tiistai 24. syyskuuta 2013

Olipa kerran kaksi pientä virhettä

... joista molemmat koituivat kohtaloksi niin ettei nollia meille taaskaan tullut. Miten yllättävää.

Lauantai siis vietettiin agilitykisoissa Oulussa, joissa kaikille luokille kaksi agilityrataa. Ykkös- ja kakkosluokat tuomaroi Minna Räsänen ja kolmosluokan Minna Väyrynen.
Molemmat ykkösten radat olivat minun mielestä ihan simppeleitä ja nollia tehtiinkin kivasti. Medeissä melkein kaikki tekivät nollan, mineissä muutama ja makseissa muutama. Me tehtiin Mistin kanssa muuten puhdas rata, mutta radan alkupuolella Misti rysäytti hypätä suoraan pituuden päälle. Pituudelle mentiin puomilta ja se oli suorassa linjassa, mutta ei pikkukoira yllä tuollaisiin loikkiin. Se ei vissiin edes yrittänyt tai ymmärtänyt ponnistaa, joten este hajotettiin kyllä aika lailla kokonaan. Aiemmin Misti on kaatanut palan tai pari, mutta nyt varmaan kaikki kaatuivat tai ainakin melkoisen moni niistä. Aikaisemmin täällä blogissa juuri kirjoitin, että pituus täytyy ottaa treenauksen alle, mutta ei me sitä sitten kai kunnolla treenattukaan. Sitä pitäisi harjoitella kunnolla yksittäin, joten tämä on nyt muistettava ja treenattava este kuntoon. Lisäksi Ansku heitti ilmoille sellaisen ajatuksen, että ollaanko me treeneissä muistettu koskaan mitata pituus tarkkaan ja laittaa se maksien kisamittoihin. Itse voin tunnustaa, että olen vaan laitellut niitä paloja maahan, mutta ehkä se onkin ollut liian lyhyt? En minä eikä varmaan kukaan muukaan meidän kisaavien ryhmästä ole sitä kunnolla katsonut, että onko pituus varmasti oikean mittainen. Tyhmää huomata tällainen huolimattomuus nyt muutaman pituusvirheen jälkeen, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Pituus on siis kunnolla opetettava Mistille uudelleen, jotta se ei kisoissa hypi sen päälle. Siinähän voi käydä pahastikin.
Joten A-radalta 5 vp, sijoitus 5. ja aika 40,88 sekuntia (ihanneaika 48 s).

Ärsyttää edelleen tuo mun oma liikkuminen, kun heilun käsieni kanssa ja näytän muutenkin ihan tyhmältä. Onneksi Misti on tottunut siihen...



B-rata sitten... No mehän tehtiin puhdasta rataa aina loppuun saakka, kunnes Misti puomin jälkeen syöksyi putken väärään päähän. Se odotti hienosti alastulokontaktilla, itse menin vähän eteenpäin näyttämään oikean pään, vapautin Mistin, Misti oli jo menossa oikeaan päähän, mutta päätti viime hetkellä mennäkin sinne väärään päähän > hyl. Siis voi taivas, mitä tuo koira touhuaa?! Anskun mukaan näytin sille ihan selvästi oikean pään, mutta eihän se Mistille kelvannut, vaan sen oli tehtävä poikkeus sääntöihin ja sooloilla omiaan. No eihän se sitä tahallaan tietenkään tehnyt, mutta se ei kuitenkaan lukenut minun ohjausta kunnolla vaan lukitsi putken väärän pään. Olisin varmaan ehtinyt karjaista sille jotain, jos se olisi ollut heti menossa väärään päähän, mutta kun se vaihtoi viime hetkellä suuntaa. Kuten aiemmin kirjoitin, paljon on vielä kokematta, huoh. Misti varmaan ajatteli, että hänen on kuitenkin mentävä tuohon toiseen päähän eikä suinkaan sinne minne mamma näyttää. Tai ehkä se ajatteli, ettei sillä ole niin väliä. Voi kyllä sillä on, kun nolla vaihtui hylkäykseksi. Treenin puutteesta tämä ei johdu, koska me ollaan juurikin harjoiteltu noita putkijuttuja, että kumpaan päähän mennään. Itse olen siinä harjoitellut käyttämään kehonkieltä ja koira on sitä lukenut oikein hyvin eli onnistumisprosentin pitäisi olla suhteellisen suuri putkiharjoitteluissa. Kai mun olisi pitänyt vielä jyrkemmin kääntää kroppaani tai turvallisesti valssata puomin vasemmalle puolelle. Jatkossa ihan varmasti valssaan, kun ei Mistiin voi luottaa. Treeneissä teen jatkossa niin, etten palkkaile Mistiä väärään päähän menemisestä paitsi silloin, jos itse ohjaan todella huonosti niin että koiralle on epäselvää kumpaan päähän mennään.
Tämä B-rata oli hassu siinä mielessä, että siltä tuli vain nollia ja hyllyjä. Me oltiin jo melkein siinä nollajoukossa, mutta jouduttiin lopulta tyytymään hyllyttäviin koirakoihin, yhyy.



Voin kertoa, että ärsytti taas. Muuten ihan puhdas rata, mutta lopussa se on sitten hyllytettävä tuolla tavalla. Eipä se toinen nolla olisi meidän tuloslistaa rasittanut, kun niin paljon startteja takana ja vasta yksi nolla. Nyt ollaan siis startattu 17 kertaa, joten onnistumisprosentti on erittäin alhainen. Mutta kaipa siihen hiljalleen tottuu (turtuu) että me "epäonnistutaan" lähes joka kerta, joten ei se ehkä enää niin masenna. Näihin kisoihin lähdin aika leppoisin mielin, kun olin satavarma, että tällä onnistumisprosentilla ei nollia tehdä - ja olin oikeassa. Ajattelin, että mennään treenaamaan ja kokeilemaan, kun kyllä sieltä kuitenkin se yksi virhe vähintään tulee. En jaksanut stressata niistä nollista tällä kertaa. Ja jotenkin ajattelen nyt, että minkä sille mahtaa, jos ollaan ikuisuus ykkösissä, kai sieltä on joskus noustava. Ja yritetään pitää tämä vaan hauskana harrastuksena, mä olen jo tottunut siihen, että nollia ei pahemmin kannata odottaa. Tämä on meille ihan hirveää tahkoamista eikä mikään tule ilmaiseksi. Joillekin ne nollat ja luokkanousut tulevat niin helposti, mutta ei meille. Meille tämä harrastus on tehty vaikeaksi ja joudutaan todella tahkoamaan ja haromaan hiuksia. Mutta se on meille sellaista ja se on hyväksyttävä. Toivon kuitenkin, että noustaisiin tämän vuoden puolella kakkosiin ja ensi vuoden aikana kolmosiin. Se kai kuulostaa ihan realistiselta... Haluaisin olla kolmosluokassa viimeistään silloin, kun Misti on 4,5-vuotias. Eli alle kahden vuoden kuluttua, juu, kuulostaa se mahdolliselta.

A-rata ei masentanut, B-rata jonkin verran. Kuitenkin ajatukseni kääntyivät enemmän niihin onnistumisiin ja sujuviin ratoihin. Koska molemmat radat olivat ilman muuta silti hyviä ratoja. Misti uskalsi hienosti, ilman minkäänlaisia arkailuja mennä puomin ja keinun, mistä olen iloinen. Se pujotteli täydellisesti, ei pudottanut yhtään rimaa (!) eikä radalla tullut kertaakaan sellaista töksähdystä, että mihis nyt. Osasin ohjata sen verran selkeästi, että Mistin ei tarvinnut kysyä seuraavaa estettä, joten hyvin sujuvaa oli meno (joskin liian hidasta omaan makuuni). Itselläni on ehkä kehittynyt radanlukutaito ja osaan jo kiinnittää huomiota tiettyihin kohtiin missä voi tapahtua mitäkin. Esim. A-radan lopussa piti mennä mutkaputkeen, vaikka edessä oli vaarallisesti hyppy. Tiesin, että Misti voi sujahtaa hypylle, joten mun on ohjattava tarkasti. Toukokuisissa iltakisoissa oli ihan samanlainen kohta ja siinä Misti paineli eteenpäin hypylle. Joten siitä kerrasta olin oppinut jotain ja osasin ohjata Mistin putkeen. B-radalla taas tajusin mennä ottamaan koiran vastaan yhdelle hypylle, vaikka alunperin mietin persjättää, kun koira on putkessa. Sitten hoksasin, että en todennäköisesti ehdi tehdä sitä ja koira voi hypätä väärän hypyn. Nämä molemmat onnistuivat eli olen oppinut lukemaan rataa ja miettimään koiran sijaintia ja omaa ehtimistäni yms. Ylipäätään olen oppinut meidän jokaiselta kisaradalta jotakin eli eteenpäin mennään ja opitaan. Joten onhan tässä meidän touhussa paljon hyvääkin, mutta miksi niitä nollia ei sitten tule? Miksi joka radalla on otettava joku virhe, jotta nollaa ei varmasti tule? Nytkin olisi ollut niin mahdollista ja oltiinkin niin lähellä tehdä tuplanolla, jolla oltaisiin lunastettu menolippu kakkosiin. Miksi emme saaneet taaskaan onnistua, miksi on aina jäätävä niin pienestä kiinni?
Noh, tällä kertaa mulla ei tarvinnut ainakaan toimia maksumiehenä, kun käytin starttilahjakortit näihin ratoihin. Bensat toki pitää maksaa...

Jälkeenpäin tuomari tuli sanomaan, että Misti hyppää hassusti. Että se jotenkin nostaa jalat ylös hypätessään, vaikka ne pitäisi suoristaa. En muista tai tiedä tarkalleen mitä hän sanoi ja tarkoitti, mutta siis hyppytekniikka on huono ja rasittaa koiraa. Räsänen kehotti tutkituttamaan tai tsekkauttamaan koiran, että se on kunnossa. Mulle jäi itse asiassa hieman epäselväksi, että pitäisikö Misti käyttää hierojalla vai lekurilla. Luustoltaan tervehän tuo kyllä on, joka puolelta priimaa, mutta voisiko sillä olla jokin lihasjumi tai vastaava? Pitäisi kyllä nyt varata se hieronta-aika, että hieroja saa sanoa niistä jumeista yms. Tässä olen kyllä laiminlyönyt koiraa, kun en ole sitä hierojalla käyttänyt, vaan itse hieronut silloin tällöin. Mutta tosi ystävällistä, että tuomari kävi tästä huomauttamassa! Olenhan mä aina tiennyt, että Mistillä on huono hyppytekniikka, mutta voikohan sitä parantaa? Siis voikohan koira oppia uutta tapaa hypätä, kun se on kerran jonkin tavan oppinut? Huonon tekniikan takiahan rimojakin tippuu, joten ongelma on harmillinen.

Lauantaina Misti sai myös aimoannoksen tungettelevista bortsu-uroksista. Se sai tavata Saaran Vilpin, joka oli kyllä hurmaava herra, mutta Misti ei niin lämmennyt toisen yrityksille. Aluksi Misti murahteli ja väläytteli hampaitaan, sitten se yritti leikkiä ja lopuksi taas murahteli. Vilppi raukka yritti parhaansa mukaan olla ihana ja hurmaava, mutta Misti osoittautui vaikeaksi naiseksi. :D Sitten Misti sai tuta Räsäsen Minnan Jipon lähentelyä ja pikkuneiti oikeastaan säikähti sitä. Ei ole helppoa olla hemaiseva bortsutyttö! :D

Päivä oli mukava vaikkakin tosi pitkä. Lähdettiin ajamaan kuudelta aamulla ja oltiin kotona yhdeltätoista illalla. Mua se ei haitannut, kivahan tuolla kisoissa on kulkea. Ja Misti on niin helppo matkalainen eikä se stressaa mistään. Välillä käveltiin ja välillä se oli autossa, mutta enimmäkseen katseltiin kisoja ja muiden suorituksia. Olen taas ihan valmis lähtemään uusiin kisoihin ja seuraavaksi mennään luultavasti Kajaaniin 13.lokakuuta. Vaikka niitä nollia ei paljon meille tipahtele, niin joka kerta jää sen verran "hampaan koloon", että on lähdettävä kokeilemaan aina vain uudelleen. Ehkä ne nollat sieltä sitten tulevat, kun tarpeeksi monissa kisoissa käy, ihan jo tuurilla. ;)

Ensi viikolla alkaa agilityn talvikausi, jota en odota yhtään innolla. Joudutaan taas maneesiin, jossa on korkeaa ja upottavaa hiekkaa, en tykkää. Pitäisiköhän rakennuttaa tuohon meidän pellolle oma treenihalli, jossa harjoitella niin usein kuin huvittaa (= joka päivä). Jotain mulla pitäisi keksiä talven varalle, että saataisiin treenattua useammin, enemmän ja tehokkaammin. Tuskinpa sitä muuten edistyy taikka pärjää sitten kakkosluokassakaan, mikäli noustaan sinne talven aikana. Ja mulla on kova agilityinto päällä, mutta ajatus maneesista hieman latistaa sitä, plääh.
Ilmoittauduin tokokokeeseenkin, mutta ollaan varasijalla, joten ei mahdollisesti sovita mukaan. Alokasluokkahan on edelleenkin niin hanskassa kuin voi olla (niin on myös avoin), mutta mä olen kamalan laiska treenaamaan eikä tuo toko oikein nappaa, kun lajivalikoimassa on niinkin mahtava laji kuin agility. ;) Onhan toko verrattain tylsä laji, mutta Misti tekee kyllä innolla. En tiedä tekeekö kokeessa, mutta en jaksa stressata siitä, menee miten menee. Katsotaan milloin mahdutaan kokeeseen, toivon mukaan tämän vuoden puolella!
Ollaan treenailtu myös koirafrisbeetä, mutta tästä lajista kerron tarkemmin myöhemmin, varmaan omassa päivityksessään.

15 kommenttia:

  1. Hyvä, että näet teidän tekemisessä/omassa ohjauksessa myös kehitystä. :) Itse en ainakaan ajattele nollia koirieni kanssa juuri ollenkaan, varsinkin Ukon kanssa keskitytään aivan täysin siihen, kuinka meidän yhteinen tekeminen kehittyy ja miten saan Ukosta parhaan mahdollisen vauhdin irti. Nollat tulee sitten kun tulee. ;)

    Kannattaa ehdottomasti kuunnella Minnan neuvoa ja käyttää Misti jossain osaavalla hierojalla tai ehkä vielä parempi olisi fyssari/osteopaatti. Hassun hyppytekniikan taustalla voi tosiaan olla joku jumi tai sitten vaan huono hyppytekniikka. Toisin kuin helposti luulee, kaikki koirat ei osaa luonnostaan hypätä taloudellisesti, mutta sitä todellakin voi opettaa koiralle vaikka se olisi jo ehtinyt hyppimään väärälläkin tekniikalla! Kannattaa ehdottomasti hakeutua hyppytekniikkakoulutuksiin tai ostaa/lainata kirjoja/dvd:tä, joissa neuvotaan kuinka hyppytekniikkaa treenataan. Hyppytekniikkatreenistä on aina hyötyä. :)

    Pituus kannattaa kyllä opetella erikseen hyvin ja erityisesti kääntyminen ja erilaiset ohjaukset pituudella. Tuolla A-radalla Misti vaikuttaa hämääntyvän kun käännyt (ja käskytät kesken hypyn). Radalla kannattaa muistaa (varsinkin tällaisilla haastavammilla esteillä) pitää katse koirassa ja ohjaus päällä, siitä koira saa tukea tekemiseensä. :)

    B-radan putkijuttuun haluaisin sanoa, että itse en ohjaisi edes Jerikoa noin löysästi vastaavassa tilanteessa ja se on jo aika kokenut koira. Valssi, mitä itse pohdiskelit, olisi varmaan hyvä vaihtoehto tai sitten jos haluaa ohjata tuolta puolelta niin itse käyttäisin vastakättä vetämään koiraa oikeaan suuntaan.

    Ja mitä noihin putken treeniajatuksiin tulee, niin todennäköisesti 99,9% kerroista, kun koira ottaa väärän pään putkesta, olet itse tehnyt jonkun ohjausvirheen, etkä pysty sitä itse välttämättä huomaamaankaan. Pelkkä vilkaisukin väärään suuntaan voi riittää sinkoamaan koiran väärään päähän. Jos jätät aina palkkaamatta kun luulet ohjanneesi oikein, teet pahimmassa tapauksessa Mististä vain epävarman. Ja nyt sanon ihan rehellisesti, että näillä radoilla Misti näytti hitaammalta kuin aiemmin ja pelkään, että asetat liikaa painetta teidän tekemiselle, mikä tekee Mististä hieman varovaisen.. :/

    Hieman huumoria tekemiseen. ;) Viimeisellä Ukon radalla Ukko meinas karata kesken radan palkalle, hyllytti radan siinä ja mitä mä tein? Kutsuin sen vaan takas ja tehtiin pari estettä jonka jälkeen se loppusuora ja tsempitykset siihen Ukolle. Ei tää oo niin vakavaa :D

    VastaaPoista
  2. A radan pituus oli sinun ohjaus moka, lopetit oman liikkumisesi juuri kun Misti ponnisti. Eli omalla kropalla jarrutit ja koira jarrutti uskollisesti . B radalla sinä annoit käskyn mennä väärään päähän putkea jo ennen kun vapautit kontaktilta, käänsit oman laserpisteen suoraan kohti väärää päätä (rintaa) . Kahtoppa videolta nii huomaat itsekkin :) lisäksi kun livenä näin kisaamistasi kehottaisin välillä treenaamaan ihan puhumatta. Pystyt itse paremmin keskittymää vartalo ohjaukseen ja koirakin joutuu keskittymää paremmin.

    Hyppytekniikkaa voi parantaa reeneille, siis ihan hyppytekniikka harjoituksilla. Kysäisepäs koutsiltas jos hän teettäis teille 5 esteen suoran tekniikalla tai ympyrän, niistä on oikeasti hyötyä :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostan varmaan kauhean ilkeältä ihmiseltä, mutta miksette vaan pidä taukoa kisaamisesta? Onhan se nollien saaminen ja sertien saaminen tietenkin se lopullinen päämäärä, mutta siitä ei saa tulla liian vakavaa. Nyt oot nähnyt, että mikä menee kisoissa pieleen, ja voit keskittyä korjaamaan niitä treeneissä, ja yrittää sitten taas. Kisatauko on tehnyt monille hyvää, kun on saanut hetken hengähtää ja keskittyä vaan tekemään, eikä miettimään kisailua.

    VastaaPoista
  4. Sabina, pitäisi nyt ilman muuta käyttää Misti jossain. Ongelma on vaan se, että Kuusamossa ei ole fyssaria, mutta koirahieroja kyllä. Eli hierojalle sen voisin viedä, mutta fyssarille tai osteopaatille sitten ehkä Ouluun ja sinne on sitten se 200 km ajomatka. Jos joskus tässä olisi asiaa Ouluun muuten kuin kisojen merkeissä, niin varmaan sen jollekin sopivalle fyssarille vien.
    Tehtiin torstain treeneissä hyppytekniikkaa ja ihan hyvinhän tuo hyppeli. Eli sen tekniikka voi hyvinkin korjaantua, kunhan se oppisi hyppimään taloudellisesti ja järkevästi. :) Nyt vaan on muistettava tehdä sitä hyppytekniikkatreeniä säännöllisesti ja varmaan talvella tehdäänkin. Pituuttakin harjoiteltiin nyt torstaina ja Mistiltä alkoi jo löytyä parempi tekniikka siinäkin.
    Juu, B-radalla varmaankin ohjasin Mistiä liian löysästi ja heppoisesti. Se ei kuitenkaan ole mikään kokenut koira puhumattakaan sitten minusta, joka en osaa ohjata hyvin.
    Munkin mielestä Misti näyttää etenkin videolla hitaammalta kuin joskus aiemmin. Syitä voi olla monia: a) en nostattanut Mistiä ennen rataa, ettei se kuumu liikaa ja roiski rimoja, pikemminkin mentiin radalle rauhallisessa mielentilassa, b) meillä oli takana epäonnistuneet kisat, joissa koira oli arkaillut ja minä ollut arkailujen takia lamaantunut ja pettynyt, mikä sitten heijastui näihin kisoihin niin että Misti oli epävarma, c) itse jännitin ennen A-rataa kontaktiesteiden takia, vaikka yleensä en kisoissa juuri jännitä, d) loin tahtomattani ja tiedostamattani Mistille paineita onnistua ja suoriutua hyvin, koska monesti olen ollut kisojen jälkeen jokseenkin alamaissa pientenkin virheiden vuoksi, mikä luonnollisesti vaikuttaa Mistiin ja sen mielentilaan.
    Nyt yritän kuitenkin taas saada sille lisää vauhtia ja ollaan esim. omalla pihalla vaan hypitty aitoja ja juostu ja menty täysiä! Treeneissä Misti on kuitenkin aina tosi vauhdikas ja innostunut, varmaan siksi että en luo sille paineita nollaradoista sun muista.
    Sabina, sulla on kyllä tosi hyvä asenne ensinnäkin omaan tekemiseen ja sitten jaksat tsempata muitakin, huippua. :)

    Tiia, kokeneemmat agilitaajat varmasti näkeekin noissa radoissa, että mokat on mun virheitä ja niinhän se todennäköisesti onkin. Hitto, kun mä en osaa katsoa tuollaisia pieniä yksityiskohtia ollenkaan, vaikka tiedänkin yleisesti ottaen ohjaavani todella huonosti. Koira on onneksi varsin anteeksiantavainen.
    Mun pitäisi kyllä ehdottomasti ohjata välillä puhumatta, kun se vaan aiheuttaa ylimääräistä miettimistä, kun liikkuminen ja ohjaaminenkin on jo niin hanurista, että niihin pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän. Ja kun käskytän yleensä liian myöhään ja väärässä kohtaa ja mitä milloinkin, niin olis parempi olla vaan hiljaa...

    Jannika, ei pysty pitämään kisataukoa ennen kuin saavutetaan tavoite eli noustaan kakkosiin. ;) Se tavoitehan oli tietysti tämän vuoden loppuun, mutta tsäänssit on fifty-fifty, että miten käy. Jos menee hyvin, saadaan ne kaksi nollaa helpostikin tämän vuoden puolella, mutta jos huonosti niin menee ainakin ensi vuoteen.
    Ongelma on myös se, että joka kerta kisoissa menee eri asiat pieleen. Lisäksi nollat on usein niiiiiin lähellä, että ei malta pitää taukoa, kun pakostakin miettii, että josko ne ensi kisoissa tulisi... Kisatauko varmasti tekisi ihan hyvää, mutta aika harvoinhan me kisoissa käydään. Kesällä ei käyty kertaakaan, oli kolmen kuukauden tauko ja nyt ollaan käyty muutamat kisat. Tämän vuoden puolella ei enää monia kisoja olekaan ja vuoden alusta lähiseudulla ei taida olla juuri yksiäkään. Eli me kisataan tosi harvoin, abouttirallaa kerran kuukaudessa, joten liikaa se ei missään nimessä rasita. Toki ajatukset sitten on niissä kisoissa ja siellä pärjäämisessä, mutta yleensä mietin niitä vasta päivä tai pari ennen kisoja.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa myös ottaa sellainen asia huomioon että onko sinun valkkusi sinulle ok? Saatko irti häneltä tarpeeksi ja pystyykö hän viemää sinua eteenpäin? Koska joskus käy myös niin että huomaamatta jatkat vain samaa vanhaa etkä edisty ja kaikki on kiinni siitä joka ne neuvot antaa. Suosittelen erittäin paljon valmennuksissa käyntiä eri valkuilla, tai vaikka tulemaan vknlopuksi ouluun jonkun kurssille. Se vie aina eteenpäin ja saat uusia ajatuksia ja ideoita omaan ohjaamiseen, koiran kouluttamiseen jne.. (nim.merk. istunut 18h vknloppuna ulkona kouluttautumassa :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Saa ja pitää olla kriittinen saamansa koulutuksen suhteen, että viekö se todella eteen päin. Itse ainakin olen ollut hyvällä, ei-niin-hyvillä ja aivan huippuhyvillä kouluttajilla, tietäähän sen mistä saa eniten irti! ;) Maantieteellisesti sulla ei varmaan mahkuja ihan hirveesti viikkotreenien ohjaajaa valikoida, mutta komppaan Tiiaa, että kannattaa hakeutua vaikka viikonloppu koulutuksiin. :)

      Poista
  6. No itse asiassa meillä ei varsinaista valmentajaa ole, kisaavien/kisavalmiiden ryhmä on itseohjautuva. Varsinainen valmentaja meillä on ollut viimeksi reilu vuosi sitten :D Toki meidän treeniryhmässä on kouluttautuneita harrastajia, mutta kellään ei ole vielä kovin montaa vuotta kokemusta lajista. Mullekin tarjottiin seuran kautta mahdollisuutta koulutusohjaajan peruskurssiin, mutta en kokenut olevani vielä valmis sellaiseen (lue: kouluttamaan muita). Meidän ryhmä siis yhdessä miettii asioita ja auttaa muita. Muakin paljon neuvotaan eli tavallaan valmennetaan. Ja sitä mä tosiaan tarvitsen... Valmentajia ja treeniryhmää en missään nimessä syytä, päinvastoin, mutta tietenkään me ei Mistin kanssa edistytä samalla tavalla kuin sellaiset, jotka treenaa parikin kertaa viikossa ohjatusti, erittäin kokeneiden valmentajien silmien alla. Me treenataan itse ohjautuvassa ryhmässä kerran viikossa eikä sellaista yksilöllistä valmennusta toki juuri ole. Käydään omalla vuorolla juoksemassa rata läpi yms ja siinä se, näin etenkin talvikaudella. Ehdottomasti pitäis lähteä muillekin valmennettavaksi, mutta tuntuu monesti niin hurjan kalliilta ja työläältä... :p

    VastaaPoista
  7. Siis valoitakko miulle vähän; juoksetteko te vaa kertaallee radan läpi ja jos se menee ok nii reenit oli siinä? Ette siis treenaa sitä jollain toisella ohjauskuviolla tai harjoittele kaarroksien pienentämistä jne? Onko teillä mahollisuutta reenata enempää kuin kerta vkoon? Mehän täällä oulussa treenataa 3-4 krt vkossa, plus valkut ja kisat. Plus tietenki ne reenit mitä jokainen tekee kotonaan

    VastaaPoista
  8. Eihän välttämättä tarvitse mihinkään lähteä. Jos teillä on siellä kiinnostunutta porukkaa niin Pohjois-Suomen alueellakin on päteviä kouluttajia joiden matkakulut jää kohtuullisiksi ja siten heidät voisi saada teille kouluttamaan. Ei meilläkään hirveästi koulutuksia täällä ole joku ne kouluttajat tänne haalii. Kannattaa kysellä ja voi yllättyäkin kuinka edullisesti on koulutuksia mahdollista saada. Suljetun piirin ongelma on se että helposti tullaan sokeiksi omalle tekemiselle ja tietyt virheet menevät kerrasta toiseen läpi.

    VastaaPoista
  9. Tiia, talvella tehtiin suunnilleen joo noin, että kerran pari rata läpi ja muut kentälle, että kaikki ehti treenata. Jokainen tietää että ei tuollein kehity ja en kokenutkaan kehittyneeni talven aikana juurikaan. Kesälläkin treenit on kerran viikossa ja edelleen melko vähän treeniaikaa. Ollaan Mistin kanssa treenattu kyllä kotona ja käyty välillä kentällä, mutta ongelma on se ettei kenttä ole pystyssä kuin ohjattujen treenien aikana. Ja itse sitä ei pysty alkaa rakentaa. Kyllä me yritetään analysoida treenejä sen mitä ehditään. Jani, käy meillä välillä joku täällä kouluttamassa, muutaman kerran vuodessa. Että se on kyllä ihan kiva juttu. Ja täältä käy porukkaa Aaltosen Mikolla Oulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väittäisin, ettei itsenäisistäkään treeneistä ihan hirveästi irti saa, kun itse on lajin kanssa vielä alussa. Tämä ainakin mun oma kokemus, kahden vuoden jälkeenkin tarvitsen kyllä jonkun sinne kentän laidalle kommentoimaan, ellei sitten ole kyseessä vaikka keppien tai kontaktien yksittäinen treenaaminen. Ei sitä yksin oikein osaa harjoitella uusia ohjauskuvioita tai nähdä, mikä menee vikaan, kun virhe tulee. Toki ihan perusperusharjoituksia voi itsekseenkin tehdä.

      Suosittelen siis minäkin koulutuksiin hakeutumista ja vaikka niiden järkkäilyä sinne Kuusamon suuntaan. Itsellä on nyt ekaa kertaa ikinä valmentaja(t), joilta oikeasti saan todella paljon irti ja se on kyllä tehnyt niiiiiin paljon erityisesti mun ja Nemon yhteistyölle. Joku aika sitten käytiin myös Kuopiossa Kataisen Harrin opissa, ja oli kyllä täysin vaivan väärti. :)

      Poista
    2. Mun mielestä itsenäisistä treeneistä voi saada irti kokemattomanakin, kun tekee selvän suunnitelman mitä treenaa ( esim. joku tietty ohjauskuvio) ja keskittyy miettimään omaa treeniä ja analysoimaan sitä. Itse myös kuvaan treenejä jotta näen omat virheet. Joskus kannattaa myös vaikka piirtää ylös joku kinkkinen ohjauskuvio ja tehdä sitä itsenäisesti :)

      Poista
  10. Toi Janin idea oli hyvä jos pystyisitte porukalla kutsumaan jonkun teitä kouluttamaan kerran viikossa tai vaikka kahdessa. Saisitte jonkun ulkopuomisen ja kokeneen näkemystä ja neuvoja. :)

    Mutta ylipäätään viikkotreeneissä kannattaisi ehkä kehittää sellaista suunnitelmallisuutta, miettiä omia kehitysalueita ja keskittyä treeneissä johonkin tiettyyn asiaan, kontakteihin, tiettyyn ohjaukseen tms. Pelkkää rataa tekemällä ei välttämättä kehity niin hyvin, varsinkaan ilman valvovaa silmää.. ;)

    VastaaPoista
  11. Ja hei muuten, tota hyppytekniikkatreeniä kun sulle oon niin suositellut ;) niin täältä sais 5 esteen sarjan aikas sopivaan hintaan. Hyppytekniikkaan on varmaan vaikea malttaa käyttää niin paljon aikaa kuin se oikeasti tarvis jos käy vain kerran viikossa hallilla, mutta näiden avulla vois hyppytekniikkaa treenata kotonakin. :)

    http://www.maalinpaikka.fi/Saeaedettaevae-aitasetti

    Jos haluut, niin voin myös yksärillä ihan mielellään antaa erilaisia hyppytekniikkaohjeita mitä on saatu vähän sieltä ja täältä. :)
    Sen vielä sanon, että koiran hyppytekniikkaa on aika vaikea itse arvostella eikä välttämättä näe tekniikassa mahdollisesti olevia puutteita jos ei ole kokemusta. Pelkkä rimojen tippuminen ei kerro hyppytekniikasta puoliakaan, ei hyppytekniikkasarjalla eikä radalla. Tiedän esimerkiksi koiran, jolla on yksi hirvittävimmistä hyppytekniikoista, mutta se ei juuri koskaan tiputa yhtään rimaa (koska hyppää aina n. 20 cm yli). :D

    VastaaPoista
  12. Omatoimitreeneissä tosiaan on se, että kukaan ei ole sanomassa milloin menee vikaan. Väitän kuitenkin, että ollaan saatu niistäkin paljon irti, joten ihan turhaa se ei ole. ;) Ollaan harjoiteltu nyt kotona esim. jaakotusta ja saksalaista, ihan vaan videolta opettelin ja toteutin käytännössä. Toimii!

    Sabina, jep, suunnitelmallisuutta treeneihin. Aiotaan me tehdä tälle talvelle parempi suunnitelma kuin viime talvelle, siis meidän treeniryhmä. :) Kiitos hei linkkivinkistä, eipä ole pahan hintainenkaan loppujen lopuksi! Katsotaan tuleeko ostettua vai treenataanko ihan seuran esteillä.
    Juu, rimojen tiputtelu ei välttämättä kerrokaan mitään koiran hyppytekniikasta, mutta veikkaan että meillä se voi olla yksi syy. Aika hauska tuo sun esimerkkikoira. :D

    VastaaPoista