Sitten oltiin viikko Kuusamossa, jossa ei mitään ihmeempiä puuhailtu. Lenkkeiltiin ja potkittiin pihalla palloa, mitä Misti rrrakastaa. Yhdet pihatokotreenitkin heitettiin - olisi pitänyt treenata enemmän, jos olisi jaksanut, kun oli tilaa ja rauhaa. Käytiin pari kertaa hiihtämässä kantohangilla järvellä ja Misti sai juosta mukana ihan sikalujaa - kyllä se näytti nauttivan. Helmi oli toisella kerralla mukana irrallaan ja hienosti pysyi - välillä jäi jotakin tutkimaan, kieri hangessa ja tuli sitten hakemaan namia. Aluksi muori taas irrotteli liikaa niin että sillä alkoi takajalat täristä ja loppumatkan se jolkotteli kaukana takana, mutta jolkotteli kuitenkin. Helmi oli muutenkin muutamana päivänä vapaana ja tosi kivasti pysyi.
Viime sunnuntaina juostiin kanssa kolme rataa, jotka kaikki tuomaroi Helinin Jari. Eka rata hajosi aika totaalisesti, kun tuli kaikenlaista toikkurointia. Ei hyvä eikä hyvä fiiliskään jäänyt.
Toinen rata melko jees, siltä 5 vp tosin melko surkealla ajalla jotain 45 sekuntia ja jäi ihanneajasta alle sekunnin. Muuten sujuva, mutta yksi kielto hypyllä, jossa en varmaan näyttänyt hyppyä tarpeeksi selkeästi tai ollenkaan. Vikalta radalta sitten nolla ajassa about 35 sekuntia (-4,50). Aika nyt ei riittänyt kärkeen, sijoituttiin vissiin 11:ksi, joten ei nollatuloksellakaan paljon juhlittu. Vähän oli Mistillä taas arpomisia hypyillä, joten ei ehkä sitä nopeinta menoa.
Mistä päästäänkin aiheeseen hieronta/fysioterapia, jossa Misti on täällä Tampereella asuessa käynyt kahdesti, viimeksi tänään. Ei Mistissä mitään vikaa ole, perus harrastuskoiran jumeja mm. selässä ja kyljessä. Tasapainoilee tasapainotyynyllä kivasti, jalat ojentuu hyvin taakse eikä kipuile tmv. Mutta hyppää välillä niin huonosti, mitä fyssarinkin kanssa pohdittiin. Kun mitään fyysistä estettä ei hyppäämiseen pitäisi olla niin olisiko sitten kuitenkin sitä henkistä laatua. Tänään tajusin, että aiemmin Misti pudotteli paljon rimoja mutta ehkä hyppäsi ilman arpomisia ja nykyään ei pudottele juurikaan rimoja, mutta arpoo hypyillä. Että olisiko sitten niin että se haluaa tehdä niin tunnollisesti ja olla pudottamatta rimoja, että se sitten oikein varman päälle ottaa hypyt ja arpoo niitä kauan. Tyhmää, kun ei tiedä syytä tuolle. Ja kun Misti on välillä tosi nopea ja sitten taas hitaampi niin se haastaa minua hirveästi, kun en koskaan tiedä millä vauhdilla se tekee ja millaisiin ohjauksiin ehdin. Kun sen nopeus ei ole mikään vakio niin se vaikeuttaa ohjaamista ja ohjausten suunnittelua.
Sunnuntaina mennään sitten tokokokeeseen, saas nähdä kuinka käy. Liian vähän ollaan taas jaksettu treenata, mikä voi kostautua. We'll see! :) Eilen käytiin Sabinan, Jerikon ja Ukon kanssa tokoilemassa ja tehtiin Mistin kanssa kokeenomainen treeni. Vähän oli höpöjä virheitä, kuten esteen ohittaminen hyppynoudossa ja noutokapulan hakeminen kentän reunalta ruutua tehdessä, mutta innokkaasti
Saatiin myös luonnetestipaikka 26.päivä, hui. Vähän jännä nähdä mitä sieltä tulee tuomioksi, pääseekö Möösä edes koko testiä läpi. :D Mikään meillä ei kuitenkaan luonnetestistä riipu, ei olla hakemassa mitään muotovalion arvoa, käyttöpuolen valionarvoihin ei lte vaikuta ja jalostushaaveetkin hautasin, joten loppupeleissä aivan sama kuinka käy. Lähinnä mielenkiinnosta Mistin testiin vien - tuli sieltä mitä tahansa, sama rakas koira tuo silti on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti