Tokoa ja Hakua

Eipäs ole kerinnyt tännekään kirjoittelemaan hetkeen, on ollut koeviikkoa sun muuta. Ollaan Mistin kanssa tokoiltu ahkerasti, oikeastaan tosi ahkerasti. Kaipa se on uskallettava nyt sanoa, että alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa! Misti osaa kaikki enemmän tai vähemmän. Kovasti tutustellaan jo ylempiin luokkiin ja niissäkin jo muutama onnistunut liike. Koira vaan on niin pro! :) Ja sitten tilannekatsaus alokasluokkaan:

Paikalla makaaminen Kyllähän Misti paikallaan makaa aivan erinomaisesti, mutta sen onnistumisesta koetilanteessa en mene vannomaan. Jos miettii, että vierellä makaisi muita koiria ja jos joku sattuu vielä nousemaan, niin tokihan Mistikin saattaa siitä lähteä. Tätä pitää yrittää treenata vielä kokeenomaisesti.

Seuraaminen kytkettynä Ai niin tää! Okei, en ole oikeastaan seuruuttanut hihnan kanssa. Mitä ollaan joskus kokeiltu niin Misti pitää sitä sunnuntaikävelynä ja kontakti katoaa. Täytyy vaan nyt ottaa se hihnakin mukaan, pakkohan tämäkin on saada toimimaan!

Seuraaminen taluttimetta Nyt saan taas olla Mistin seuraamiseen oikein tyytyväinen! Eniten edistystä on tapahtunut kontaktissa, kyllä se nyt jo pysyy pidemmälläkin matkalla. Täyskäännös ja käännös oikealle hyvä, mutta edelleen vähän väljä. Vasemmallekin kääntyillään ja kyllä sekin alkaa sujua, kun vaan harjoitellaan. Mistillä on seuruussa nykyisin hyvä paikka, ei edistä tai jätätä ja on sopivan tiivis.

Maahanmeno I love it! Tää on kuulunut meidän treenilistalle vasta vähän aikaa, mutta on niin kiva, niin kiva! :) Sain aika pian siirtää tämän seuraamisen yhteyteen, opetusvaiheessa kävelin takaperin Mistin edellä ja siitä käsky maahan. Nyt vaan seuraamisen yhteydessä käsky ja Misti painuu äkkiä maahan, eikä edes lonkalle. Käskyn vaan pitää olla tarpeeksi painokas ja kova, että Misti varmasti kuulee ja sisäistää sen. Mutta tää on varmaan yksi varmimmista liikkeistä tällä hetkellä.

Luoksetulo Joskus meinaa tulla ravaten, mutta yritän innostaa juoksemaan. Itse asiassa pitäis tehdä kunnon vauhtiluoksetuloja lelun kanssa, silloin ainakin juostaisiin ja lujaa :D Tulee kivasti sivulle ilman käsiapua, mutta on se paikka välillä ihan hakusessa. Joskus M jää ihmettelemään, että minnes nyt, mutta pääasiassa muistaa tulla sivulle. Mutta koska Mistin perusasento ei ole aina mikään täydellinen niin treeniä tähän, ettei ainakaan siitä rokoteta kokeessa.

Seisominen Tää oli hyvä ennen kuin Misti oppi maahanmenon, mutta nyt ei kyllä enää pysähdy kunnolla, vaan ottaa pari askelta eteenpäin. Tätä lähdin nyt työstämään samalla tavalla kuin maahanmenoa aluksi eli kävelen takaperin ja käsken pysähtymään. Kyllä Misti kuitenkin osaa pysähtyä käskystä, (avoimen luokan) liikkeestä pysähtyminen luoksetulon yhteydessä on ihan täydellinen. Kai se ei vaan seuraamisen yhteydessä hoksaa oikein pysähtyä kunnolla, en tiedä, mutta tehotreenin alle tämä!

Estehyppy Tää on hyvä, ei ongelmia. Kunhan este ei vaan ole liian korkealla, muutoin mini-bc ei pääse ylitse vaan pitää ottaa vauhtia esteestä :D Hyvin pysähtyy seisomaan (naksautan aina hypyn jälkeen, mutta se pitääkin jättää kohta pois) eikä ennakoi perusasentoa.

Kaiken kaikkiaan ollaan hyvällä mallilla, vielä viilataan pilkkua ja ennen kaikkea treenataan häiriössä. Palkka on Mistille in, mutta se innostuu myös mun kehuista. Varmasti liikkeiden puolesta ollaan ensi vuonna valmiita alokasluokkaan, mutta toinen juttu onkin se häiriö. Misti on aika terävä pentu ja ottaa helposti häiriötä. Kaikkea pitää ihmetellä. No, kaikki ajallaan, on meillä aikaa valloittaa tokokentät ;)

Kovasti me harjoitellaan jo avointa luokkaa ja jopa voittajaa. Nouto, meidän murheenkryyni, onkin nyt mukava liike. Misti noutaa kapulan hyvin ja istuu sen kanssa eteen, eikä yleensä pudota sitä ilman lupaa. Joskus pudottaa, joskus ei. Eteentulo ei ole mikään tiivis vielä, mutta erävoitto sekin, että Misti istuu pudottamatta kapulaa! Ihan normi eteentulo on hyvä, ei sivu enää vedä ei ;) Pääasiassa sopivan tiivis ja suora, eikä tarvi juurikaan kädellä auttaa. Se liikkeestä pysähtyminen toimii aina, ei mitään lisättävää. Nyt ollaan siirrytty jo siihen ruutuun eli lähettämiseen määrätylle paikalle. Tein 3x3 metriä kokoisen ruudun ja sinne aluksi pieni alusta. Lähettäminen alustalle, palkkaus seisomisesta, (kauko)käsky maahan, palkkaus ja luoksetulo. Kokeilin jo ilman alustaakin ja kivasti löysi paikan minne mennä. Tosin musta vähän tuntuu, ettei Misti ymmärrä niiden "kartioiden" merkitystä, menee vaan sinne missä alusta äsken oli. Toisaalta kyllä näyttää siltä, että Misti selvästi hakee oikeaa paikkaa, hmm. Olen tehnyt ruutua myös eri suunnista ja kyllä Misti hakee sinne sisäpuolelle ihan hyvin. Mä en vaan oikein tiedä, että osaako se hahmottaa ruudun vai millä perusteella se sinne menee :D No katsotaan ja kadutaan jälkeenpäin, kun meni pieleen. Tunnariakin ollaan jo katseltu. Tein käsittääkseni ihan oppikirjan mukaan, kun laitoin pari käpyä tai keppiä suht vierekkäin ja palkkasin oman merkkaamisesta. Yleensä Misti sitten aina valitsikin oman ja tarkkaan teki haistelutyötä. Joskus se huvikseen kokeili sillä toisellakin, että tulisko palkkaa. Kaukot on ihan vaiheessa vielä, mutta edistystä tapahtuu hiljalleen. Välillä Misti meinaa hivuttautua eteenpäin, mutta pääasiassa paikka pysyy hyvin. Vaihdot ei ole edelleenkään mitkään nopeimmat kauempaa käskytettynä ja maahanmenossa painuu monesti lonkalle. Se ei kuitenkaan kelpaa ja kyllä Misti seuraavana päivänä meneekin oikeaoppisesti makuulleen.

Tällä hetkellä tuntuu, että ALO, AVO ja VOI on liikkeiden osalta ihan kohtuullisia opettaa ja osata, kuninkuusluokka vaatiikin jo sitten jotain ;) Katsotaan mihin Meillä rahkeet riittää, mutta aion kyllä opettaa jo noita ylempien luokkien liikkeitä, vaikkei niissä mennä kisaamaankaan vielä toviin - jos ikinä.

Laitetaas joitakin treeni- ja leikkikuvia tähän todisteeksi. Laatu ei edelleenkään ole mikään hyvä, pahoittelut siis siitä. Mullakaan ei ole kovin edustavat vaatteet kotioloissa, mutta noh.
                                             

                                   Se osaa todistetusti noutaa oikeaa kapulaa ;)
                             

...ja myös pitää sitä.

Tassua ristiin rastiin vai miten se meni.

Kyllä meillä levätäänkin. 

Ollaan käyty hakuilemassakin ja eilen oltiin raunioilla. Kivasti neiti etsi ja löysi, eipä siinä ihmeempiä. Itse en vaan oikein tuosta rauniohausta ole innostunut, metsähaku on kivempaa. Lauantaina tehtiin yhden toisen koirakon voimin pk-hakutreenit. Poljettiin neliön muotoinen alue metsätien molemmin puolin. Lähetettiin eri kohdista molemmille puolille vuoron perään. Hyvin Misti tajusi mitä tehdä, vaikkei nähnytkään kenenkään menevän metsään. Kerran piti maalimiehellä vinkata taputtamalla, mutta sen jälkeen lähti ilman. Otti hyvin tuulesta hajun ja etsi, eipä valittamista :) Hyvin tuli myös luokse kutsuttaessa ja oli niin innostunut ja motivoitunut etsimään. Mukavat treenit oli.
Sunnuntaina alkaa sitten pentukurssi eli sitä tokoa ja tottista tulee siellä, kivaa! Juoksutkin on nyt onneksi ohi ja Mistin treeni-into palasi, tekee taas tosi mielissään tokoa sun muuta. Ja se ruokahalukin tuli takaisin ja tyttöhän vetelisi vaikka litran nassuun päivässä, välillä veteleekin. Painoa on se 15 kg ja korkeutta noin 46 cm.

Misti ei ollut hirttymässä tuohon naruun, jos joku niin luulee :D Se vaan kiskoi sitä.

"Oonko kahjo vai kahjo"

Hullunkiilto silmissä :D

"En mää ole kahjo, kun tämmönen kiltti pikku bc" 

Lempirodut top 10

Listaanpa minäkin nyt suosikkirodut ylös niin kuin monessa muussakin blogissa on tehty. Ykkösenä olisi luonnollisesti bordercollie, mutta omaa rotua ei saa valita. Mitään selkeää ideaa jaottelussa ei ole, eikä monikaan rotu sopisi mulle ainakaan kaikilta ominaisuuksiltaan. Joihinkin olen vaan tykästynyt esim. ulkonäön takia. Järjestys ei ole ehkä just noin, kun tässä alla on, mutta suurin piirtein. Kaikki kuitenkin top kympissä.

1. Australianpaimenkoira
Kovasti samantyyppinen bortsun kanssa. Luonnetta ja kovuutta löytyy, ja on monipuolinen harrastuskoira. Käyttöominaisuuksiltaan varmasti sopisi mulle, mutta bc on ehkä aavistuksen parempi ja monikäyttöisempi. Aussieita löytyy paikallisesta koirakerhosta useampi ja olen ehkä senkin takia rotuun tykästynyt.

2. Kooikerhondje

Todella kaunis koira, ja toimii harrastuksissa. Aikamoisia liitäjiä agilityssa ;) Varsin passelin kokoinen ja sopisi hyvin lauman jatkeeksi "isojen" bortsujen rinnalle. Kooikerin haluaisin ehkä joskus ottaakin. 

3. Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira 

Tosi nätti ja myöskin monipuolinen harrastuskoira. Varmaan tietyllä tavalla bortsua haastavampi eikä yhtä ihanteellinen koulutettava. Voisin kuvitella itselleni holskun, mutta en ainakaan lähitulevaisuudessa. 

4. Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgit on upeita ja hyviä harrastuskoiria. Luonnettakin on ja varmasti haastetta löytyy. Näyttävän näköisiä ja hyvän yhdistelmän valinnalla voi varmasti löytää kunnon koiran. Voisin ottaa tervun! 

5. Rhodesiankoira

Näissä on sitä jotakin! Todella upeita ja ylväitä koiria, eikä luonnekaan paha ole. Ei vaan ehkä ihan vastaa omia vaatimuksiani ja käyttötarkoitustani. Mutta vaan niin hienoja! 

6. Hovawart

Hieno palveluskoirarotu, monikäyttöinen. Ei paras valinta tokoon ja agiin, joten ei itselleni tällaista. Mutta todella näyttävä, vaikkakin aika perus koira. 

