PiirM - viimeiset kisat pohjolassa

Viikko sitten lauantaina oltiin tosiaan piiitkän tauon jälkeen agilitykisoissa, ja olipa kyllä kivaa, vaikka päivä vierähtikin noin 19 tunnin mittaiseksi. Sää kuitenkin suosi ja seura oli loistavaa, joten mikäs siinä kisatessa ja kisoja katsoessa. Kisat pidettiin tutussa paikassa Haukiputaan Virpiniemessä tekonurmipohjalla. Viime vuonna samaisissa kisoissa saatiin Mistin kanssa eka ykkösten LUVA, että sinänsä paluu juurille. :)

Kakkosten kisat alkoivat yllättävän aikaisin aamulla, joten seitsemän kieppeillä oli matkaan lähdettävä ja silti oltiin myöhästyä. Sekä agi-, että hyppyradan tuomaroi meille uusi tuttavuus Timo Teileri, joka oli tehnyt mielestäni helpot, melkeinpä ykkösluokan tasoiset radat. Oltiin Mistin kanssa kakkosten viimeisenä suorittava koirakko reilun kymmenen koiran joukosta.
A-rata alkoi oikein vauhdikkaasti, itse asiassa niinkin vauhdikkaasti että Misti pomppasi A:n kontaktipinnan yli. No, mitäpä en itse vaatinut kontaktin ottamista kunnolla taikka huutanut minkäänlaista käskysanaa. Sen jälkeen annoin koiran vaan mennä, oikein kannustin kovempaan vauhtiin ja juoksin itsekin lujaa. Tosi kiva rata muuten, mitä nyt Misti jätti taas kepit kesken. Murahdin sille, kävelin takaisin pujottelun alkuun ja aloitutin alusta.
Muuten rata oli meiltä aika nappisuoritus, koska vauhtia piisasi eikä tällä kertaa ollut varmistelun makua. Lopputulos siis 10 vp, aika -3,74 ihanneajan ollessa 49 s. Nyt kun katsoin niin Misti muka sijoittui kolmanneksi, mutta kisapaikalla kyllä katsoin tulostaulusta sen sijoittuneen suunnilleen viidenneksi. Noh, oli miten oli. Rata oli meiltä itse asiassa tosi hyvään aikaan tehty, koska siitä pitää vähentää pujottelusekoilu (=mentiin pujottelu kahteen kertaan ja itse tosiaan ihan melkein löntystin takaisin keppien alkuun).

B-rata oli sitten hyppäri, jossa oli heti alussa sellainen ympyrämuotoinen hyppykuvio, joita ei olla varmaan ikinä treenattu. Se kyllä meni hyvin ilman rimanpudotuksia, mutta sen jälkeen Misti hieman hyppäsi pituuden päälle ja kaatoi siitä palan. Myöhemmin tuli taas kepeiltä virhe, ei tosin siinä kohdassa missä piti. Tuomari antoi heti aloituksessa virheen, vaikkei Misti ehtinyt aloittaa pujottelua väärältä puolelta, vaikka siinä vähän vaarallisesti pyöriskeli. Virheen (hyl) olisi pitänyt tulla keppien lopussa, kun Misti jätti mielestäni vimpan kepin välistä.
Loppurata puhtaasti ja kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja vauhdikas suoritus taas. Tuloksena jälleen 10 vp, aika upeat -8,55 ihanneajan ollessa varsin tiukka 41 s. Juostiin hyppäri siis reiluun 30 sekuntiin, vitsit olin niin fiiliksissä tuosta ajasta! :) Sijoitus näytti olleen viides.

B-RADAN VIDEON LAITAN MYÖHEMMIN, KUN SAAN SEN ITSELLENI!

Illalla, noin kuuden tunnin päästä kakkosten ratojen loppumisesta, oli vuorossa joukkuerata. Ensin oli meidän medijoukkue, joka hylättiin jo ennen varsinaista suoritusta, sillä meillä oli vain kaksi koiraa. Treenikaveri oli alkukesästä selvitellyt asiaa ja hänelle oltiin kerrottu, että kahdellakin koiralla voi osallistua, mutta eipä se niin ollutkaan, harmitus!
Maksijoukkueessa oli sitten neljä koiraa. KOIKOn joukkue sijoittui viidenneksi 25 pisteellä (2 x 5 vp, 15 vp ja hyl). Mistin kanssa tehtiin toinen noista vitosista ja mielestäni päivän paras rata. Olin ehtinyt iltapäivän mittaan sopivasti katsoa kolmosluokan taitavia ohjaajia, mistä sai itsekin paljon irti. Niinpä suunnittelin meille sopivat ohjaukset joukkueradalle, joka oli kakkos-kolmosluokan tasoinen ja epävirallinen kisa. Tuomarina toimi Anders Virtanen.
Rata lähti hyvin käyntiin, mutta alun tiukoissa hyppykiemuroissa tippui rima, kun en kai ehtinyt koiran alta tarpeeksi nopeasti pois. Misti oli meinaan taas vauhdissa, vautsi! Pari kertaa saatiin aiheuttaa joukkuekavereille sydämentykytyksiä, kun Misti oli karkaamassa kontaktille, mutta sain tilanteen viime hetkellä pelastettua. Keinu ja puomi imivät Mistiä yllättävän paljon, olivathan ne toki aika suoraan sen linjalla, mutta katsomalla koiraa ja karjumalla ei:t oikealla hetkellä, suoritettiin rata kunnialla loppuun.

Vaikkei nollia tullutkaan, ei edes harmittanut. Ennen ratojakaan ei oikeastaan jännittänyt, ei ollut tulospaineita tai mitään hullua nollankiiltoa silmissä. En oikeastaan tuntenut juuri mitään - agility ei enää herätä minussa erityisen suuria tunteita. Ja vaikka oltaisiin tehty nolla ja noustu kolmosiin, en olisi varmaan silloinkaan tuntenut paljon mitään. Mentiin sillä asenteella, että lähdetään nyt vaan kisaamaan ja tekemään parhaamme. Kesä on ollut treenaamisen suhteen niin onnetonta, että oli senkään takia turha asettaa hirveitä tavoitteita. Vähän oli toki ratojen jälkeen sellainen pieni harmitus, mutta lähinnä tuollaisten tyhmien virheiden takia. Nämä kisat kariutuvat tällä kertaa esteosaamiseen tai pikemminkin sen puutteeseen. Ja jos koira ei "osaa" esimerkiksi keppejä kunnolla, ei se ole valmis kolmosluokkaan. Nih.
Sitä paitsi en maksanut kisoista senttiäkään, kun yksilöradoille käytin viimeiset lahjakortit ja joukkueradan maksoi seura. Ja Mistin nopeus oli kyllä nollaakin suurempi ilonaihe, ihan oikeasti, siihen olen niin tyytyvänen. :)

Nämä olivatkin sitten viimeiset kisat täällä pohjoisessa, koska noin viikon kuluttua meidän poppoo tamperelaistuu. Saatiin oikein kaksio kivalta paikalta, lenkkipolkujen läheisyydestä, joten tilaa ja metsää toivon mukaan riittää meille maalaisille. Huomenna teen viimeisen työvuoron ja itken jo valmiiksi ihanan työpaikkani- ja kavereideni vuoksi, mutta samaisten töiden mahdollinen jatkuminen Tampereella hieman lohduttaa.
Jään luonnollisesti kaipaamaan Kuusamoa, en kaupungin itsensä takia, mutta sen luonnon ja monien ihmisten takia. Ja olenhan asunut täällä 20 vuotta, että (aika vaihtaa maisemaa!) toki sydämeeni jää ikuisesti pieni pala pohjoista. Toivon sydämeni pohjasta, että kotiudumme Tampereelle hyvin ja viihdymme siellä. Onhan se kehuttu kaupunki ja myös Suomen vetovoimaisin, että ei kai se ihan paska mesta voi olla. We'll see.

Seuraavat päivitykset tulevatkin varmaan sitten Tampereen suunnalta, jahka sinne päästään. Kiitos Kuusamo, kiitos mahtavat treenikaverit, muut kaverit, tutut, sukulaiset. Kiitos kaikki muut Pohjois-Suomen koiraharrastajat, joihin olen tutustunut kisoissa ja muissa koiratouhuissa. Täällä pohjoisessa asuu aivan upeita ihmisiä. :) Ja tervetuloa Tampereelle kylästelemään ja muut "tuntemattomat" tutustelemaan, jos samoihin geimeihin eksytään!

                                       "Sydämein jää tää Kuusamo..."