lauantai 5. lokakuuta 2013

Tokoa ja agia

Laitanpa alkuun vähän videota meidän parin viikon takaisista hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin perussarjaa ("maksikoiran esteväli 6 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (ristikkäiset rimat 25 cm kannakkeesta")) ja kasvavaa sarjaa ("maksikoiran estevälit 6 - 7 - 8 - 9 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (viistot rimat 25 cm kannakkeesta). Speedbump 4 kengänmittaa.")

Perussarja.


Kasvava sarja.


Huhheijakkaa, melkein kahden vuoden tauon jälkeen ollaan ensi lauantaina menossa tokokokeeseen Ouluun. Siis jo tasan viikon päästä! Voi herranen aika, kuinka paljon ihmistä voi hermostuttaa, ahdistaa ja jännittää. Rennot eivät fiilikset todellakaan ole toisin kuin agilitykisojen suhteen, joita en juurikaan jännitä. No, kokeeseen ilmoittauduttiin ja sinne sitten myös mennään, niih. En tosissani edes uskonut, että mahduttaisiin mukaan, kun niin myöhässä laitoin ilmoa menemään, mutta lukuisten peruutusten takia meille paikka aukesi. Joten tositoimiin joudutaan sittenkin, uups.

Miltäs meidän tokoilut nyt sitten näyttää:
Misti tekee yleisesti ottaen todella innokkaasti ja hyvällä vireellä, vaikkei palkkaakaan juuri satelisi. Keskiviikkona käytiin koulun kentällä vetämässä aika lailla kokeenomaiset treenit. Tehtiin kaikki liikkeet putkeen eikä palkkaa tippunut. Pidin myös liikkeiden välissä pienen tauon, jonka voisi olettaa kuluvan tuomarin arvioon liikkeestä. Misti teki aivan älyttömän hienosti töitä! Sillä oli erinomainen vire koko ajan ja se teki liikkeet sekä innolla että teknisesti oikein. Vire ei laskenut taukojen aikana eikä sitä tuntunut palkattomuuskaan haittaavan. "Kokeen" jälkeen palkkasin Mistin ruhtinaallisesti kunnon vetoleikillä sekä ruualla, sen pikkuneiti kyllä ansaitsi. :)
Eilen käytiin kanssa treenaamassa ja nyt vuorostaan palkkailin paljon ja halusin ylläpitää hyvää virettä. Misti teki taas huippuhienosti ja oli innoissaan, mainio neiti! Nyt en tehnyt liikkeitä missään oikeassa järjestyksessä, vaan miten sattuu ja tehtiin avoimen liikkeitä myös. Helmi oli molemmilla kerroilla mukana ja se varmasti sai Mistin yrittämään vielä kovemmin. Se on nimittäin kamalan mustasukkaista sorttia ja haluaa aina olla Helmiä parempi sekä tietenkin mamman suosikkikoira. ;) Haluttaisi melkeinpä ottaa mummukka mukaan koepaikalle ja touhuilla sen kanssa ennen Mistin suoritusta. Möösä saattaisi tehdä samanlaisella vireellä ja innolla töitä kuin täälläkin.
Haluaisin saada myös kunnolla ääntä koepaikalle. Siis ihan oikeasti mekkalaa kuten kovaäänistä puhetta, koirien haukuntaa, kuulutuksia yms. Sellaisessa melussa Misti keskittyy hienosti myös tokoon, mutta hiljaisuudesta ja tuijottavasta yleisöstä se paineistuu. Tai paineistui ainakin viime kokeessa. Toko on valitettavan hiljainen laji kun taas agilitykisoissa on tunnelmaa, elämää.

Tokoilut siis näyttävät tällä hetkellä oikein hyvältä, mutta kokeessa kaikki on mahdollista. Voi olla, että Misti ei pysty keskittymään olennaiseen tai se paineistuu koepaikasta/yleisöstä/jännittyneestä ilmapiiristä/minusta. Voi olla, että sen vire laskee eikä se tee samanlaisella innolla ja intensiivisyydellä töitä kuin mitä se tekee treenatessa. Koetilanne on kuitenkin aina sen verran erilainen ja jännittävä. Eikä asiaa auta yhtään se, että mua varmaan jännittää ihan hirveästi, minkä Misti tietenkin sitten huomaa. Se voi luoda sille lisää painetta ja epävarmuutta. Mun täytyy koota itseni ja mennä kokeeseen iloisella, rennolla asenteella. Täytyy ajatella, että mennään pitämään hauskaa tai tekemään jännästä koetilanteesta hauska. Pitää innostaa ja nostattaa koiraa ja saada sille hyvä moodi päälle. Koska parhaimmillaan Misti tekee todella hyvällä moodilla töitä ja on hyvinkin kiihkeä. Nyt en missään nimessä saa mennä koepaikalle liian aikaisin! Mennään silleen, että käydään kävelemässä ja ilmoittautumassa, sitten kävellään vähän lisää, leikitään, tehdään namin kanssa jotain kivaa ja sitten kehään. Misti voi olla myös autossa, mutta koepaikalla (hallissa) ei mielellään. Paikkamakuu on tietysti ensin, mutta sinne on turha mennä kovin korkeassa vireessä. Virittelyt on tehtävä hieman ennen omaa suoritusta, ettei vire ehdi pahasti laskea etenkään alun pitkissä seuraamisissa. Muistankohan muuten enää tokokoekäytäntöjäkään, on tainnut osittain painua unholaan. Tai muistankohan kuunnella liikkuria ja toimia tämän ohjeiden mukaan. Hehee.

Ykköstulos on ilman muuta toiveena niin kuin aina, mutta enemmän lähden tavoittelemaan sitä tekemisen iloa ja hyvää asennetta. En välitä tuloksesta, jos Misti on tehnyt hienosti töitä. Mitä sitten jos se nollaa jäävät ja varastaa hypyssä esteelle, jos ne voidaan laittaa yli-innokkuuden piikkiin. Välillä Misti nimittäin on sen verran innokas, että tekniikka kärsii eikä se sataprosenttisesti keskity - mutta se antaa sataprosenttisesti kaiken itsestään ja omasta ihanasta persoonastaan, mikä on tärkeintä. Leijuisin varmasti seuraavan kuukauden, jos Misti olisi tuollainen iloinen intoilija kokeessakin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu.
Koska me ollaan oltu melko laiskoja tokoilijoita viime aikoina eikä olla käyty missään yhteistreeneissä vaan treenattu omiksemme, niin kaikki on mahdollista ja koetilanne voi olla hyvinkin haasteellinen. Mä en ole edelleenkään vaivautunut panostamaan tokoon tarpeeksi, koska agility on meidän ykköslaji, joten jossain määrin mennään kokeeseen huonosti valmistautuneina. Omatoimitreenit tuskin kunnolla riittävät, jos kokeenomaista tilannetta ei olla varsinaisesti harjoiteltu. Mutta se on mun moka, kun olen niin laiska tekemään enemmän tokon suhteen. En siis ihmettele, jos tämäkään koe ei onnistu tai ole edeltäjäänsä parempi, mutta silloin syy on täysin minun ja oman laiskuuteni. Mutta totta kai haluaisin onnistua, voi kuinka toivonkaan, että me tällä kertaa Mistin kanssa onnistuttaisiin tekemään hyvä koe. Haaveita, haaveita.

Olen utelias näkemään, että miten Misti toimii kokeessa nyt, sen ollessa melkein 3-vuotias. Kuinka paljon se on kehittynyt henkisesti ja aikuistunut. Toivon, että kertyneillä kokemuksilla ja esimerkiksi agilitykisareissuilla on ollut positiivinen vaikutus. Haluan myös nähdä onko erilaisilla lähtökohdilla vaikutusta tulevaan kokeeseen. Tällä tarkoitan sitä, että ollaan jätetty toko vähemmälle eikä tahkottu sitä niin kuin joskus aikoinaan. Olen tehnyt lyhyempiä treenejä ja muutenkin harjoitellut hieman eri tavalla. Ehkä näillä asioilla olisi ollut positiivinen vaikutus Mistin tekemiseen niin että tuleva kokeemme ei olisi samanlainen katastrofi kuin ensimmäinen. Koska tokouramme lähti käyntiin karmealla tavalla enkä ole vieläkään täysin toipunut debyytistämme. Ehkä siksikin lähdemme kokeilemaan uudelleen vasta nyt. Toisaalta, tämähän on vain tokoa eikä mitään sen kummempaa, ei elämää suurempaa. Kun vielä iskostaisin tuon kaaliini...

Jäädään siis jännityksellä ja kauhulla odottamaan mitä tuleman pitää! Jos jollain on antaa hyviä vinkkejä miten menetellä ennen koetta ja toimia koepäivän aamuna, niin neuvoja otetaan mielellään vastaan! Alokasluokka on muuten yhdeksän aikaan aamulla, hmmm, me ei olla varmaan ikinä Mistin kanssa tokoiltu siihen kellonaikaan. Treenit painottuu iltapäivään/iltaan, mutta nyt joudutaan tokokokeeseen aamulla, voi taivas.

Sitten agilitystä lyhyesti. Ollaan harjoiteltu kotosalla jaakotusta ja saksalaista ja mehän osataan! Ajattelin alkaa kotona treenailla erilaisia ohjauskuvioita, jotta osaisin enemmänkin kuin sen valssin ja persjätön... Torstain treeneissä tehtiin kakkosluokan rataa, joka tehtiin Mistin kanssa joka kerralla nollaratana. Tehtiin rataa myös toisin päin ja nolla paukahti siinäkin! Mehän osataan myös kakkosten ratoja, jee. :) Tällä kertaa yritin keskittyä ohjaamaan kunnolla, ja olin kuulemma ohjannut ja liikkunut huomattavasti paremmin. Eli heti, jos keskityn kunnolla ohjaamaan, tulee nollia? ;) Mutta hyvin sujui, Misti vain jäi musta jälkeen, joten sitä vauhtia pitäisi saada. Kai sitä tulee varmuuden myötä ja silloin, kun annan koiralle selkeät ohjeet. Yritin ohjata myös äänettä ja eipä se koiraa hetkauttanut, hyvin meni silti. Nyt yritän jatkaa äänetöntä ohjausta ja sitä hyvää ohjausta myös eli keskityn kunnolla ja liikun hyvin.

Tässäpä vielä videota torstain treeneistä:
Seuraavat agilitykisat meillä on ensi viikon sunnuntaina Kajaanissa, joten rankka viikonloppu tiedossa. Lauantaina tokokoe ja sunnuntaina agilitykisat, huhhuh! Ehkä me selvitään, tuloksista en mene takuuseen!

5 kommenttia:

  1. Jokaisella on vähän omanlaiset rutiininsa ja paras ei selviä kuin kokeilemalla. Mutta jos et ole tuolla blogissa käynyt niin Vappu Alatalolla on paljon pointteja: http://rrood.blogspot.fi/2013/09/david-bowie-heroes.html

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkkivinkistä, tuo oli tosi hyvä teksti! Noista olisi varmaan meillekin jotain apua, noista rutiineista ja viretilan hallinnasta yms. Tuossa ei tosin mainittu mitään tyypillisimmistä askareista ja tekemisistä juuri ennen koetta. Että kannattaako kävellä koiran kanssa, pitää sitä autossa, ottaa yhtään tokoa enää koepaikalla jne. No, pitää vain katsoa mitä me Mistin kanssa tehdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kokemuksella ei paljon neuvota, takana on kohtuu hyvä koe ja huono koe. Ennen hyvää koetta olimme paikalla rauhoittumassa hyvissä ajoin, keskityin, katselimme muita ja koira sai haistella paikkaa. Ihan pari sivulle tuloa otettiin mutten usko kisapäivänä kannattavan ottaa hirveitä liikkeitä. Mun motto on että kahtena viimeisenä päivänä ei tehdä mitään, niillä vain voi pilata suorituksen. Mun mielestä kaiken avain on saada itsensä mahdollisimman hyvään mielentilaan, koira tekee sen jälkeen parhaansa niin hyvin kuin se on opetettu. Huonossa kokeessa heräsin aamulla myöhässä, Kiire ja keskittymisen puute näkyi ja koira haahuili omiaan. Mutta liikkeitä ennen koetta en tekisi kuin hyvin ylivireisellä koiralla.

      Poista
  3. Tuli Emmi tuossa mieleen että onko sulla mentoria koskaan kisoissa mukana? Siis sellaista joka kahtoo sun kans kisaratoja ja auttaa ohjaus valinnoissa vai teetkö kaikki itte?

    VastaaPoista
  4. Sori Tiia, kun vastailen vähän myöhässä! On mentorit kisoissa (lue: treenikaverit). He neuvovat miten kannattaa tehdä tietyssä kohtaa, jos en itse hoksaa parasta tapaa. Treenikaverit on kyllä ihan huippuja, kun me antaumuksella autetaan toisiamme ja tuodaan esille erilaisia tapoja suorittaa rataaa ja valita ohjauskuvioita. Toki lopulliset päätökset teen itse, kun useimmiten tiedän mikä on meille paras tapa. Tai mikä ainakin sillä hetkellä ja taitotasolla tuntuu parhaalta.

    VastaaPoista