Paluu aktiivisempaan arkeen

No niin, syksyn urakasta ylioppilaskirjoitusten suhteen on nyt selvitty ja jäämme odottelemaan tuloksia, jännää! Koirat ja koiraharrastukset ovat jääneet valitettavan vähälle viime viikkoina, oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja panostaa kirjoituksiin lukemalla mahdollisimman ahkerasti. Ulkoiltiin toki tyttöjen kanssa, mutta muu aktiviteetti aika lailla jäi. Misti tuntui hieman masentuneen tekemisenpuutteesta ja vähentyneestä huomiosta, se taisi luulla että mamma ei enää välitä siitä, reppana. :D Vaikkei Misti mikään vilkas tapaus olekaan, niin kyllä se toimettomuus otti selvästi koville. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu bordercollieista, jotka elelevät pelkästään kotikoirina päivästä toiseen, niitäkin valitettavasti löytyy! Toinen juttu, mitä ihmettelen on se, että varsin aktiivista harrastuskoiran elämää viettänyt bc jätetään joskus 8-vuotiaana (tai jo aiemmin) yhtäkkiä eläkkeelle tekemään ei-mitään. Itse haluan harrastella Mistin kanssa siihen asti, kunnes ikä ja kunto tulee todella vastaan. :)

Voisin oikeastaan palata tapahtumissa muutaman viikon taakse - koirakerhon agiepiksiin. Osallistuttiin Mistin kanssa sekä mölliradalle että kisaaviin, maksiluokkaan molemmissa. Juoksujen takia pidetty tauko näkyi työskentelyssä jonkin verran: Misti nössöili tällä kertaa puomilla (!) ja siitä kaksi kieltovirhettä eli lopputuloksena mölliradalta 10 vp. Muuten rata oli varsin onnistunut, helppo nolla olisi tullut ilman noita kieltäytymisiä puomilla. Kisaavien rata oli helppo ja mukavan tuntuinen ykkösluokan rata, jolla oli mm. kaikki kontaktit, pujottelu ja pituus. Meillä oli hyvä nolla alla, mutta radan loppupuolella Misti ohitti putken jälkeisen hypyn, joka oli suoraan koiran menolinjalla ja varmasti hyvin näkyvillä. Enpäs osannut ollenkaan aavistaa, että ohi tultaisiin, ja Misti ehti jo koskettaa seuraavana esteenä ollutta puomia ja tämähän johti hylkäykseen. Hieman kyllä ihmettelin, mistä moinen ohitus johtui, mutta tämä on aina välillä tällaista, niin pienestä kiinni. Nollat oli taas niin lähellä molemmilla radoilla, joten tästä on suunta vaan ylöspäin! :) Meidän ajoista ei ole oikein mitään muistikuvaa, kaipa ne kuitenkin alle ihanneajan menivät. Saatiin jopa pari palkintoa, en kylläkään enää muista mistä hyvästä. :D

Samoihin geimeihin sattui myös Mistin sukulaispoika Luca, joka olikin varsin hurmaava herra. Luca yritti kovasti liehitellä juoksuntuoksuista Mistiä, mutta Möösä ei tällä kertaa lämmennyt ajatukselle. :D 

Saman viikon sunnuntaina käytiin Hennan ja Doran kanssa aksaamassa. Dora ei ole aiemmin juuri agilityä tehnytkään, joten lupauduin heitä hieman neuvomaan. Aloitettiin ihan alkeista, mutta lopussa saatiin tehtyä jo muutaman esteen ratapätkää, jossa oli hyppyesteitä ja putki. Eikä ollut muuten ihan helppo rata! Hienosti parivaljakko kehittyi parissa tunnissa ja Dorakin oppi hakeutumaan esteille (namikipoille). :) Olipas colliessa intoa ja upean reippaasti teki. Misti sai tehdä jotain pientä, mutta vähän oli vaisu esitys bordertollikalta tällä kertaa. 

