Mistillä alkoi juoksut! Se tarkoittaa sitä, että ei ehkä päästä torstaina epiksiin eikä ensi viikonloppuna agilitykoulutukseen. Miksi, oi miksi, rakas pikkukoirani ajoitit juoksuaikasi juuri tähän hetkeen, etkö olisi voinut siirtää niitä viikolla kahdella? Minkäs Misti sille mahtaa, se tiputtelee sen seuraavat kolme viikkoa. Edellisen kerran se juoksi maaliskuussa, eikö nyt ole turhan aikainen ajankohta, kuusi kuukautta ei ole vielä mennyt. Mä niin toivoin, että Misti olisi ollut säännöllinen juoksija, jotta olisin voinut suunnitella tulevia tapahtumia hyvissä ajoin. Saapa nähdä miten menee jatkossa, juokseeko pikkuneiti säännöllisesti vaiko ei.
Perjantaina pyörähdettiin Mistin kanssa kaupungilla. Kuljeskeltiin kauniita rantareittejä pitkin kauniissa kesäsäässä, voiko enempää toivoa. Myös tokoiltiin hetki liikuntahallin sorakentällä. Meni silleen hyvin ja huonosti. Misti kyllä teki ihan mukavasti, mutta juoksut ja suht vilkas ympäristö vaikuttivat keskittymiskykyyn. Pitkään aikaanhan ei olla tokoa tuollaisessa paikassa tehtykään, joten ihmekös tuo. Otin vähän seuruuta, luoksarin ja kaukoja. Misti suoriutui hyvin, mutta ei ollut kovinkaan korkeassa vireessä. Siispä pyhitettiin iltapäivä ulkoilulle ja kyllähän se kelpaa tällaisissa maisemissa, eikö vaan?
Eilen ja tänään käytiin tyttöjen kanssa jälkimetsällä/metsäjäljellä, ihan kummin vaan. Eilisiltana tein Mistille kaksi jälkeä, Helmille kolme. Mistin jäljet olivat varmaan noin 50 metriä pitkiä, Helmin aavistuksen lyhyempiä. Mistin eka jälki ei vanhennut oikeastaan ollenkaan, vaan se ajettiin hetimiten. Jäljellä oli muistaakseni kaksi välipalkkaa (nakinpaloja muovikansien päällä) ja Misti löysi molemmat hyvin. Pikkuneiti pysyi hyvin jäljellä ja pääsi loppuun asti, mikä on aina suuri saavutus. :D Tuolla jäljellä ei tainnut olla vaikeita kulmiakaan, mutta ei se ihan suorakaan ollut. Toinen jälki oli sitten jonkin verran pitempi ja se meni huippuhienosti! Annoin sen vanheta abouttirallaa 20 min. Välipalkkoja taisi olla nyt kolme ja kaikki löytyivät helposti. Misti taisi pysyä koko ajan jäljellä, eikä eksynyt siltä. Itse asiassa luulin jossain välissä Mistin menevän harhaan, mutta mä olin väärässä ja koira oikeassa. :D Onneksi en puuttunut jäljestykseen millään tavalla, olisi meinaan mennyt päin peetä. Mistillä ei ollut mitään ongelmia, upeaa itsenäistä työskentelyä iloisella ilmeellä ja intensiivisellä nuuskimisella. :) Tuosta jäljestä jäi niin hyvät fiilikset, että jätettiin siihen. Tein kyllä vielä esine-etsintää kahden piilotuksen verran, tämä meni myös hienosti: esine löytyi muutamassa minuutissa ja Misti työskenteli hyvin. Nyt muuten ajattelin alkaa tehdä oikeaa esineruutua Mistille, samahan se on toimia oikean kaavan mukaisesti. Nythän olen kävellyt vain sen yhden reitin, jonka varrelle jätän esineen. Esineruudussa pitäisi tallata tietty alue, että siellä ei ole suoria jälkiä esineille. Siispä tästä lähtien yritetään tehdä esineruutua, eikä mitään epämääräistä "etsintää". Myös pienempiä ja vaikeammin löydettävissä olevia esineitä pitäisi alkaa käyttämään.