7. Saluki

Olen jostain syystä mieltynyt vinttikoiriin, ja erityisesti saluki on lumoava! Niin kaunis ja elegantti koirarotu, ettei montaa samanlaista löydy. Luonteen puolesta ei varmaankaan menisi meikäläiselle, mutta vinttikoirien ratajuoksut voisi olla kiva harrastus. 

8. Novascotiannoutaja

Joskus tätä mietinkin, mutta päädyin bortsuun monesta syystä. Tollerit on hauskan näköisiä, touhukkaita koiria, joilla voi harrastaa monenlaista, vaikkeivat olekaan niitä parhaita harrastuskoiria. Punainen turkki ja tietty omapäisyys viehättää. 

 

9. Suomenlapinkoira

Lappari oli joskus aikoinaan mulla haaveena monta vuotta. Sievä, alkukantainen rotu. Sen kanssa voi harrastaa, mutta ei ole myöskään parhaimmistoa sillä saralla. 

10. Lyhytkarvainen saksanseisoja

Mä tykkään seisojien ruumiinrakenteesta tosi paljon. Kevyt, sulavalinjainen. Mun mielestä näyttävä koira. Energinen, hyvän koulutettavuuden omaava, mutta ei mikään tyypillinen toko- tai agilityrotu. Seisojan kanssa voikin harrastaa kaikenlaista muuta :) 

Romantiikkaa raunioradalla

Eilen tehtiin Mistin kanssa uusi aluevaltaus, kun käytiin kokeilemassa raunioetsintää. Sama hakuryhmä treenaa vuoroin metsässä ja raunioilla. Aluksi Misti vain pällisteli radalla eikä ollut ihan varma, mitä piti tehdä, mutta hokasi sitten että ne maalimiehethän täältä piti etsiä. Radalla oli kaikkea kiinnostavaa mitä piti tsekata, mutta ymmärtäähän tuon kun uusi paikka ja juoksuinen koira. Maalimiehet oli ihan hyvin piilossa, joten Misti luultavasti käytti ilmavainua ja melko sukkelaan kaikki kolme löytyivätkin. Välillä piti pohtia mitä kautta maalimiehen luo pääsisi kiipeilemään, mutta hyvin mini-bc teki itsenäistä työtä.

Treenien lopuksi päästettiin koirat leikkimään keskenään. Kauhukseni huomasin, että meidän juoksuinen tytönhempukka tarjosi itseään kahdelle australianpaimenkoiraurokselle! Ei muuta kun hännänviuhka pois tieltä ja tyrkylle! Aluksi urokset eivät edes huomanneet Mistiä, mutta kun neiti alkoi keimailla, niin jopas innostuttiin. Sitten kun pojat alkoivat kiinnostua (ja kiihottua) liikaa niin tuli pikkulikalle hätä, ja juostiin oikein kiljuen karkuun. Mä olen edelleen pitänyt Mistiä ihan vauvana, ja ajatellut ettei se ymmärrä tuommoisista jutuista vielä yhtikäs mitään, mutta mitä vielä! Misti on vasta 8 kk, mutta se alkaakin olla jo aikuinen ja ihan oikeasti lisääntymisiässä - ei pelkästään fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Hui, pidetään tämä mielessä ennen kuin käy vahinko. 

Tokoa ei olla nyt hirveästi tehty, kun Mistillä on innostus ihan nollassa. Jotain ollaan kuitenkin saatu aikaan, ja eteentulo alkaa olla melko kiva. Nyt teen sillä tavalla, että ikään kuin seuruutan Mistiä suoraan edessäni ja sitten istutan. Tämä tekniikka tuntuu toimivan. Kosketusalusta on aika mahti! Matkaa on nyt jo 10-15 metriä ja sinnehän tyttö juoksee hienosti seisomaan. Sitten käyn palkkaamassa alustalle. Petenkoiratarvikkeesta tilasin Mistille teräshäkin, noutokapulan ja itselleni Hurtan namipussukan. Uudella 250 gramman (tottis)kapulalla ollaan harjoiteltu pitämistä ja noutamista, kivasti sujuu. Ihan hyvin tuo jaksaa sitä kantaa, kun vaan viitsii. Luovutus käteen onnistuu, mutta vaadin kapulan pitämistä ja luovutusta pyydettäessä. Ihan naksutellen edetään ja pitoaikaa ollaankin saatu jo pidennettyä. Kun vaan saisin vielä sen kapula suussa istumisen liitettyä mukaan. Nyt myös maahanmeno on pääosin suora eikä Misti painu enää lonkalle niin helposti. Hyviä, suoria i-m-vaihtoja tehdään mutta kaukot on Mistillä unohtuneet. Myös seisomista ollaan muistuteltu ja sujuu, vielä käsimerkillä, mutta alkaa ymmärtää jo suullisestä käskystä. Hinkataan sitäkin vaihtojen yhteydessä. 

Oltiinhan me muuten tiistainakin hakutreeneissä metsässä. Hyvin meni, ukot löytyi ja nyt Misti tajuaa ilmaisun idean. Käskystä painelee näyttämään maalimiehen olinpaikan, jes. Kaukaa se jo hakee eikä irtoamisessa ole mitään ongelmia, se vaan on luonnostaan niin itsenäinen tapaus. 

Päästään muuten meidän peko-ryhmän järjestämälle pentu-/pekokurssille. Alunperin oltiin jonossa ihan normi pentukurssille, joka olisi alkanut nyt syksyllä, ja sitä olisi pidetty 40 kilometrin päässä jossain maneesissa. Pelkkä pentukurssi olisi ollut meille aika turha, mutta se on pääsyvaatimuksena monille muille kursseille (esim. agilityyn). Tämä peko-ryhmän kurssi tuntuu kyllä ihan lottovoitolta, siellä kun tullaan ottamaan lähinnä tokoa/tottista sekä maastotreeniä. Kurssi koostuu pääasiassa meistä peko-ryhmäläisistä. Nyt siis saadaan opastusta tokoonkin, olen ihan innoissani :) Treenit alkaakin piakkoin, noin viikon päästä. 

Täältä (klick) löytyy muuten Mistin nimikkobiisi: Happy Days Musical, The Pink's in Town :D Kasvattajahan nimesi pennut kyseisen musikaalin mukaan isä-teemaa jatkaen tjms. Siellä on myös siskojen ja veljien kappaleet. Ihanaa, kun kaikilla pennuilla on ikiomat laulut! 

Ja muutama kuvatus: 

Jokuhan on jo "iso", vrt. Helmiin! 

(meillä ei oikeasti juuri ikinä lenkkeillä hihnassa, jos joku sitä miettii, tämä oli poikkeustapaus ;))

Uusi häkki testauksessa: kyllä, sopii molemmat koirat :) 

Peekoilua, pilkunviilausta ja pimeyden uhkia

Tiistaina oltiin toistamiseen hakuilemassa samassa paikassa. Tällä kertaa Misti ei suostunutkaan odottamaan rauhassa vaan alkoi heti kiinni jouduttuaan riehua ja puri liinankin kolmesti poikki! Lopulta se jouduttiin laittamaan yhden hakuryhmäläisen autoon odottamaan, ja siellä se sentään pysyi. Tilauksessa on teräshäkki Peten koiratarvikkeesta, johon tytön saa laittaa odottamaan mm. treeneissä. Palaan riehumisen syyhyn alempana blogitekstissä.
Mistille tehtiin neljä pistoa eli se sai etsiä yhteensä neljä maalimiestä. Bortsuille ei kuulemma saa tehdä juurikaan näkölähtöjä, joten ukot meni piiloon siten ettei Misti niiden olinpaikkaa nähnyt. Kivasti se lähti etsimään ja käytti ilmeisesti hajuaistiaan, mutta lopulta kuitenkin näki maalimiehet. Sinne se meni innoissaan palkattavaksi ja palasi hienosti luokse kutsuttaessa. Otin Mistin kiinni ja käskin sen näyttää maalimiehen. Tässä maalimiehillä pitää vielä vinkata Mistille mitä tehdä, koska mini-bc ei vielä tuota ilmaisua oikein hiffaa. Misti vaikuttaa muuten ihan lahjakkaalta hakukoiran alulta, joten jatketaan treenaamista ja yritetään kehittyä. Metsän lisäksi päästään hakuilemaan myös raunioradalle, toivon mukaan jo ensi viikolla.

Tokossa olen alkanut nyt tosissani viilaamaan pilkkua. Tähän asti olen saattanut tietämättömyyttäni palkata virheellisistä jutuista, esim. vinosta maahanmenosta. Nyt yritän parhaani mukaan kouluttaa Mistiä siten, että liikkeet sujuu justiin eikä melkein (mikä oivallus). Kovasti kaipailisin sitä ohjattua tokoa, mutta siihen ei mahdollisuutta ole. Hakutreeneissä tullaan varmaan joskus ottamaan tottista, ohjaaja lupasi neuvoa. Katsotaanpa missä mennään tokoliikkeiden suhteen:

Seuraaminen: Vähän aikaa sitten seuruu oli Mistillä tosi hyvää, sopivan tiivistä ja kontaktikin pysyi, mutta välillä menee taas ihan pyllylleen. Seuruu on Mistille vähän semmoista pakkopullaa, kontakti ei pysy kauan aikaa, ja yritänkin tehdä melko lyhyttä kaaviota ja palkata paljon. Käännökset oikealle ok, hieman väljiä, mutta kääntyy ihan kivasti. Vasemmalle ei suju niinkään, yritänkin vihjata Mistille mihin suuntaan käännytään. Vasemmalle käännöksiä ollaan otettu vasta vähän aikaa, joten ihmekö tuo.

Jäävät: Liikkeestä seisominen on aika lailla täydellinen, pysähtyy hyvin eikä ennakoikaan enää niin paljon sivulle istumista. Palkkailen Mistiä takaisin palatessa seisomisesta, jonka jälkeen annan sivu-käskyn. Jos istuu ilman lupaa niin palautan seisomaan ja otan uusiksi. Liikkeestä maahanmenoa ei olla oikeastaan treenattu, en ole ihan vielä päättänyt miten alan tätä opettamaan.

Perusasento ja eteentulo: Perusasento on aika jees, välillä vino tai väljä ja M saattaa myös nojailla mun jalkaan. Huonoista huomautan ja ihan hyvin sitten korjaa asennon. Sivu alkaa sujua ilman käsiapuja, ja luoksetulossa menee yleensä näppärästi sivulle. Nyt ollaan opeteltu myös eteentuloa, mutta on se pirun hankalaa, kun se sivu vetää niin vahvana! Laitan vähän jalkoja haralleen ja ohjaan kädellä eteen, siltikin se pylly vetää sivuun, arrgh. Ollaan saatu kuitenkin ihan ok eteentuloja, ei kylläkään kovin tiiviitä.

Estehyppy: Oikein kiva! Hyvin hyppää käskystä ja jää seisomaan esteen toiselle puolelle, kylläkin turhan lähelle sitä ja tästä saattaa seurata ongelmia avoimen luokan paluuhyppyä ajatellen. Palkkaan seisomassa pysymisestä, palaan vierelle ja tässäkin istumisen ennakointi on vähentynyt, jee.

Ruutu/kosketusalusta: Hieno! <3 Ollaan pidennetty välimatkaa "jo" noin viiteen metriin ja nopeasti juoksee alustalle seisomaan. Tässäkin palkka seisomisesta ja perusasennon ennakointi on vähentynyt. Maahanmenoa en ala ihan vielä yhdistämään tähän. Alustan pienentäminenkin lienee ajankohtaista jossain välissä.

Kaukot: Nyt ollaan keskitytty hinkkaamaan suoraa ja nopeata maahanmenoa ja istumista. Käsiapuja ei ainakaan maahanmenossa tarvita, istumisessa siitä on vielä apua, mutta menee periaatteessa ilmankin. Misti on kauhean hidas ja laiska noissa vaihdoissa, joten nyt yritetään saada säpäkkyyttä ja käskytänkin siksi ihan läheltä. i-m-i-m periaatteessa onnistuu kauempaakin, mutta silloin se on niin hidasta ja huonoa että ei mitään järkeä. Sitä paitsi M yrittää monesti hivuttautua lähemmäs, vaikka palkka on maassa. Seisomista treenataan hävettävän vähän eikä sitä olla lisätty vaihtoihin.

