua päivittää blogia kovin usein. Ollaan treenailtu viime aikoina vähemmän, yritetty ladata akkuja ennen "loppurutistusta" eli koetta. Tokodebyytti tosiaan vaan lähenee, 12 päivän päästä olisi sitten näytön paikka, totuuden hetki tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. En ole ehtinyt edes ajatella sitä kaiken kiireen ja tohinan keskellä, mutta täytyy myöntää että jännitys nostaa pikkuhiljaa päätään ja kauhuntunne, pelko epäonnistumisesta, valtaa mielen. Oikeastaan, ei odotukset olekaan niin korkealla enää, koe menee miten menee kunhan ei aivan katastrofi olisi kuitenkaan. Totta puhuakseni, mulla ei ole hajuakaan siitä miten Misti tulee käyttäytymään ja toimimaan koetilanteessa- ja paikalla. Se on nuori ja epävarma, terävä ja kokematon, minä taas ihan aloittelija ja liiankin luottavainen koirani suhteen. Mutta halu lähteä kokeilemaan on aivan valtava eikä meidän tokoura toivottavasti yhteen kokeeseen kaadu, vaikkei debyytti onnistuisikaan ykköstuloksen arvoisesti. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :)

Nyt olen pitänyt taukoa erityisesti seuraamisesta, mutta se olikin ehkä virhe. Mististä on tullut vähän tyhmä tai sitten se vain esittää sellaista. Hän ei muka enää muista istua perusasentoon pysähdyttäessä, ja käännöksissä niiskauttaa kuuluvasti tai käy mun lapaseen kiinni. Muutaman kerran yritti olla fiksu ja ennakoida perusasennon liikkeestä maahanmenossa, mutta sehän ei sovi. Nyt ollaan taas muistia virkistetty :) Mutta äsh, harmittaa jos Misti seuraa kokeessakin tuolla tavalla, poikittaen ja edistäen. Intoa ainakin oli kivasti, sitähän lähdin hakemaankin. Nyt vaan seuruu uudelleen treenilistalle, jotta saadaan se samanlaiseen huippukuntoon jollainen se oli aiemminkin. Ja edelleen muistutellaan jääviä, vaikka hyvin Misti ne erottaa toisistaan. Luoksetulo on ihanan tiivis, nyt pienen taukoilun jälkeen hiukan vino, muuten ok. Paikkamakuuta edeltävä maahanmeno perusasennosta aika jees myöskin. Kaipa tässä ei voi paljon muuta enää tehdä, hiontaa vielä ja sitten toivotaan parasta ja pelätään tietysti pahinta samalla. Ai niin, palkkaamattomuutta ei olla tehty oikeastaan yhtään, hittolainen.

ALO-liikkeiden lisäksi ollaan tehty vähän jotain muutakin, kuten ruutua. Voi että Misti on taitava siinä! Hienosti se juoksee ruutuun eri kohdista ja pitkänkin matkan päästä sekä hakee oikealle paikalle ruudun sisään hyvin. Mitään apuja ruudussa ei ole vaan oikean paikan löydyttyä pallo lentää minulta. Näppärä likka :)
Jonkinlaisia EVLn ohjatun noudon alkeita ollaan tehty. Mistin sivuilla tai taka-alalla on pari keppiä tai palloa ja näytän käsimerkillä Mistin jomman kumman luo. Ja lopputulos on aika bueno. Tunnarin ajattelin aloittaa tässä joskus ihan alusta, Tie Tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeiden mukaan. Viimein sain tuon opuksen käsiini, jeah! Noutoakin tehdään silloin tällöin. Se on Mistin mielestä superkiva ja vauhtia piisaa. Kapulalle mennessään Misti vain syöksyy sitä vasten, joten tälle pitää tehdä jotakin. Pito ja luovutus bueno, tiukasti pysyy kapula otteessa eikä Misti enää pudota sitä ilman lupaa. Juu ja luovutusasento tiivis ja hyvä, minun taitava pieni tokoeläin! Kaukoja tehdään myös, tällä hetkellä vahvin taitaa olla s-m-m-s. Siis kyllä, Misti taitaa parhaiten seisomisen, se on niin makee! i-s-s-i on ehkä haastavin tällä hetkellä, mutta muuten kaukot on todella hyvällä mallilla :)

Muuten vaan lenkkeillään ja kotipuuhastellaan edelleen, vaikka olenkin ollut melko laiskalla päällä viime aikoina. On kuitenkin koulu ja autokoulu, pressanvaalit seurattavana (äänestäkää rakkaat ihmiset Pekka Haavistoa nro 2, kiitos!) ja tällaista. Vähän olen tässä pelännyt puskeeko Misti juoksuja nyt, mutta toivottavasti merkit on väärät! Sitä paitsi edelliset oli vasta syyskuussa, eihän se nyt vielä voi juosta, eihän?! Ollaan käyty pari kertaa kaupungilla treenaamassa ja aika hyvin Misti keskittyy. Vielä täytyy käydä hakemassa häiriötreeniä ennen koetta, kokeenomaiset vaan jää liikkurien ja koirien puutteesta, mutta sitä se teettää kun asuu tällaisessa käpykylässä.

