Kemijärven tokokoe

No niin, päivitykset laahaa taas jäljessä, pahoittelut. Viime lauantaina (11.2) siis tokoiltiin Mistin kanssa ensimmäistä kertaa virallisesti eikä koe mennyt ihan nappiin. Mentiin koepaikalle aikaisin, ilmeisesti liian aikaisin, jotta Misti ehtisi varmasti kunnolla tottua. Aluksi annoin sen vain makoilla hallin lattialla ja sitten vähän virittelin sitä. Me leikittiin ja tein sen kanssa pikku juttuja nakkien kanssa. Misti oli aika innoissaan ja keskittynyt, eipä siinä mitään. Välillä käytiin pihalla ja muuten vaan oltiin, ja itse katselin EVL- ja AVO-koirakoiden suorituksia. Alokasluokka oli siis viimeisenä, mikä oli häiriön kannalta hyvä juttu.
Sitten päästiin alokasluokkaan ja ensin oli vuorossa luoksepäästävyys ja paikkamakuu, jotka molemmat varsin mallikelpoisia suorituksia Mistiltä. Kovasti Misti kehään mennessä nuuskutti lattiaa, enkä saanut siihen heti kontaktia. Luoksepäästävyydessä Misti istui nätisti sivulla koko ajan ja antoi tuomarin (Allan Aula) käydä luona, siitä 10. Paikkamakuussa Misti meni hienosti ekalla käskyllä maahan, pysyi koko kaksiminuuttisen niin kuin kaikki muutkin koirat, ja nousi ensimmäisellä käskyllä sivulle. Siitä myös 10. Paikkis oli oikein onnistunut, Misti makasi tarkkaavaisena koko ajan, vaikka taisikin painua jo alussa lonkalle. Onneksi tuo onnistui, se on todella tärkeä liike tulevaakin ajatellen :)

Ennen meidän yksilösuoritusta olin melko varma, että Misti ei suostu seuraamaan kunnolla ja niinhän siinä kävi. Kehään mennessä se taisi tulla hyvin sivulle, mutta seuruu ei sitten ottanut onnistuakseen ollenkaan. Pian Misti kadotti kontaktin ja alkoi nuuskuttaa maata. Ensimmäinen pysähtyminen tuli niin äkkiä, että itsekin yllätyin ja Misti jäi seisomaan. Siitä se alamäki alkoi ja seuraaminen oli aika kamalaa. Ihme kyllä, kytkettynä seuraamisesta tuli 8. Seuraaminen taluttimetta oli vielä surkeampi esitys, vaikka se on aina ollut meillä kahdesta seuruupätkästä vahvempi. Olikohan M nyt kontaktissa kertaakaan sen aikana... Täyskäännöksessä Misti jäi tuijottamaan yleisöä eikä reagoinut puheeseeni. Sitten se havahtui taas hetkeksi seuraamaan, kun kävin kevyesti tökkäämässä sitä. Pohjanoteeraus oli meidän seuruu tällä kertaa ja siitä 6. Tuomari muistaakseni sanoi, että minä jäin odottamaan koiraa ja itse seurasin koiraa eikä koira minua. Ihan mahdollista, en enää muista mitä tein milloinkin. Olin kai niin shokissa siitä, ettei koira toiminut ollenkaan. Mutta muuten itseäni ei enää kehään mennessä juurikaan jännittänyt, koska koko koetilanne- ja paikka oli yllättävän rento ja mukava.
Liikkeestä maahanmenosta en paljon mitään muista, seurasikohan Misti kunnolla, ei kai. Hyvin painui käskystä maahan, mutta palatessani Mistin vierelle se hypähti yhtäkkiä seisomaan mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt! Siitä siis piste pois ja 9.
Luoksetulossa Misti lähti juoksemaan hyvin ja vauhdikkaasti, mutta lopussa hiimaili ja istui vinoon ja väljästi eteen. Sivulle se tarvitsi kaksi käskyä, josta piste pois ja 9. Perusasentoon siirtyminen taisi muuten olla hyvä.
Liikkeestä seisominen onnistui parhaiten ja peräti kympin arvoisesti. Misti lähti seuraamaan hyvin ja jäi käskystä napakasti seisomaan.
Estehyppy, voi voi. Tiesin että Misti ei uskalla hypätä eikä se hypännytkään, vaan kiersi esteen. Tuomari sitten käski yrittää uudelleen ja hän otti yhden laudankin pois, jonka jälkeen Misti hyppäsikin. Mutta eihän se enää auttanut ja nollille meni.

