Kiireinen viikko takana päin pääasiassa autokoulun osalta, niin josko sitä nyt kirjustaisi jotakin ylös. Treenaukset on jääneet melko vähiin, päivittäin olen Mistiä seuruuttanut enemmän tai vähemmän mutta kaikki muu on oikeastaan jäänyt. Kahtena edellisenä iltana pyörähdettiin kaupungissa lenkkeilemässä ja vähän treenaamassakin. Hyvin Misti pysyy sielläkin vapaana ja tottelee luoksetulokäskyä ym. Häiriötä se kyllä ottaa eikä oikein keskity. Eilen kokeilin seuruuttaa ihan keskustassa, mutta se taisi olla Mistille liikaa. Kontaktitonta seuraamista, kaikki muu kiinnosti liikaa. Käytiin myös koulun pihalla tokoilemassa, siellä menikin paremmin. Otin vaan seuraamista ja molemmat jäävät kerran. Tätä ollaan jankattu kotonakin: seuraamista, seuraamista ja seuraamista vielä vähän lisää. Mutta eipä ole ollut yhtään turhaa, seuraaminen on oikein mallikasta kaikin puolin! Paikassa ei ole mitään vikaa, ja käännökset molempiin suuntiin toimii. Pelkäsin nimenomaan vasemmalle käännöksiä, mutta ihan turhaan, tehty työ tuottaa tulosta ja hyvin kääntyy sinnekin :) Vihjeenä oman pääni kääntäminen haluttuun suuntaan ja rauhallinen suunnanmuutos. Myös pysähtymisiä ollaan tehty ja nyt Misti alkaa jäädä hyvin sivulle ja ilmeisesti osaa jo ennakoida, milloin pysähdytään. Yritän tehdä seuraamisesta vaihtelevaa, välillä mennään kymmeniä askelia ja välillä vain pari. Palkkana lelu on todettu toimivaksi, Misti odottaa sitä mutta seuraa iloisella asenteella. Seuraamiseen siis olen oikein tyytyväinen, eiköhän sekin ole riittävän hyvin paketissa. Mutta koskaan ei voi olla liian varma ;)
Toinen mitä piti tehotreenata oli luoksetulo. Toivoin Mistin tulevan tiiviisti eteen enkä pomppivan miten sattuu. Nyt tilanne on se, että hyvin tulee eteen mutta meinaa jäädä välillä liian kauas. Luoksetuloa kokonaisuudessaan en ole tehnyt oikeastaan aikoihin, ettei ala ennakoimaan perusasentoa. Tällä hetkellä riittää, että M juoksee kauniisti ja suorasti eteen istumaan - hyvältä näyttää! :)
Eli varsin tyytyväinen saan olla noiden liikkeiden suhteen. Itse asiassa nyt pelottaa eniten se häiriö ja koetilanne; entä jos Misti ei keskitykään ja kaikki menee pyllylleen? Jos se vaan hutiloi ja liikkeiden suoritusvarmuudesta ei ole tietoakaan, pahaa aavistelen meidän tokodebyytistä (!) Misti on niin tonttu, että se ei varmasti tee mitään kunnolla, jos ympärillä on kiinnostavampia juttuja tiedossa. Luotto ei ehkä olekaan niin korkealla kuin kuvittelin, en pidä Mistiä mitenkään varmana koirana yhtään minkään suhteen. Mutta tuskin on pahitteeksi mennä kokeilemaan... Meidän pentukurssin vetäjäkin sanoi, että ei haittaa jos koe ei onnistukaan toivotulla tavalla, se pitää ottaa harjoituksen kannalta. Tottahan se on, ei meillä ole mitään kokemusta tuollaisesta ja koe on ensimmäinen meille molemmille. Ääk, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Pitää yrittää joululomalla treenata enemmän eri paikoissa, kun kerrankin on aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti