perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ajatuksia pentuprojektista

Nyt kun pennun tuloon on enää 6 päivää, olen pakostakin ajatellut vuoden kestänyttä projektiani "sen oikean pennun löytämiseksi". Kun lupa toiseen koiraan maaliskuussa 2010 liikeni, alkoi kuumeinen pennun etsintä ja pentukyselyjen lähettely kasvattajille ympäri Suomea. Alkuun en tajunnut ns. hyvästä pentueesta yhtikäs mitään ja olin valmis ottamaan pennun melkein mistä tahansa. Kyselin niistä kuitenkin liian myöhään enkä saanut pentua (onneksi). Joistakin kuitenkin tajusin kieltäytyä jo tuolloin.

Huhtikuussa löytyi todella hyvä yhdistelmä ja kasvattaja lupailikin pentua jo ennen niiden syntymää. Narttu sai viisi pentua, joista kuitenkin vain kolme selvisi elävien kirjoihin. Tänä päivänä elossa on enää yksi.
Pian tämän jälkeen eräs kasvattaja tarjosi minulle pentua yhdistelmästä, josta olin ollut tietoinen jo aiemmin. Siellä oli vielä yksi narttupentu kotia vailla ja siinä sitten kasvattajan kanssa meilailtiin. Kasvattaja alkoi kuitenkin tuntua todella inhottavalta eikä tykännyt yksityiskohtaisista kysymyksistä. Vääristeli sanomisiani ja oli tylyn oloinen. Niinpä jätin koko asian sikseen ja näin jälkeenpäin ajateltuna pentue ei ollutkaan kummoinen kasvattajasta nyt puhumattakaan!
Sitten tuli pentue, josta jo varasin narttupennun. Puhelun jälkeen minulle tuli kuitenkin outo tunne ja seuraavana päivänä aloin olla epävarma päätöksestäni. Onneksi yksi koiraihminen Rovaniemeltä varoitti minua kyseisestä kennelistä ja sen toiminnasta. Itkuahan siinä väännettiin, mutta peruin varauksen. Ja olen ikuisesti kiitollinen Saaralle, joka haukkui kasvattajan lyttyyn, koska nykyään tunnen suoranaista inhoa ja vihaa kenneliä kohtaan, josta tuotetaan pentuja kuin liukuhihnalta mistään muusta kuin rahasta välittämättä. Aina on tullut mietittyä miten saatoin olla niin tyhmä ja sokea, että meinasin ottaa pennun sieltä. Oikeastaan tuon kauheuden jälkeen aloin olla kriittinen pentueiden suhteen, vaikka etsintä onkin venähtänyt vuoteen. Aloin kiinnittää enemmän huomiota yhdistelmiin ja ennen kaikkea kasvattajiin ja kennelin aiempiin pentueisiin.
Siinä syksyn mittaan kohdalle tuli pari hyvää pentuetta ja myös pari sellaista, jossa yhdistelmä oli hyvä, mutta kennel ei oikein kolahtanut. Eräästä kesällä syntyneestä pentueesta meinasin jo pennun saada, mutta en sitten saanutkaan.

Näin vuoden etsimisen jälkeen voin todeta, että eteen on tullut vain noin 5 pentuetta, joista olisin koiran itselleni kelpuuttanut :D Tässä on tullut opittua yhtä sun toista ja nyt on jo jonkinlainen käsitys bortsukenneleistä. Kriteerit hyvästä pentueesta ovat myös muodostuneet ja niiden mukaan on menty. Monesti on koettu kauheita epätoivon ja pettymyksen tunteita, mutta menty eteenpäin sopivan pennun löytämiseksi. Monet astutukset, ultrat, synnytykset ja luovutukset on seurattu, mutta kuitenkin joka kerta petytty. Kärsivällisyyttä on tarvittu, koska odotus on tuottanut tuskaa, mutta onneksi jaksoin olla kärsivällinen ja sopivan kriittinen, koska nyt olen löytänyt mieleiseni yhdistelmän ja voin hyvillä mielin hakea pennun kotiin :) Kasvattaja on hurjan mukava ja kaikki natsaa, mitä muuta voisin toivoa. On oikeastaan hyvä, että jouduin odottamaan pentua vuoden, jotta olen ehtinyt oppia paljon paljon lisää ja toivon mukaan saan juuri sellaisen pennun kuin halusin. Vuosi on ollut opettavainen ja antoisa, ja samalla on tullut opittua kärsivällisyyttä.



Tästä on hyvä jatkaa, pennuntuoksua ja isoa elämänmuutosta odotellen,


Emmi

2 kommenttia:

  1. Testailen, että eikö tähän pysty kommentoimaan vai mikä ei pelitä niin kuin pitäs.

    -Emmi

    VastaaPoista
  2. Kokeillaan taas.
    Onnea pennusta. Siinä sinulla riittääkin puuhaa.
    Maahispoppoo

    VastaaPoista