Kokonaisvaikutus oli 8 enkä yhtään ihmettele, eihän se meidän tekeminen ollut minkään näköistä. Lopputulos siis 153 p. ja ALO2. Kaiken kukkuraksi vielä sijoitus 11/11 eli eihän se hyvin mennyt. 11:sta koirasta kaksi sai kakkostuloksen ja Misti hävisi pisteellä sille toiselle. Mielestäni taso oli aika huono alokasluokassa, vaikka ykkösiä paljon tulikin ja me oltiin vielä viimeisiä eli siis tosi huonoja. Tuomarin mielestä perusteet on kunnossa, mutta Mistiä piti hirveästi innostaa ja se otti häiriötä eikä pitänyt kontaktia. Kovasti jäi harmittamaan, koska ykköstulos oli ihan saatavissa mikäli kaikki olisi mennyt nappiin niin kuin normaalisti treenatessa menee. Itse asiassa Misti ei ole koskaan ollut yhtä pihalla ja toimettomana kuin nyt - virallisessa tokokokeessa. Mutta eipä me olla oikein tarpeeksi pystytty treenaamaan kokeenomaisia tilanteita, joissa yleisökin tuijottaa äänettömänä. Misti taisi olla eniten ihmeissään juuri siitä, häiriötä liikuntahallissa ei ollut nimeksikään hajuja lukuunottamatta. Tosi mukava kisapaikka tuo liikuntahalli, ehkä parhaimmasta päästä. Eikä Misti kai enää jaksanut ja halunnut tehdä mitään tokoa, jota oltiin paukutettu viimeiset viikot (kuukaudet) melkein päivittäin enemmän tai vähemmän. Ja meillä on aina ollut ongelmia tuon motivaation ja vireen kanssa. Mutta kuvittelin kyllä, että Misti olisi valmiimpi ja pystyisi tuollakin mallisuoritukseen. Se on nimittäin tehnyt pahemmassakin hälinässä tokoa oikein hyvin. Nyt kuitenkin pohdiskelin, että ehkä Mististä oli niin kummallista olla kehässä kahdestaan tuomarin ja liikkurin kanssa, kun kaikki muut vaan tuijotti hiljaa. Sehän tosiaan jäi välillä katsomaan yleisöä ihmeissään. Yleensä muut koirat ovat treenanneet meidän kanssa samaan aikaan, jolloin Mistillä ei ole ollut ongelmia keskittyä. En osaa oikein sanoa, mutta pitää vain yrittää jatkossa treenata ongelmallisia kohtia ja yrittää keväällä uudelleen.
Eikä tämä mikään maailmanloppu ole, eikä suurin osa onnistu saamaan ykköstulosta heti ensimmäisellä yrittämällä. Tässäkin kokeessa suurin osa alokasluokkalaisista oli kisannut jo aiemmin, ja Misti oli kokeen nuorin osanottaja niin kuin epäilemättä minäkin. Koe oli ihka ensimmäinen meille molemmille, Misti on vasta 13 kk eli ihan kakara vasta, ja saatoin itse tietämättäni sekoittaa pakkaa joko ennen koetta tai sen aikana. Ja vaikka minusta tuntui, etten jännittänyt, niin saatoinhan silti käyttäytyä eri tavalla ja olla aavistuksen kireä. En ainakaan samalla tavalla iloisesti lallatellut kuin kahdestaan treenatessamme.

Koepaikalla Misti käyttäytyi moitteettomasti. Ei pelottanut portaat tai liukas lattia, eikä muita koiriakaan alkuihmetyksen jälkeen tarvinnut enää miettiä. Enimmäkseen Misti makoili ja yritti nukkuakin. Se on niin mainio koira arjessa, että olen jo unohtanut arvostaa sitä asiaa. Vaikka Misti on vasta vuosikas, niin se on nöyrä ja tottelevainen koira eikä sellainen käytös ole tullut tilauksesta vaan töitä on tehty. Siispä tehdään töitä tokonkin suhteen eikä luovuteta! :) Vein Mistin liian aikaisin kokeeseen ja tässä on tulos. Tästä viisastuneena, yritämme jatkossa treenata ongelmakohtia ja saada Misti oikeasti kisakuntoon. Ei tosiaan riitä, että koira osaa liikkeet vaan siihen onnistuneeseen koesuoritukseen tarvitaan paljon muutakin. Tällä hetkellä, epäonnistuneen kokeen ja kuukausien kovan työn jälkeen, ei ole intoa tokoilla joten pidetään nyt taukoa. Odottelen tokoinspiksen kuitenkin palautuvan viimeistään kesään mennessä :D Hyvä vaan taukoilla ja olla tekemättä mitään lenkkeilyä kummempaa. Maaliskuussa alkaa agility ja saadaan tokon rinnalle muutakin kivaa aktiviteettiä. Ehkä se tokointokin nostaa taas pian päätään uuden kevään myötä. Ja ainahan voi opetella uusia liikkeitä, toiveena on kuitenkin kisata avoimessa luokassa ennen syksyä. Meidän eteneminen on kiinni nyt vain siitä, miten saan Mistin toimimaan koetilanteessa siten, että se on sekä keskittynyt että innostunut. Kun nämä asiat on kunnossa niin saadaan vielä hyvää tulosta aikaan, siihen yritän uskoa :) Mistin on lisäksi hyvä vielä kasvaa ja kehittyä mieleltään, eihän vuoden ikäinen voi mitenkään olla vielä valmis paketti.

                                                Luoksepäästävyysrivi

                                                               

Paikkamakuussa

Sitten pari videota, jos nuo vaan näkyy. Eka video on liikkeestä seisominen ja toinen luoksetulo. Muita en jaksa laittaa, kun näkyvyys ei ole kovinkaan hyvä, kaukaa kuvattu. 

                             

Tänään käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Hennaa ja Doraa. Tytöillä sujui taas leikit hyvin yksiin ja Dorakin oli oppinut puolustautumaan kiusankappale Mistiltä. Käytiin lenkillä ja koirilla oli kivaa :) Itse sain tosiaan ajokortin keskiviikkona, joten tässä on tullut nyt vähän ajeltua. Onpa mukava, kun pääsee nyt itse liikkumaan eikä tarvitse olla enää muiden kyydityksistä riippuvainen. Eilen käväistiin Mistin kanssa kaksin hiihtämässäkin, hyvin jaksaa tyttö juosta valjaiden ja flexin kanssa. Vetokoiraa en yritä siitä tehdä eikä se vedäkään, kunhan juoksee vaan.

Naurattaa!