Näin meillä.

Misti 1 v.

Niin on Mistillä sitten ensimmäinen vuosi mittarissa. Ajatella, että sen syntymästä on vasta vuosi aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina. Muistan edelleen elävästi kuinka jännitin pentujen syntymää ja olin haltioissani lopputuloksesta 3+4. Siitä sitten alkoi toivominen ja odottaminen, ja lopulta Misti tuli taloon 10.maaliskuuta 2011. Ja nyt se on jo vuoden, uskomatonta! Vuodessa, tai no tarkemmin ottaen 10 kuukaudessa, on ehtinyt tapahtua paljon ja Misti on sekä oppinut että opettanut paljon. Tytöstä on tullut kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä nuori neiti, se on oppinut paljon asioita ja nyt jo menossa ensimmäiseen tokokokeeseensa. Hieno koira se on, ei täydellinen, mutta varsin passeli otus minulle :) Pelkäsin että saanko pidettyä koko koiraa elossa ensimmäiseen syntymäpäivään asti, mutta tuossahan tuo porskuttaa menemään täysissä voimissaan :D Loppujen lopuksi ollaan selvitty hyvin helpolla Mistin kanssa, murkkuilua ei ole oikeastaan ollutkaan, mutta liekö vasta tulossa... Mutta helppo koira se on ollut, turhaan olin peloissani ettenkö pärjäisi bordercollien kanssa. Misti on ihana, onnea mamman rakkaalle yksivuotiaalle!

Alla pieni kuvasarja, joissa on Misti sekä pentuna että nyt "aikuisena". Ihan näin vertailunkin vuoksi on hauska katsoa miten tytsi on vuodessa muuttunut :)

Tästä lähdettiin...

....ja tähän ollaan tultu

                               

                                 
                                               

Loman viettoa lenkkipoluilla

Otsikko sen kertookin, meidän lauma on lenkkeillyt hurjasti! Mulla on siis kahden viikon joululoma, joka on tullut todella tarpeeseen. Treenattu ei olla juurikaan, eipä ole oikein tokottanut (=huvittanut tokoilla) ja tämä tulikin ihan hyvään saumaan. Koe on kuukauden päästä (ilmo lähti eilen menemään, mutta saas nähdä menikö perille) ja on parempi, etten treenaa Mistiä nyt kokeen alla loppuun. Mutta sitäkin enemmän ollaan panostettu liikuntaan ja lenkkeilty parhaimmillaan kolme tuntia päivässä. Mistin kanssa ollaan tehty yleensä se pari lenkkiä, yhteensä sellaiset 2 h, ja Helmin kanssa yksi noin tunnin lenkki. Minä se olen kuitenkin eniten tuolla reippaillut ;) Täällä on tosi paljon lunta, mikä vaikeuttaa lenkkeilyä ja moni tuttu reitti on tukossa. Ollaan tallusteltu kuitenkin myös umpihangessa, että Misti saa juosta vapaana. Myös remmilenkkejä ollaan tehty, maantie on melkein ainoa auki oleva kulkureitti tällä hetkellä. Myös moottorikelkkareitit ovat olleet suuressa suosiossa. Kivahan se on käveleksiä luonnon helmassa, kun ei ole kiire minnekään ja on valoisaa, I like! Mutta koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin minutkin näkee taas koulunpenkillä maanantaista lähtien. Mutta kevät on tulossa ja päivä pitenee, ihan pian on jo kesä :)

Sieltäkö se kesä tulee?