Helmillä oli tapansa mukaan kova meno päällä, sillä kun tuppaa olemaan enemmän intoa kuin malttia. Se kaahottaa menemään hirveätä vauhtia ja joutuu välillä palaamaan takaisin, kun huomaa menneensä ohi tai väärään suuntaan. Hemppa kyllä yleensä löytää palkat ja pysyy pääasiassa jäljellä. Se vain saisi kulkea rauhallisemmin ja keskittyä haistelemiseen. Mutta on tietysti saavutus sinänsä, että karjalankarhukoira tekee pk-jälkeä, Helmi taitaakin olla ainoa laatuaan. :D Totta kai tuollainen metsästyskoirakin pystyy seuraamaan ihmisjälkeä siinä missä paraskin palveluskoira, aistithan niillä on siinä missä muillakin. Mejä olisi muuten tosi passeli laji Hempalle, harmi kun en tajunnut sitä koskaan aloittaa.
Tänään tein Mistille kaksi jälkeä, jotka olivat tähän asti pisimmät, arviolta noin 100 metrin mittaiset. Ensimmäinen jälki oli vissiin melko helppo, se meni hienosti. Jouduttiin vaan vähän aikaa etsimään aloituspaikkaa, kun en löytänyt sitä, tumpelo emäntä. Misti lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja olikin pian ensimmäisen namikipon luona. Matka jatkui ojan yli, jonka jälkeen tulikin hieman kinkkisempi kulma. Mistillä ei ollut mitään vaikeutta jatkaa oikeaan suuntaan ja niinpä vain sieltä pöpelikön kätköistä löytyi välipalkka. Hetkeä myöhemmin oli taas vuorossa ojan ylitys ja Mistihän ylitti sen ihan oikeasta kohdasta, jonka jälkeen löytyi taas herkkua. Siitä sitten hienosti loppupalkalle ja suuret kehut. Olin tehnyt jäljestä melko mutkikkaan, eikä se ollut monestakaan kohtaa kovin suora. Silti Misti suoritti sen kertakaikkisen hyvin, se on kyllä mainio jälkikoira! :) Mitähän meidän tyttösestä vielä oikein tuleekaan...
Toiselle jäljelle Misti lähti tosi innoissaan, ehkä tällä kertaa liiankin innoissaan. Se joutui ainakin yhdelle namikipolle palaamaan ja välillä sillä oli suunta hukassa. Tuo jälki oli kyllä huomattavasti haastavampi, maasto oli todellista pöheikköä ja jälki oli vanhennut noin tunnin verran. Jäljellä piti taas ylittää yksi oja, se tuntuu onnistuvan Mistiltä. Noh, kaikki välipalkat kuitenkin löytyivät, loppupalkka sen sijaan ei. Misti meni turhan kauas ja eksyi jäljeltä, jouduttiin sitten palailemaan takaisin. En ole tästä kuitenkaan huolissani tai harmissani, jälki oli liian vaikea aloittelevalle koiralle. Saatiin viikonloppuna monta onnistunutta suoritusta, joten tästä on hyvä jatkaa. :)
Helmi sai tehdä lyhyen (25-metrisen?) jäljen. Välipalkkoja oli muistaakseni kolme. Hyvin se lähti liikkeelle pientä polkua pitkin, mutta meni sitä melkein koko matkan, vaikka yhdestä kohdasta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Loppu meni hyvin.
Helmi ja Misti ovat kyllä mahdottoman taitavia tyttöjä, molemmat jäljestävät täyttä päätä ja kehittyvät kivasti. Mä voin tallata jäljen jo melko normaaleilla askelilla, ja sitä ne tytöt vain nätisti seuraavat. Mistin kanssa voisi joskus alkaa katsoa jopa sitä ilmaisua, jos itselläni riittää motivaatio sinne asti. Voisihan nytkin kai ajatella, että nuo välipalkat olisivat niin kuin keppejä? Helmin kanssa tehdään pelkkää jälkeä hamaan loppuun saakka, siitä ei palveluskoiraa saa tekemälläkään, joten jäljestetään huvin vuoksi. Se onkin mummukalle semmoista hauskaa hömpötystä ja ajanvietettä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti