Terveeksi tutkittu ja todettu

Torstaina 19.päivä käytiin Oulun Eläinklinikalla silmäpeilauksessa ja luustokuvissa. Silmät tutki helsinkiläinen eläinlääkäri Sari Jalomäki. Mistillä on kaikin puolin terveet näkimet, eikä mikään viittaa perinnöllisiin silmäsairauksiin! :) Mistin emällä ja emän sisaruksilla on todettu distichiasis eli ylimääräisiä silmäripsiä, mutta Mistillä niitä ei näkynyt - ainakaan vielä. Tutkitutan silmät mahdollisesti vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Ell. tosin löysi Mistin oikeasta sarveiskalvosta arven, joka oli kuitenkin hyvin parantunut eikä se haittaa koiraa mitenkään. Arpea ei paljaalla silmällä näe, joten sen olemassaolo tuli yllätyksenä. Onneksi se ei ole vakavaa, kaipa siihen on jokin joskus tökännyt, sen synty jäänee arvoitukseksi.

Silmäpeilauksen jälkeen oli vuorossa luustokuvat ja sitähän oltiinkin ehditty hieman jännittää. Kuvaava eläinlääkäri oli kokenut, ortopediaan erikoistunut Ilkka Lakovaara. Tosi mukavan ja osaavan oloinen, suosittelen. :) Heti ensiksi Mistille laitettiin nukutuspiikki, joka taisi hiukan sattua, kun pikkuneiti vingahti. Äkkiä aine vaikutti ja Misti painui unten maille. Minua ei kuulemma tarvittukaan ja sain lähteä tunniksi omille asioilleni. Takaisin palattuani Misti oli vielä taju kankaalla, mutta herätyspiikin jälkeen se alkoi hiljakseen heräillä. Sillä aikana katseltiin eläinlääkärin kanssa kuvia ja Lakovaara näytti tutkivan niitä hyvin tarkkaan. Lonkat oli hienot ja symmetriset, arvio niistä A taikka vahva B. Kuitenkaan B:tä huonommat ne eivät voi olla. Olin kyllä äärimmäisen helpottunut ja iloinen! Myös polvet nähtiin lonkkakuvista ja Lakovaara tsekkasi nekin. Hyvät, terveet polvet. Olipa muuten hyvä, etten otattanut erikseen polvikuvia, kun ne kerran näkee lonkkakuvien yhteydessä.
Kyynärpäiden tilanne oli sellainen, että toinen (muistaakseni vasen) olisi 0 mutta toinen (eli vissiin se oikea) olisi heikko 0 tai vahva 1. Tuossa mahdollisessa ykkösen kyynäreessä oli pientä kalkkeumaa, jota esiintyy kuulemma lähes kaikilla koirilla jonkin verran, ja se on ihan merkityksetön juttu eikä vaikuta koiraan millään tavalla. Itsekin huomasin, että se nollan kyynär oli terävämpi ja toinen taas muodoltaan enemmän tylppä. Lakovaaran mukaan erot ovat kuitenkin aika pieniä ja hän lausuisi molemmat nolliksi. Nyt vain odotellaan, kuinka tarkka Kennelliiton eläinlääkäri on ja saadaanko molemmat nollana takaisin. Toivottavasti saadaan, koska ainakin itselleni pistää silmään nuo ykkösenkin kyynäreet. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat terveet eikä ole syytä huoleen. :)
Selkä oli Mistillä kaikin puolin terve ja se todettiin yhteensä kolmesta kuvasta. Eli mielestäni aika hyvin saatiin selkäkin näkyviin ja se näytti oikein hyvälle!
Myös olkapäät tutkittiin. Toinen (olikohan se vasen) näytti ihan normaalilta, mutta toisessa olassa (oikeassa?) näkyi kanssa pientä kalkkeumaa. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä eikä sen pitäisi viitata OCD:hen. Siinä toisessa olassa tosiaan näkyi hieman enemmän vaalentumaa kuin toisessa, mutta huolissaan ei siitäkään onneksi tarvitse olla. Hitsi, kun en muista kummassa olassa ja kyynäreessä sitä kalkkeumaa oli, hyvä minä. Toki jäin nyt miettimään, että entä jos nuo kalkkeumakohdat aiheuttaakin Mistille jotain, mutta uskon kuvaavan eläinlääkärin sanaan. Lonkkien ja kyynärten kohtaloa eli virallista lausuntoa jäädään vielä odottelemaan Kennelliitosta, mutta selkä- ja olkakuvissa luotan Lakovaaraan, koska ne kuvattiin epävirallisina.

Pääasiahan tässä on se, että Misti on terve tyttö ja voidaan harrastella ihan normaalisti. Lakovaarankin mielestä voidaan turvallisin mielin agiliidellä yms. Ei kyllä yhtään kaduta, että kuvautin koko paketin, nytpä ollaan tietoisia koko luuston tilanteesta. :)
Kyllä bortsutkin pitäisi mielestäni kuvauttaa myös selästä ja olkanivelistä. Ollaanhan se nähty kuinka paljon esimerkiksi OCD-tapauksia putkahtelee esiin. Voisi jäädä moni koira ja linja käyttämättä, jos kaikki yksilöt kuvattaisiin ja jätettäisiin riskitapaukset jalostuksen ulkopuolelle.

Citykoira!

Ennen klinikalle menoa käveltiin Mistin kanssa Oulun keskustassa. Voi että pikkuneiti käyttäytyi mallikkaasti, se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta ja kaupungin vilskeestä! Se käveli nätisti hihnassa, ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, koviin ääniin yms. Mentiin rautatieaseman alikulkutunnelistakin, mutta sekään ei ihmetyttänyt. Mainio koira, joka käyttäytyy hienosti, sainpa olla siitä ylpeä! :) Myös automatka meni hyvin ja rauhallisesti. Helppo koirahan Misti on. Ehkä olen jotakin tehnyt oikein, kun se ottaa uudet tilanteet noin lunkisti. Klinikkakäynnin jälkeen käväisin läheisessä Mustissa & Mirrissä, josta Misti sai uudet valjaat. Pinkit Hurtta Lifeguardit, kyllä kelpaa lenkkeillä noin hienoissa vermeissä. ;) Helmi onkin ominut itselleen nuo Hurtta Collectionit, joten nyt on molemmilla omat valjaat. Eilen käytiin paremmin testaamassakin uusia valjaita kunnon juoksulenkin muodossa. Olipa mukava juosta sulalla tiellä. Misti jaksoi hyvin koko matkan, mutta Helmillä taas vauhti hyytyi. Yritin kyllä jättää sen kotiin, mutta mummeli itse änkesi mukaan.

Tuulitukka! Agilityn lämppälenkki vaaran päälle.