Keskiviikkona pyörähdettiin Mistin kanssa huvin vuoksi koirakerhon näyttelytreeneissä. Siellä oli varmaan parikymmentä fanaattista näyttelyharrastajaa Kajaanin kansainvälistä varten treenailemassa, mutta me lähdettiin sinne pääasiassa häiriön takia. Me ei siis olla menossa Kajaaniin tai yhtään muuallekaan näyttelyyn, katsotaan asiaa uudelleen kesemmällä. Aluksi siis treenasin Mistin kanssa tokoa ja tein siellä välissäkin joitakin pikku juttuja. Ensin M ei oikein meinannut keskittyä, mutta sittenhän tyttö teki ihan mallikkaasti. Näyttelyjuoksutuksessakin Misti meinasi seurata, vaikkei olisi tarvinnut. Mamman pikku tokokoira :) Seisotus onnistui aika kivasti, seisotan Mistin siis vapaasti edessäni ja siinähän se kiltisti napotti. Kaikki muut asettelivat koiriaan ja seisottivat niitä itse, mutta meidän neiti ei apukäsiä tarvitse, on se vaan pätevä! Mististä olisi ollut kiva leikkiä muiden kanssa, mutta eihän tuolla kukaan anna koiriaan leikitettäväksi, tylsää.

Tänään käytiin hiihtämässä typykän kanssa. Mentiin reilut 8 km, minä luistellen ja Misti valjaiden ja flexin kanssa juosten. Hienosti juoksi ja jaksoi koko matkan. Pitää Helmikin ottaa ensi kerralla mukaan, se on niin loistava hiihtokaveri ja muutenkin sille tekisi hyvää juosta kunnolla.

Ja jos vielä muutama sana joulusta ja uudesta vuodesta. Aatto meni rauhallisesti kotosalla, mutta joulupäivä oltiin sukuloimassa mummolassa. Misti pääsi mukaan ja käyttäytyi varsin korrektisti, oli välillä pihalla ja omassa kuljetushäkissä. Hienosti huomioi pikkulapsetkin, selvästi tiesi että nuo on pieniä ihmisiä, joita pitää varoa :) Niin, ja koirat saivat tietysti omat lahjansa. Molemmille pari herkkupötköä- ja luuta sekä Mistille uusi vetolelu, joka hajosi heti parin minuutin käytön jälkeen. Se oli sellainen Berran fleecelelu (muka palveluskoirille tarkoitettu), en suosittele! Palautettiin kauppaan ja saatiin lopulta rahatkin takaisin, laatuunsa (siis mihin laatuun!) nähden erittäin hintava.
Uusivuosi meni myöskin kotona, vieraiden kanssa. Raketteihin Misti suhtautui ihan hyvin, pikku paukkuja vain ihmetteli ja yritti hyökkiä kohti. Isommat jytkyt oli oudompia, mutta niillekin haukuttiin ja kovasti oltiin vastaan taistelemassa, mikä on Mistille tyypillinen piirre - taistelutahto nimittäin. Kovasti sitä ihmetytti mihin raketit taivaalta oikein hävisivät ja odotti niitä jostakin ilmestyväksi takaisin :D Mutta pelokkaalta Misti ei vaikuttanut vaan oli hyvinkin reippaana. Naapuritalojen pauketta Misti tuskin edes huomasi. Helmi-reppana taas oli sisällä koko illan ja myös yön, siitä uusivuosi on ihan kamala ja raketit pelottaa.

"Mää en pelkää mitään!"

Kohti vuotta 2012!

Näin vuoden lopulla on aika tehdä toive- ja tavoitelista seuraavaa vuotta varten. Yritän olla ottamatta stressiä tavoitteiden suhteen ja saavutetaan se mikä saavutetaan. Vuoden päästä voidaan tarkastella miten kävi: toteutuiko toiveet ja tavoitteet vai jäikö jotakin uupumaan.

Misti
- ALO1, AVO1, hyvässä lykyssä TK2
- BH-koe
- Agilityn alkeet >> kisavalmiiksi?
- Muutama näyttely
- Viralliset terveystarkit: silmät, lonkat, kyynärät, olkanivelet, polvet, selkä
- Jatkaa hakua mahdollisuuksien ja emännän mielenkiinnon mukaan
- Pysyä terveenä, nauttia elämästä ja tehdä pitkiä lenkkejä!

Helmi
- Näyttäytyä keväällä veteraaniluokassa Kuusamon ryhmiksessä
- Kotitokoa mielenvirkistykseksi
- Oppia seuraamaan (lähes) oikeaoppisesti + alokasluokan estehyppy
- Lenkkeillä paljon
- Laihtua
- Parantua kroonisesta korvakierteestä lopullisesti
- Pysyä muuten terveenä ja virkeänä mummokoirana, ja olla meidän ilona vielä pitkään!

Emmi
- Tulla paremmaksi koirankouluttajaksi- ja omistajaksi
- Saada enemmän kärsivällisyyttä
- Pystyä pidättäytymään tokon treenaamisesta edes joskus
- Olla pentukuumeilematta
- Päästä inssi läpi
- Muistaa panostaa myös koulunkäyntiin ja valmistautua syksyn yo-kirjoituksiin huolella
- Käydä jumpassa ja hiihtämässä

Oli turha toive yrittää saada koirista yhteinen joulukuva, mutta onneksi pikkutonttu Misti pelasti meidät ja poseerasi kärsivällisesti ;) Tämän myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja tapahtumarikasta uutta vuotta! 

Pientä treenipäivitystä

Kiireinen viikko takana päin pääasiassa autokoulun osalta, niin josko sitä nyt kirjustaisi jotakin ylös. Treenaukset on jääneet melko vähiin, päivittäin olen Mistiä seuruuttanut enemmän tai vähemmän mutta kaikki muu on oikeastaan jäänyt. Kahtena edellisenä iltana pyörähdettiin kaupungissa lenkkeilemässä ja vähän treenaamassakin. Hyvin Misti pysyy sielläkin vapaana ja tottelee luoksetulokäskyä ym. Häiriötä se kyllä ottaa eikä oikein keskity. Eilen kokeilin seuruuttaa ihan keskustassa, mutta se taisi olla Mistille liikaa. Kontaktitonta seuraamista, kaikki muu kiinnosti liikaa. Käytiin myös koulun pihalla tokoilemassa, siellä menikin paremmin. Otin vaan seuraamista ja molemmat jäävät kerran. Tätä ollaan jankattu kotonakin: seuraamista, seuraamista ja seuraamista vielä vähän lisää. Mutta eipä ole ollut yhtään turhaa, seuraaminen on oikein mallikasta kaikin puolin! Paikassa ei ole mitään vikaa, ja käännökset molempiin suuntiin toimii. Pelkäsin nimenomaan vasemmalle käännöksiä, mutta ihan turhaan, tehty työ tuottaa tulosta ja hyvin kääntyy sinnekin :) Vihjeenä oman pääni kääntäminen haluttuun suuntaan ja rauhallinen suunnanmuutos. Myös pysähtymisiä ollaan tehty ja nyt Misti alkaa jäädä hyvin sivulle ja ilmeisesti osaa jo ennakoida, milloin pysähdytään. Yritän tehdä seuraamisesta vaihtelevaa, välillä mennään kymmeniä askelia ja välillä vain pari. Palkkana lelu on todettu toimivaksi, Misti odottaa sitä mutta seuraa iloisella asenteella. Seuraamiseen siis olen oikein tyytyväinen, eiköhän sekin ole riittävän hyvin paketissa. Mutta koskaan ei voi olla liian varma ;)

Toinen mitä piti tehotreenata oli luoksetulo. Toivoin Mistin tulevan tiiviisti eteen enkä pomppivan miten sattuu. Nyt tilanne on se, että hyvin tulee eteen mutta meinaa jäädä välillä liian kauas. Luoksetuloa kokonaisuudessaan en ole tehnyt oikeastaan aikoihin, ettei ala ennakoimaan perusasentoa. Tällä hetkellä riittää, että M juoksee kauniisti ja suorasti eteen istumaan - hyvältä näyttää! :)

Eli varsin tyytyväinen saan olla noiden liikkeiden suhteen. Itse asiassa nyt pelottaa eniten se häiriö ja koetilanne; entä jos Misti ei keskitykään ja kaikki menee pyllylleen? Jos se vaan hutiloi ja liikkeiden suoritusvarmuudesta ei ole tietoakaan, pahaa aavistelen meidän tokodebyytistä (!) Misti on niin tonttu, että se ei varmasti tee mitään kunnolla, jos ympärillä on kiinnostavampia juttuja tiedossa. Luotto ei ehkä olekaan niin korkealla kuin kuvittelin, en pidä Mistiä mitenkään varmana koirana yhtään minkään suhteen. Mutta tuskin on pahitteeksi mennä kokeilemaan... Meidän pentukurssin vetäjäkin sanoi, että ei haittaa jos koe ei onnistukaan toivotulla tavalla, se pitää ottaa harjoituksen kannalta. Tottahan se on, ei meillä ole mitään kokemusta tuollaisesta ja koe on ensimmäinen  meille molemmille. Ääk, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Pitää yrittää joululomalla treenata enemmän eri paikoissa, kun kerrankin on aikaa!

Lähettäminen määrätylle paikalle (video)

Viime viikonloppuna saatiin video Mistin ruututreenistä. Apuna on vielä lelu, mutta menee pikkuhiljaa ilman sitäkin. Misti osaa myös mennä ruudussa maahan, mutten tässä sitä nyt ottanut. Ei kannata välittää mun epäilyttävistä liikkeistä ja hihkumisista, keskittykää koiraan :D