Tekemisen meininkiä tokorintamalla

Loppukesästä ollaan alettu tokoilla ahkerammin Mistin kanssa. Viime aikoina ollaan treenattu muutamana päivänä viikossa ja tosi hienolla fiiliksellä. Mistillä on ollut erittäin hyvä asenne tekemiseen ja se on ollut ihan älyttömän innoissaan! Erityisesti viime päivien tokottelut ovat menneet mahdottoman hyvin, Misti on työskennellyt korkeassa vireessä ja iloisella ilmeellä läpi koko treenien. :) Se on omatoimisesti tarjonnut asioita ja yrittänyt niin kovasti, ihana katsella toisen ylitsepursuavaa innokkuutta. Liikkeiden osalta edistystä ei ole oikeastaan tapahtunut, mutta asenteessa ja motivaatiossa kyllä - ja se on kaikista tärkeintä. Ollaan treenattu ihan vaan kotipihassa, mutta tänään käytiin koulun sorakentällä molempien koiruuksien kanssa. Mistin kanssa tein kahdessa osassa, Helmi sai siinä välissä hömpötellä menemään. Hempan peruasento on muuten parantunut kuten myös Mistin. Ovatkohan tytöt yksissä tuumin hioneet sen kuntoon. :D 

Ekalla kierroksella Möösä sai tehdä seuraamista, kaukoja, luoksetulon pysäytystä ja noutoa. Seuruu oli huippuhienoa: tiivistä ja innokasta, käännöksetkin meni hyvin. Kaukkarit (i-m-i-m) myös hyvät, Misti meinasi välillä haukahtaa ja liikahtaa hivenen eteenpäin. Pikkuisen oli myös ennakointia havaittavissa, mutta vaihdot oli nopeat ja puhtaat. Luoksarin pysäytys on aika lailla vaiheessa, Misti ei meinaa pysähtyä heti, joten harjoitusta vaan lisää. Noudossa oli intoa, mutta ongelmakohdat edelleen samat: kapulaa vasten syöksyminen etutassuilla, kapulan mälväminen palautuksessa ja väljä luovutusasento. Eilen kotosalla Misti tosin ei liukunut kapulaa vasten, vaan nosti sen kauniisti suullaan. Toisella kierroksella seuruutin Mistiä pitkästä aikaa hihnassa, oikein hyvin onnistui sekin, ei tuntunut hihna pahemmin haittaavan. Sitten tehtiin EVLn merkkiä pitkästä aikaa, opetin sen eilen Möösälle uudelleen, oli nimittäin päässyt vähän unohtumaan. Laitoin ihan vaan kosketusalustan merkin taakse ja lähetin Mistin sinne. Vauhdikasta menoa ja hienosti pikkuneiti pysähtyi kartion taakse. Otettiin taas luoksetulo, läpijuoksuna tällä kertaa. Siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se, että Misti tulee turhan väljästi eteen. Kaukot otettiin uusiksi tällä kertaa seisomisen kanssa, kun ekalla kierroksella unohtui. Tosi hyvät on, Misti kyllä erottaa kaikki toisistaan, mutta seisomisen jälkeen meinaa painua maihin, vaikka käskisin istumaan. Aavistuksen saattaa välillä liikahtaa eteenpäin, mutta siitä palautan takaisin. Seisomaan nousu on hieno, pikkiriikkisestä eleestä nousee seisomaan. :) Niin ja matkaa on kaukkareissa viitisen metriä. Loppuun vielä estehyppy. Misti hädin tuskin malttoi odottaa hyppy-käskyä, niin intopiukeena se oli. Hyppy hyvä ja puhdas, jäi vaan ehkä turhan lähelle estettä. 

Helmi ja Misti yhteispaikkiksessa. Möösä taas paineistui muorin läheisyydestä. 

Merkillä. 

Kotosalla ollaan tehty näitä samoja juttuja, mutta eilen muistuteltiin pitkästä aikaa ruutua. Sehän meni mukavasti, ei sen kummempaa raportoitavaa. Olen niin tyytyväinen ja iloinen Mistin tekemiseen, se palkkaantuu hyvin nameista sekä toki lelusta. Olen nyt käyttänyt naksutinta, siitäkös Möösä Möökinen innostuu. Palkkaan Mistiä tiheästi, koska haluan tuon innokkuuden säilyvän. Tekisi ihan toden teolla mieli ilmoittaa se kokeeseen vielä tälle vuodelle, mutta en voi olla yhtään varma, miten Misti kokeessa toimii. Se voi olla ihan kuutamolla kuten helmikuussa tai sitten tehdä samanlaisella innolla hommia kuin treeneissäkin. Totta puhuakseni alokasluokan ykkönen on mielettömän helppo saada, joten olisi tavattoman noloa, jos me ei taaskaan onnistuttaisi sitä saamaan. Eli pitkälti pelko epäonnistumisesta saa meidät taas lykkäämään seuraavaan kokeeseen osallistumista... Haluaisin kyllä tälle vuodelle sen ykköstuloksen, enkä miellellään vie Mistiä hallikokeeseen tässä vaiheessa. Ainoa vaihtoehto on koe ulkokentällä, mutta tässä alkaa aika loppumaan, nyt eletään jo syyskuuta. Lisäksi itselläni on ylioppilaskirjoitukset käsillä, joihin pitää myös lukea ja paljon. Hhmm, on se vaikeaa. 

Mistillä alkaa olla juoksut kohta ohitse ja päästään taas agiliitämään, jipii! Tässä onkin jo hirveä hinku treenaamaan, torstaina olisi epiksetkin tiedossa. Me ei siis päästy viimeksi niihin osallistumaan ja koulutusviikonloppukin jäi, kyllä harmitti. Kävin kuitenkin sunnuntaina kuunteluoppilaana ja sainpa jopa kokeilla ohjata treenikaverin parsonia. Kotona ollaan Mistin kanssa otettu välillä pujottelua ja on sillä ollut hirmuinen vauhti päällä, vau! Puomin alastulokontaktiakin treenattiin yhtenä päivänä, ihan kivasti meni. Esineruutuakin ollaan tehty pari kertaa, sanotaanko vaikka näin, että tästä se lähtee. ;) Sitten ollaan lenkkeilty päivittäin ja käyty juoksemassa, mutta muuten koirat ovat olleet melko vähällä tekemisellä. Jospa tästä taas aktivoidutaan, muutama viikko vielä ja sitten on syksyn yo-kirjoitukset ohi. Sitä odotellessa.