Nuku hyvin, rakas

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Helmi rakas, ihkaensimmäiseni, toteutunut unelmani, varjeltu aarteeni, todellinen helmeni. Kiitos, että olit omani. Kiitos, että olit olemassa. Kiitos, että olit todellinen.

Korpisoturin Helmi 3.3.2003-25.9.2015

Eilisiltana oli Helmeni aika lähteä vehreämmille metsästysmaille. Loppuun saakka virkeänä pysynyt Hemppaseni veti viimeisen henkäyksensä omalla pedillään Kuusamossa perheeni ympäröimänä. Lähtö tuli täysin odottamatta, sillä satunnaisista heikoista hetkistään huolimatta Helmi oli ollut oikein hyväkuntoinen ja pirteä. Eläväinen Helmi sai siis arvoisensa lähdön. Se sai lähteä saappaat jalassa, ilman kipuja, itsekseen. Hienompaa kuolemaa ei koiralleen voi toivoa. Toivon vain niin kovasti, että se olisi tullut vähän myöhemmin, sillä en koskaan ehtinyt hyvästellä. En ehtinyt painaa päätäni viimeistä kertaa sen karkeaan turkkiin ja kuiskata sille, että se saa nyt lähteä. En saanut olla sen vierellä kertomassa kuinka paljon sitä rakastan. Enkä saanut viettää sen viimeisiä kuukausia sen kanssa niin kuin olin kaikki sen 12 elinvuotta viettänyt. Tunnen siitä hirveää syyllisyyttä ja tuskaa, sillä en suunnitellut tällaista loppua. Antaisin mitä tahansa, jos saisin vielä kerran nähdä sen tapittavan minua nappisilmillään, heiluttavan häntäänsä ja puskevan päätään syliini. Antaisin mitä tahansa, jos saisin nähdä Hemppaseni vielä kerran elossa. Olin suunnitellut meneväni pian Kuusamoon ja ottavani Helmin vielä Tampereelle. Olin jo odottanut sen näkemistä. Olin miettinyt, miten se reagoisi nähdessään pitkästä aikaa minut ja Mistin. Olin kuitenkin myöhässä. Helmi piti jälleen kerran huolen siitä, että asiat eivät menneet ihan niin kuin mamma oli suunnitellut. Hönöseni.

Kirjoitan lisää myöhemmin - Helmin ansaitsemalla tavalla. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vielä niin epätodelliselta. Menen huomenna Kuusamoon ja hautaamme Helmin sen ikiomaan kotipihaan. Sitten se on lopullista, mutta muistot ja rakkaus jäävät. Niitä ei kukaan voi viedä pois - ei edes kuolema.

Nuku hyvin, Hemppaseni, maailman paras koirani. <3