lauantai 25. kesäkuuta 2011

Mistin ensimmäinen kesä

Onpas ollut kiirettä, kun ei ole blogiakaan ehtinyt päivittämään kahteen viikkoon! Nyt tein kyllä ennätyksen. Mitään kovin sykähdyttävää ei ole tapahtunut. Edelleen treenataan aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti. Päivittäin tehdään tokoa ja agilitya. Tokossa harjoitellaan samoja vanhoja juttuja. Jalkojen ali pujottelu sujuu jo melkein ilman käsiapuja. Siitä tulee vielä hieno liike, kunhan se sujuu täydellisesti. Ja mikään muu ei meille loppupeleissä riitä kuin täydellinen suoritus, siihen siis tähdätään ;) Pallonvieritystä kuonolla Misti tarjoaa jo ilman kehotusta, taitaa olla Miipulin mielestä helppo tapa saada namia. Siitä tulisi kyllä kiva video, kun saisin aikaiseksi kuvata (tai pyytää jonkun kuvaamaan). Maahanmeno sujuu nykyään tosi kivasti, ohjaan sen käsimerkillä alas ja maahanmeno on oikein sähäkkä.
Eilen Misti oppi perusasennon ihan yhtäkkiä! Aiemmin se ei ole hiffannut sitä alkuunkaan, mutta eilen teki monta kertaa peräkkäin lähes täydellisen sivulletulon! Opetan sen menemään takakautta selkäni takaa kiertämällä, ainakin toistaiseksi. Tänään otin taas sivulletuloa, mutta nyt ei Misti enää muistanutkaan mitä piti tehdä. Se siitä sitten. No, treenataan sitä vielä niin eiköhän se lopulta iskostu selkäytimeen.
Luoksetulo toimii melkein täydellisesti. Misti tulee aina kutsuttaessa luokse, välillä vaan melko laiskasti tai liian myöhään. Monesti se tulee itsestäänkin tapittamaan minua.
Paikkamakuu on aika lailla varma, kyllä se pysyy. Meinaa vaan nuo mäkäräiset ja sääsket häiritä suoritusta.

Agi on kyllä se ykkösjuttu. Meillä on siis siivekkeiden läpijuoksuja, putkea ja puomia. Tytsi kuumuu ihan hurjana, haukkuu ja näykkäilee ja tuijottaa enimmäkseen minua eikä rataa. Aika hyvin se kuitenkin radasta suoriutuu, turhan paljon vaan tuota kuumumista. Misti on nopea ja taitava, innokaskin, joten kyllä siitä varmaan vielä agikoira saadaan :)

Me oltiin reissussa viime sunnuntaista keskiviikkoon ja Misti oli hoidossa Hennan ja Doran luona. Hyvin sillä oli mennyt, tosi reippaana touhunnut ja syönyt hyvin. Yöt oli nukkunut ihan siki. Yhden yön Misti oli kotona Helmin kanssa tarhassa. Mistillä on oma lämmin koppi, jossa se nukkui. Meidän ukki hoiti koirat poissaollessamme. Riemulla ei ollut rajaa, kun tultiin kotiin :D Misti piti meitä tarkasti silmällä seuraavat pari päivää, ettei vaan taas kadota. On se viisastunut aika paljon, kun oltiin poissa. Nykyään uskoo heti, kun komentaa "ei" tai "pois". Sisälle tulee ihan suosiolla eikä jää pihalle sikailemaan. Hyvä M, sä aikuistut!

Siitä puheen ollen, on tuo niin kirppu. Tänään suoritetulla epämääräisellä kotimittauksella sain Mistin korkeudeksi 44 cm. Viisikuisena se oli tasan 40 cm, nyt kaksi viikkoa jälkeenpäin 44. Tuskin Misti enää hirveästi kasvaa, painoakaan ei tule enää paljoakaan lisää. Olisin toivonut sellaista lähes 50-senttistä beeceetä, mutta Misti päätti jäädä minibortsuksi :D Ainoa "hyvä" puoli siinä on se, että päästään agilityssa medeihin kisaamaan. Paitsi jos Mistille tulee vielä sentti pari lisää niin ollaan makseissa, ja ilmeisesti melkoisen kovilla! Jos (tuskin) aletaan pk-puolta treenaamaan niin metriset tottisesteet saattaa tehdä tiukkaa. Katsotaan mitä tapahtuu, miten tuo kasvaa vai kasvaako enää. Sitten ei auta muu kuin elää ikuisesti pennulta näyttävän bortsun kanssa ja vakuutella kaikille, että on se oikeasti ihan aikuinen jo :D
Misti on tainnut lopullisesti kyllästyä RC-nappuloihin ja seuraavaksi siirrytään Jahti&Vahtiin. Se on kotimaista, hyväksi kehuttua, sopivan hintaista... Royal on idiottimaisen kallista eikä loppujen lopuksi niin erikoista. Jos löytyy yhtä hyvä ruokamerkki, joka on halvempi, siirrytään ehdottomasti siihen. Helmikin on nyt syönyt sitä. Misti tulee syömään Junioria, mutta aikuisena Energiaa tai Extra Energiaa.

Eilen oltiin viettämässä juhannusta isovanhempien mökillä sukulaisten kanssa ja Misti pääsi mukaan. Tosi hienosti se käyttäytyi, mutta puuhun kiinni joutuessaan alkoi hirveä mekastus. Se oli meidän kanssa grillikodassa ja Misti sammui ensimmäisenä, ja itse asiassa ainoana myös. Serkkulapset pelkäsi noinkin vaaratonta otusta kuin Misti, joten sitä jouduttiin pitämään kiinni hihnassa. Meillä ei ole mikään koirarakas suku, ikävä kyllä.

Ja aika helvetin pitkä teksti tällä kertaa, pitää siis kirjoittaa useammin ja vähemmän kerralla. Sitten vielä kesäkuvia. Kuvissa seikkailee uimamaisteri Misti ja kiipeilijä Helmi.









"Miks meikäläinen ei pääse pelaamaan, Aksu ota mutkin!"

4 kommenttia:

  1. Ikävä kyllä 44 cm korkea koira on jo maxi :/ 43 cm on se raja. Toivottavasti Mistille tulee vielä monen monta senttiä lisää, niin on helpompi hyppiä korkeita esteitä :)

    VastaaPoista
  2. Ai niinkö se olikin, mä muistin sitten väärin. Toivotaan tosiaan, että senttejä tulee vielä paljon että pärjätään maxeissa ihan kiitettävästi.

    VastaaPoista
  3. Ikävä kyllä niin se raja menee. Itsellä on 34cm korkea koikkeri (14kk), ja toivon todella, ettei tule millin milliä, jotta mineihin mahduttaisiin. Ymmärrettäväähän se on, että raja pitää johonkin vetää, mutta harmittaisi kyllä vietävästi, jos mediksi muututtaisiin.

    VastaaPoista
  4. Kyllä Mistille voi vielä muutama sentti ihan hyvin tulla korkeutta lisää, Keena on ollut varmaan tuon ikäisenä vähäsen korkeampi ja nyt se on noin sen 50cm. Että älä vielä murehdi, ihan pentuhan se vielä on!

    VastaaPoista