Muuten on tosiaan ollut tekeminen vähissä viime aikoina, kunnes nyt viikonloppuna taas aktivoiduttiin. Tein sekä lauantaina että sunnuntaina Möösälle jälkeä ja menipä mainiosti! Misti seuraa jälkeä hyvin ja löytää kaikki namikipot. Mä taas lauantaina luulin, että se menee harhaan mutta mitä vielä, olin taas väärässä. Pitää muistaa luottaa koiraan! :D Nämä jäljet ei mitään helppoja enää olleetkaan, oli vaikeampia kulmia ja haastava maasto, mutta varsin hyvin Möösä Möökinen suoriutui. Pituuttakin oli enemmän, arviolta 100-200 metriä. Nyt ollaan pari kertaa tehty myös ilmaisutreeniä tässä kotipihassa. Lähdetään ihan siitä liikkeelle, että Mistin ilmaistessa kepin naksautan ja palkkaan. Olen vaatinut jo maahanmenoakin kepin luona, lähinnä odottanut että Misti itse tarjoaa kyseistä toimintoa. Vähän joudun vinkkaamaan mitä pitikään tehdä, mutta kyllä se tästä. Innostuin pk-jäljestä sen verran, että en pidä edes kisaamista mahdottomana ajatuksena joskus hamassa tulevaisuudessa. Jatketaan ilmaisutreeniä, ja ehkä ensi vuonna saadaan yhdistettyä se jo jälkeen. Esineruutua pitäisi myös tehdä enemmän, ihan muutaman kerran ollaan sitä vasta kokeiltu. Sitten on se tottis ja hurrrjat hyppynoudot yms. Yh, saattaapi olla, että viimeistään siihen se tie katkeaa. :) 

Helmi pääsi myös jäljestämään lauantaina kahden jäljen verran ja ei hemmetti, kun muori oli pätevänä! Se selvitti molemmat jäljet kertakaikkisen hyvin ja kaikki ruuat löytyi, se on mummulle tärkeintä. ;) Toinen jälki oli oikeasti Mistille tarkoitettu, mutta päätin ajaa sen Helmin kanssa, eikä ollut ollenkaan väärä päätös. Minun rakas mehtäkoira tekee pk-jälkeä. <3 Pitääpä kasvattajalle tästä mainita, kun seuraavan kerran nähdään, mahtaa olla ihmeissään. ;) Kun muut rotutoverit on hirvimetsällä tähän aikaan vuodesta, niin Pöppiäinen on jälkimetsällä. Ja kuka sanoi, että karjalankarhukoirasta ei ole muuhun kuin metsästykseen? 

Möösän kanssa tehtiin viikonloppuna myös vähän agilityä pihalla. Harjoiteltiin mm. valssia, persjättöä, takaakiertoa ja sylkkäriä, taisi siellä muutama saksalaisenkin tapainen vilahtaa. Oli oikeastaan hyvä, että treenattiin näitä vaikeampia ohjauskuvioita, kuten takaakiertoa ja persjättöä, kun nekin alkoivat nyt sujua. Tehtiin myös sellaista neliöhässäkkää varsin menestyksekkäästi. Misti on tavallaan niin helposti ohjattavissa, se ei tarvitse kuin pienen kädenliikkeen tai suullisen käskyn, kun se jo tietää miltä puolelta hypätä. 

Me ei siis oltu tänä viikonloppuna kisaamassa Oulussa, kuten alunperin suunniteltiin. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä heti treenitauon ja kirjoitusten jälkeen isojen poikien ja tyttöjen kilpailuihin. En ole vielä päättänyt, mennäänkö puolentoista viikon päästä Haukiputaalle kisoihin, tässä on vielä muutama muuttuja matkassa. 

Lenkeillä ollaan nuuskittu uusia tuulia ja tallattu tuoreita polkuja, kuten näissä kuvissa. :)