Loman viettoa lenkkipoluilla

Otsikko sen kertookin, meidän lauma on lenkkeillyt hurjasti! Mulla on siis kahden viikon joululoma, joka on tullut todella tarpeeseen. Treenattu ei olla juurikaan, eipä ole oikein tokottanut (=huvittanut tokoilla) ja tämä tulikin ihan hyvään saumaan. Koe on kuukauden päästä (ilmo lähti eilen menemään, mutta saas nähdä menikö perille) ja on parempi, etten treenaa Mistiä nyt kokeen alla loppuun. Mutta sitäkin enemmän ollaan panostettu liikuntaan ja lenkkeilty parhaimmillaan kolme tuntia päivässä. Mistin kanssa ollaan tehty yleensä se pari lenkkiä, yhteensä sellaiset 2 h, ja Helmin kanssa yksi noin tunnin lenkki. Minä se olen kuitenkin eniten tuolla reippaillut ;) Täällä on tosi paljon lunta, mikä vaikeuttaa lenkkeilyä ja moni tuttu reitti on tukossa. Ollaan tallusteltu kuitenkin myös umpihangessa, että Misti saa juosta vapaana. Myös remmilenkkejä ollaan tehty, maantie on melkein ainoa auki oleva kulkureitti tällä hetkellä. Myös moottorikelkkareitit ovat olleet suuressa suosiossa. Kivahan se on käveleksiä luonnon helmassa, kun ei ole kiire minnekään ja on valoisaa, I like! Mutta koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin minutkin näkee taas koulunpenkillä maanantaista lähtien. Mutta kevät on tulossa ja päivä pitenee, ihan pian on jo kesä :)

Sieltäkö se kesä tulee?

Keskiviikkona pyörähdettiin Mistin kanssa huvin vuoksi koirakerhon näyttelytreeneissä. Siellä oli varmaan parikymmentä fanaattista näyttelyharrastajaa Kajaanin kansainvälistä varten treenailemassa, mutta me lähdettiin sinne pääasiassa häiriön takia. Me ei siis olla menossa Kajaaniin tai yhtään muuallekaan näyttelyyn, katsotaan asiaa uudelleen kesemmällä. Aluksi siis treenasin Mistin kanssa tokoa ja tein siellä välissäkin joitakin pikku juttuja. Ensin M ei oikein meinannut keskittyä, mutta sittenhän tyttö teki ihan mallikkaasti. Näyttelyjuoksutuksessakin Misti meinasi seurata, vaikkei olisi tarvinnut. Mamman pikku tokokoira :) Seisotus onnistui aika kivasti, seisotan Mistin siis vapaasti edessäni ja siinähän se kiltisti napotti. Kaikki muut asettelivat koiriaan ja seisottivat niitä itse, mutta meidän neiti ei apukäsiä tarvitse, on se vaan pätevä! Mististä olisi ollut kiva leikkiä muiden kanssa, mutta eihän tuolla kukaan anna koiriaan leikitettäväksi, tylsää.

Tänään käytiin hiihtämässä typykän kanssa. Mentiin reilut 8 km, minä luistellen ja Misti valjaiden ja flexin kanssa juosten. Hienosti juoksi ja jaksoi koko matkan. Pitää Helmikin ottaa ensi kerralla mukaan, se on niin loistava hiihtokaveri ja muutenkin sille tekisi hyvää juosta kunnolla.

Ja jos vielä muutama sana joulusta ja uudesta vuodesta. Aatto meni rauhallisesti kotosalla, mutta joulupäivä oltiin sukuloimassa mummolassa. Misti pääsi mukaan ja käyttäytyi varsin korrektisti, oli välillä pihalla ja omassa kuljetushäkissä. Hienosti huomioi pikkulapsetkin, selvästi tiesi että nuo on pieniä ihmisiä, joita pitää varoa :) Niin, ja koirat saivat tietysti omat lahjansa. Molemmille pari herkkupötköä- ja luuta sekä Mistille uusi vetolelu, joka hajosi heti parin minuutin käytön jälkeen. Se oli sellainen Berran fleecelelu (muka palveluskoirille tarkoitettu), en suosittele! Palautettiin kauppaan ja saatiin lopulta rahatkin takaisin, laatuunsa (siis mihin laatuun!) nähden erittäin hintava.
Uusivuosi meni myöskin kotona, vieraiden kanssa. Raketteihin Misti suhtautui ihan hyvin, pikku paukkuja vain ihmetteli ja yritti hyökkiä kohti. Isommat jytkyt oli oudompia, mutta niillekin haukuttiin ja kovasti oltiin vastaan taistelemassa, mikä on Mistille tyypillinen piirre - taistelutahto nimittäin. Kovasti sitä ihmetytti mihin raketit taivaalta oikein hävisivät ja odotti niitä jostakin ilmestyväksi takaisin :D Mutta pelokkaalta Misti ei vaikuttanut vaan oli hyvinkin reippaana. Naapuritalojen pauketta Misti tuskin edes huomasi. Helmi-reppana taas oli sisällä koko illan ja myös yön, siitä uusivuosi on ihan kamala ja raketit pelottaa.

"Mää en pelkää mitään!"