Liikkeestä pysähtyminen: Oikein hyvä tämä. Tiukka stop ja käsimerkki, ja kyllä pysähtyy eikä yritäkään eteenpäin. Teen näitä monta peräkkäin enkä yleensä palkkaile välissä. Tässäkin Misti on kova ennakoimaan, joten teen myös luoksetulon läpijuoksuja ilman pysäytyksiä.

Nouto: Hakee "kapulan" hyvin ja vaadin Mistiä pitämään sitä suussa, kunnes otan sen pois. Turha yrittää saada kapulan kanssa esim. istumaan, se varmasti tipahtaa. Ollaan treenailtu ihan vaan kapulan pitoa, naksautan ja palkkaan pitämisestä, ja pudotuksesta tulee noottia ja uusintayritys. Pikkuhiljaa koetan pidentää pidettävää aikaa, kunnes kapula pysyy varmassa otteessa. Mielestäni tämä noudon opettaminen on ihan sika vaikeaa, miten saada pitämään kapulaa tarpeeksi pitkään ja vielä istua tipauttamatta sitä.

Luoksetulo: Sanoisinko että 90 prosenttisen varma, aika lailla joka tilanteessa. Luotto on melko korkealla! :)

Paikallaolo: Huippu! Mistin voi käskeä oikeastaan joka tilanteessa paikalleen ja kyllä se vain pysyy. Kesken lenkinkin saatan sanoa paikka ja ottaa sen sitten kiinni, no problem. Hyvin pysyy paikallaan niin seisoallaan, istuallaan kuin maassakin.

Mielestäni Misti on alkanut toimia paremmin häiriön alla eikä se enää niin noteeraa ympäristön tapahtumia, vaan pystyy keskittymään minuun ja treenaamiseen. Myös jaksoa on tullut eli Misti jaksaa pidempään. Treeneistä jääkin yleensä hyvä mieli, toivottavasti meille molemmille :)

Viime päivinä keskittyminen ja tekeminen ei tosin ole ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta tästä voidaan syyttää juoksuja. Kyllä, pikkuneiti 7½ kk aloitti ensimmäiset juoksunsa! Misti oli jo jonkin aikaa ollut vähän kummallinen, askarrellut tavaroita uuteen uskoon ja vetänyt pyllyä ahkerasti lattiaa pitkin. Arvelinkin juoksujen olevan tuloillaan, kun siskokin ne jo aloitti. Maanantaina taas tsekkasin pyllyn seudun ja vertahan siellä oli. Neiti on pikkuisen hämillään tilanteesta ja ihmettelee mistä sitä verta oikein tulee :D Pyllyä vedetään jatkuvasti maata pitkin, mutta hygieniasta huolehditaan hyvin. Paljoakaan se ei onneksi tiputtele. Nyt Misti myös merkkailee lenkeillä, vaikka aiemmin se pissi yleensä vain kerran per lenkki. Kova nuuskuttelijakin se on, mutta ei taida pojat vielä kiinnostaa. Eihän Misti ymmärrä mistä on kyse, luulisin :D Hakutreenienkin häiriökäyttäytyminen taisi johtua juoksuista, samoin tämänhetkinen perseily tokossa. Harmittaa kyllä ihan vietävästi, että M juoksee jo nyt, ihan liian aikaisin, mutta turhapa sitä on itkeä. Uskon, että kasvukin taisi aika lailla jämähtää tuohon 45 senttiin, ehkä pari senttiä voi vielä tulla. Olisiko 47 cm korkea bortsunarttu liikaa vaadittu, mitä?

Misti on tullut nyt myös pöhinäikään. Kaikelle pitää pöhistä vähintääkin pelottavasti karvat pystyssä, mutta hädän yllättäessä juostaan emännän jalkoihin turvaan :D Misti on hauska näky, kun se yrittää niin rohkeasti lähestyä jotakin pelottavaa kohdetta, mutta huomaan kyllä että se elvistelee vaan ja on epävarma. Nyt kun illat pimenee on ulkona hurjan jännittävää ja naapuritalon valot ikkunassa ovat osoittautuneet hyvin epäilyttäviksi ja haukkumisen arvoisiksi. Meidän hurja bordertollikka on jo iso!