SM-kisakelpoinen

Viikonlopun aikana yhteensä neljä rataa Takuttien kisoissa. Lauantaina tuomaroi Petteri Kerminen ja sunnuntaina Johanna Wüthrich.

A-rata oli hyvän tuntuinen ja mielestäni ehkä kisauramme parhaimpia ratoja ikinä - ellei jopa paras. Vauhdikkaasti mentiin ja koska vauhti korjaa virheet, loikkasi Misti oikein komeasti toiseksi viimeisenä esteenä olleen puomin alastulokontaktin yli, vaikka kuinka taas huutelin että alasalas. Siitä siis napsahti vitonen ja aika oli jotain -9 ja ihanneaika 46 sekuntia. Tarkempia tietoja ei ole, kun tuloslistalle meille merkattiin vahingossa hylly. Mutta hurjan nätti rata meiltä ja erityisen tyytyväinen olin muurin jälkeiseen ohjaukseeni, jossa ei tarvinnut edes mitenkään vetää Mistiä hypyn yli ja se siitä huolimatta kääntyi tosi tiukasti! :)

B-radalle olin suunnitellut tietyt ohjaukset, vaikka rata vähän päänvaivaa aiheuttikin, mutta itse rata ei mennyt yhtään niin kuin suunnittelin. Tein vähän kökön poispäinkäännöksen, vaikka piti valssata ja yhden hypyn jälkeen piti vaihtaa puolta, mutta se jäi ja ohjasin Mistin jopa vaarallisesti väärän putkensuun ohi oikeaan. Siitä huolimatta onnistuttiin tekemään nolla ajassa -8,71 (ia 47) ja etenemä 4,31 m/s. Tällä irtosi kuitenkin vasta viides sija. B-radalta ei videota valitettavasti ole.

C-rata sitten tosi hieno ja ennen kaikkea huisin nopea. Keinun jälkeisen hypyn rima tuli jostain kumman syystä alas ja Misti jälleen kerran loikkasi puomin kontaktin yli - nyt neiti saa jäädä hetkeksi muistuttelemaan kontakteja piru vie. Tulos siis 10 vp ja sija 13, mutta aika taisi olla reilusta neljästäkymmenestä koirasta neljänneksi paras - huima -13,79 (ia 49) ja etenemä 4,83!!! Puhtaalla radalla olisi irronnut kakkossija. Siis aivan mieletön menijä tuo koira, tekee supernopeita aikoja! :O Muistaakseni maajoukkueeseenkin valittu ohjaaja tykkikoirallaan oli meitä vain parisen sekuntia nopeampi!
Mistillä on varmaan se, että se ei hyppää hirveän pitkälle vaan kääntyy hyvin ja säästää siinäkin aikaa, vaikka on se kyllä muutenkin nopeutunut. C-radasta puuttuu alku, kun puhelin ei ollut kuulemma lähtenyt ekalla kosketuksella kuvaamaan, mutta alussa ollut keppien jälkeinen elämä onnistui hyvin, vaikka sitä kohtaa kovasti arvoin, että mitä teen.

D-rata oli sitten hyppäri ja se oli meiltä kyllä myös loistosuoritus! Nolla ajassa -6,15 (ia 37 s) ja etenemä taas 4,83. Olin erityisen tyytyväinen alkuun: Misti tosi hyvin luki huomaamattomasti tehdyn saksalaisen ja ennen pujottelua oma vastakäännökseni oli hieno ja oikea-aikainen. Ekan putken jälkeen ehdin hyvin juosta toiselle putkelle ja tehdä liikkuvan valssin, joka onnistui hyvin ja Misti syöksyi oikeaan putkenpäähän, vaikka käännös oli maksille aika tiukka ja hankala. Putken jälkeen minun oli taas tarkoitus vaihtaa puolta, mutta unohdin, jouduin päästämään Mistin edelle ja leikkaamaan sen lähimpään putkenpäähän. Videolta huomaa, kuinka Misti alkaa arpoa ja hidastella sen suorittaessa edellä. Putken jälkeen leikkasin Mistin hypylle ja sehän näytti olevan niinikään hidas ratkaisu. Hirveä nopeusero radan alulla ja lopulla!
Tästä opin, että Mistin kanssa ei kannata tehdä takaaleikkauksia tai ohjauksia, joissa koira joutuu ohjaajan edelle, sillä se hidastuu huomattavasti. Parempaa ja nopeampaa jälkeä saadaan, jos olen edellä vedättämässä sitä ja tekemässä valsseja, saksalaisia yms. Nämä hitaaksi osoittautuneet ratkaisut maksoivat kallisarvoisen sekunnin, sijoituimme taas viidenneksi ja hyppyserti meni kakkoselle, joka todella oli meitä vain hieman yli sekunnin nopeampi. Kärkikoirat sijoittuivat kaikki siis saman sekunnin sisään, on se tiukkaa!
Tulin myös siihen tulokseen, että riippuu hirveästi rataprofiilistä kuinka nopeita aikoja Misti saa ja miten se sijoittuu muihin nähden. Erot ovat välillä niin huimia, että sen on pakko johtua osittain siitä.

Näiden kahden nollan myötä meillä on nyt siis osallistumisoikeus ensi kesän SM-kisoihin. Helposti ja nopeasti tulivat, ei voi muuta sanoa! Mutta mikä edelleen parasta, Misti on oikeasti jo erittäin nopea koira ja itse alan olla kohta erittäin hyvä ohjaaja - tai siltä ainakin tuntuu fiiliksen ja tulosten perusteella. :D En olisi ikinä uskonut, että me kyetään tekemään näin kovalla prosentilla nollia ja pääsemään tuloslistalla jo sinne kärkikahinoihin. Jotain on nyt ihan viime kuukausina tapahtunut, jotain merkittävää. Mistin nopeus, oma ohjaaminen... Serkku totesi meidän puhjenneen kukkaan ja jotain sen kaltaista vaikuttaa todella tapahtuneen. Minä liikun ja rytmitän radalla paljon paremmin, menen enkä varmistele ja meno tuntuu jotenkin hyvin vaivattomalta ja helpolta. Tämä tarttuu koiraan, se saa itsevarmuutta ja voi myös vapaammin mennä, kun ohjaus on selkeämpää. Ja minä taas ohjaan ja liikun paremmin, kun käsissä on nopea koira, joka sopii minulle ja kehä on valmis. Tuntuu siis hirmuisen hienolta ja suuntahan tästä on vain ylöspäin! Voi olla, että talvella tulee kisailtua vähemmän mikäli näyttää siltä, että Misti taas arpoo tekonurmea. Silloin ei tulla pääsemään tällaisiin aikoihin, joten turha kauheana kisata eikä niitä SM-nolliakaan tarvitse enää keräillä.

Misti on muuten kisoissa ihan hirveän ärsyttävä. Siis radalla aivan unelma, mutta radan ulkopuolella haukkuva ja riehuva kuumakalle, joka on jatkuvasti äänessä, repii hihnaa, sinkoilee sinne tänne... Siis sen kanssa on aina niin rasittavaa olla kisoissa, kun sitä pitää koko ajan komentaa ja vahtia. Eli kaikessa loistokkuudessa on myös se varjopuoli eivätkä ne kisat meille pelkkää juhlaa ole. :D