No mutta pitkästä aikaa

Viisi kuukautta on kulunut edellisestä blogipäivityksestä. Aina on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta ei muka ole ollut aikaa, vaikka kiinnostuksen ja innostuksen puutteesta saamattomuus on enemmän ollut kiinni. Ihmeitä ei ole koirarintamalla tapahtunut. Kisattu ollaan vasta toukokuun puolivälissä agilityn merkeissä Takkujen kaksipäiväisissä kisoissa, edelliset kisat olivat puoli vuotta takaperin marraskuussa. Tuliaisina muistaakseni pari hyllyä, vitonen ja nolla ja melko jähmeää oli meno eikä Mistin hyppääminen ollut taaskaan mitään hyvää. Tuomareitakaan en enää muista, toinen taisi olla Johanna Wuthrich.
Toiset kisat olivat nyt maanantaina, mutta meidän osalta kisat jäivät ensimmäiseen rataan, jolta nolla kumminkin tehtiin, kun tuomari Salme Mujunen kehotti tai suorastaan vaati meitä skippaamaan toisen radan koiran arpoessa niin pahasti hypyillä. Mujunen veikkasi Mistin olevan kipeä, vaikka itse en edelleenkään aivan siihen teoriaan usko, sillä välillä se hyppää ihan hyvin. Alusta-arkuutta ja epävarmuuttahan olen aiemmin epäillyt syyksi, mutta mikä on totuus, en tiedä. SM-kisat ovat tasan viikon päästä sunnuntaina ja sinne mennään lähinnä kokemusmielellä eikä tulostavoitteita sinänsä ole - toiveena olisi tehdä sujuva, kiva rata, jolla Misti viilettäisi rennosti ilman arpomisia.

Tokoa ollaan treenattu viime aikoina enemmän, vaikka kaikki treeni on ollut suht vähällä viime kuukausina. Toiseen EVL-kokeeseen ollaan menossa viikon päästä tiistaina, saas nähdä kuinka käy. Misti osaa liikkeet kyllä kivasti ja on kehittynytkin, mutta todellinen tilanne nähtäneen kokeessa.

Kahdesta on tullut myös neljä, sillä allekirjoittaneella on nykyään so called avomies ja Mistillä koirakaveri, pian 11-vuotias sekarotuinen Sara. Sarassa on enimmäkseen saksanpaimenkoiraa, mutta myös pitkäkarvaista collieta, suomenajokoiraa ja newfoundlandinkoiraa - melkoinen mikseri siis. Saran ja Mistin yhteiselo sujuu hyvin ja ne ovat kaveruksia keskenään, tuki ja turva toinen toisilleen. Sarppa on pelkkä kotikoira, melko rauhallinen ja tasainen vanharouva, joka muistuttaa mua paljon Helmistä, välillä liiankin paljon. Kahteen koiraan tottuminen kävi kivuttomasti, onhan mulla ollut niitä kaksin kappalein ennenkin, eikä elämä tunnu sen raskaammalta kahdenkaan koiran kanssa.

Kesä kulunee tiiviisti töiden merkeissä, mutta yritän päästä kisoihin niin usein kuin töiltä ja muilta kiireiltä pystyn ja hienoa olisi saada toivottuja tuloksiakin. Ahkeraa blogin päivittämistä en lupaa, mutta toivottavasti tämä kuitenkin hengissä pysyy ja tänne tulisi edes satunnaisesti kirjoiteltua. Kovin syväluotaavia treenianalyysejä ja kisaraportteja en ehkä jaksa enää tehdä, vaikka niistä ja niiden lukemisesta on ollut kyllä hyötyä ja hupia. Aika vain on rajallista ja tärkeintä on kuitenkin se, että treenataan ja tehdään.